Ruudun taklaus oli tarpeettoman kova, myönnetäköön se heti ensi alkuun. Saman päämäärän tilanteessa olisi saavuttanut hieman heiveröimäiselläkin taklauksella. Kuitenkin Jagrin taklaaminen oli Ruudulta täysin oikea ratkaisu.
Suomelle oli tulossa jäähy, kiekko oli vastustajan ylivoimaisesti parhaalla pelaajalla hallussa hyökkäysalueella ja Tshekille tulossa kuudes kenttäpelaaja jäälle. Jos Suomen nelosketjun laituri ei tuossa tilanteessa rynni täysillä puolustuksen apuun, on sellaisen pelaajan paikka penkin päässä tuppea puremassa.
Ruutu ei ottanut kuin kaksi lisäpotkua taklausta varten. Osuma Jagriin tuli puhtaana olkapää-olkapää -kontaktina. Ruutu taklasi sivusta, ei selästä. Kun leijonalaituri kääntyi kohti Jagria, oli tämä vielä asennossa, jossa taklauksella ei olisi ollut mitään seurauksia. Aivan viime hetkessä tshekkitaituri kuitenkin kyyristyi erittäin matalaksi, eikä Ruutu enää ehtinyt reagoida tähän mitenkään.
Kaksi suurinta syytä Jagrin loukkaantumiselle olivatkin juuri tuo tshekin oma kyyristyminen sekä tämän varustevalinta. Ikiaikainen Jofan malli ei suojaa päätä millään muotoa kaukalossa. Pikemminkin päinvastoin kuten tässäkin tilanteessa nähtiin, kun Jagrin oma kypärä viilsi otsaan verta vuotaneen vamman.
Täysin puhtaaksi taklausta ei ehkä voi kutsua, mutta vastustajan parhaita pelaajia kuuluukin taklata kovaa - erityisesti nelosketjun laitureiden, joiden roolissa tämä on olennainen osa. Lievästi liian suuri "tilannenopeus" ei kuitenkaan tee taklauksesta törkeätä. Oikeudenmukainen tuomio olisi saattanut olla kaksiminuuttinen ryntäyksestä, tähän toki ei tuomarilla ollut mahdollisuutta.
Itse toivon Ruudun taklaavan jäällä ollessaan samassa tilanteessa täysin samalla tavalla. Vastustajan pelaajan loukkaantumista en tietenkään toivo, mutta siihen Ruutu ei tässä tapauksessa kyennyt juurikaan vaikuttamaan. Suomen joukkueessa tuntuu olevan erittäin vahva taistelumentaliteetti, josta Ruudun pommi oli yksi osoitus - tästä on syytä pitää kiinni, eikä lähteä pyytelemään anteeksi olemassaoloaan.
