Ennen ulkomaille suunnistivat kokeneet sarjajyrät hakemaan eläkerahoja ja ehkä helpomman sarjan perässä. Lomat olivat pidempiä, pelejä vähemmän ja Keski-Euroopassa myös harjoittelu helpompaa.
| haastattelu Virmanen myöntää kilpailuaseman heikkenemisen
[lue lisää] |
Nyt meno on muuttunut. Oleellisesti suuremman liksan lisäksi monet lähtevät kehittymään myös pelaajina. Pelaajavirta on aiheuttanut myös SM-liigan pelillisen tason laskun, Ruotsissa pelataan myös selvästi parempaa jääkiekkoa.
Kyse ei ole ainoastaan pelaajien tasosta, vaan myös itse pelistä. Siinä missä Suomessa liigavalmentajien ryhmään liittyy edelleen orjallisen viisiikkopuolustamisen ja sumppupuolustamisen nimeen vannovia valmentajia, on Elitserienissä peli avoimempaa ja selvästi kiekollisempaa. Monet suomalaiset ovatkin lähteneet kehittämään pelillisiä taitojaan, eikä siitä isommasta palkastakaan ole haittaa.
Ongelmaa ei pystytä purkamaan pelkästään kotimaisin voimin. Elitserienin säännöt ovat varsin myönteisiä ulkomaalaisten kannalta. EU-pelaajien määrää ei ole rajoitettu sekä liigan sisäinen ja SM-liigan sisarensa tavoin laiton siirtokorvausjärjestelmä takaavat sen, että vierastyöläisen hankinta tulee huomattavasti ruotsalaisen hankintaa edullisemmaksi.
Eurooppalaisten huippuliigojen palkanmaksukyvystä kertoo jotain jo se, että Venäjällä ja Sveitsissä puhutaan parhaiden osalta miljoonapalkoista ja Ruotsissakin kärkiseurat kykenevät NHL:n minimipalkan tasoisiin palkkoihin tähtipelaajiensa osalta. Kun siihen lisätään se fakta, että Itävallankin kärkiseurat pystyvät maksamaan parempia palkkoja kuin SM-liigan alemman keskitason joukkueet, ongelma on aito. Ja se räjähtää kohta käsiin.
Jotain tarttis tehrä!
Enää SM-liiga ei voi vain istua ja ihmetellä vierestä, kun pelaajia valuu muille maille vierahille. Olemme negatiivisessa oravanpyörässä, pelaajien virta muualle kasvaa, seuroilla on tarjota vähemmän yleisömagneetteja, yleisömäärät putoavat, tulot putoavat ja taas on vähemmän varaa maksaa pelaajille, joiden on taas helpompi lähteä ulkomaille.
Samaan aikaan kuin Suomi on negatiivisessa, on esimeriksi Elitserien positiivisessa pyörässä. Ruotsissa tv-rahat ovat Suomea isompia, ja koko yhteiskunta on positiivisempi urheilua kohtaan. Firmojen talousjohtajat eivät ajattele yritysten rahoja ominaan, eivätkä koko ajan pihistä, vaan investoivat sponsorointiin ja saavat sitä kautta markkinointihyötyä.
SM-liiga ei nykyisellään voi kilpailla isojen sarjojen kanssa rahasta. SM-liigan on pystyttävä luomaan paremmat muunlaiset edellytykset. Uuteen hallitukseen ei saatu yhtään todellista jääkiekkomiestä, niin edellytykset palkkojen rahastoinnin muuttamiseksi ovat myös heikot.
SM-liigan ja sen pelaajayhdistyksen välinen sopimus päättyy tänä keväänä. Heikon pelaajayhdistyksen kyykyttämisen sijasta SM-liiga voisi oikeasti miettiä millaisilla keinoilla se voi tehdä itseään houkuttelevammaksi. Karu fakta on se, että lomia on pidennettävä ja pelaajille on luotava muita ei-rahallisia etuuksia, joilla on jotain konkreettista merkitystä.
Olennainen osa on kuitenkin loppujenlopuksi se, mitä kaukalossa tapahtuu. Niin kauan, kun SM-liigassa lopullisia päätöksiä tekevät muut kuin pelin ammattilaiset, pelin taso ei parane. Ja niin kauan SM-liiga ei ole houkutteleva työympäristö.