Kevään 2013 SM-liigafinaalit ovat olleet juuri sitä, mitä finaalien kuuluukin olla: vauhdikkaita, jännittäviä, hermoja raastavia sekä tasaisia. Ja nimenomaan tasaisia.
Vaikka Isossamäessä pelatuissa otteluissa maaleja on nähty paljon, on peli kaukalossa ollut tasaisen tiukkaa vääntöä. Lauantaihin asti joukkueet ottivat voittoja vuorotellen, kun Tappara iski otteluiden loppusekunneilla ja Ässät taas heilutti verkkoa riittävän tiuhaan tahtiin.
Kumpikin joukkue toipui kahdesti karvaasta vierasvoitosta, mutta maanantain viidennessä loppuottelussa Ässät vei ottelun pitkän kaavan mukaan itselleen lukemin 2-1 kolmannessa jatkoerässä.
SM-liigahistorian pisimmän finaalin ratkaisi koko pudotuspelien ajan ruutiaan kuivannut Veli-Matti Savinainen Ville Uusitalon syötöstä. Vaikka Tappara pitkälti hallitsikin tapahtumia, osoitti porilaisjoukkue olevansa vahva sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ässät selätti Tampereella myös kolmannen erän viimeisten sekuntien "kirouksensa", vaikka joukkue oli alivoimalla. Tämän lisäksi porilaiset selvisivät toisen jatkoerän lopun kahden miehen alivoimastaan.
Tapparalle edessä on vaikea pakkovoitto, sillä vaikka Ässien ylivoima onkin surullisen kuuluisa, antaa latautunut kotiyleisö porilaisille kuudennen kenttäpelaajan. Maaliero on Porissa pelatuissa otteluissa Ässille 9-1, joten Tappara-vahti Juha Metsola ei saa päästää yleisön huutoja päänsä sisään, tai maali takana alkaa tuntua jalkapallomaalilta.
Kirvesrintojen täytyykin pitää pää kylmänä, jos joukkue mielii voittaa täyden Isonmäen edessä ja siirtää ratkaisun torstaille. Jos Ässät saa kuumennettua Tapparan Ville Niemisen kumppaneineen, on porilaistiimi vahvoilla. Sama pätee myös toisinpäin, ässäpelaajien sorruttua turhiin nahinoihin on tamperelaisilla mahdollisuus ratkaista.
Juhliiko Tappara siis Ässien kustannuksella vai saavatko porilaiset tällä kertaa yhteen ääneen huutaa uudelleen "Ihanaa, saatana"?
