Brent Johnson

Ura:

Johnson varattiin NHL:ään Coloradon Avalanchen toimesta vuoden 1995 NHL Entry Draftissa numerolla 129. Hän pelasi junioriuransa OHL joukkue Owen Sound Tigersien riveissä varauksensa jälkeen varsin keskinkertaisesti, mutta kuten tavallista, pitkällä maalivahdilla on usein myös pitkä prosessi kehittyä. Kesällä 1997 Johnson kaupattiin Coloradosta St. Louisiin ja samalla miehen junioriura vaihtui seuraavaksi kaudeksi ammattilaisuraksi, kun Blues nosti tuoreen nuoren maalivahtikykynsä farmijoukkue Worchesteriin.

Worcesterissa Johnson pelasi kolme kautta keskinkertaisesti, mutta koko ajan kehittyen ja pääsi pelaamaan kaudella 1998-99 kuusi NHL ottelua St. Louis Bluesin NHL joukkueessa. NHL otteluissa Johnson pelasi farmitilasoihin nähden yllättävän hyvin ja saikin Bluesin managerilta Larry Pleaulta paljon kiitosta kehittyneestä pelistään. Johnson oli lähellä NHL paikkaa, mutta koska Blues ei halunnut kiirehtiä maalivahtinsa kanssa, seura kiinnitti kokeneemman Roman Turekin NHL joukkueensa ykkösmaalivahdiksi ja peluutti Johnsonia vielä kaudella 1999-00 farmissa.

Johnson nousi Bluesin riveihin kaudella 2000-01 ja pelasi ensimmäisellä todellisella NHL kaudellaan Bluesissa erittäin hienosti. Hän pelasi 30 ottelua ja päästi näissä koko NHL:n viidenneksi vähiten maaleja ottelua kohden (2.17). Johnsonin hienot pelit NHL:ssä siirsivät kokeneemmat Roman Turekin kesällä 2001 Calgary Flamesiin ja Johnson otti kaudella 2001-02 Bluesista ykkösmaalivahdin paikan. Johnson lunasti seuran kovia odotuksia ja pelasi 58 ottelua kovilla 2.18 päästettyjen maalien keskiarvolla. Saman kauden playoffeissa hän oli vielä kovemmassa vireessä ja torjui ensimmäisen kierroksen Chicago sarjassa kolme peräkkäistä nollapeliä, sekä sai kovan 1.83 päästettyjen maalien keskiarvotilaston.

Johnsonista näytti kehittyvän Bluesin ykkösmaalivahti vuosiksi, mutta mies kärsi kaudella 2002-03 loukkaantumisista, eikä päässyt kuntoon oikein koko kauden aikana. Lopulta Johnson menetti ykkösmaalivahdin aseman keväällä 2003 New York Islanderseista tulleelle Chris Osgoodille. Seuraava kausi oli Johnsonin osalta pelillisesti huono ja hän saikin siirron keväällä 2004 St. Louisista Phoenixiin, josta Blues sai matkalaukkumies Mike Sillingerin. Phoenixissa Johnson pelasi kauden viimeiset pelinsä hyvin. Kesällä 2005 Johnson teki vapaana-agenttina sopimuksen Vancouver Canucksin kanssa, mutta Canucksin laitettua miehen ennen kauden alkua waivereihin, Washington poimi hänet itselleen.

Viihtyi pitkään Capitalsin kakkosvahtina, kunnes kesällä 2009 suuntasi samaan rooliin Pittsburghiin vuoden sopimuksella. Mieheen oltiin ensimmäisen kauden jälkeen tyytyväisiä ja sopimusta jatkettiin kahdella vuodella ulottumaan kesään 2012. Talvella 2010-2011 esitteli myös tappelutaitojaan pariinkin otteeseen. Kausi 2011-2012 meni Johnsonilta sen verran penkin alle, ettei jatkosopimusta Pittsburghiin enää irronnut.

Vahvuudet:

Isokokoinen maalivahti, jolla erittäin hyvä hanskakäsi. Kilpailukykyinen ja on pelannut hienoja playoff pelejä paineen alaisena. Torjuu perhostyylillä. Käsittelee kiekkoa hyvin.

Heikkoudet:

Haastaa vastustajia välillä liikaakin ja pelaa itseään ulos. Laiskan harjoittelijan maineessa. Uudet pienemmän suojat ja säännöt eivät sovi aivan parhaalla mahdollisella tavalla hyvin peittävälle Johnsonille.

Rooli:

Kakkosmaalivahti.