Japani selviytyi MM-kisoihin jälleen kauko-Idän kiintiöpaikan saattamana. Omalla pallonpuoliskollaan ylivoimainen jääkiekkomaa kaatoi Kiinan kisapaikan ratkaisseessa ottelussa vaatimattomin 14-0 lukemin, joka osoitti Japanin olevan edelleen maanosan kiistaton ykkönen.
Jääkiekkohuuman nostaminen Japaniin ei kuitenkaan käy käden käänteessä, ja siitä kärsitään näissäkin maailmanmestaruuskisoissa. Aivan eri tasolla muiden kisoissa pelaavien maiden kanssa Japani alkaa pikku hiljaa muistuttaa ovimattoa; ruma se on, mutta kuuluu asiaan. Neljättä kertaa kiintiöpaikkansa ansiosta mukana oleva maa herättää kiinnostusta eksoottisuutensa puolesta, mutta varsinaiset pelilliset ansiot eivät juuri silmiä hivele.
Liftaaminen ei kuitenkaan kauaa jatku, kun enää vuoden 2004 Tsekin kisoissa kauko-Idällä on kiintiöpaikka. Japanin ylivoimaisuus seudulla on todistettu jo moneen kertaan, kuten myös alivoimaisuus sittemmin tosipeleissä. Japanin joukkueella on kuitenkin poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat kisoihin lähdettäessä, vaikka nyt pelataankin jälleen valiomaiden joukossa.
Aasian talvikisojen voittajamaa
Japanin joukkue on viettänyt varsinaisia MM-kisavalmisteluja jo hyvän aikaa, kun maajoukkue on pelannut oikeita otteluita enemmän kuin yksikään maa A-sarjajoukkueista tänä vuonna. Aasian kiekkojätit mittelivät voimiaan Aasian talvikisoissa, josta Japani nappasi kultaisen mitalin Tuomen johdolla.
Vastus ei kuitenkaan ollut aivan sieltä maailman kärkipäästä, sillä alkusarjavaiheessa kaatuivat sellaiset suuruudet kuin Thaimaa ja Kiina. Kuusi joukkuetta oli jaettu kahteen lohkoon, eikä Japanilla ollut vaikeuksia voittaa omaa lohkoaan, kun Thaimaan taiturit lyötiin jäänrakoon lukemin 39-0, eikä Kiinastakaan ollut vastusta 15-0 tyrmäyksessä.
Välierävaiheessa teuraalle asettui Etelä-Korea, joka antoi jo edellisiä joukkueita paremman vastuksen ja onnistui peräti ohittamaan maalivahti Jiro Nihein kahdesti, mutta Japanin yksitoista maalia olivat tällä kertaa liikaa eteläkorealaisille. Finaalissa Japani sai vastaansa Kazakstanin ja näyttikin siltä, että tämä ottelu voisi koitua Japanin kultahaaveiden kohtaloksi. Kazakstanista ei kuitenkaan ollut haastajaksi, kun turnausta isännöinyt Japani määräsi pelin kulun ja korjasi ensimmäiset kultamitalinsa 7-2-loppulukemin.
Japanilla ei ollut vaikeuksia selvittää turnausta, vaikka se joutui pelaamaan ilman kahta suurinta tähteään. Ryan Kuwabara tahkosi Englannissa sarjaotteluita Belfastin riveissä, eikä myöskään Takahito Suzuki päässyt luistamaan ECHL-joukkue Charlotte Checkersista turnauksen ajaksi.
Niheistä sateentekijä?
Kokudo-vahti Jiro Nihei torjui joukkueensa pieneksi yllätykseksi Japanin kiekkosarjan mestaruuteen ja oli yksi Aasian kisojen takuumiehiä, vaikka kenttäpelaajat latoivatkin kaksinumeroisia taululle. Nihei ratkaisi Kokudolle mestaruuden viidennessä ja ratkaisevassa ottelussa, kun se kepitti runkosarjavoittaja Sejbun 4-0 ja klaarasi kolmannen peräkkäisen tittelinsä. Runkosarjassa vasta neljänneksi - viiden joukkueen sarjassa - sijoittuneen Kokudon Nihei näytti taivaan merkit entiselle maajoukkuevahdille Dusty Imoolle, josta ei ollut loppupeleissä vastusta Japanin maajoukkueen ykkösvahdille.
Nihein hyvillä esityksillä Japanissa voitaneen kuitenkin pyyhkiä ahteria, kun aletaan pelata isojen poikien pelejä. Viime MM-kisoissa Niheillä oli vähintäänkin epäkiitollinen tehtävä, josta puhtaita papereita tuskin olisi moni vahti saanut. Nihein lukemat eivät varsinaisesti mairitelleet, sillä hän pysäytti kiekkoja 82.6:n prosentin varmuudella ja päästi lähes kuusi maalia ottelua kohti.
Viime vuonna Göteborgissa Nihein yllätti Naoya Kikuchi, joka teki kaiken mahdollisen ja vähän enemmänkin, kun joukkue hävisi Tsekille ainoastaan 5-3. Kuitenkin Nihein status on sen verran kovaa luokkaa Japanissa, että hänestä leivotaan jälleen ykkösveskaria ja vastuunkantajaa. Kolmantena vahtina joukkueessa lienee Masahito Haruna, joka kuittasi parhaan maalivahdin pystin Japanin liigassa.
Puolustus pettää, hyökkäys kantaa - jos kantaa
Japanin heikoin lenkki on totuttuun tapaan puolustus, jota voitaisiinkin tuttavallisemmin kutsua pulustukseksi. Kiltisti sanottuna Japanin pulustuksen taitotaso ei aivan riitä korkeimmalle tasolle, jota ollaan jo muutama vuosi saatu vastaanottimista todistaa. Japanilainen ihmisprototyyppi ei välttämättä palvele joukkueen pulustusta, kun järjestään kaverit ovat alle 180-senttisiä ja 80-kiloisia.
Aasian mestaruuskilpailuissa Japanin puolustusta ei juuri päästä koettelemaan, sillä Nipponin pojat pystyivät dominoimaan kenttätapahtumia mielensä mukaan, kuten murskalukemat kertovat. Ainoastaan Kazakstan sai pientä painetta joukkueen päätyyn, mutta Nihein avulla joukkueella ei juuri ollut vaikeuksia Kazakstanin kampeamisessa.
Hyökkäysosastolta löytyvätkin tuttuun tapaan Japanin kovimmat nimet. Ryan Kuwabara, Chris Yule ja Takahito Suzuki ovat ne kaverit, joita kannattaa pitää silmällä Japanin hyökkäysarsenaalista. Näistä ehdottomasti mielenkiintoisin on Suzuki, joka ECHL-joukkue Charlotte Checkersissa mätti taululle tehot 24+25 ja oli joukkueensa neljänneksi paras pistemies. Joukkueen hyökkäystä kuitenkin hieman verottaa Kiyoshi Fujitan puuttuminen, kun hänen kautensa päättyi jo hyvissä ajoin kauden päättäneeseen loukkaantumiseen.
Ennalta hyökkäys on Japanin selkeästi vahvin osa-alue, mutta ei siltäkään silti kannata kummoisia maalijuhlia odottaa. Yksilöt voivat väläytellä siellä täällä, mutta varsinainen joukkuepeli lienee pieni kysymysmerkki. Sentään otteluita on hyvä määrä alla, joten hitsautumista lienee jonkin verran tapahtunut.
Kisaturismi elää ja voi hyvin
Eipä vaadi suuria veikata Japanin olevan alkusarjan heittopussi. Avausottelu Saksaa vastaan lienee selkeästi germaanien heiniä, toinen ottelu Slovakiaa vastaan on läpihuutojuttu, eikä myöskään Anatoli Bogdanovin luotsaama Ukraina osoita armoa japanilaisille kisaturisteille.
Via dolorosa saa jatkoa nyt neljättä vuotta, jonka päätteeksi Japani hyvin suurella todennäköisyydellä päätyy kuudenneksitoista neljännen kerran peräkkäin, jolloin taas yksi A-sarjaan kuuluva maa putoaa B-kastiin. Pitäkäämme kuitenkin mielessä, etteivät IIHF:n typerät säännöt ole tämän joukkueen vika, joten laitetaan kaikki yhdessä kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivotaan Japanin osoittavan olevansa oikeassa ryhmässä.
Oodi kotimaankielellä
Loppukaneetiksi allekirjoittaneen tuntemukset Japanin mutkikkaasta kisataipaleesta. Ei ole helppoa se.
"Kurenai / ni somatta / kono ore o / nagusameru yatsu wa / mou inai
Mou nido to / todokanai / kono omoi / tozasareta ai ni mukai / sakebi-tsuzukeru "
- X Japan - Kurenai