Suomi päästi puolivälierässä viisi maalia. Se on paljon. Vastassa oli Slovakia, ei se kisojen kovin hyökkäyskalusto.
"Sankarivahti" Sami Aittokallio ei viitsinyt päätössummerin kuullessaan tuulettaa 8-5-voittoa. Osa meni varmasti viimeisellä minuutilla selän taakse päätyneen kiekon piikkiin, mutta Aittokallio tiesi pelanneensa selkeästi huonoimman ottelunsa. Kaikki tiesivät.
Suomen oman alueen pelaaminen on suuri huolenaihe. Tre Kronor, Kanada ja Venäjä rankaisevat virheistä armotta.
Takaiskuista Aittokallio voi ottaa piikkiinsä Slovakian neljännen maalin, joka lipsahti aivan liian helposti, sekä kolmannen maalin pudotettuaan helpon kiekon viereensä.
Muista takaiskuista voi syyttää Suomen puolustusta.
Pikkuleijonien pakiston otteita MM-turnauksessa ei voi kutsua vakuuttaviksi, eivätkä ne jättäneet Slovakia-ottelustakaan hyvää makua. Puolustajien virheherkkyys on aivan liian korkea mitalihaaveilla pelaavalle joukkueelle. Jani Hakanpää ja Rasmus Ristolainen ovat olleet omia varjojaan hyvän SM-liigasyksyn jälkeen.
Slovakia laittoi pakit maksamaan virheistään. Slovakian ensimmäinen maali oli Hakanpään oman alueen kiekonmenetyksen suora seuraus, Ristolaisen haparointi puolestaan johti ylärimaan osuneeseen laukaukseen. 2-2-tasoituksessa Ristolainen siirtyi viime hetkellä kiekon tieltä, eikä Aittokallio ehtinyt tilanteeseen mukaan. Vielä puoli minuuttia ennen ottelun loppua Suomi lahjoitti laiskalla maalinedustapelaamisella Slovakialle viidennen osuman.
Koko sopan tulos on voitto Slovakiasta, mutta ruma tappio todelliselle huippumaalle – esimerkiksi ensi yönä kohdattavalle Ruotsille.
Kaiken rehellisyyden nimissä Slovakialla on vain yksi kansainvälisen tason hyökkäyskolmikko. Se on joukkueen ykkösketju, joka jäi tehotilastossa kolme maalia plussalle, vaikka Suomi teki viisi maalia tasaviisikoin pelattaessa. Miten käy, kun tilalla on Ruotsi, puhumattakaan Kanadasta tai Venäjästä? Katsokaa taannoista Kanada-ottelua – ensimmäinen puolikas riittää.
Sami Aittokallio on nopea ja hänessä on kaikki ainekset seuraavaksi suomalaiseksi huippumaalivahdiksi. Hänen suurin heikkoutensa on paluukiekkojen määrä ja juuri siihen sopeutumattomuus näkyy Suomen puolustuspelissä. Aittokallion edestä tehdään aivan liikaa maaleja.
Aittokallion itseluottamuksesta ei pitäisi olla syytä huolestua. Hänen eleistään näkyi, että tulos ja esitys harmittaa, niin sen pitääkin. Nukutun yön jälkeen taistelutahto on palannut. Sen sijaan Suomen oman alueen pelaaminen on suuri huolenaihe. Tre Kronor, Kanada ja Venäjä rankaisevat virheistä armotta.
Ehkä alakerta parantaa, onhan seuraava ottelu edellistä tärkeämpi. Oikeastaan Suomella ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kirjoittaja on yltiönegatiivinen turkulainen.
