Suomi ensi kertaa Summasen komennossa arvoturnaukseen

Muut Sarjat / Artikkeli
Suomen asema MM-kisojen kartalla on viime vuosina muuttunut. Leijonista on tullut entistä selkeämmin haastajia. Kansainvälisessä vertailussa maajoukkuemateriaalin osalta jossain sijoilla 6-7 keikkuvalta maalta on turha odottaa itsestään selvää loppuottelupaikkaa. Kyse on kuitenkin toisaalta joukkueurheilusta, jossa henkisen puolen ja joukkueen päivän kunnon merkitys on huomattava. Ehkä juuri tämä asia on ollut Jääkiekkoliiton johdolla mielessään, kun se on valinnut maajoukkueen peräsimeen ensimmäisiin MM-kisoihinsa valmistautuvan Raimo Summasen esikuntineen.

Summasen ura valmentajana on ollut melkoista nousukiitoa. Ensimmäinen kausi SM-liigavalmentajana, yhdessä Erkka Westerlundin kanssa, IFK:ssa toi SM-liigan mestaruuden 1998. Sama toistui kun 'Rami' oli ensimmäistä kertaa yksin vastuuvalmentajana Jokereissa kaudella 2001-2002. Ensimmäinen vuosi maajoukkueen peräsimessä on tuottanut tähän saakka jo epävirallisen Euroopan mestaruuden.

Ikuinen rakentamisen problematiikka

Maajoukkue kasataan SM-liigasta, erinäisistä muista eurooppalaisista liigoista sekä Pohjois-Amerikasta, lähinnä NHL:stä. Muutaman huippupelaajan nimen löytyminen nimilistasta on aina itsestäänselvyys. Joukkueen rungossa näkyy sitten kulloisenkin valmentajan painotukset, mieltymykset sekä erikoisosaaminen. Harva nojatuolivalmentaja on myöskään koskaan tyytyväinen kaikkiin valintoihin.

- Meillä on 45 maajoukkuepelaajaa. Kisapelaajat ovat sitten erikseen, selvittää Summanen.

- Sopivuus joukkueelle, päivän kunto ja se onko sydäntä pelata ratkaisee. Reservissä on se 45 pelaajaa ja näiden lisäksi on sitten ne 6-7 jalokiveä. Pienet asiat ratkaisevat, onko kuinka terve ja ovatko tankit tyhjentyneet raskaan kauden jälkeen. Ne on niitä kovia päätöksiä joita on tehtävä kun lopullista joukkuetta valitaan.

European Hockey Tourin loppuottelussa Ruotsia vastaan nähtiin osoitus siitä, kuinka SM-liigan pelaajien painoarvo suhteessa muualla pelaaviin laskee jatkuvasti. Leijonamiehistön ratkaisijaviitat lepäsivät sellaisten nimien kuten Jokinen, Peltonen, Kallio, Noronen, Nummelin harteilla. Heidän verokorttiansa ei kotimaisen verokarhun kämmenellä näy. SM-liigassa loistaneet ratkaisijapelaajat kuten Kuhta, Viuhkola, Immonen tai Pärssinen eivät massasta erottuneet, vaikka kauden aiemmissa EHT-peleissä on tulosta tullutkin.

Parhaiten Suomessa pelaavista erottui Jere Karalahti ja hänkin pelaa kotoista liigaamme lähinnä oman tahtonsa, ei taitojensa vuoksi.

Kuten monen muunkin kohdalla, myös Suomen joukkueen kokoonpanoon vaikuttaa tilanne NHL:n pudotuspeleissä. Saku Koivun johdettua Montreal toiselle kierrokselle, asettuu Leijonamiehistön ykkössentterin viitta tukevasti Floridasta vapautuneen Olli Jokisen harteille. EHT-loppuottelussa Jokinen osoitti tehokkuutensa ja johtajuutensa, vaikka liike vielä hieman tahmeaa olikin. 'Päällikön' voidaan odottaa täyttävän joukkueen kapteenin ja tärkeimmän maalintekijän suuret saappaat kisoissa. Hän tuskin säikkyy osakseen tulevia odotuksia.

Loppuun palamista Pohjois-Amerikassa

Moni muu NHL:stä vapautunut pelaaja on sen sijaan joutunut sanomaan ei kutsulle maajoukkueeseen. Mm. nimet Tuomo Ruutu, Jere Lehtinen tai Kimmo Timonen olisivat varmasti olleet korkealla Summasen papereissa. Päävalmentaja ymmärtää ettei kauden jatkaminen Euroopassa raskaan NHL-kauden jälkeen ole itsestäänselvyys.

- Nykyjääkiekossa tulee väsymisen merkkejä enemmän kuin aiemmin. Tommoset kolmekymppiset jätkät voi olla henkisesti aivan katki kauden jälkeen. Lisäksi voi olla kaikenlaista pikku loukkaantumista. Olisi hullua lähteä anelemaan että ''tule tänne pelaamaan'', Summanen järkeilee.

-Euroopassa uutisoidaan että NHL:ssä kaikki ovat maailman parhaita pelaajia. Se kausi on siellä kuitenkin todella raskas. Vaatii uskallusta tulla sen kauden jälkeen näyttämään että mikä on se päivän kunto eurooppalaisessa kaukalossa. Meidän pitää tukea niitä kavereita, emme voi vain sanoa: ''Okei, tulkaa ja pelastakaa Suomen maajoukkue, tules Jokisen Olli ja pelasta Suomen kansa''. Pelaajilta pitää hyväksyä suora kieltävä vastaus.

Jos Leijonien puolustukseen ja hyökkäykseenkin olisi saattanut olla tilausta saatua isommallakin lähetykselle Atlantin takaa, ei maalivahtipolitiikassa pitäisi olla suurtakaan jossittelun varaa. Mika Noronen ja Jussi Markkanen pystyvät kyllä kantamaan päätorjuntavastuun kisoissa. Markkanen hapuili hieman ensimmäisen EHT-loppuottelun alussa Tukholmassa, mutta sai kyllä juonen päästä kiinni kun peli vanheni. Mika Noronen puolestaan oli loistava läpi koko illan otteluparin jälkimmäisessä kohtaamisessa sunnuntaina Helsingin Areenassa.

- Paineet on huippupelaajilla hirveät. Muidenkin maiden joukkueissa on usein niin että jos kaveri X tietää että kaveri Y tulee kisoihin, niin sitten hänkin saapuu kisoihin Pohjois-Amerikasta. Pelaaja tarvitsee sen tuen tullakseen oman kansan eteen näyttämään että kuinka hyvä pelaaja hän on. MM-kisat on kova turnaus ja monella maalla on se ongelma että pelaajat eivät halua Atlantin takaa tulla mukaan elleivät tiedä että kasassa on hyvä joukkue.

Paineettomat kisat

Kuten alussa totesin, sijoittuu Suomi jonnekin sijoille 6-7, kun verrataan eri maiden pelaajamateriaalia. Edelle menevät heittämällä molemmat Pohjois-Amerikan valtiot, Ruotsi, Venäjä ja Tsekki. Monet ovat valmiita laskemaan myöskin Slovakian Suomen edelle, ainakin kärjen leveyden osalta.

Nyt on lisäksi käymässä niin, että selkeät vahvistukset NHL:stä jäävät vähäisiksi. Mitalisija on kaiken järkeilyn mukaan Suomelle utopiaa. Leijonilla ei pitäisi olla ennen kisoja suuriakaan paineita pakkomenestykseen. Ne vaatimukset ovat aivan muiden joukkueiden harteilla.

Mutta kuten todettua, jääkiekko on joukkuepeli. Otteluiden tuloksen ratkaisee pelaajamateriaalin lisäksi hyvin pitkälle myös se, mikä on joukkueen sisäinen kemia pelillisesti ja henkisesti. Löytääkö valmennus juuri ne pelaajat oikeille pelipaikoille jotka ovat parhaimmillaan nyt keväällä? Jos valmennus pystyy tähän, pystyykö se valitsemaan näistä pelaajista parhaan mahdollisen joukkueen ja tekemään sen vielä siten että jokaiselle löytyy se paras mahdollinen paikka ja rooli joukkueessa?

Onko kisoihin valittu pelaajat, jotka jaksavat käydä läpi raskaan turnauksen tasonsa säilyttäen ja sitä nostaen läpi kisojen? Entä pystyykö valmennus pitämään joukkueen viretilan yllä ja säätää senkin nousevaksi turnauksen vanhetessa? Ennen kaikkea: pystyykö valmennus kasaamaan ja henkisesti valmentamaan joukkueen joka on sitä isolla J:llä, sellaisen joka pelaa sillä suurella sydämellä, sellainen joka todellakin on JOUKKUE, ei vain nippu pelaajia?

Seitsemästä suuresta kiekkomaasta se jonka kohdalla voidaan vastata useimpiin edellä esittämiini kysymyksiin ''kyllä'', on vahvoilla tulevissa kisoissa. SM-liigassa näemme viikoittain kuinka paperilla heikommalla materiaalilla operoiva joukkue kaataa vahvemman. Sellaista nähdään vuosittain myös jääkiekon arvoturnauksissa. Miksi tämä vuosi olisi poikkeus?

Joukkueen yhtenäisyydellä ja maalivahtipelillä on jääkiekossa erityisen suuri merkitys. Minun papereissani Suomen maalivahtipeli sekä valmennuksen osaaminen, niin henkisellä kuin taktisellakin puolella MM-kisojen tyyppisissä turnauksissa, on ainakin hyvin lähellä sitä parasta mahdollista mitä voimme saada tai vaatia.

Suomelle ei ehkä ole viisasta ennustaa mitalia tulevista kisoista. Mitalin vaatiminen tuntuu toisaalta erittäin houkuttelevalta.

Loppuun sopivat mainiosti päävalmentaja Summasen sanat.

- Suomalaisia miehiä tässä ollaan, vähän hölmöjä, mutta kuitenkin rehellisiä.

» Lähetä palautetta toimitukselle