Maajoukkueen päävalmentajaksi on katsokaas viime aikoina edetty tasan yhtä reittiä.
Kolmen viimeisen leijonavalmentajan viimeinen valmennettava seurajoukkue ennen maajoukkueuraa on ollut Helsingin Jokerit. Hannu Aravirta, Raimo Summanen ja Erkka Westerlund, kaikki kolme ovat kulkeneet saman reitin pääkaupungin narripaitojen kautta Jääkiekkoliiton ykkösmannekiiniksi.
Liiton herroilla on nähkääs niin paljon kaikkea tärkeätä puuhattavaa, että heidän on ollut kerta kaikkiaan pakko rajata miesten maajoukkueluotsin valintaprosessi pelkästään yhden seurajoukkueen valmentajiin. Kätevintä on luonnollisesti ollut valita joukkue jonka halli on lähimpänä Helsingin Käpylässä sijaitsevaa Liiton toimistoa. Matkaa Jokerit HC:n monitoimihallille Ilmalaan on toimistolta pyöreä kilometri, siinä se.
Valintaprosessin kehittymistä on luonnollisesti edesauttanut helsinkiläisseuran suht' hyvä medianäkyvyys. Kärryillä on oikeastaan pysynyt ihan mainiosti lukemalla pelkästään iltapäivälehtiä ja nekin löytyvät nykyään kätevästi internetistä. Kukapa päivätyönsä tunnollisesti tekevä ehtisi kiertää harva se ilta pitkin Suomenniemen hikisiä ja huuruisia jäälatoja katselemassa kun raavaat miehet kahvaavat toisiaan? Aivan, ei kukaan.
Eipä siinä mitään. Ihan hyvin Jääkiekkoliiton nykysysteemi on toiminut. Tulokset ovat olleet komeita. Naganon olympiapronssi ja viime syksyn World Cup -hopea ovat saavutuksia joihin ei aivan heti päästä uudelleen.
Hannu Aravirran päävalmentajan pesti tosin kesti ehkä hiukan liian kauan. Ehkäpä Jokereista ei sitten vain ollut tarjolla ketään aikaisemmin ja Aran annettiin jatkaa, tiedä häntä. Jos Aran maajoukkueura oli turhan pitkä, niin toisaalta Summasen pesti oli liian lyhyt, joten keskiarvohan on erittäin komea. Kummolan Jokeri-bingo on toiminut siis keskimäärin vallan mainiosti.
Miksi siis katkaista toimiva systeemi kierrättämällä Hannu Jortikkaa minkään turun tai torin reittiä pitkin? Antaa kaverin jättää yksi heittokierros (ensi kausi) väliin ja siirtyä sitten suoraan maaliin (maajoukkue) kulkematta lähtöruudun (Palloseura) kautta. Muutoinhan tässä käy vielä niin että Westerlundin jälkeen näemme Leijonien puikoissa jomman kumman tulevista jokerivalmentajista, Waltteri Immosen tai Jouko Lukkarilan.
Tämäkin sopisi itselleni varmaan aivan hyvin, kuten kaikki Kummolan maajoukkuevalmentajat tähän saakka, mut hei, seuraavaksi on Jortsun vuoro.
Ilmalan Jokeri-bingo
Harry Harkimon valtakaudella Jokereissa on pyritty miehittämään kaksi postia niin että ne edustavat ehdotonta valtakunnan huippua: maalivahti ja päävalmentaja. Se kuka on huippuvalmentaja voidaan tietenkin määritellä monellakin tapaa. Helsingin Areenan alkuvuosina totuttiin siihen että MM- tai olympiakisojen tv-kommentaattorina onnistuminen saattoi hyvinkin merkitä käskyttäjänpestiä Ilmalassa. 2000-luvulla meno on tasaantunut ja palannut entisiin vakuuttaviin uomiinsa.
Parivaljakon Immonen-Lukkarila valinta Jokerien uudeksi valmentajakaksikoksi on organisaation johdolta siis varsinainen yllätysveto. Kumpikaan ei ole loistanut valoissa sen kummemmin TV:ssä kuin kaukalossakaan, ainakaan valmentajana.
Oli toki odotettavissa että Immonen nähdään vielä joskus seuran päävalmentajana. Kukaan tuskin kuitenkaan veikkasi tällaista tapahtuvan ainakaan vielä pariin kolmeen vuoteen.
Jouko Lukkarilan joukkueen fanit ja muu kiekkoväki olivat unohtaneet täydellisesti. Nekin jotka eivät olleet unohtaneet tekivät kyllä kaikkensa.
Lukkarilaa ja hänen kunto-ohjelmiaan on perinteisesti pidetty yhtenä keskeisenä syynä Summasen viimeisen jokerijoukkueen pelin ja liikkeen tahmaisuuteen.
Lisäksi Lukkarilan ura Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen peräsimessä sujui ja päättyi kaikkea muuta kuin tyylikkäästi. Myöskään Summasen apuvalmentajana toimiessaan hän ei herättänyt kaikissa jokeripelaajissa ajatuksia joita voisi varsinaisesti kuvailla sanalla luottamus. Luottamuksesta puhuttiin paljon myös kaverin naismaajoukkueuran jälkipyykeissä.
Itseasiassa olen kuullut ainoastaan kahden ihmisen puhuvan Lukkarilasta kiekkoihmisenä positiiviseen sävyyn; Summasen ja Immosen. Jääkiekkoa seuraavan yleisön reagointi tuoreeseen valmennuskaksikon valintaan on ollut lievästi sanottuna yllättynyttä, etenkin Lukkarilan valinta on herättänyt suoranaista hilpeyttä.
Waltteri Immonen kuitenkin luottaa tulevaan kakkosvalmentajaansa ja se riittää ainakin seuran faneille. Immonen on ikänsä ja uransa Jokereissa pelannut pitkäaikainen kapteeni, joukkueenjohtaja ja apuvalmentaja jonka paita roikkuu Areenan katossa. Paita on toinen niistä jotka sinne myös kuuluvat. Hän on seuran todellinen ikoni, eivätkä fanit voi harkitakaan muuta kuin seisomista hänen takanaan. Näin he ovat tottuneet tekemään jo toistakymmentä vuotta, eivätkä ala puukottamaan Wadea selkään tässäkään vaiheessa. Kyllä siinä yksi Lukkarila menee sivussa.
Immonen-Lukkarila-kaksikolle on siis luvassa ainakin alkajaisiksi suhteellisen hyvä työrauha fanikatsomon suunnalta. Työrauhaa on odotettavissa myös konsernin johdolta. Harkimo ja toimitusjohtaja Virmanen tuskin ovat niin tyhmiä että odottavat joukkueen johtavan sarjaa joulutauolla.
Immonen on päävalmentajana täysi rookie. Hänen päävalmentajauransa aloittaminen suoraan huipulta, SM-liigassa ja sen yhden näkyvimmän ja nykyajan menestyneimmän seuran puikoissa, on uhkarohkea veto kaikilta osapuolilta.
Oppi jossa Immonen on ollut, on kieltämättä valtakunnan eliittiä. Hän on toiminut kapteenina Hannu Aravirran valmentamissa joukkueissa, ollut joukkueenjohtajana Westerlundin päävalmentajakaudella sekä kakkosvalmentajana Raimo Summasen ja Hannu Jortikan aisaparina. Parempia oppi-isiä on itselleen tässä maassa hankala toivoa, saati saada.
Immonen oli särmikäs pelaaja ja kapteeni, mutta onko hän sellainen päävalmentajana? Lisääkö hän suuren yleisön kiinnostusta joukkueeseen ja tuoko hän osaltaan lisäkatsojia halliin? Onko hän lojaalimpi organisaation johdolle vai joukkueelle ja pelaajille silloin kun puku- ja haalarimiesten edut käyvät ristiin? Olivatko Harkimo ja Virmanen kyllästyneitä Summasen ja Jortikan kaltaisiin korkean profiilin valmentajiin jotka halutessaan pyrkivät tanssittamaan koko organisaatiota pillinsä mukaan? Haluttiinko puikkoihin nyt kaveri joka ei kiusaa pomoja hankalilla kysymyksillä, tiukoilla vaatimuksilla ja joka ei vittuile rivien välistä joka toisessa haastattelussaan.
Siinä liuta kysymyksiä joiden vastaamisen aika Waltteri Immoselle tulee sitten kun kuluva kausi Jortikan aisaparina on hoidettu kunnialla loppuun.
Jossain vaiheessa meille selviää myös se kumman herran Jokeri-bingo osoittautuu jatkossa toimivammaksi, Harkimon vai Kummolan.
että sikäli...
