Jukureiden uusi maalivahti Teemu Seppänen on sopeutunut uuteen kotikaupunkiinsa hyvin. Mikkeliin perehdyttäminen on selvästi hoidettu pelikavereiden toimesta, sillä mies ehdottaa haastattelupaikaksi pelaajien suosimaa konditoriaa, ”koska sinne ainakin löydän”. My Barkin kuitenkin löytyy kivuttomasti. Suu miehellä käy yhtä nopeasti kuin räpyläkäsi, eli oma paikka kopista on löytynyt, eikä Suomussalmen mies ole nöyristellyt
seinäruusuna.
– Hyvin olen päässyt mukaan, vaikka joukkue ei ollut kauhean tuttu. En ole kaikkein hiljaisin kaveri, mikä on auttanut mukavasti alkuun. Turhaa kopissa on mitään roolia vetää, parempi olla oma itsensä. Möläytetään ensin ja mietitään vasta sitten, Seppänen virnistää.
Kaksi edellistä kautta sujui Kajaanin Hokissa. Viime kaudella kärppämäinen torjuja oli Mestiksen maalivahtipörssin ykkönen lukemilla 92.44. Hokki jäi pudotuspelien ulkopuolelle Jukureiden toimesta. Seppänen keräsi kehuja palkintoja, mutta kun kyse on joukkuelajista, niin kaudesta jäi hampaankoloon paljonkin.
– Pettymys oli jäädä pois pleijareista ja kesälomasta tuli liian pitkä. Omat pelit sujuivat, mutta kyllähän kaudesta jäi huono maku suuhun, hän kuittaa.
"Eihän sillä ole huonoja puolia"
Seppänen päätti hakea urallaan uusia haasteita ja edessä oli muuttokuorman kasaaminen. Mikkeli ja Jukurit oli melko helppo valinta osoitteeksi.
– Jukureiden organisaatiolla on hyvä maine pelaajien keskuudessa, eli täällä kaikki toimii kiitettävästi huollosta alkaen. Itselläni on alla kaksi hyvää kautta ja katsoin Jukurit selvästi parhaaksi vaihtoehdoksi eteenpäin menemisen kannalta, 23-vuotias muuri taustoittaa.
Omien vahvuuksien ja heikkouksien arvioiminen saa monesti haastateltavan tuskailemaan. Heitetään pallo virkaveli Kai Tillaselle, eli Teemun vahvuudet ja heikkoudet molarina?
– Eihän sillä huonoja puolia edes löydy. Nopeus ja ketteryys ovat ne vahvimmat osa-alueet, Tillanen arvioi.
Kaksikko kilpailee pelipaikasta hyvässä hengessä. Kumpikin luonnollisesti janoaa vastuuta, mutta kaverin luistimia ei selän takana hangata asfalttiin. Jukureilla ei ole varsinaista maalivahtivalmentajaa, mutta Seppäsen mukaan se ei ole ongelma.
– Hokissa pelatessani meillä ei myöskään ollut mv-valmentajaa, mutta se ei ole ongelma. Tapparasta tutun Aki Näykin kanssa olen tehnyt yhteistyötä jo Kajaanissa, ja se jatkuu yhä. Kaitsu tekee yhteistyötä Mika Lievosen kanssa, joten molemmat käyvät tällä välillä katsomassa peräämme.
Maalivahdin paikka on tuulinen. Yksi niin sanottu hörppy ja sankarin viitta vaihtuu petturiin. Seppästä paineet eivät hetkauta, päinvastoin 166 senttiä pitkä maalivahti suorastaan janoaa vastuuta.
– Nautin pelaamisesta ja vastuusta. En ota paineita muiden odotuksista ja pyrin pelit käsittelemään nopeasti, meni hyvin tai huonosti, turha niitä on mielessä pyöritellä, Seppänen kuittaa.
Mikkelissä Seppänen keskittyy pelkkään jääkiekkoon. Rennosti elämään suhtautuva veräjänvartija ei kiekkoa juurikaan ajattele jäähallin jäädessä taakse.
– Hyvin onnistun unohtamaan kiekon vapaalla. Tyttöystävän kanssa vietän aikaa ja meillä on kaksi vehnäterrieriä, jotka ovat melkoisen vilkkaita veijareita. Pelikavereiden kanssa tulee hakattua pelikonsoleita, mutta ei siinä kiekosta samalla puhuta, mies kertoo vapaa-ajastaan.
Terveellä itseluottamuksella varustettu Seppänen tähyää urallaan mahdollisimman pitkälle. SM-liigan ilmapiiriä mies on jo päässyt haistelemaan keikkamiehenä Tapparassa.
– Liiga on iso tavoite ja uskon pystyväni pelaamaan siellä. Ulkomaat kiinnostavat toki, mutta mihin tahansa ei kannata lähteä vain lähtemisen vuoksi, Seppänen päättää.
