Pelaajamuutoksia on kesän aikana Kymijoen rannalla tapahtunut paljon. Pronssiottelun jälkeen seura- ja valmennusjohdon suunnalta enteiltiin joukkueen uudistuvan lähes täysin, mutta lopulta joukkue onnistui kiinnittämään haluamansa avainpelaajat myös ensi kaudeksi.
Mestiksen suurimmalla pelaajabudjetilla operoiva kouvolalaismiehistö on Jukurien ohella itse itsensä pahin vihollinen. Vaikka koko organisaatio huokuu itseluottamusta ja uskoa omaa tekemiseen, on suuri osa pelaajista vielä uransa alkutaipaleella eikä henkisiä ominaisuuksia ole vielä kunnolla testattu.
Suurin kysymysmerkki joukkueen yllä liittyy siihen, miten hyvin melko nuori joukkue kestää yleisön luomat paineet. Kiekkobuumin viime keväänä sekoittama kotiyleisö luo joukkueelle suuret paineet ja kotietu saattaa tiukassa paikassa muuttua haitaksi.
Lähes liigakelpoinen taustaorganisaatio
Valmennusosasto Kouvolassa on hyvällä mallilla. Kesken viime kauden Vladimir Kolekin tilalle pestattu Ismo Lehkonen sai joukkueen keväällä hyvään iskuun, joka ei kuitenkaan lopulta kantanut pronssiottelua pidemmälle. Tulevalle kaudelle Lehkonen saa apuja maalivahtikonsulttina seurassa vaikuttavalta Jukka Ropposelta ja fysiikkavalmentajaksi palkatulta ex-huippuluistelija Lauri Paalasmaalta.
Myös seuran taustaorganisaatio vahvistui viime kaudella merkittävästi, kun Hokissa pitkään ja menestyksekkäästi vaikuttanut pitkän linjan kiekkomies Olli-Pekka Hakkarainen liittyi joukkoihin tammikuussa. Yhdessä Hakkarainen ja Lehkonen onnistuivat nostamaan joukkueen runkosarjanvoittoon ja tuomaan kiekkobuumin Kouvolaan. Organisaatio uhkuu tervettä(?) itseluottamusta ja halua menestyä. Pronssiottelu-nimiseen pettymykseen päättyneen viime kauden jälkeen seuralla on nyt vain yksi tavoite – Mestis-mestaruus.
Kesällä Kouvolasta on kuulunut määrätietoisten mestaruuspuheiden lisäksi myös kummempia: ensin yhteistyösopimus Rauman Lukon ja sitten japanilaisen teollisuusjätti Oji Groupin kanssa. Lukko-yhteistyö lässähti pannukakuksi, kun seurat tiedottivat sopimuksen purkamisesta juuri kauden alla. Japani-yhteistyö ei ole vielä konkretisoitunut kovinkaan näkyvästi – kesällä Oji Eaglesista oli Kouvolassa harjoittelemassa kaksi pirteää pelimiestä, mutta he poistuivat harjoitusvahvuudesta jo elokuussa. Nähtäväksi jää, millaista yhteistyötä ja kenen kanssa seura tulee lopulta kauden aikana harrastamaan.
Seurajohdon odotuksia nostattavista kommenteista voi vielä jossain vaiheessa nousta taakka pelaajien selkään. Kun mestaruudesta puhutaan näinkin avoimesti, nousevat yleisön odotukset ymmärrettävästi samaan tahtiin. Kasvaneet odotukset tarkoittavat kasvaneita paineita. Pysyykö kiekkobuumi aisoissa ja kotipeleissä joukkueelle lisäenergiaa tuovana voimavarana? Vastaus saatanee vasta keväällä, mutta vaaran merkit on olemassa.
Maalivahtipeli hyvillä kantimilla
Maalivahtiosasto laitettiin Kouvolassa täysin uusiksi. Edelliskaudella KooKoon maalivahtiosasto oli sanalla sanoen sekaisin. Kauteen lähdettiin Antti Härmän ja Mika Korhosen voimin mutta kauden päätyttyä oli KooKoon maalivartioinut peräti kuusi eri veräjänvartijaa.
Keväällä KooKoo luotti liigalaina Jani Niemisen ja try-outin kautta paikkansa lunastaneen Eero Väreen torjuntatyöhön. Nieminen lähti kesällä Tapparaan metsästämään liigapelejä ja Väre ei mahtunut KooKoon tämän kauden maalivahtikuvioihin, joten paletti laitettiin täysin uusiksi.
Enää Kouvolassa ei haluta sortua edelliskauden tyyliseen maalivahtisirkukseen ja niinpä ykkösmaalivahdiksi hankittiin kerralla kova tekijä, Jokipojissa keväällä Mestis-mestaruutta juhlinut ja pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana palkittu Mikko Rämö. Kiinnostavien liigaovien sulkeuduttua Rämö valitsi Kouvolan ja KooKoon menestysmahdollisuuksien ja maalivahtikonsultti Ropposen ansiosta.
Varamaalivahdiksi hankittiin nuori Matti Hakonen KalPan A-nuorista. Hakosen rooli on keskittyä harjoitteluun Rämön kantaessa torjuntatöistä niin suuren osan, kuin mies vain ikinä kykenee. Maalivahtipeliin KooKoo ei tule tällä kaudella kaatumaan, mikäli Rämö vain pysyy kasassa.
Puolustuksessa suuria kysymysmerkkejä
KooKoon puolustuksessa myllersi kesänaikana suuri muutosprosessi. Viime kevään joukkueesta jäljellä on enää kolme puolustajaa; Pasi Järvinen, Toni Niemi ja Jaakko Lehtonen. Vaihtuvuus on siis ollut suurta, uuden yhteisen sävelen löytämisessä vierähtänee hetki.
Mustapaitojen puolustuksesta poistuivat selkävammaan uransa lopettanut kapteeni Jarno Kultanen, uransa jatkoa pohdiskelevat Kimmo Eronen ja Mikko Tarkiainen sekä K-Laseriin suuremman vastuun perässä lähtenyt Toni Kirén. Kultasen rooli jäi viime kaudella loukkaantumisen vuoksi pieneksi, joten vaikka yli sadan NHL-ottelun veteraani olisi kentällä ollessaan sarjan parhaita puolustajia, ei hänen lopettaminen heikennä tulevan kauden puolustajamateriaalia edellisen kauden vastaavaan verrattuna. Eronen ja Tarkiainen sen sijaan kuuluivat joukkueen TOP4-puolustajiin läpi kauden ja heidän menetys vei mukanaan suuren määrän kokemusta ja kiekollista osaamista.
Joukkue sai kuin saikin pidettyä viime kaudella hurmanneen ykkösparinsa, Niemen ja Järvisen muodostaman tandemin. ”Pablo” Järvinen on kiistatta yksi sarjan parhaista, ellei jopa paras kiekollinen puolustaja ja Niemi hoiti leiviskänsä viime kaudella varsin miehekkäästi. Pari täydentää toisiaan kuin pitempäänkin yhdessä ollut aviopari, vaikka yhteistä taivalta takana onkin vasta yksi kausi.
Uusina miehinä mustaoranssien maalia puolustamassa ensi kaudella nähdään HPK:n A-nuorista tulleet Nikke Hirvihuhta ja Antti Oksa. Uusvanhoina paluumuuttajina Kouvolaan palaavat Tuomas Gärdström, Jesse Lustberg sekä viime kaudellakin lainalla KooKoo-pakistossa luutinut Ari Gröndahl.
Joukkue taistelee mestaruudesta, mutta uudet miehet eivät lähtökohtaisesti ole vielä tähtikaliiberia. Suurimmat KooKoon ylle asetettavat kysymysmerkit koskevatkin juuri puolustusta. A-nuorten SM-liigasta tulleet Hirvihuhta ja Oksa ovat miesten peleissä vielä täysin katsomattomia kortteja. Hirvihuhta oli harjoitusotteluissa hyvä, mutta ei vielä esimerkiksi Mikko Tarkiaisen tasoinen hyökkäävä puolustaja.
Joukkueen omat kasvatit, Jesse Lustberg ja Tuomas Gärdström, palaavat Kymijoen kivikkoisille rannoille muutaman välivuoden jälkeen. Gärdström suuntasi Kouvolasta Kotkaan ja Titaanien riveihin kauden 2006–2007 päätteeksi. Lustberg lähti koettamaan siipiensä kantavuutta ensi kertaa kasvattajaseuran ulkopuolelle kaudeksi 2008–2009, jolloin mies vaihtoi KooKoo-logon savonlinnalaiseen pässipaitaan. Miesten urat eivät ole lähteneet KooKoo-kausien jälkeen toivottuun nousuun, Lustberg palaa Kouvolaan Ranskasta ja Gärdström Ruotsin kakkosdivisioonasta – näyttöhaluja molemmilla riittää varmasti, mutta mihin taso yltää?
Ari Gröndahl, tuttavallisemmin Iso-Arska, palaa jälleen Kouvolaan lainapestillä. Espoolähtöinen Bluesin sopimuspelaaja on pelannut KooKoon mustaoransseissa peliasuissa myös kahdella edellisellä kaudella, yhteensä tosin vain 12 ottelun verran. Nyt Blues ja KooKoo ovat kuitenkin sopineet koko kauden mittaisesta lainapestistä ja miehelle on luvassa suuri vastuu puolustuksen tukipilarina.
Puolustajahankinnat ovat sikäli mielenkiintoisia, että Kouvolaan hankittiin puolustajapareja puolustajien sijaan. Hirvihuhta ja Oksa ovat pelanneet yhdessä jo B-junioreista lähtien. Gärdström ja Lustberg puolestaan pelasivat yhdessä miesten aiemmalla yhteisellä KooKoo-taipaleella.
Hyökkäyskalusto aiempaa leveämpi
Kouvolassa on myös tulevalla kaudella yksi sarjan parhaista hyökkääjäarsenaaleista. Puolustuksen tapaan myös hyökkäysosasto on kokenut suuria muutoksia. Uusia miehiä on tullut kaksi ketjullista neljän poislähteneen ja lopettaneen Mikko Mattilan tilalle.
Viime kauden joukkueesta poistuivat jo runkosarjan jälkeen lopettamaan joutunut seuraikoni Mattila, sarjanousija Kiekko-Laseriin matkannut Ville-Matti Koponen, Heinolaan lähteneet Aapo Lampinen ja Matti Huilla sekä HIFK:ssa try-outilla kesän ajan viilettänyt Ville-Vesa Vainiola. Vainiola oli pudotuspeleissä KooKoon paras pelaaja eli hänen menetys on tottakai tuntuva. Huilla ja Koponen kuuluivat molemmat tärkeisiin alivoimamiehiin mutta kiekollisemman roolin perässä päättivät vaihtaa maisemaa.
Ensi kaudella KooKoo-paidan ensikertaa ylleen vetää kuusi pelaajaa.
Jani Keinänen saapuu Kouvolaan Heinolasta, jossa mies iski viime kaudella HeKin paidassa tehoja lähes piste per peli –tahtia. KooKoossa miehelle onkin kaavailtu suuri rooli ja vastuu, mies on kauteen lähdettäessä selkeä ykkössentteri, jolta odotetaan ja vaaditaan tehoja Mikko Liukkosen ja Olli Julkusen välissä.
Myös Blair Yaworskin ja Miikka Jouhkimaisen harteille on kasattu suuret ennakko-odotukset. Miesten on tarkoitus pelata yhdessä Kory Bakerin kanssa kakkosketjussa ja myös heiltä vaaditaan suuria pistesaldoja sekä vahvoja edesottamuksia kaukalossa.
Muista uusista miehistä Mikael Paunio, Niklas Sirén ja Matias Perkkiö edustavat nuorempaa kaartia. Pauniolla edessä on ensimmäinen kausi miesten sarjoissa, Sirénillä toinen ja Perkkiölläkin vasta kolmas. Paunio pelasi edelliskaudella HIFK:n A-nuorissa, Sirén SaPKossa ja Perkkiö Kiekko-Vantaassa. Sirén ja Perkkiö ovat kesäkaudella pelanneet yhdessä Iivo Hokkasen kanssa ns kolmosketjussa, mutta kamppailun pelipaikoista ollessa tiukka, ei mitään paikkaa voi vielä pitää kirkossa kuulutettuna. Paunion alkukautta vaikeuttaa kesällä operoitu polvi, josta mies kuntoutuu edelleen.
PSP-kolmikon lisäksi paikoista auringossa ja pelaavassa kokoonpanossa taistelevat Jiri Veistola, Eemeli Koskelainen sekä kesän harjoitusotteluissa todella kypsiä otteita esittäneet seuran omat juniorit Mikko Sierman, Jesse Koskinen ja Mikko Virtanen. Virtasella on ikää vasta 16 vuotta, mutta nuori mies onnistui maalinteossa kesän kahdessa viimeisessä harjoitusotteluissa ja näytönpaikkoja on luvassa varmasti myös runkosarjan aikana.
Kova ja opettavainen offseason
KooKoon preseason ei harjoitusottelujen tulosten valossa sujunut täysin odotusten mukaan, sillä joukkue voitti vain kolme kesän yhdeksästä ottelusta. Vaikka tulokset olisivat voineet olla parempiakin, ei tulosten johdosta olla huolestuneita sillä niiden syytkin on jo tiedossa.
Joukkue harjoitteli kesällä kovaa, jopa neljästi päivässä. Kova harjoitusrytmi näkyi sekä otteluiden kokoonpanoissa että lopputuloksissa ja peli-ilmeessä. Valmennusjohto antoi vanhimmille pelaajille otteluissa lepoa ja monessa ottelussa kaukalossa oli melkoisen nuori kouvolalaisjoukkue.
– No, meillä on ollut sellainen tilanne, että ollaan keskitytty harjoittelemaan kauteen laadukkaasti eikä aiempien harjoitusotteluiden tulokset kauheasti paina, Lehkonen pohti ennen kahta viimeistä harjoitusottelua, kuuden ottelun tappioputken jälkeen, Lehkonen toteaa.
Kesäkausi alkoi joukkueen kannalta mallikkaasti voitolla HeKistä Marski Cupin välierässä, mutta sen jälkeen joukkue hävisi kuusi ottelua putkeen. Takaisin voittojen tielle joukkue kampesi itsensä vasta kahdessa viimeisessä ottelussa, joissa Lehkonen ei enää säästellyt ketään vaan laittoi kaukaloon parhaan mahdollisen miehistön. Tappioputki katkesi syyskuun alussa TuToa vastaan pelatussa kamppailussa, jonka KooKoo voitti niukasti lukemin 3-2. Seuraavassa pelissä joukkue jatkoi voittojen tiellä kukistamalla Sportin selvästi 8-0.
Arvio:
KooKoo on heikentynyt viime kaudesta puolustuksen osalta mutta muilla osa-alueilla joukkue on mennyt eteenpäin. Hyökkäyksessä ratkaisijoita löytyy kolmosketjuun asti ja myös puolustuksen Järviseltä ja Hirvihuhdalta on odotettavissa jonkin verran tehoja. Joukkueen tavoite on runkosarjanvoitto ja mestaruus. Se on realistinen tavoite, mutta vaatii koko joukkueelta onnistumista ja puolustuksen osalta myös pientä venymistä.
