Jaska Vilen, 27, helsinkiläisen kiekkokoulun kasvatteja. Karhu-Kissoja juniorina edustanut Vilen pelasi ensimmäiset miesten pelinsä seuran edustuksen mukana kakkos- ja kolmosdivareissa kahtena viimeisenä A-juniorivuotenaan. Kaudella 1996-97 Karhu-Kissojen mukana A-juniorien ykkösdivioonassa 33:ssa ottelussa tehot 12+28=40 mättänyt Vilen siirtyi seuraavaksi kaudeksi Järvenpään Haukkoihin pelaamaan miesten ykkösdivisioonaa.
Vilenin ensimmäinen Järvenpään-visiitti kesti kolme vuotta, ja rooli joukkueessa kasvoi kausien edetessä. Kausista viimeinen, jolla Vilen nakutteli 45:ssä pelissä 11+15=26 tehopistettä, oli pisteiden valossa paras.
- Eka vuosihan oli vähän sellaista, että sai pelata vain silloin tällöin. Enemmänkin vain harjoiteltiin paljon. Toisella kaudella peliaikaa sai vähän enemmän, ja kolmantena sitten jo aika paljonkin, Vilen muistelee.
Kahden haukka- ja yhden KJT-vuoden (Haukat vaihtoi nimensä KJT:ksi kaudelle 1999-2000) jälkeen Vilen suuntasi järvenpääläisten eteläiseen naapuriin, Mestikseen nousseeseen Kiekko-Vantaaseen. Kaksi kautta kestäneen Vantaan-visiitin ensimmäinen vuosi oli pisteiden valossa Vilenin toistaiseksi paras miesten sarjoissa. Runkosarjan 44:ssä ottelussa syntyi 14+24=38 pistettä ja tehotilastolukemakin jäi 21 pykälää plussan puolelle.
- Takalan Make oli siellä sentterinä silloin, ja aika namusyöttöjä tuli, Vilen toteaa vaatimattomasti.
Takaisin Järvenpäähän
Monien järvenpääläisten jääkiekkofanien iloksi Vilen palasi viime kaudella KJT-paitaan, ja muita kokeneempana pelimannina hänet valittiin joukkueen kapteeniksi. Nuoren joukkueen kausi lähti hyvin käyntiin, mutta jo pian vire kääntyi mollivoittoiseksi ja pahimmillaan joukkue kärsi talven aikana jopa 15 voitottoman ottelun putken.
- Meillä oli viime kaudellakin suhteellisen nuori jengi, ja se on aina sellaista, että kun lähtee menemään huonosti, niin kelkkaa on hankala kääntää. Me ei vaan päästy niistä tappioista yli, vaikka ei kukaan luovuttamassakaan ollut, Vilen mietiskelee.
Kyllin pitkään kahlattuaan KJT ajautui lopulta Mestiksen karsintasarjaan, jonka se kuitenkin selvitti kunnialla alkuvaikeuksien jälkeen.
- Oli tosi vaikeita pelejä, ja olisi voinut käydä huonomminkin. Onneksi meni kuitenkin hyvin loppujen lopuksi.
Ehkä monien Mestistä seuraavien yllätykseksikin Vilen päätti jatkaa Järvenpäässä myös tällä kaudella, vaikka kysyntää oli muuallekin. Keskeisenä tekijänä pelipaikan valinnassa oli Vilenin mukaan todennäköisesti luvassa oleva runsas vastuu.
- Oli siinä jotain pientä juttua muuallekin, mutta kun tykkäsin pelata täällä ja kaikki oli tuttua, oli hyvä jatkaa.
- Viime kaudella tuli hyvin vastuuta, eikä sitä tässä iässä enää oikein voi lähteä mihinkään neloskenttäänkään pelaamaan. Vaikka eihän se peliaika tietenkään koskaan varmaa ole; se pitää joka kerta ansaita, Vilen muistuttaa.
Huikea lokakuu ja liigavisiitti…
Kuluva kausi lähti hyvin käyntiin sekä Vilenin itsensä että joukkueen osalta, ja lokakuussa haukkakapteeni oli suorastaan liekeissä napaten 7+6=13 tehopistettä yhdeksästä pelaamastaan ottelusta.
- Kun onnistumisia tulee, niin se tietysti ruokkii itseluottamusta, ja sitten se menee vähän niin kuin omalla painollaan, Vilen näkee syyt hurjaan syysvireeseen.
Hyvä pelivire poiki valinnan Jatkoajan lokakuun Mestis-pelaajaksi, ja myös liigassa huomattiin Vilenin hyvät otteet, sillä haukkakapteeni harjoitteli maaottelutauon Espoon Bluesin mukana.
- Hyvä mieli siitä koko hommasta jäi. Mielenkiintoista meininkiä oli, Vilen kertaa.
- Siellä oli jää kaksi kertaa päivässä. Ja tietysti kun niilläkin oli tauko, niin treenasivat enemmän tuota kuntopuolta. Kyllä siellä kovaa mentiin, Vilen kertoo kysyttäessä, mitä eroavaisuuksia liigaympyröissä oli Haukkojen harjoitteluun nähden.
- Hyötyä tuli ehkä itseluottamuksen puolelle. Sitä näki, että sielläkin pärjää ainakin jollakin tavalla eikä ole ainakaan ihan täysin vietävissä, Vilen naurahtaa.
Myös Bluesin valmennuskaksikolta (Hannu Virta / Ted Sator) tuli positiivista palautetta.
- Virran Hantta kävi siellä vain pari kertaa, kun se oli maajoukkueen mukana silloin, mutta kyllä Sator ja kumppanit antoivat ihan positiivista palautetta. Sanoivat, että olivat ihan tyytyväisiä siihen, mitä siellä tein.
Mutta oliko pettymys kova, kun liigapaikkaa ei auennutkaan ja edessä oli paluu Haukkojen matkaan?
- Ei ollut kova pettymys. En nyt sinällään odottanutkaan, että sieltä paikkaa irtoaisi… Tai voihan sitä ainoa toivoa, mutta olin koko ajan valmistautunut siihen, että tänne tullaan takaisin, Vilen myöntää.
…ja paluu arkeen
Maaottelutauon jälkeen sekä Haukkojen että Vilenin itsensä vire on ollut vähän kadoksissa, sillä joukkue nappasi tauon jälkeisistä kymmenestä pelistään vain kaksi voittoa, eikä Vilenkään onnistunut vastaavalla ajanjaksolla kasvattamaan pistesaldoaan kuin kolmella maalilla.
- Nyt on mennyt joukkueella vähän alakanttiin, eikä itsellänikään ole mennyt niin hyvin. Mutta näitä ylä- ja alamäkiä tulee joka kaudella, Vilen muistuttaa.
- En tiedä, voisiko nuori joukkue olla vähän väsynyt, kun meidän pelityyli on kuitenkin aika kuluttava. Työn kauttahan me koko ajan yritetään lähteä. Vaikea on arvuutella, mutta ehkä siinä jotakin pientä väsymystä voisi olla, Vilen pohtii kysyttäessä, miksi vire on kääntynyt mollivoittoiseksi.
Vilenin esityksiin on saattanut vaikuttaa myös koko alkukauden ykkösketjun keskellä viihtyneen Juha Jusslinin maaottelutauolla sattunut loukkaantuminen. Olkapäänsä harjoituksissa loukanneen Jusslinin paluu kentille tapahtunee joulutauon jälkeen.
- Varmaan on Jusslinin loukkaantuminen jonkin verran vaikuttanut. Me pelattiin siinä kuitenkin yhdessä koko alkukausi… ja olenhan mä Juhan kanssa aikaisemminkin pelannut: viime kaudella, ja silloin, kun pelasin ekaa kertaa täällä Järvenpäässä, Vilen mietiskelee.
- Kun on koko alkukauden pelannut yhdessä, niin aika hyvin jo alkaa tietää, missä kaveri on milloinkin. Sitten, kun pelikaveri vaihtuu pitkän ajan jälkeen, niin kyllähän se yhteispeli on alussa aina vähän hakemista, Vilen jatkaa.
Joukkueen kapteeni vakuuttelee, että yhteishenki ei ole rakoillut vaikeista ajoista huolimatta.
- Hyvä tunnelma kopissa on edelleen. Nämä tappiot pitää aina vain nollata ja lähteä uuteen peliin. Kyllä se siitä taas lähtee.
Kutsu kävi Mestis-maajoukkueeseen
Perjantaina tehdyn haastattelun jälkeen Haukat ehti pelata viimeiset pelinsä ennen joulutaukoa. Kokkolassa kärsityn 8-2-murskatappion jälkeen keskiuusmaalaiset kokosivat itsensä ja nappasivat hyvänä kotijoukkueena tunnetulta Kajaanin Hokilta 3-2-vierasvoiton. Näin Haukat päätti viiden ottelun mittaiseksi ennättäneen tappioputkensa ja pääsee joulutaolle hyvillä mielin.
Vaikka Mestis vetäytyykin pikkuhiljaa tauolle, ei Vilen ehdi liikaa loikoilla myöskään välipäivinä. Miehen nimi löytyy nimittäin viime viikolla julkistetulta listalta, joka sisältää Mestis-maajoukkueen mukana Ranskan-turnaukseen matkaavan joukkueen.
Vilenille itselleen valinta ei tullut täysin puskista.
- Ehkä pientä odotustakin oli, mutta osittain yllätyksenä tuli; ei ole aikaisemmin kuitenkaan ollut mitään tällaisia juttuja.
- Vaikea on sanoa, mitä niiltä peleiltä odottaisi… varmasti ainakin Mestis-maajoukkueella on kova vauhti päällä.
Haukoissa usein hurjia minuuttimääriä pelaava Vilen uskoo sopeutuvansa peliin, vaikka maajoukkueen mukana vastuuta ei varmastikaan ole luvassa aivan yhtä paljon.
- Täysillä mennään aina, kun päästään lootaan. Eiköhän sinne sopeudu, kun tekee kaiken, mitä käsketään ja pystytään.
Haastattelun toinen osa ilmestyy näillä näkymin keskiviikkona.