Turkulaisen kiekkokoulun ei-niin-kiekollisista-taidoistaan-kuuluisa tuote on Sportissa tätä nykyä kiekkoileva Kalle Mattila. Aikoinaan Kokkolan Hermeksessä aikuisten tason kiekkouransa alkuun saattanut raataja nosti niskavilloja pystyyn I-divarin ja Mestiksen halleissa, kaupungista riippumatta. Lyhyiden liiga- ja Ranskan visiitin jälkeen mies siirtyi Vaasaan. Divarikiekkoa tuntemattomille valaistakoon, että pelaajan siirtyminen Kokkolan ja Vaasan välillä on verrattavissa HIFK-Jokerit- tai Tappara-Ilves-parien välisiin pelaajaliikenteisiin. Varsinkin Vaasassa oltiin jo lähes nousemassa barrikaadeille kun Hermeksen v-mäisin pelaaja signeerattiin Sportiin.
Nykyisin Mattila on Sportin vakiokalustoa. Peräänantamattoman pelityylin ja nykyisin Sportin värien puolesta taisteleva mies on päässyt Sportin vaativien kannattajien suosioon. Mutta yksi asia ei Mattilassa muutu. Häntä vihataan kaikkialla oman joukkueen ulkopuolella. Jatkoajan toimitus uskaltautui Mattilan kanssa samaan pöytään ja samalla todisti huhut todeksi: kiekkokaukalon kovat kaverit ovat siviilit päällä todella mukavia ja asiallisia juttukumppaneita.
Kalle Mattilan kanssa jutustelut venyivät lähes puolen tunnin mittaiseksi keskusteluksi. Tässä haastattelun ensimmäinen osa, missä käydään läpi Mattilan junnu-uraa, liigakokemuksia, Ranskan keikkaa ja hieman miehen muitakin taustoja. Voilá.
Olet syntynyt Helsingissä, mutta olet kiekko-oppisi saanut Turussa. Missä juniorijoukkueissa pelasit ja millä menestyksellä?
- Joo, en mä ollut kuin puolitoistavuotias kun muutettiin Hesasta pois, että kyllä mä olen ihan perusturkulainen. Siellä on kaikki ikäkausijoukkueet käyty läpi. Oon ihan Palloseuran junioreita, ainut että muutaman pelin pelasin 67:ssa. Muuten ihan Tepsin äijiä.
Sitten siirryit A-junnuista Kokkolan Hermekseen. Mistä ja miksi juuri Hermes? Otitko itse yhteyttä vai tuliko soitto sieltä?
- No se oli vähän sekä että. Toi Lehkosen Ismo, joka oli mulla junnuvalmentajana sillon ja se sit suositteli puolin ja toisin ja siitä se sit lähti.
Mitenkäs siellä Tepsissä, olet syntynyt vuonna 1978. Oliko siellä ketään mainittavia kavereita samoissa joukkueissa?
- Onhan siellä ollut tota noin niin… Esimerkiksi kun pelattiin B-junnujen finaaleita niin olihan siellä kovia nimiä mukana… Berg ja Elomo ja muita vastaavia. Tietenkin Kallion Tomppa, -77 ikäluokka oli kova ja silloin kun häkkipäänä pelaili A-junnujen mukana, niin siellä oli Kipru maalissa ja Niko Mikkola pelas muutaman pelin yli-ikäisenä. Kyllä Turusta on paljon jätkiä lähtenyt jotka on huipulla just nyt. Niitten kanssa on tullut pelailtua juu. Joittenkin kanssa enemmän, joittenkin vähemmän.
Kuinka sitten ensimmäinen Hermes-kausi? Tehoja 3+3 ja jäähyjä miehekkäät 155 minuuttia. Kuinka A-juniorien ja silloisen divarin pelit erosivat toisistaan?
- No kyllähän siinä aika iso ero on. Silloin kun vedin sen viimeisen A-junnukauden niin pääsi Tepsissä maistelemaan paria liigapeliä ja reenasin niitten kanssa aika paljon, mutta… mutta onhan siinä iso ero A-junnuista I-divariin. Siellä oli miehiä, varsinkin silloin, siellä oli vanhempia äijiä ja olihan ne vahvempia tietenkin ja… kyllä A-junnut oli sellaista höntyilyä ja onhan tämä miesten peli kuitenkin.
Niin, nykyäänhän ei taida kunnon konkareita enää ollakaan?
- Ei oikein oo, et ne on kaikki varmaan jossain ulkomailla ne äijät. Täällä on varmaan nykyään enemmän häkkipäitä kun oli A-junnuissa joskus silloin aikoinaan.
Seuraavalla kaudella tehoja oli jo 4+11 ja jäähyjä edelleen yli sata minuuttia..
- Noi minuuttimäärät on ollut vähän sitä pelityyliä. Sillon ekalla kaudella, niin sanotaan että vain yhden kerran sillä kaudella joutu heittämään hanskat jäähän. Että muuten on tullut taklauksista ja korkeista mailoista ja muista. Se vähän kuuluu meikäläisen pelityyliin että mennään kovaa ja vähän maila korkealla ja vahingossa osuu. Se kun oli jollakin huuli auki ja selässä luki Mattila niin se oli aina pihalle. Nykyään tuntuu että on vähän rauhoittunut, mutta onneksi on tuomareitakin vaihtunut. Heh heh…
Seuraavalla kaudella tulikin sitten kesken kaiken lähtö Ilvekseen…
- Siinä oli Hermeksessä alkukaudella erilainen rooli mitä kahdella ekalla kaudella. Tuli kaikki ylivoimat mukaan ja sai pirukseen peliaikaa. Kaikki pisteet on peliaikaan ja ylivoimiin verrannollisia. Mitä enemmän pelaat niin sitä enemmän pisteitäkin tulee. Jollet sitten ole rikkovassa roolissa että pääsee hyökkäämäänkin. 5-5-ketjuissa mulla vaihteli se peliporukka aika paljon mut sitten… meillähän oli kova ketju, oli Joki-Erkkilä, Uski ja Luoma sellainen ketju mikä teki kovin pisteitä, olin niiden kanssa ylivoimalla et meitä oli neljä hyökkääjää. Ensin oli Bomanin Antti pakkina, sitten oli Pukan Mikko välillä ja sit oli Salmun Juha…. et siinä tuli paljon niitä pisteitä.
Siitä sitten lähtö liigaan.
- Joo, siitä painuttiin Tampereelle try-outin kautta, joulun aikoihin ne soitteli sieltä, Pajuoja, tää vanha Hermeksen koutsi, joka oli Ilveksen kakkonen sillon ja sieltä oltiin kattomassa pelejä pitkin syksyä ja ne päätti antaa mahdollisuuden. Sit sai paikan ja siellä pelailtiin sitten.
Mitkä fiilikset siitä jäi?
- Olihan se kiva päästä kokeileen liigahommia ja kyllä se meni ihan OK se mihin rooliin mut sinne otettiin. Vähän rikkomaan ja tekemään tilaa ja taklaamaan ja muuta vastaavaa. Mut sitten… No se kaatu mutten tiedä mihin.
Et sitten yllättäen pelannutkaan liigaa seuraavalla kaudella?
- No siinä oli… tota… Henkilökemiat ei määrättyjen henkilöiden kanssa osunut kohdalle niin kuin olisi pitänyt. Siinä oli vähän kaikkea sellaista pientä.
Oliko siinä vaiheessa jotakin kytköksiä SaiPaan?
- Oli, itseasiassa oli. Jossakin Ilta-Sanomissa vai missä ne kirjoitteli. Siinä kävi niin että mä poikkasin mun käteni siinä kesänä ja siinä piti olla sitten viikon-kahden try-out ja katsoa että paikat on kunnossa. Ja jos olis ollut niin olis voinut saada pahvinkin, mutta silloin maanantaina kun sinne piti lähteä niin sain vasta silloin kipsin pois kädestä. Ettei viittinyt lähteä tekemään itsestään pelleä kun oli käsi ihan voimaton eikä liikkunut kunnolla. Se meni sivu suun siitä sit.
Lähdit sitten Ranskaan…
- Joo… He he… Se olikin… siinä rupesi tulemaan pikku paniikki. Sanotaan että ruvettiin hakkaamaan jo syyskuuta ja oli viikko sarjojen alkuun ja liiga rupes alkamaan. Eikä siinä vaiheessa mitään ihmeellistä vaihtoehtoa enää ruvennut näkymään. Ajattelin sitten että lähdetään opiskelemaan uutta kulttuuria tai vastaavaa mutta jäi aika lyhkäiseksi sekin reissu sitten.
Olet aiemmin sanonut että siellä meni kaikki hommat päin honkia.
- Se meni siten, että ne kai luuli siellä että tyhmää suomalaista voi joojottaa pitkälti siinä maassa. Että kaikki oikeastaan mitä sovittiin niin mikään ei pitänyt kutiaan. Ei se muutenkaan ollut mitään jääkiekkotouhua siellä…. ainakaan tossa paikassa! Oli siellä hyviäkin paikkoja mutta mä en ainakaan suosittele Dijoniin lähtöä kellekään.
Oliko se treenaaminen ihan B-luokan toimintaa siellä vai mikä ei toiminut?
- Siellä oli kerran päivässä treenit, ulkomaalaisilla oli kaksi kertaa päivässä. Että meidän piti vetää kahdesti päivässä. Ne oli ne ainoat treenit aina joskus yhdeksän aikaan tai jälkeen illalla, joskus kymmenen aikaan, sen jälkeen kun oli kaikki taitoluistelijat ja kaikki muut vapaavuorolaiset oli ollut, niin me päästiin sen jälkeen treenaamaan.
Oliko joukkueessa silloin muita suomalaisia tai edes ruotsalaisia?
- No siinä joukkueessa ei ollut, ikävä kyllä. Olisin varmasti viihtynyt paremmin jos siellä olisi ollut joitakin niinsanottuja länsimaalaisia. Siellä oli neljä tai viisi slovakkia, yksi venäläinen ja sit yksi tsekin-ranskalainen. Ne oli noita itäblokin jätkiä, niillä on vähän eri kulttuuri. Ne oli omissa oloissaan ne jätkät kyllä.
Vaihdetaanpas tässä vähän aihetta ja puhutaan välillä sinusta itsestäsi. Mitä teet niin sanotusti siviilissä? Teetkö töitä vai oletko ammattikiekkoilija?
- No ei mulla ole mitään työtä kauden aikana ole. Tai ei nyt ainakaan ole ollut. Välillä on tultu avoimessa yliopistossa opiskeltua. Mutta tälläkin kaudella on nekin vähän jäänyt.
Onko jääkiekko ollut sitten aina ykköslajisi?
- Kyllä mä nuorempana pelasin jalkapalloakin. Välillä se tuntui mukavammaltakin, mutta sitten tuli niin kovat kasvukivut jalkoihin ettei pystynyt juoksemaan ollenkaan. Ja tota… sit se jäi. Olihan niitä samoja kipuja jääkiekossakin, mutta se oli helpompaa ja kevyempää niin futis sai jäädä.
Oliko pienempänä ketään idolia?
- Ei mulla oikeastaan ole koskaan ollut yhtä idolia. Oon aina tykännyt sellaisista kavereista jotka ovat aina voittaneet pelejä ja muuta vastaavaa, ollut otsikoissa ja isoissa ympyröissä. Mutta yhtä sellaista ei ole ollut. Välillä on ollut Eric Lindros kun ne oli nuorten kisoissa täällä, mut on ollut kaikki muutkin… kumminkin vähän enemmän sellasia ketkä ei ole ollut sellaisia taitokiekkoilijoita. Semmoisia jotka ovat tykänneet vähän taklata ja muutakin.
Onko mitään harrastuksia kiekon lisäksi?
- Sitähän kuulee kaikkialla kaikenlaista… Emmä tiedä, mä tykkään lueskella paljon, paljon kirjoja. Ehdottomat ykköset on Reijo Mäen noi Jussi Vares-kirjat.
Onko joku kirja tällä hetkellä kesken?
- No on itseasiassa yksi kesken tällä hetkellä. Yksi Reijo Mäen näitä Jussi Vares-dekkareita. “Mullan maku” on tällä hetkellä kesken.
Haastattelun toinen osa julkaistaan loppuviikolla. Käsittelyssä vuodet Sportissa, asiaa mm. tuomaroinnista ja Mattilan mielipiteet suljetusta liigasta.
