Joukkueet (1.-10.): HPK, JoKP, KooKoo, JYP, KooVee, KalPa, Sport, FoPS, Ketterä, SaPKo
Ottelumäärä: 36
Kausi 1982-83 on Suomen jääkiekkohistoriassa sikäli merkityksellinen, että tämän kauden aikana divarissa päästiin halliaikaan kaikkialla, kun Joensuuhun, Jyväskylään, Imatraan ja Kouvolaan rakennettin kiekkopyhätöt. Uuden aikakauden myötä myös yleisömäärät harppasivat aimo askeleen ylöspäin. Edellisen kauden keskiarvo parani yli viidelläsadalla, päätyen lukemiin 1848. Keskiarvo on yhä sarjan historian paras. Joensuussa jokaista peliä seurasi lähes kolmetuhatta ihmistä ja divariin noussut KalPakin paranteli sarjan keskiarvoa mukavasti vetämällä keskimäärin 2500 katsojaa peleihinsä. Yli kahteen tuhanteen silmäpariin ylsivät myös JYP, HPK, Ketterä ja KooKoo. Vain Forssassa ja Tampereella luku jäi alle tuhanteen.
Kouvolaan pykätyssä "Suomen nykyaikaisimmassa jäähallissa" päästiin pelaamaan ensi kerran marraskuun neljästoista päivä yli neljän tuhannen ihmisen edessä. Rakennustöiden johdosta KooKoo oli joutunut aloittamaan kauden vielä evakossa Sarkolan tekojääradalla. Hallin avajaismaalin teki SaPKo, joka joutui kuitenkin lopulta nöyrtymään ylpeille isännilleen lukemin 7-4. Uuden hallin innoittamana KooKoo pelasi yksitoista perättäistä peliä tappiotta.
Runkosarjan voitosta taistelivat loppuun asti tasatahdissa edenneet HPK ja JoKP. Joensuulaiset kirivät HPK:n etumatkan kiinni, ja repäisivät vuodenvaihteen jälkeen eron jo kuuteen pisteeseen. HPK kiri kuitenkin eroa rajusti umpi eikä hävinnyt viimeisen neljänneksen peleistään kuin yhden. Sarjan voittaja ratkesi vasta toiseksi viimeisellä kierroksella, kun JoKP menetti KooKoolle pisteen kotonaan. Kumpikin kärkijoukkue hävisi kauden aikana kotonaan vain kolmesti. Yli kuuden maalin ottelukeskiarvolla runkosarjassa osunut Raimo Määttäsen HPK sai kasaan 50 pistettä, sarjan pitävimmän peräpään omannut JoKP yhden vähemmän.
Hämeenlinnassa joukkueeseen oli satsattukin kovasti. Hyökkäyksestään joukkue menetti viime kauden parhaan pistemiehensä Mauno Koiviston, joka yritti mahtua Jokereihin. Pentti Pietilän annettiin jo lopetella eikä Veli Merrankaan lähtö hirveästi surettanut, sillä siirtomarkkinoilta pyydyksiin tarttuivat hyökkääjistä kokeneet Markku ja Yrjö Hakulinen Lahdesta sekä Kari Heikkinen ja Harri Niukkanen Tapparasta. Junioreista mukaan nostettiin Juha Virtanen, joka oli heti ensimmäisellä kaudellaan lähes yhtä tehokas kuin loukkaantumisista kärsineenä vaisuhkon kauden pelannut Hannu Savolainen.
Puolustukseenkin HPK hankki muutaman vahvistuksen liigasta: Teppo Mattson oli luutinut neljän kauden ajan Lukossa ja Jarmo Vuorinen muutti Lahdesta. Varsinaisiin menetyksiin pakistosta oli lukeutunut vain Tapani Jaatinen. Hannu Jortikan pelit tosin jäivät vähiin ja kokenut Heikki Salminenkin jätti jäät. Kanadalaismaalivahti Ben Perreault puolestaan siirtyi Kerhoon kesällä MoDosta korvaamaan Juhani Saloa ja Jarmo Heikkilää. Hakuliset, Heikkinen ja Niukkanen muodostivat heti todellisen tehonyrkin iskemällä Kerholle yhteensä 95 maalia. Markku Hakulinen pelasi vain 13 ottelua, joissa iski hurjat pisteet 11+14.
Joensuu puolusti kakkoseksi
HPK:n tavoin myös JoKP:lla oli oma tehotrionsa. Jokereista tulleet Jon Fontas ja Pekka Räsänen iskivät Hannu Kapasen kanssa yhteensä 84 maalia ja miehittivät pistepörssistä sijat 2-4. Kolmella pykälällä sarjasijoitustaan parantunut JoKP oli pitänyt joukon kasassa liigaseurojen kutsuista huolimatta kiitettävän hyvin, sillä muutaman ilman peliaikaa jääneen juniorin ohella vain Harri Sinkko ja Olavi Karvinen poistuivat pukuhuoneesta. Jokerikaksikon lisäksi Joensuuhun matkasi pari muutakin uutta peluria: 27-vuotias Timo Peltonen Raumalta ja Harri Huttunen Savonlinnasta.
Hyökkäyspään satsauksista huolimatta joensuulaisjoukkueen paras ase oli kuitenkin tiukka puolustus ja erinomainen maalivahtikaksikko; puoliksi kauden pelanneet kokenut Tapio Pohtinen (90,98%) ja vasta 19-vuotias Juha Jääskeläinen (90.35%). Kaksikon väliin maalivahtitilaston kärjessä mahtui vain KooKoon Jukka "Kusti" Haaja (90,94%). JoKP:n maaliero oli 184-121, HPK:n 225-141.
KooKoon kausi alkoi hivenen nihkeästi ja joukkue ehti syksyn aikana olla jopa kahdeksantena, mutta joukkue paransi peliään koko ajan ja sai kasaan lopun löysäilystä huolimatta kolmanteen sijaan oikeuttaneet 40 pistettä. Joukkue hävisi kauden aikana kaksitoista peliä – vain yhden enemmän kuin kymmenen pistettä enemmän saalistanut HPK – mutta pelasi peräti kahdeksan tasapeliä. Myös KooKoolla oli kaikki osa-alueet oivassa kunnossa. Haajan partneriksi oli hankittu Ruotsissa neljä edellistä kautta kiekkoillut entinen kärppävahti Veli-Pekka Reijasalo (89.17%) ja puolustukseen pestattiin SaiPassa pelannut tulinen kanadalaispakki Theran Welsh. Uusia hyökkääjiä olivat kolme liigamitalia voittanut keskushyökkääjä Martti Nenonen sekä laiturit Jouni Mäkitalo Ässistä ja Harri Pöyhiä SaiPasta. Myös kolme edellistä kautta liigaa pelannut laitahyökkääjä Harri Haapaniemi suuntasi takaisin Lahdesta ja luotsin tontille palasi Esa Sirén.
Menetyksinä kouvolalaisjoukkueeseen kirjattiin muutama lopettanut kokenut mies: Sirén kaukalon puolella, puolustaja Antero Tirkkonen ja luotettava kakkosvahti Keijo Soininen. Pelaajasopimusten teosta vastannut joukkueen lääkäri Hannu Hurri sai kuitenkin vastaanottaa aiheestakin kehuja kesän hankinnoista. Edellisellä kaudella 16 maalia liigassa iskenyt Haapaniemi iski sarjaporrasta alempana 21 maalia, Nenonen 20 ja Mäkitalo 23. Yhteensä KooKoo teki 167 maalia ja päästi niitä 142.
Oksanen, Keinonen ja Ketola divarivisiitillä
Muut pudotuspeleihin päätyneet joukkueet tulivat tiukasti kouvolalaisten peesissä. Neljänneksi sijoittui JYP, joka sai ensimmäiseltä puoliskolta kasaan 26 pistettä jakaen ykkösijan HPK:n kanssa. Marraskuun lopussa jyväskyläläiset kuitenkin notkahtivat ja voittivat kymmenestä seuraavasta pelistään vain kaksi. Jälkimmäiset 18 peliä tuottivat joukkueelle vain 13 pistettä, joten kokonaissaldoksi kertyi 39 pojoa. JYP:n maaliero (-17) oli viivan päälle päätyneistä seuroista huonoin. Joukkue keräsi prikulleen samat pisteet kuin edellisellä kaudella ja sijoituskin oli sama. Eikä joukkueen kokoonpanossa oikeastaan ollutkaan tapahtunut kuin aivan kosmeettiset muutokset: Kankaanperistä tehokkaan kauden pelannut Risto jatkoi matkaansa Lahteen, mutta vastaavasti Ari palasi Jyväskylään Ilveksestä. Lisäksi Lukosta tuli nuori Jyrki Pönkkä ja omista junnuistakin löytyi pari uutta pelimiestä. Samasta lopputuloksesta huolimatta pelaaminen oli kuitenkin aiempaa vaikeampaa, sillä nyt JYP sai tehdyksi vain 150 maalia ja päästi 167 – kun vielä vuotta aiemmin luvut olivat 186-132. Maalinteon kanssa sai tuskailla pahiten Pasi Mustonen, jonka 21 maalia vaihtuivat viiteen osumaan.
Kolmellakymmenelläkuudella pisteellä tiensä jatkoon selvittivät KooVee ja KalPa, jotka vakiinnuttivat sarja-asemansa viidentenä ja kuudentena jo suhteellisen hyvissä ajoin. KooVeen alkukauden hahmona toimi 38-vuotias kiekkolegenda Lasse Oksanen, joka jätti Ilveksen lisääntyneiden työkiireidensä takia. Joukkue oli poikkeuksellisesti saanut pidettyä riveissään peräti neljä parasta pistemiestään sekä maalivahti Petri Vuorisen, mutta muuten kato oli ollut taas melko suuri, sillä joukkueesta poistui noin viitisentoista pelaajaa. KooVeen kannalta varsin ikävää lähtijöissä oli se, että nämä olivat pääosin vasta vähän yli kaksikymppisiä, eli juuri kiekkoilijoina sisäänajettuja. Mukavaa sen sijaa oli paluumuuttajat: Tero Peura ja Jukka Suonpää sekä Reijo Mansikka Ilveksestä. Lisäksi joukkueeseen liittyivät Arto Laine Jokereista, Reijo Kuusisto ja junioreista löydetty tehokas Kari Niemi. Vieraspelit olivat myrkkyä tamperelaisille, sillä kotonaan vain neljä ottelua hävinnyt joukkue sai tuoda matkoiltaan tuliaisina sarjapisteitä vain viidesti. Joukkueen maalieroksi muotoutui 163-159 jonka turvin joukkue sijoittui KalPan (146-149) edelle.
Nousijajoukkue KalPa etsi pitkään uutta päävalmentajaa Reino Ruotsalaisen tilalle. Vasta juhannuksen jälkeen remmiin saatiin aiemmin uusikaupunkilaisen Lätkä-77:n pelaajavalmentajana toiminut parinsadan maaottelun Matti Keinonen. Mölli ilmoitti heti kyllästyneensä suomalaiseen pelityyliin ja lupasi pelaajilleen vapauksia. Vapauksia tai ei, teki KalPaa vähemmän maaleja sarjassa joka tapauksessa vain SaPKo. Aiemmin pisteitä hanakasti KalPan paidassa rohmunnut Hannu Oksanen harppasi suoraan yhden sarjatason yli, sillä hänen tehoistaan sai tällä kaudella nauttia SM-liigan yllättäjä Jokerit. Niinpä joukkueen pelintekemisessä Sakari Ahlbergille jäi turhankin suuri rooli.
Peräpää kuopiolaisilla sen sijaan toimi kiitettävästi. Jokereista hankitun maalivahti Hannu Nykvistin torjuntaprosentti oli sarjan neljänneksi paras ja puolustusta vahvistivat neljä edellistä kautta liigaa Ilveksessä pelannut Jari Järvinen sekä Esa Välioja Tapparasta. Välioja oli myös joukkueen tehomies 24 maalillaan ja neljällätoista syöttöpisteellään. Yhteensä nousijajoukkuetta vahvistettiin parin kentällisen verran: yli 250 liigapeliä tahkonnut 25-vuotias Jarmo Lilius tuli Lukosta, Jari Suvinen divarista pudonneista Valteista, juniori-ikäinen Jari Neuvonen Tampereelta ja jokunen kaveri lähialueen seuroista. Divari kiinnosti kuopiolaisia mukavasti, mutta todellinen ryntäys Niiralan monttuun syntyi kun puskaradio tammikuussa kertoi joukkueen uudesta vahvistuksesta. Uusi mies, Veli-Pekka Ketola, ei juurikaan esittelyjä kaivannut. "Iso Musta" pelasi KalPan paidassa kuusi ottelua, joissa iski neljä ja syötti kahdeksan maalia. Ketolan ensimmäistä ottelua Kuopiossa tuli todistamaan lähes 5000 ihmistä.
Alimman viivan alla
Niukimmin pudotuspeleistä karsiutui 33 pinnaa saalistanut Sport. Vaasalaiset pysyivät KalPan imussa läpi kauden, mutta sitä kuuluisaa viimeistä puristusta ei joukkueesta tällä erää löytynyt. Maalierossa muutaman kerran maali-iloitteluun yltynyt Sport jäi yhdeksän maalia plussalle. Joukkue menetti kesällä kolossipakkinsa Jyrki Latvan TPS:n riveihin, mutta sai vastalahjaksi neljä edellistä kautta turkulaisten riveissä puolustaneen Jari Hytin, joka olikin Sport-puolustuksen johtohahmoja. Myös Hannu Virtanen siirtyi TPS:n riveihin ja joukkueen jättivät myös kokeneet Matti Skyttälä, Harri Saario ja Jaakko Hyytinen. Jari Keski-Hakunin aisapariksi maalinsuulle napattiin Valteista Iiro Hollmen, jonka matkassa tuli myös kenttäpelaaja Asko Rinne. Joukkueessa jatkaneen "Pikku-Rikun", eli Richard Littlen, seuraksi tuli Blair Hopfner. Puolustaja Little antoi 30 pelissään 8 maalisyöttöä ja keräsi 42 jäähyminuuttia. Hopfnerista sen sijaan oli iloa hyökkäyspäässäkin. Kaikki pelit pelannut kanukki keräsi tehot 12+12 ja istui rangaistusaitiossa vain 22 minuuttia.
Forssassa mentiin eikä meinattu – kausi tuttuun forssalaiseen tapaan siis. Palloseura oli menettänyt jokusen tehopisteen edellisen kauden joukkueestaan: Pekka Järvelä siirtyi Jokereihin, Pekka Saikkonen TPS:ään, Sakari Pehu Ruotsiin ja Ari Tamminen SaiPaan. Muita lähtijöitä olivat mm. Arto Kaunonen, Hannu Raittinen, Jyrki Levonen, Jari Helle, Juha Härkälä ja Kari Lehtinen. Siitäkin huolimatta, että joukkue oli menettänyt off-seasonin aikana kolme neljäsosaa tehoistaan, teki se tällä kaudella silti runkosarjassa kolmanneksi eniten maaleja. Olihan Palloseura toki uusiin hyökkääjiin satsannutkin. Forssaan jääneet Esa Keskinen, Pekka Orimus, Jukka Raittinen ja kumppanit saivat seurakseen melkoisia veikkoja.
Joukkueen, ja koko sarjan, tehokaksikon muodostivat Lukossa rikkonaisen edellisen kauden pelannut Jouni Rinne sekä Saksasta Forssaan palannut Timo Sutinen. Lisäksi Veli Merta palasi HPK:sta, Esa Tutti ja Pasi Virta siirtyivät TPS:stä, Hannu Saarentaa KooVeesta ja aikoinaan liigaakin FoPS:ssa pelannut kolmikymppinen Kari Kauppila palasi joukkueeseen. Rinteen paluu divariin oli jättimenestys: "Kultaranne" teki eniten maaleja ja voitti pistepörssin (40+35). Passeja Rinteelle heitteli sarjassa eniten syöttöpisteitä kerännyt Sutinen, joka sijoittui pistepörssissä kuudenneksi tehoin 12+38. Omassa päässä soi silti vieläkin iloisemmin; keskimäärin 5,7 kertaa per ottelu. 30 pisteen FoPS:n maalieroksi jäi 178-205.
Toinen sarjanousija, Imatran Ketterä, sai pelinsä kulkemaan vasta runkosarjan lopussa. Ketterä sai viimeiseltä neljännekseltä kasaan toiseksi eniten pisteitä ja jäi FoPS:sta vain pisteen. Nousijan paras pelaaja oli maalivahti Jim Bedard, joka oli edustanut kaksi edellistä talvea TPS:iä. Mikäli kanadalaisvahti olisi pelannut Imatralla kauden alusta loppuun, olisi joukkue pystynyt taistelemaan tosissaan korkeammistakin sijoista. Nyt maaleja meni omiin enemmän kuin Jose Pekkala (22), Pekka Mönkkönen (22) ja puolustaja Jari Lippojoki (17) ehtivät mättää vastustajan verkkoon. Joukkue teki kohtalaisesti 151 maalia, mutta päästi niitä 27 enemmän. Imatran divariin nostanut ryhmä sai jatkaa lähes kokonaisuudessaan: vain maalivahtiosasto laitettiin Jarmo Kauppista lukuunottamatta uusiksi. Muutamasta Ketterän hankinnasta ehdottomasti kovin oli TPS:stä siirtynyt veteraani-ikää lähennellyt Pertti Ahokas, jolla oli vyöllään 400 liigapeliä ja viisi mitalia. Juha Piiroinen tuli SaPKosta ja Timo Vähänen KalPasta. Kokeella joukkueessa käväisi myös John Matthews parin pelin ajan.
Kauden puoleenväliin asti sinnikäästi pisteen Ketterää perässä pysynyt SaPKo ei sen sijaan saanut kirivaihdetta silmään missään vaiheessa, vaan jämähti lopulta suhteellisen selväksi jumboksi 18 pisteellä. Ässistä siirtynyt Pekka Mäkelä (15+30) sekä nuori Arto Heiskanen (20+16) yrittivät pitää seuraa pinnalla, mutta eivät saaneet riittävästi tukea muilta pelaajilta.Ässistä siirtyivät myös vuonna 1960-syntyneet Simo Ketola ja Aki Joensuu. Puolustaja Ari Jokinen tuli KooVeesta, Juha Härkälä FoPS:sta ja Pekka Myllylä sekä Jouni Kostiainen Valteista. Lähtijöistä merkittävin oli Steve MacDonald, muita menetettyjä oli vain noin kolmoskentällisen verran, joten missään tapauksessa viime kaudella keskikastiin kuuluneita savonlinnalaisia ei osattu povata kauden jumboiksi. Pallokerho teki kuitenkin runkosarjassa vain 121 ja päästi peräti 232 maalia, joten juuri mikään muu sija ei noilla luvuin mahdollinen ollut.
Nuoriso syrjäytti kokenutta kaartia monella paikkakunnalla
Sarjan pistepörssissä Jouni Rinnettä seurasi kolme joensuulaista: Fontas (25+34), Kapanen (22+34) ja Räsänen (37+17), jotka valtasivat sijat kaksi-neljä. Aivan tyystin kokeneen kolmikkonsa varassa pohjoiskarjalaiset eivät kuitenkaan olleet. Fontaksen ja Räsäsen ketjun täydentänyt parikymppinen Markku Kyllönen iski pisteet 13+23 ja Kapasen rinnalla pelannut Jari Hämäläinen 25 pelaamassaan pelissään 15+14. Erkki Huttunen ja Timo Peltonenkin iskivät vielä kaksitoista maalia. HPK:n miehistä tehokkain oli pörssissä Timo Sutisen eteen viidenneksi kiilannut Yrjö Hakulinen (26+28). Top-kymppiin mahtuivat Hämeenlinnasta vielä Kari Heikkinen (30+18) ja Harri Niukkanenkin (28+17). Yli piste per peli –tahtiin mellastivat myös HPK:n 19-vuotiaat Teijo Savijoki (14+24) ja Mika Lartama (16+21).
JYP:n ykköshyökkääjä oli 19-vuotias Risto Kurkisen, jonka tehot 28+21 riittivät pistepörssin seitsemänteen sijaan. Nuorukaista tuki astetta kokeneempi pelimies, 28-vuotias Pertti Rastela, joka 30 ottelussa upotti 18 maalia ja jakoi 23 syöttöä. Nuorta osaamista todistivat Jyväskylässä myös parikymppiset Matti Kautto (16+15) sekä neljästätoista ottelustaan 18 tehopistettä kerännyt Tero Lehikoinen. KooKoon parhaimmistoa olivat kokeneemmat hankinnat. Martti Nenonen (20+23) sijoittui pörssissä kolmanneksitoista ja Harri Haapaniemi (21+13), Jouni Mäkitalo (23+10) ja Aki Räisänen (10+23) mahtuivat vielä kolmenkymmenen parhaan joukkoon. Joukkueen omista junioreista isokoinen Ari Kotro löi itsensä läpi osumalla 17 kertaa. Tusinaan osumaan kouvolalaisista pystyivät vielä Heimo Mäkelä, Theran Welsh ja Risto Reivilä.
KooVeen tehokaksikkona häärivät Lasse Tasala (21+19) ja Pertti Järvenpää (19+20). Vähintään viiteentoista maaliin pystyivät myös Raino Heikkilä, Kari Niemi, Reijo Kuusisto ja Tero Peura. Muita kymmenen maalin miehiä ei tamperelaisten riveissä ollutkaan. Vain osan kaudesta pelanneista tehokkain oli Jari Hirsimäki, joka iski 17 pelissään pisteet 5+10. Reijo Mansikka pelasi 20 ottelussa tehoin 5+7. KalPasta ainoastaan Esa Välioja ylsi yli piste per peli vauhtiin (24+14). Seuraavaksi tehokkain kuopiolaiset, Pentti Perhomaa ja Juha Laine, jäivät 27 tehopisteeseen. Sakari Ahlbergilta oli Savossa odotettu huomattavasti tehokkaampaa kuin kymmenen maalin kautta. Sportin Timo Salomaan tehot 28+20 riittivät pistepörssin yhdeksänteen tilaan ja joukkueen sisäisen pörssin ylivoimaiseen ykkösijaan. Börje Erikssonin pistetahti tosin oli yhtä kova, mutta vain 28 ottelua pelanneena hyökkääjän ehti saada kasaan 15 maalia ja 23 syöttöpistettä. 21 maalin Seppo Hirvonen ja 17 osuman Kaj-Ove Ahlmark saivat kasaan 31 tehopistettä ja kahteentoista maalin pystyivät vielä Kent Westerlund ja Blair Hopfner.
Pörssin ylivoimainen ykkönen, FoPS:n Jouni Rinne, oli mukana 42% joukkueensa maaleista. Itse hän teki siis 40 kassia ja syötti 35. Sarjan kuudenneksi tehokkaimman Timo Sutisen luvut olivat 12+38. Kolmas Palloseuran tehohyökkääjä oli Veli Merta (14+22). Puolustaja Pekka Laukkanen keräsi tehot 14+14, Esa Tutti 24 pelissään 16+9 pinnaa ja Esa Keskinen 15 pelissä 5+14. Kaikkein selvimmin muutaman pelaajansa varassa olivat jumbokaksikon joukkueet Ketterä ja SaPKo. Ketterän ratkaisijoihin kuuluivat Jose Pekkala (22+23) ja Pekka Mönkkönen (22+20), joille tulitukea antoi parikymppinen puolustaja Jari Lippojoki seitsemällätoista maalillaan. Kolmikon lisäksi vain Roy Renlund iski yli kymmenen maalia, mutta kahtakymmentä pistettä ei hänkään saanut kasatuksi. Liigaseurojen himoitseman nuoren Pekkalan meriitteihin kuului 18-vuotiaiden EM-kisojen pistepörssin voitto vuodelta –79. Pekka Mäkelä iski SaPKolle pisteet 15+30 ja Arto Heiskanen 20+16. Pekka Nissinen (14+10) mahtui vielä juuri ja juuri sarjan viidenkymmenen tehokkaimman pelaajan joukkoon. Simo Ketola keräsi kuudestatoista pelistä 22 tehopistettä.
Jäähypörssissä KooKoon pieni mutta pippurinen kanadalaisvahvistus Theran Welsh oli omaa luokkaansa. Seuran historian ensimmäinen ulkomaanapu keräsi 24 tehopisteen ohella 110 jäähyminuuttia. Sportin Seppo Hirvonen sijoittui taulukossa toiseksi kahdeksallakymmenellä rangaistusminuutilla. Yli seitsemänkymmenen lukemat saivat myös JoKP:n Erkki Huttunen, Ketterän Pekkala ja KooKoon Jouni Mäkitalo.
Kauden runsasmaalisimmissa peleissä oli mukana FoPS: SaPKo-FoPS 10-10, FoPS-HPK 7-13, FoPS-SaPKo 16-3 ja JoKP-FoPS 13-5. HPK haki kaksi hurlumhei-voittoa muualtakin: Ketterä-HPK 9-11 ja KooVee-HPK 6-12. Varsinkaan sarjan alussa ei tarkasta puolustamisesta ollut tietoakaan. Ensimmäisellä neljännekselle ainoastaan kerran ottelun häviäjä jäi yhteen maaliin, kun SaPKo haki vierasvoiton Imatralta lukemin 1-2. Ensimmäisen nollapelin pelasi KooVeen Petri Vuorinen marraskuun alussa joukkueen haettua yllätyspisteet Hämeenlinnasta. Loppua kohden nollapelitkin alkoivat yleistymään ja niitä kertyi maalivahdeille yhteensä kaksitoista. Tahkottiinpa Vaasassa tammikuun lopussa KooKoota vastaan jopa nolla-nolla.
HPK onnistuu viimein
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kohtasivat JYP ja KooVee sekä KooKoo ja KalPa. Otteluparissa kahteen voittoon pystyneet haastaisivat vielä kärkikaksikon liigakarsintapaikoista paras viidestä -sarjassa. Runkosarjassa JYP:n ja KooVeen ottelut olivat päättyneet kotivoittoihin. Homma jatkui samalla linjalla nytkin. Avauksessa JYP piti pintansa luvuin 4-1, toisessa pelissä Vuorinen torjui KooVeelle 2-1-voiton. Ratkaisevassa kolmannessa pelissä jyväskyläläiset antoivatkin sitten kunnon tukkapöllyä vastustajalleen – 10-0. Myös KooKoo ja KalPa olivat runkosarjassa tasanneet voitot, hakemalla toisista peleistä maalin vierasvoitot. Keinosen suojatit aloittivat myös pudotuspelit maalin vierasvoitolla (3-4) ja naatiskelivat kotona helpohkon voiton (6-2) ja jatkopaikan.
Runkosarjassa JoKP oli kaatanut KalPan kaikissa neljässä pelissä; kotonaan niukemmin, mutta vieraissa peräti 1-8 ja 3-9. Sarjasta odotettiinkin lyhyttä, varsinkin kun ensimmäinen ottelu päättyi joensuulaisille peräti 13-2. KalPa taisteli kuitenkin maalin pakkovoiton ja tasoitti pelin. Kuopiolaiset pitivät isäntiä tiukoilla kolmannessakin pelissä (6-5), mutta sitten puhti loppui ja JoKP jyräsi 2-9-voitollaan karsimaan liigapaikasta. JYP oli voittanut HPK runkosarjassa kerran (4-2), mutta tässä sarjassa kyyti oli kylmää. HPK kirjasi itsensä tavoittelemaan liigapaikkaa (jälleen kerran) voittolukemin 6-2, 1-6 ja 8-2.
HPK:n vastuksen nimi oli selvillä jo pitkään, sillä lopulta 16 pistettä kasaan saanut Lukko oli pysynyt liigan jumbosijalla marraskuusta lähtien. JoKP:n kumppania jouduttiin sen sijaan hakemaan aina uusintaottelusta asti. Kärpät sai paremman maalieronsa johdosta kotiedun, mutta siitäkään ei ollut apua kun Kiekkoreipas haki arvokkaan 2-7-voiton Oulusta.
Divarin voittanut HPK sai sarjaan kotiedun, ja pitikin sen hallussaan voittamalla ensimmäisen ottelun kolmen maalin turvin. Omaan kotipeliinsä Isto Kaitalan valmentama Lukko lähti silti luottavaisin mielin, kuten varmasti myös suurin osa paikalle tulleista raumalaisistakin. Ottelua oli seuraamassa lähes kolme ja puoli tuhatta silmäparia, joista huomattava osa tosin kuului toiveikkaille hämeenlinnalaiskannattajille. HPK-fanien reissu kannatti, sillä Hannu Savolainen vei vieraat johtoon vain 18 sekunnin pelin jälkeen. Peli ratkesi seuraavan parin minuutin aikana, kun Pallokerho lisäsi johtonsa jo kolmeen maaliin. Lukemiin 1-6 päättyneen pelin jälkeen kolmas ottelu vaikutti enää pelkältä muodollisuudelta. Lukko onnistui ohittamaan pelkäämänsä Perreaultin koko sarjassa vain kahdesti, sillä viimeisessä pelissä kanadalaisvahti piti maalinsa koskemattomana. Kolmas peli päättyi HPK:lle 3-0 – ja samoin luvuin joukkue lunasti myös paikkansa liigaan ensi kaudeksi. Molarin lisäksi ratkaisijoita löytyi kaikista hämeenlinnalaisviisikoista. Kerholaisista pisteisiin 1+2 ylsivät Markku Hakulinen, Hokkanen ja Niukkanen.
Kärppien ja JoKP:n välinen sarja venyi huomattavasti jännittävämmäksi ja pidemmäksi. Sarjan avauksessa oululaiset pöllyttivät vieraitaan Henry Salevan ja Pekka Arbeliuksen johdolla peräti 14-3. Myös toisessa pelissä iskettiin runsaasti maaleja. Divarin parhaasta puolustuksesta kehuttu JoKP päästi tälläkin kertaa peräti kuusi maalia, mutta tasoitti silti sarjan tekemällä itse yhden börsän vastustajaa enemmän. Kolmas peli oli taas ensimmäisen kaltaista teurastusta: voitto jäi Ouluun lukemin 10-1. Joensuulaiset eivät kuitenkaan vielä lannistuneet, vaikka näin olisi voinut hyvin kuvitella käyvän. JoKP onnistui ottamaan hallitun voiton (4-1) ja pakotti Kärpät vielä kertaalleen jäälle. Kotitaika piti kuitenkin sarjassa loppuun asti, kun Kärpät voitti viidennen ja ratkaisevan pelin 4-1 ja säilytti paikkansa liigassa voitoin 3-2. Kärppien sankareita olivat viisi maalia iskeneet Saleva, Arbelius ja Juha Tuohimaa. Myös maalivahti Ari Hellgren onnistui oikeaan paikkaan. Päreensä lopulta polttanut Fontas teki JoKP:lle neljä maalia, Räsänen kaksi, mutta Kapanen ei yhtään.
SaPKo sanoo näkemiin
Neljästä viivan alle jääneestä joukkueesta karsintasarja kutsui kahta. Sinne joutujat selvitettiin otteluparein Sport-SaPKo ja FoPS-Ketterä. SaPKo oli aloittanut kautensa voittamalla ensimmäisessä pelissä Sportin 4-3, runkosarjan viimeisessä pelissä Sport oli parempi luvuin 6-4. Kaksi väliin jäänyttä ottelua olivatkin sitten päättynyt vaasalaisten murskavoittoihin: 12-1 ja 4-12, joten Sportin odotettiin selviävän kuiville helposti. SaPKo pystyi kuitenkin voittamaan kahdesti kotonaan, joten lopulta ratkaisu venyi viidenteen peliin asti. Sen Sport hoiti kotiin 8-1 ja päätti kautensa 3-2-sarjavoiton turvin.
FoPS ja Ketterä olivat tahkonneet runkosarjassa tasaisia pelejä, joista Palloseura oli voittanut kaksi ja Ketterä yhden ottelun vaivaisen maalin erolla. Kertaalleen FoPS oli pöllyyttänyt vastustajiaan 9-4. Sarjan ensimmäisen pelin voitti FoPS 6-4, mutta muutama päivä myöhemmin Ketterä tarjosi kylmän suihkun lukemin 10-1. Murskatappio mursi vastustajan henkisen selkärangan ja Ketterä haki seuraavaksi maalin voiton Forssasta. Karsintojen välttäminen varmistui, kun imatralaiset ottivat neljännestä pelistä selvän 4-1-voiton.
Kaksinkertaiseen karsintasarjaan FoPS ja SaPKo saivat seurakseen TuTon ja Peliitat. Jukka Koivun kipparoima TuTo oli hävinnyt kakkosdivarissa vain yhden pelin ja selättänyt pudotuspeleissä Hämeenlinnan Tiikerit voitoin 2-1. Steve MacDonaldin tähdittämä heinolalaisryhmä oli kauden aikana hävinnytkin muutaman pelin, mutta kukisti ratkaisupeleissä oululaisen Polar-Kiekon selvästi. Karsintasarjassa FoPS ei ollut yllätettävissä. Savonlinnassa joukkue voitti vain yhdellä maalilla, mutta muuten hommassa oli tappamisen makua. FoPS:lle kaksitoista pistettä maalierolla 42-22.
Toisena joukkueena viivan päälle ylsi Pentti Hasasen valmentama Peliitat, joka saalisti kolmella voitollaan kuusi pistettä. Peliittojen nousu oli merkitä divarille hetkellistä paluuta ulkojäille, sillä Heinolassa ei vielä tuolloin hallia ollut. TuTon (väliaikaiseksi) kohtaloksi jäi tyytyminen kolmanteen sijaan. Ratkaisevaa turkulaisten kannalta oli joukkueen kotihäviö SaPKolle, sillä Peliitat kaatoi jumbon molemmissa peleissään. TuTo myös päästi sarjassa eniten maaleja verkkoonsa, vaikka maalinsuulle olikin asettaa kokenut Rauno Sjöroos. Kahteen pisteeseen jääneelle SaPKolle oli luvassa matka kakkosdivariin. Savonlinna kuului alkuperäisiin divaripaikkakuntiin. Putoamisen myötä seuran pääoma, eli nuoret lahjakkuudet, siirtyivät muualle.
Karsintasarjan pistepörssissä juhlivat luonnollisesti forssalaiset. Rinne iski kuudessa pelissä hurjat tehot 8+13 ja Sutinen saalisti 3+8. Runkosarjassa 14 kertaa osunut Pekka Laukkanen vertyi hurjaan tahtiin ja mätkäisi lätkän vastustajan verkkoon kuudessa pelissä peräti 11 kertaa. Nuori Esa Keskinen keräsi runkosarjan 15 pelistä tehot 5+14 ja jatkoi hurjaa tahtiaan karsinnoissa: neljästä pelistä 4+6. Peliittojen 23 maalista neljätoista lähti kolmikon MacDonald, Hannu Raittila, Pekka Koskela lavoista. TuTolta seitsemän pistettä saivat kasaan Koivu, Hannu Kauppi ja Kari Johansson, kuten myös SaPKon Pekka Mäkelä.
Retki Taistelupurolle
JoKP:n Erkki Huttunen pääsi kokeilemaan B-maajoukkueessa, eli ns. Sisu-Teamissa. Joensuulaisparturi teki seitsemässä pelaamassaan pelissä kaksi maalia. 20-vuotiaiden kisajoukkueeseen mahtuivat divarista HPK-kaksikko Lartama ja Jouni Kalliokoski sekä JYP:n Kurkinen. Kisojen parhaaksi maalivahdiksi valitun Matti Rautiaisen varamiehenä oli JoKP:n Jääskeläinen, joka pääsi pelaamaan yhden ottelun. Myös Ketterän Ari Manner ja JYP:n Matti Kautto sekä Harri Tammiruusu saivat tililleen muutaman harjoitusottelun.
18-vuotiaiden EM-kisoista Suomella oli tuomisinaan hopeaa. Divari oli tuttu paikka valmentaja Hilpas Sulinille, ja joukkueen avainmiehet tulivat divarista: SaPKon Jarmo Myllys valittiin ansaitusti kisojen parhaaksi maalivahdiksi, Esa Keskinen iski Suomelle tehot 5+2 viidestä pelistä ja JYP:n Jouko Raasakka (2+3) oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies. Joukkueeseen kuuluivat myös Timo Norppa (JoKP) ja Sportissa pisteitä takonut Kent Westerlund. Ari Timosaaren kakkosena surkeahkossa seurajoukkueessaan ollut 17-vuotias Myllys pelasi runkosarjassa 13 divariottelua varsin vaihtelevalla menestyksellä. Nuorukaisen potentiaali kuitenkin huomattiin ympäri Suomea ja ottajia olisi ollut Ilveksenkin lisäksi.
Joulutauolla Michiganin Battle Creekissä pelattiin mielenkiintoinen turnaus. Suomen divarijoukkueista koottu porukka sai neljän joukkueen turnauksessa vastaansa USA:n olympiajoukkueen, N-Liiton liigassa kuudenneksi sijoittuneen Gorkin Torpedon sekä kanadalaisen Monctonin yliopistojoukkueen. Suomi hävisi sekä neuvostoliittolaisille että jenkeille neljällä maalilla ja kanukeiltakin tuli takkiin yhdellä maalilla, mutta matka oli varmasti antoisa ja opettava. Joukkueen kapteenina toimi Ruotsista JYP:iin palannut Ari Kankaanperä (0+2) jonka seurakavereista reissussa olivat myös Matti Kautto (1+2), Risto Uuttu (2+0), Pentti Rastela (1+1) ja Jarmo Jokilahti. KooVeellakin oli joukkueessa vahva edustus: Tero Peura (1+1), Pentti Järvenpää (0+2), Rauno Heikkilä (1+0), Reijo Mansikka, Arto Laine ja maalivahti Petri Vuorinen. SaPKolta mukana olivat Pekka Nissinen ja maalivahti Ari Timosaari, KalPalta Aki Bärlund (1+0) ja Esa Välioja. HPK:ta edusti Kari Heikkinen (0+1) ja KooKoota Harri Haapaniemi.