Pahin tapaus tähän mennessä on Mikkelissä ilmestyvän Länsi-Savon raportoima kahden kuopiolaisen hyökkäys Jukureiden valmentaja Risto Dufvan kimppuun. Tapahtuma johti myös rikosilmoitukseen. Olkoonkin, että seuran vastuu tapahtumista ei jatku enää hallin pihaan, on syytä huolestua. Tämä sattui tällä kertaa käymään Kuopiossa, mutta ei voi väittää, etteikö se mahdollista olisi muuallakin. Tunteet käyvät varmasti kuumana, mutta vierasjoukkueen koskemattomuuden loukkaamiseen asti ei saa mikään tapahtuma johtaa.
Hermes-ottelussa Kuopiossa tapahtui myös vastaavanlainen. Tällä kertaa hyökkäyksen kohteina olivat vastustajan kannattajat. Case sai alkunsa kokkolalaiskannattajien huudoista tuomarille. Huudoista provosoituneena kaksi kuopiolaista hyökkäsi Hermes-fanien kimppuun. Mitään vakavampia seurauksia tilanteella ei tosin ollut.
Ja näin Mikkelissä
Mikkeli on verrattain uusi jääkiekkokaupunki, joten lajikulttuuri on vasta kehittymässä. Tuon tuostakin on saanut kuulla hallilla hyvin viihtyvien pikkulasten toilailuista. Popcornien heittely ja syljeskely vieraskannattajien vieraskannattajien päälle ei kuulu jääkiekkokatsomoon. Tänäkin keväänä eräs K-Vantaan naispuolinen kannattaja joutui syljeskelyn kohteeksi. Pikkupojan äiti oli vieressä, seuraten vaan katseellaan ja hymyillen pojalleen. Käytöskouluun joutaisivat!
Toinen harmillinen tapaus mikkeliläisiltä nähtiin torstaina. KalPan C-juniorit saavuttivat ikäluokkansa SM-hopeaa, mille osa Niiralan monttuun saapuneista sarvipääkannattajista buuasi. Haluaisin esittää kysymyksen, miksi? Siksi, koska he jäivät hopealle, siis hävisivät? Vai muuten vaan. Kateudesta? Kunnostautuipa jukurijoukkuekin tappion jälkeen, pelaajat poistuivat koppiin eivätkä kannattajiaan kiittäneet.
Jäitä hattuun
Summa summarum. Tunteiden kuohahdellessa sattuu ja tapahtuu. Kaikki tämä tapahtunut ei ole vielä kovin suurta, sillä kansainvälisen tason huliganismi ei onneksi Suomeen ole pesiytynyt. Muutamat yksittäistapaukset varoittavat. Kaikki tapahtunut olisi kuitenkin ollut vältettävissä. Kurinpito halleissa on paikoin ollut aivan liian löysää. Finaaleissa eristetyt alueet vieraskannattajille on onneksi saatu.
Yksi harmillinen asia järjestyshäiriöissä on kuitenkin leimautuminen. Yksi rähisijä leimaa toiminnallaan koko fanijoukon rettelöitsijöiksi ja riidanhaastajiksi. Kuopiossakin loput noin 4000 katsojaa olivat fiksuja, mutta nämä kaksi valopäätä eivät. Suomessa kun isommat kahnaukset ovat sen verran harvinaisia, ne myös muistetaan täällä pidempään. Veikkaanpa, että tämän kevään nahinoita muistellaan vielä ensi vuonnakin, jos jotakin tapahtuu.
Taistelut mestaruudesta ovat harvinaista herkkua, mikä pitäisi muistaa. Ei anneta mopon karata käsistä, vaan pelataan pelit ja jälkipelit rauhassa pois niin kentällä kuin katsomossakin. Tunteiden palo on sallittua, kunhan se pysyy kurissa. Kukkahattutätimäistä holhoamista tuskin kukaan kaipaa, mutta järjenkäyttö on suotavaa.
