Joukkueet (1.-12.): JoKP, Jokerit, K-Espoo, K-Reipas, FoPS, K-Kissat, Ketterä, KooVee, Sport, TuTo, Peliitat, SaPKo
Ottelumäärä: 44
Pari kautta liigaa KalPassa pelannut Mikko Laaksonen tuli, näki ja voitti. Forssaan palannut hyökkääjä merkkautti runkosarjan korkeimmat piste- ja maalilukemat 59+44=103. Namupasseja Laaksoselle jakeli uuden ennätyksen, eli 70 maalisyöttöä antanut Mika Helkearo, joka itsekin teki kunnioitettavat 28 maalia. Forssalaisten väliin pistepörssissä itsensä kiilasi jälleen kerran kärkisijoilla majaillut Håkan Hjerpe (54+45) Sportin vaatimattomasta yhdeksännestä sijasta huolimatta. FoPS:n ykköskentällinen oli ehkä divarihistorian kaikkien aikojen tehokenttä. Puolustaja Jouni Vento oli jäällä FoPS:n tehdessä maalin tasakentällisin 126 kertaa. Yhteensä forssalaiset tekivät 231 +/-tilastoon kelpuutettavaa maalia, joten Vento oli jäällä yli puolessa näistä. Tehotilaston ykköseksi kiilasi kuitenkin ennen forssalaisia JoKP:n Vladimir Kyhos (+52).
Divarin voitti 68 pistettä kerännyt JoKP, joka valtasi sarjan ykköspaikan pysyvästi jo kahdeksannella sarjakierroksella. Ensimmäisen tappion joensuulaiset joutuivat kokemaan vasta yhdennessätoista pelissään, kun Jokerit piti pisteet kotonaan jatkoaikavoiton turvin. Jokipoikien kauden tehomies oli Laaksosen tavoin Kuopiosta divariin palannut Tero Arkiomaa (36+35), jolle joukkueessa jatkanut Kyhos (23+44) jakeli syöttöjä. Myös Oulusta tullut Kimmo Nurro löysi oivan vireen Joensuussa, ja oli yllätysnimiä joukkueen hyökkäyksessä. Nurro oli edellisenä talvena iskenyt Kärpille vain kaksi maalia, mutta sarjatasoa alempana syntyi 17 maalia ja 25 syöttöä. Myös muut hankinnat osoittautuivat onnistuneiksi: Hyökkäysvoimaa toivat vielä lisää HPK:sta siirtynyt kokenut Teijo Savijoki (20+40), SaiPan Mika Kupiainen (16+16) ja Ässien Jari Levonen (27 pelissä 18+7). Puolustuksessa suurimman vastuun saivat TPS:stä palannut Janne Karelius, SaPKosta siirtynyt Mika Tuovinen sekä HPK:n Jari Haapamäki. Entinen Sparta Prahan peluri Lubomir Penicka ei sen sijaan viihtynyt Joensuussa kuin 13 pelin ajan. Itävallasta siirtynyt hyökkääjä teki pelaamissaan otteluissa vain yhden maalin.
Uudet hyökkääjät olivatkin tarpeen, sillä JoKP oli kokenut kesällä menetyksiäkin. Maaliahne Jari Hämäläinen oli matkannut kesällä Joensuusta Kuopioon ja Jari Laukkanen HIFK:iin. Joukkueen viiden parhaan pistemiehen joukossa oli ollut myös Milos Tarant. Lisäksi Esa Tutti siirtyi TuToon, Timo Palmu ja Juha Heiskanen Peliittoihin ja Kai Tamminen FoPS:iin. Vaikka hyökkäyskalusto olikin hankintojen jälkeen kova, oli joensuulaisten menestyksen avaimena kuitenkin tarkka puolustuspeli, sillä Tapani Hämäläisen suojatit päästivät vain 137 maalia. JoKP:n Juha Jääskeläinen (90.83%) ja Henry Eskelinen (91.14%) olivat divarin maalivahtitilastossa kärkisijoilla.
Toisesta paikasta liigakarsintaan taistelivat mediasuosikki Jokerit sekä loistavan kauden pelannut sarjatulokas Kiekko-Espoo. Koko kauden kakkos- ja kolmostiloja keskenään vaihdelleet joukkueet saivat eroa aikaan vasta viimeisellä neljänneksellä, jolloin rivinsä uudelleen koonnut Jokerit taisteli itsensä K-Espoon ohi kahdeksan pisteen turvin. Kohun saattelemana Kalervo Kummolan suojiin siirtynyt Jokerit sai kasaan 64 ja K-Espoo 56 pistettä. Jokereiden valmentajaksi uusi taustaryhmä sai houkuteltua vaille työtä jääneen Kari Mäkisen – mm. Juhani Tammisen, Seppo Hellen ja Esko Nokelaisen annettua rukkaset. Jokereiden maaliero oli 278-173. Jarmo Toivosen valmentama Kiekko-Espoo teki 50 maalia vähemmän ja päästi neljä enemmän.
Odotettavissa Teemumaniaa
Edellisvuoden nuorisotähti Teemu Selänne pelasi ensimmäisen kautensa miesten sarjassa ja oli helsinkiläisten paras pistemies (36+33), vaikka joutuikin jättämään yhdeksän peliä väliin kiireiden vuoksi. Urheilukoulussa palvellut Selänne pelasi kauden aikana myös nuorten SM-sarjassa (6. 11+9) ja MM-kisoissa sekä aikuistenkin maajoukkueessa (5. 0+1). Yhteensä nuorelle miehelle kertyi pelejä kauden aikana hurjat 111. Kova tahti ei kuitenkaan Selänteen otteissa näkynyt. Superlupausta oli kesällä houkuteltu liigaan monenkin joukkueen toimesta, mutta Jokereiden onneksi laituri jäi narripaitoihin. Heti kauden avauspelissä K-Espoota vastaan hän iski tehot 2+2. Kahdeksastatoista ensimmäisestä pelistään Selänne metsästi 22 maalia ja 19 syöttöä.
Seitsemän voittomaaliakin sarjassa iskenyt Selänne jätti pisteillään taakseen Jokereiden kokeneesta kaartista mm. edelliset seitsemän kautta HIFK:ssä kiekkoilleet Tony Ariman ja Anssi Melametsän sekä Arto Malisen. HIFK:n pronssijoukkueesta joukkoon oli liittynyt myös puolustaja Arto Taipola. Isossa roolissa oli myös Turusta siirtynyt Sami Wahlsten (27+30). Kokemusta toivat Lahdesta siirtynyt hyökkääjä Pekka Karasjoki ja VaKissa torjunut Hannu Nykvist. Kesken kauden joukkueeseen hankittiin vielä pari lisävahvistusta: maalille Cleon Daskalakis ja puolustukseen Dave Moylan. Kesän hankintojen lisäksi Helsingissä tehtiin kauden aikana myös erittäin onnistunut nuorennusleikkaus, Selänteen lisäksi edelliskauden junnuista murtautuivat läpi 21 maalia iskenyt Keijo Säilynoja, sekä puolustajat Waltteri Immonen ja Mika Strömberg.
Jokereiden pahimpiin menetyksiin siirtomarkkinoilla kuuluivat Turkuun matkanneet lupaavat nuoret: maalivahti Markus Ketterer ja hyökkääjä Pentti Lehtosaari. Vähän kokeneemmista kavereista joukkueen jättivät mm. Juha Saarenoja ja Mika Johansson. Kaikkiaan viime kauden runsaasta pelaajavalikoimasta pääsi tällä kaudella Jokereissa esiintymään vain puolet. Vaikka Jokerit Kummolan johdolla olivatkin nyt onnistuneet hankkimaan haluamiaan pelaajia, jäi ainakin yksi himoittu nimi puuttumaan. Jari Lindroos ei houkutteluista huolimatta Oulusta palannut, vanhojen muistojen oltua vielä liian pinnassa.
Pelkkää riemumarssia nuoren joukkueen taival divarissa ei kuitenkaan ollut, vaan epätasaisuus vaivasi ajoittain. Jopa rauhallisena tyyppinä tunnettu Selänne poltti kauden aikana kääminsä. Imatralla kärsityn tappion jälkeen hän iski mailansa säpäleiksi, ja säleen kasvoihinsa saanut katsoja teki asiasta rikosilmoituksen. Selänne selvisi lopulta vahingostaan kahden ottelun pelikiellolla.
Myös Espoossa oltiin panostettu viisaasti nuoreen voimaan. Joukkueen rungon oli annettu hitsautua kakkosessa, eikä kokoonpanoon tehty suuriakaan muutoksia. Tärkein hankinta oli jyväskyläläinen maalivahti Risto Dufva. Valtaosa pelaajista oli 60-70-lukujen taitteessa syntyneitä espoolaisia. Seuran omat kasvatit Petro Koivunen, Jan Långbacka ja Mikko Lempiäinen muodostivat joukkueen tehokolmikon. Erityisen hyvä Kiekko-Espoo oli erikoistilanteissa. Se teki 59 YV- ja 11 AV-maalia, ja alivoimapelikin toimi kohtalaisesti. Petro Koivunen teki eniten ylivoimamaaleja (12) koko sarjassa, puolustaja Sami Nuutinen yhden vähemmän.
Satsannut Reipas jäi kärkikolmikosta
Ennakkoon JoKP:n ja Jokereiden pahimmaksi haastajaksi veikkailtiin Kari Malisen komennossa jatkanutta Kiekkoreipasta. Muutokset joukkueessa olivat tänä kesänä olleet melko vähäiset. Runkomiehistöstään se menetti vain kolme hyökkääjää: Juha Jokiharjun nappasi SaiPa, Karasjoki siirtyi Jokereihin ja Jari Multanen palasi odotetusti takaisin Ilvekseen. Hankittu kaksikko oli kuitenkin vähintään yhtä kova: kokenut kanadalaissentteri Donald Fraser tuli liigan KooKoosta ja Steve MacDonald oli iskenyt edellisellä kaudella SaPKolle 28 maalia. Savonlinnasta tuli myös maalivahti Mika Lahtela. Nuori Jarkko Savijoki siirtyi HPK:sta ja omista junnuista ensikoksetuksen sarjaan saivat mm. Marko Jantunen, Janne Laukkanen ja Toni Koivunen. Lahtelaiset jäivät kuitenkin terävimmän kärjen kyydistä heti ensimmäisen neljänneksen jälkeen ja saivat lopulta tyytyä neljänteen sijaan 52 pisteellään.
Kiekkoreippaan kanssa tasapisteisiin päätyi jälleen muutaman huippuyksilönsä varassa ollut FoPS. Lahtelaisten maaliero oli 215-175 ja Palloseuralla vain hivenen huonompi 277-241. Maalinteko ei Timo Sutisen komentoon siirtyneelle FoPS:lle siis ollut ongelma; olihan se sarjan toiseksi maaliahnein joukkue heti yhden kerran enemmän osuneen Jokereiden jälkeen. Viides sija oli myös melkoisen toivottu ryhtiliike, sillä kuusi edellistä kautta forssalaisilta oli sujunut enemmän tai vähemmän karsintoja vältellen.
Forssalaisjoukkue oli puoliksi uusi. Kari Numminen ja Keijo Tutti jatkoivat TuToon valmentaja Kari Torkkelin mukana. Jopi Parviainen ja Seppo Salmivirta puolestaan siirtyivät KooVeeseen. Menetyksiin kuuluivat myös Kari Lindqvist ja kokenut maalivahti Ilkka Mäntylä. Hankinnoista kovin oli kiistatta Laaksonen. HPK:stakin joukkue sai kuitenkin pari oikeinkin mukavaa vahvistusta: tehohyökkääjä Pat Ryanin ja puolustaja Jouni Vuorisen. Jari Perttunen tuli Imatralta ja Timo Lukkarinen Savonlinnasta. Forssalaiset olivat kotonaan JoKP:n jälkeen sarjan paras ryhmä, mutta huonohkon vierassaldon johdosta joukkue käväisi vielä kauden puolivälissä jopa kahdeksannella sijalla. Alkukeväästä joukkue kiri kuitenkin hyvin ja varmisti viidennen sijansa.
Imatran Gretzky
Yli neljäänkymmeneen pisteeseen päätyivät myös Karhu-Kissat, Ketterä ja KooVee. K-Kissojen saldoksi jäi 45 pistettä, Ketterä sai kasaan 44 ja KooVee 42 pistettä. Myös malierollaan 220-216 helsinkiläiset olivat kolmikon paras joukkue. KooVee jäi kolme maalia plussalle (214-211) kun taas jokusen murskatappion kokenut Ketterä jäi lukemiin 216-250.
Kolmikko pelasi varsin tasaisen kauden. Ainoastaan tamperelaisnousija joutui jännittämään tovin sarjapaikkansa puolesta, kunnes sai pelinsä kulkemaan kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Seura oli sanonut edustustason yhteistyösopimuksensa Ilveksen kanssa irti, sillä yhteistyön hedelmät olivat jakaantunut varsin yksipuolisesti. Pelaajia tuli kuitenkin kummastakin joukkueesta. Kokenut Ilves-vahti Petri Linna onnistuikin erinomaisesti ja piti kauden aikana nollat kahteen kertaan. Esko Rantasen valmentama KooVee luotti tiiviiseen puolustuspeliin, ja päästikin heti kärkinelikon jälkeen vähiten maaleja. Yleisöä ei Tampereen kolmosjoukkueen otteet kuitenkaan kiinnostaneet; kauden katsojakeskiarvo jäi alle kolmeensataan.
Karhu-Kissojen valmentaja Samu Kuitusella oli yllättävän helppo työ valmistatutua tähän kauteen, sillä normaalikuvioista poiketen joukkue pysyi kasassa melko hyvin. Suurin muutos nähtiin maalivahtiosastolla, mutta SaPKosta hankittu Tommi Reijola ja joukkueessa jatkanut Matti Lehmusmies paikkasivat Tapparaan siirtyneen Mika Raution maalin suulle jättämän aukon vähintäänkin kohtuullisesti. Lähteneistä kenttäpelaajista maininnan arvoisia olivat Risto Sannholm, Henry Berger ja Brian Verbeek. Vastaavasti joukkue sai tehdyksi muutaman hyvän hankinnan: Jari Korpisalo palasi SaPKosta, Mika Pulkkila ja Jouni Hämäläinen siirtyivät pudonneesta VaKista, Jerry Ketola Forssasta ja Harri Lakkala Lahdesta. Nuorista joukkueeseen mahtui tänä vuonna uutena käväisemään vain HIFK-laina Petri Aaltonen.
Vastuu Ketterän peräsimestä oli vaihtunut Gary Priorilta Kari Weckströmille. Entinen puolustaja debytoikin valmentajana onnistuneesti, sillä imatralaisten sijoitus parani edellisestä kaudesta kahdella pykälällä. Pelaajarintamalla ydinjoukko pysyi samana. Kaksi parasta pistemiestään, Matti Nevalaisen ja Jari Koposen, joukkue tosin oli menettänyt. Miinus merkittiin myös pelaaja-Weckströmin, Brian McKinnonin, Jari Perttusen ja maalivahti Jari Kososen nimien perään.
Edellisellä kaudella tehot 21+25 kerännyt Nevalainen siirtyi liigaan nousseeseen SaiPaan, mutta puntit naapuriseurojen välillä pysyivät melko tasan. Jose Pekkala palasi Lappeenrannasta tuoden mukanaan myös Kalevi Kirmasen. Ketterän joukkueeseen liittyivät myös Veli-Matti Heino, Pekka Hyttinen ja Karhu-Kissoista siirtynyt Risto Sannholm. Imatralla kauden vakioviihdettä oli Jari Lippojoen maalit. Tällä kaudella puolustaja laukoi niitä kunnioitettavat 25 kappaletta. Ja nähtiinpä Ketterän paidassa myös Gretzky. Ei kuitenkaan itse Väinöä, vaan pitkän uran farmisarjoissa tehnyt velipoika Keith. Nuorempi Gretzky pelasi viisitoista peliä, joista keräsi tehot 2+11.
SaPKo vailla mahdollisuuksia
Myös Sport ja TuTo saivat pelata vailla suurempia huolia. Muutaman murskavoiton ansiosta Sport iski 250 maalia, eli yhtä monta kuin kärkiseura JoKP. Äärimmäisen taitavina mielialapelaajina tunnetut vaasalaishyökkääjät Hjerpe ja Jonas Hemming (24+40) olivat kuitenkin parhaimmillaan juuri vähän heikompia vastustajia vastaan, eikä peli useinkaan kulkenut kärkiseuroja vastaan läheskään samoilla tehoilla. Sport sijoittui siten lopulta vasta yhdeksänneksi 37 pisteellään, siitäkin huolimatta, että se onnistui viidentoista viimeisen kierroksen kuluessa voittamaan vain jumbokaksikon.
Kai Rosvallin ja Kaj Påfsin korvannut valmentajakaksikko Teijo Räsänen – Olli Saarinen luotti hyökkäävään peliin. Niinpä omissakin soi 228 kertaa ja sijoitus sarjassa putosi neljällä viime keväästä. Vaasalaiset olivat menettäneet viime kauden joukkueestaan noin kentällisen verran tärkeitä pelaajia, mutta runko oli pysynyt kasassa. Pahimmat hukat olivat Jukka Sepon siirtyminen HIFK:iin ja maalivahti Iiro Hollmenin lopettaminen. Tampereelta joukkueeseen liittyi Jarno Suokko, toisen polven kiekkoilija – ja nyt myös toisen polven vaasalaiskiekkoilija. Juha Ikonen puolestaan siirtyi Sportiin JYP:stä.
TuTo sai kauden aikana kasaan pisteen vaasalaisia vähemmän. Joukkueen maaliero oli 204-233. FOPS:ia valmentanut Kari Torkkel korvasi Jukka Koskilahden Jorma Valtosen apurina ja toi mukanaan Turkuun Kari Nummisen ja Keijo Tutin. Pakka meni kevään jälkeen täysin uusiksi: Esa Tutti palasi Joensuusta, Jouni Tuominen HPK:sta, Sami Jokinen siirtyi Vantaalta ja Henry Berger K-Kissoista. TPS:stä joukkueeseen liittyi puolustaja Kari Friman ja uudeksi kakkosvahdiksi tuli Marko Koski. Joukkueen paras pistemies oli Niukkasen veljeksistä vanhempi, eli Petri. Urallaan viisi Suomen mestaruutta voittanut hyökkääjä sijoittui tehoilla 18+60 koko sarjan pistepörssissä neljänneksi.
Niukkasen ohella joukkueeseen ei ollut kuitenkaan jäänyt riittävästi pelimiehiä. Maaleissa mitattuna se menetti yli kaksi kolmasosaa tehoistaan. 60 maalista vastannut Jari Hirsimäki siirtyi TPS:n riveihin kahdeksan divarikauden jälkeen ja 70 pisteen Jukka Piirinenkin suuntasi takaisin liigaan. Stephen Harrison jatkoi SaiPassa ja Harri Niukkanen KooKoossa. TuTo teki vähiten maaleja sarjassa häntäkaksikkoa lukuunottamatta ja jäi tasaisen ryhmän viimeisenä viivan päälle.
Sarjan viimeiset joukkueet erottuivat keskikastista vielä kärkikaksikkoakin selvemmin. Keskinäisistä otteluista kolme voittanut Heinolan Peliitat sai 17 pisteellään puolustaa sarjapaikaansa vielä karsinnoissa, mutta kaksi pistettä vähemmin keränneen SaPKon kohtaloksi tuli suora putoaminen. Jorma Räisäsen komentama heinolalaisjoukkue ei ollut tällä kertaa pystynyt vahvistamaan nousijajoukkuettaan samalla tavalla kuin edellisellä visiitillään. Toki joukkueeseen oli hankittu muutama rutiinipelaaja: Timo Palmu ja Juha Heiskanen Joensuusta, Jarmo Pakkanen SaiPasta ja Arto Remes Reippaasta. Maalilla piti pelaaman kokeneen Tuomo Laukkasen, mutta kauden edetessä hommiin joutui lähinnä Kimmo Hokkanen. Vahvistuksiksi hankituista ulkomaalaisista joukkue pääsi eroon onnekseen suhteellisen pian. Heinolalaisten maaliero oli murheellisesti 156-325. Rantalan jätettyä joukkueen kesken kauden jäi tehot lähes yksin Pekka Lipiäisen (15+36) harteille.
SaPKo oli vielä edellisellä kaudella pärjännyt ihan kohtalaisesti, mutta nyt sillä ei ollut jakoa. Se menetti edelliskauden joukkueestaan kaksi kentällistä pelaajiaan. Randy Maxwell ja Steve MacDonald olivat kahdestaan tehneet yli neljäsosan joukkueen viime kauden maaleista. Lisäksi menetyksiin lisättiin Helsinkiin palannut koripsalo, Timo Härkönen, Timo Lukkarinen (FoPS), Mika Tuovinen (JoKP), kokeneet Pekka Nissinen ja Ahti Ruohoaho. Esa Palosaari siirtyi Kärppiin, ja vaihtoon meni myös maalivahtikaksikkokin. K-Kissoihin siirtyneen Reijolan ja Reippaan viemän Lahtelan korvaajiksi joukkue hankki HIFK:stä Pertti Packalenin, joka urakoikin kohtalaisesti.
Uusista kenttäpelaajista ei sen sijaan ollut vastuunkantajiksi. Joulutauolla Peliitoista SaPKoon vaihtanut Jarmo Rantala oli tehokkain pelaaja molemmissa joukkueissa. Yhteensä kausi tuotti miehelle pisteet 21+32 sekä yhdeksänkymmentä jäähyminuuttia. Jäähypörssin voiton Rantalan kanssa jakoi pelikaveri SaPKosta, Mika Hämäläinen ja kolmantena oli saman seuran Sampsa Jakonen (82 minuuttia). Joukkueen muita hankintoja olivat mm. Marko Hirn, KooKoon Vesa Volanen, Esko Karhunen, SaiPan Marko Summanen ja Juha-Pekka Bruce. Kakkosvahtina toimi lähinnä Petri Nousiainen, mutta JYP:n A-P Siekkinenkin käväisi pelaamassa muutaman pelin Savossa.
Pallokerhon kannattajat olivat jo saaneet tottua hyviin vahvistuksiin, mutta tämän vuoden kanukeista ei suurta iloa ollut. Matt Cote pelasi 17 ottelua tehoin 1+7 ja Doug Lawrence nähtiin vain neljässä pelissä. HIFK:ssä yrittänyt Len Nielsen tahkosi sentään viisitoista otteluaan piste per peli -tahdilla. Harvoja ratkaisuihin kyenneitä pelureita joukkueessa olivat Vesa Welling (21+32), Pasi Varhevaara (11+29), Eerik Sjöblom (12+24) ja Ossi Ruohoaho (13+17). Kaikki muut jäivät alle kahdenkymmenen pisteen.
Hannu Ihalan valmentama SaPKo sai kauden aikana selkäänsä suurinumeroisesti mm. Sportilta (16-2), K-Espoolta (11-2), K-reippaalta (12-0) ja JoKP:lta (12-1). Joukkueen maaliero oli kuitenkin hivenen vähemmän huono kuin Peliittojen: 140-282. Heinolassakin osattiin nimittäin ottaa nekkuun kunnolla. Sport haki vieraspisteet lukemin 2-16 ja K-reipaskin 0-10. Peliitat voitti kahdestakymmenestä viimeisestä pelistään vain yhden – silloinkin SaPKo kaatui vasta jatkoajalla. Koko kauden aikana vain yhden vieraspelin voittanut SaPKo puolestaan pelasi voitotta viimeiset kaksitoista divarikamppailuaan. Siitäkin huolimatta Savonlinnan jäähallissa pelejä seurasi keskimäärin lähes 1400 silmäparia – vain JoKP (3100) ja Jokerit (2550) pystyivät parempaan. Heinolassa yleisömäärä jäi kolmannekseen Pallokerhon saldosta.
Liikaa liigakokemusta väärässä sarjassa?
Neljän joukkueen karsintasarjaan Peliitat sai seurakseen Hokki-Salon, Vantaan HT:n ja Kiekko-67:n. Salolaiset olivat selvittäneet pudotuspeleissä TuusKin suoraan kahdessa ottelussa ja KuoKinkin lopulta kolmannen pelin selvällä 11-0-voitolla. Myös VHT kaatoi ensin Kalajoen Junkkarit kahdessa pelissä ja sitten Ahmat kolmannessa. Lukemiin 7-11 päättynyttä peliä oli Kalajoella seuraamassa hurjat 1150 katsojaa. Myös Ahmoilla yleisöä oli kahdessa kotipelissään päälle tuhannen keskiarvolla. Vain Kiekko-67 selvitti vaiheen täysin puhtaasti kaataen Haukat ja Te-Ki:n.
Turkulaisjoukkueessa kokemusta olisi riittänyt vaikkapa keskisuuren liigaseuran tarpeisiin. Ikämiesikäiset Reijo Leppänen, Martti Jarkko, Rauli Tammelin ja Jukka Porvari olivat ehtineet pelata urallaan jo yhteensä yli 2100 ottelua SM-liigassa tai –sarjassa ja voittaneet 32 SM-mitalia. Vähän nuorempia konkareita joukkueessa olivat yli 300 ottelua liigaa Raumalla pelannut maalivahti Kari Kaupinsalo ja neljän mitalin miehet Hannu Palmu ja Kalevi Aho. Leppänen keräsi kuudessa pelissä tehot 10+12, Jarkko 5+9 ja Porvari 8+3. Kiekko-67 hävisi vain yhden pelin (H-Salolle 3-6) jyräten divariin kymmenellä pisteellä ja maalierolla 54-22.
Viime kevään nousija, Peliitat, puolestaan hävisi kaikki karsintasarjan ottelunsa, ja palasi tylysti takaisin II divisioonan maalierolla 17-50. Heinolalaiset hävisivät rumimmilla luvuilla kotonaan Kiekko-67:lle 5-14 ja vieraissa 8-0. Vantaalla joukkue jäi vastustajastaan vain maalin päähän, mutta kaikissa muissa peleissä erot olivat selviä.
Toisesta sarjapaikasta taisteltiin tiukasti Vantaalla ja Salossa, joka oli uusimpia hallipaikkakuntia. Kolmikko Mika Pulkkinen, Jarmo Kokko ja Rainer Risku juonivat VHT:lle maaleja liukuhihnalta. Joukkueen 34 maalista peräti 21 oli peräisin näiden miesten lavoista.Pulkkinen iski 11 maalia ja yli 200 liigaotteluakin pelannut Risku jakoi kaksitoista syöttöä. Vantaalaisetn riveissä pelasi tutuista nimistä myös maalivahdit Timo Vartiainen ja Jarmo Kauppi sekä puolustajat Kai Tervonen ja Kari Martikainen. Hokin tärkeisiin miehiin taas kuuluivat entinen TPS-peluri Markku Haapaniemi sekä raumalaislegenda Ismo Villa. Joukkueen paras pistemies oli kuitenkin runsaasti divarikokemustakin omannut Matti Lindstedt (6+4). Tärkeisiin salolaispelaajiin lukeutui myös FoPS:sta siirtynyt maalivahti Ilkka Mäntylä.
Sekä Hokki-Salo että VHT saivat kasaan seitsemän pistettä, joten toinen nousija ratkesi vasta uusintaottelussa, jossa salolaiset olivat maalin (8-7) verran parempia. VHT:n maaliero sarjasta oli 34-31 ja lopulta niukasti paremmaksi osoittautuneen Hokki-Salon 30-32. Keskinäisissä kohtaamisissa salolaiset olivat muutenkin niukasti niskan päällä, sillä Vantaalla pisteet oli tasattu ja kotonaan Hokki oli ollut yhdellä maalilla parempi. Karsintasarjan otteluita Salossa oli seuraamassa noin tuhat silmäparia ottelua kohden. Heinolassa toivo oli jo menetetty, eikä mutasarjan kamppailut kiinnostaneen enää kolmea sataakaan katsojaa.
Jokerit palaa
Liigakarsinnat pelattiin pareittain, paras viidestä. Divariseurojen testiin marssi kaksi legendaarista, mutta viime vuodet laman kourissa riutunutta joukkuetta. JoKP sai vastaansa Porin Ässät ja viime hetkillä rivejään rajulla kanadalaispuolustaja Dave Moylanilla vahvistanut Jokerit matkusti Ouluun. Ässillä oli vielä runkosarjan viimeisellä kierroksella ollut mahdollisuus välttää karsinnat, mutta joukkue hävisi Kärpille 2-1. Valmentajaa vaihtaneen Kärppienkin joutuminen karsimaan varmistui vasta viimeisellä kierroksella, SaiPan yllätettyä HIFK:n.
Ässien ja JoKP:n parissa kotietu piti loppuun asti. Niinpä Joensuussa päästiinkin juhlimaan täyden hallin voimin liiganousua, kun vuodesta –67 asti pääsarjassa pelannut Ässät kaatui viimeisessä kamppailussa luvuin 5-3. Avauskamppailun JoKP oli voittanut vasta jatkoajalla 5-4 – maalilla, jota videotarkistusten aikakaudella ei välttämättä olisi hyväksytty. Myös muissa otteluissa voittoon riitti viisi maalia. Sarjan tehomies oli joka kolmannen ässämaalin iskenyt Ari Santanen (6+2), jolle paikkoja pelasi Timo Saarikoski (2+6). Joensuulaisista maalintekoon pystyi peräti 11 eri pelaajaa, tehokkaimpana Tero Arkiomaa (4+4) ja Jyrki Manninen (4+2). Vladimir Kyhos teki vain yhden maalin napaten 22 jäähyminuuttia. 27 runkosarjan ottelussaan JoKP:lle 18 maalia iskenyt porilainen Jari Levonen ei enää liigakarsinnoissa pelannut.
Toisessakin otteluparissa päädyttiin kolmessa ensimmäisessä ottelussa selviin kotivoittoihin. Kärppien kohtaaminen askarrutti helsinkiläisiä, sillä pohjoisen joukkue oli petrannut hurjasti kevättä kohti Esko Nokelaisen korvanneen Jaakko Palsolan johdolla. Runkosarjan viimeisen neljänneksen peleistä se oli kerännyt 13 pistettä. Karsinnoissa joukkueen peliä tosin sotki flunssaepidemia, joka piti avainmiehiä ajoittain vuodepotilaina. Tietoa vastustajastaan Jokereilla oli tarjolla riittämiin; olihan narriluotsi Kari Mäkinen vielä edellisenä talvena valmentanut petolaumaa potkuihinsa asti. Avausottelussa Selänteen kaksi maalia pitivät pelin tasoissa, mutta lopulta Marko Lapinkoski, Juha Riihijärvi ja kumppanit höykyttivät "etelän veteliä" peräti lukemin 7-3. Toisessa pelissä Ariman kypärätemppu ja neljä erikoistilannemaalia riittivät tasoittamaan ottelusarjan.
Kolmas peli alkoi vauhdilla. Kärppien 1-0-johto valui yhdeksän minuutin täyttyessä hukkaan, kun kuumeinen maalivahti Daryl Reaugh imaisi neljästä ensimmäisestä jokerivedosta sisään kolme. Maalille vaihdettu Ari Timosaari torjui sekä Ariman että Selänteen läpiajot, ja lopulta Kärpät nousi selvään 8-4-voittoon. Neljännessä pelissä Jokerit oli selkä seinää vasten, mutta selätti paineet. Selänne, joka oli ottelussa jo ehtinyt tuhrimaan rangaistuslaukauksen, iski voittomaalin (3-2) varsinaisen peliajan loppuhetkillä, ja retkueen suunta oli vievä vielä kerran Ouluun.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Jokerit hiljensi Raksilan 6570 katsojaa voittamalla ottelun 2-5. Ratkaisu syntyi jo heti ottelun alussa, sillä Pekka Karasjoki, Sami Wahlsten ja Arto Taipola iskivät Timosaaren selän taakse kolme maalia alle kuuteen minuuttiin. Kärpät nousi vielä maalin päähän, mutta lopulta Säilynoja ja Strömberg iskivät sinetin ottelulle. Jokerien maalille kesken kauden hankittu Cleon Daskalakis oli huomattavasti kilpakumppaneitaan varmempi. Rauli Sohlmanin syrjäyttäneellä Daskalakiksella oli muutaman NHL-pelin kokemus vuosikymmenen puolivälistä. Kanadalaisen pelit jäivät kuitenkin Suomessa noihin divarimatseihin, molarin jouduttua pakenemaan rattijuopumussyytettä.
Karsintojen tehokkain pelaaja oli Selänne (7+3). Kärpistä Riihijärvi ja Jokereille sopimusneuvotteluissa päätään pyöritellyt Lindroos saivat kasaan kahdeksan tehopistettä. Ariman tehot viidestä pelistä olivat 4+2 ja Säilynojan 1+5. Viiteen pisteeseen ylsivät vielä Kärpistä Marko Lapinkoski sekä Markku Kiimalainen ja Jokereista Melametsä sekä Strömberg.
Nuoria (ja ei enää niin nuoria) sankareita
Vaikka sarja ainakin kymmenen ensimmäisen joukkueen osalta olikin suhteellisen tasainen, ei tähtikentällisiin päässyt pelaajia kuin neljästä joukkueesta: neljä JoKP:sta ja kolme FoPS:sta, K-Espoosta ja Jokereista. Ykkösviisikon miehittivät Arkiomaa, Laaksonen, Selänne, Jääskeläinen sekä tulokaspuolustajat Sami Nuutinen (K-Espoo) ja Immonen. Nuutinen palkittiin myös vuoden tulokkaana, Immosen saadessa tyytyä reilun pelaajan palkintoon. Kakkoseen valittin Helkearo, Kyhos, Petro Koivunen (K-Espoo), Vento, Mika Tuovinen (JoKP) sekä Lohi-Kiekosta Espooseen muuttanut maalivahti Risto Dufva. Edmontonin edellisenä kesänä varaaman 18-vuotiaan Koivusen tulokaskausi oli sekin häkellyttävän kova: 39 pelissä tehot 32+37. Vuoden pelaajaksi äänestettiin pelikavereiden toimesta 131 äänellä Selänne. Arkiomaa jäi Selänteestä yhdeksän, ja Teemunkin äänen saanut Laaksonen 23 äänen päähän.
Pistepörssissä seitsemänneksi yltänyt Selänne oli Jokereiden tehokkain pelaaja kolmen pisteen turvin. Anssi Melametsä keräsi pisteet 26+40, Tony Arima 31+34 ja Sami Wahlsten 27+30. Yli piste/peli-tahtiin ylsi vielä loistavasti debytoinut Säilynojakin (34 ottelussa 21+19). Tasoa löytyi myös terävimmän kärjen takaa, sillä vielä viisi seuraavaksikin tehokkainta jokeria saalisti vähintään kolmekymmentä tehopistettä. Nuorista nimistä on mainittava myös Ari Sulander. Neljään ottelupöytäkirjaan nimensä saanut Sulander teki debyyttinsä miesten sarjoissa, ja pelasikin yhdessä pelissä (81%). Espoossa Koivuselle antoivat tukea Jan Långbacka (19+43), Mikko Lempiäinen (30+30), Jarmo Muukkonen (20+21) ja Arto Pappila (19+19). Sami Nuutisen iskemät 18 maalia on komea luku tulokaspuolustajalle. K-Espoon Peter Ahola pelasi toisen kautensa miesten tasolla. 15 tehopistettä kerännyt Ahola hankki kauden esityksillään paikan rapakon takaa, ja matkasi kiekkoilemaan seuraavaksi kaudeksi Bostonin yliopiston joukkueeseen.
FoPS:n tehomiehet ruokkivat myös muita pelaajia hyville pisteille. Pasi Vuorela osui maalirautojen väliin peräti 40 kertaa, ja kerättyään myös 28 syöttöpistettä oli koko sarjan yhdeksänneksi tehokkain. Pat Ryan saalisti pisteet 20+43, Raimo Ruusunen 24+32 ja Petri Sullanmaa 20+21. Puolustajista kovimmassa vauhdissa olivat Jouni Vento (19+34) ja Jouni Vuorinen (5+26). Tuoreemmista kaveriesta ykkönen oli Tommi Vali (10+17).
Toki muistakin joukkueista mielenkiintoisia nimiä löytyi. Savonlinnasta Helsinkiin palannut Jari Korpisalo oli jälleen Karhu-Kissojen paras pistemies, tehoilla 28+42. "Korpille" tulitukea antoi Mikael Kotkaniemi. Edellisellä kaudellaan vain neljä maalia tehnyt hyökkääjä iski Karhu-Kissoille tehot 28+21. "Lintuketjun" täydensi kahdeksantoista maalia iskenyt Petri Varis. Helsinkiläisseuran puolustuksessa tehokuuria tarjoili Timo Nykopp (21+28), jonka pakkipari Sakari Rautasella (2+11) oli viisikon puolustava rooli. Variksen edelle joukkueen sisäisessä pörssissä ehti vielä Lassi Hiltunen (19+28) ja peesissä tulivat tiukasti Kurt Kalweit (19+16), Veijo Blom (14+20) ja A-P Mikkola (17+16).
Tasaisia maalivahteja
Neljänneksi sijoittuneen Kiekkoreippaan tehokkain oli Paul Högbacka (29+25). Joukkueen riveissä kiekkoilivat myös Erkki Mäkelä (35+11), kesken kauden Peliitoista siirtynyt Petteri Hirvonen (7+17), 41-vuotias pelaaja-apuvalmentaja Seppo Repo (4+19), Timo Favorin (1+1) sekä nuoret Marko Jantunen (2+17) ja Janne Laukkanen (1+7). KooKoosta Lahteen siirtynyt Donald Fraser (10+35) osoitti olevansa yhä kova luu divaritasolla, vaikka liigaan sentterin rahkeet eivät oikein riittäneetkään. Myös toinen uusi ulkomaalainen, SaPKosta värvätty Steve MacDonald (21+19) kuului Reippaan avainpelaajiin. Pasi Toivonen (21 maalia) ja Sami Wikström (20) kuuluivat myös hyviin ratkaisijoihin.
Ketterän tehoista vastasivat jälleen tutut nimet – vaikkakin Pekkalan (12+37) ja Lippojoen (25+22) edelle tällä kertaa kaksi kaveria pääsikin kiilaamaan. Timo Ovaskan pistesaalis oli 18+33 ja Veli-Matti Heinon 20+30. Muita joukkueen tehohyökkääjiä olivat Ari Manner (18+27), Ari Saarinen (20+20) ja Harri Valtonen (15+22). Hannu Mattila keräsi KooVeessa 39 pelistä tehot 23+29 ja jäi vain pisteen päähän Jukka Isotalosta (18+35). Jorma Jangerin ja Jari Niemisen tehot olivat 19+20 ja Risto Halenius ampui 21 maalia. Tamperelaisten maalipaikkojen yhtenä järjestelijänä kunnostautui Eero Brander (7+23).
Juha Ikosia pelasi sarjassa kaksin kappalein. Sportin jyväskyläläinen Ikonen oli tehokkaampi (33 pelissä pisteet 11+28), mutta heikosti ei pelannut sittemmin tunnetumpi espoolaisnuorukainenkaan (43. 12+15). Sportista Hjerpea (54+45) ja Hemmingia (24+40) tukivat myös Timo Salomaa (29+34), Jarno Suokko (22+30) ja Jouko Ruostekoski (19+19). Vaasalaisten tehokkaimpina pakkeina häärivät Olli Saarinen (6+25) ja Robert Salo (7+19). Koko sarjan tehopakkeihin kuului puolestaan TPS:stä TuToon vaihtanut Kari-Pekka Friman, joka keräsi pisteet 17+24. Niukkanen (18+60) ruokki usean muun turkulaisenkin lähelle piste/peli-tahtia. Kari Numminen keräsi tililleen 25+25, Sami Jokinen 18+26, Esa Tutti 20+21, Jukka Lappeteläinen 16+24 ja Ari Kylmänen 16+20. Keijo Tutti ja Pekka Virta jäivät tällä kaudella alle kolmenkymmenen pisteen, vaikka osuivatkin 13 ja 14 kertaa.
Heti JoKP-vahtien perään torjuntaprosenteissa kiilasi itsensä lahtelaisten kakkosvahti Juha Kanervisto (90,2%). Hyvin pelasi myös Kiekkoreippaan ykkösmolari Mika Lahtela (89,1%). Positiivisimpiin yllättäjiin lukeutui puolestaan Juha Lehtosaari (89,8%), joka tilkitsi Sportin maalia onnistuneesti. Luottovahteja olivat myös TuTon Arto Peltola (89,7%), KooVeen Petteri Linna (89,2%) ja K-Espoon Risto Dufva (89,0%) jotka kaikki myös pelasivat valtaosan kauden peleistä. 21 ottelua pelannut Daskalakis torjui 89,1% varmuudella. Ykkösvahdeista huonoimmat lukemat tilastoi Peliittojen Hokkanen: (85,4%).
Tehotilaston kärjessä Kyhosia (+52) seurasivat Mika Helkearo (+49), FoPS:n Jouni Vuorinen, Waltteri Immonen ja Sami Wahlsten (+48), Mikko Laaksonen (+47), JoKP:n Mika Tuovinen ja Janne Karelius (+45), Jouni Vento, Tero Arkiomaa, Teijo Savijoki ja Jokereiden Juha Salo (+44). Kymmenen parhaan joukkoon mahtui siis kolmen eri seuran pelaajia. Miinuspuolella rellestivät jumbokaksikon miehet. Peliitoista Jukka Maijala jäi peräti 64 ja Jari Vihermaakin 62 maalia pakkasen puolelle. Lähelle samaa pääsi myös Jari Kalho (-57). Yli neljäkymmentä miinusta keräsivät myös Arto Remes (-46) ja Hannu Kenakkala (-44). SaPKon heikoin oli Ossi Ruohoaho (-47), peesissään Sampsa Jakonen (-42).
Suomi vastaan Viro
Chicago Blackhawks varasi Sportissa pelanneen Tommi Pullolan kesän NHL-draftissa numerolla 111. A-maajoukkueessa ei kisajoukkueesta viimeisenä tippuneen Selänteen lisäksi muita divaripelaajia näkynyt. B-joukkueessa pääsivät kokeilemaan puolestaan Koivunen (7. 3+1), Arkiomaa (7. 2+2), Selänne (6. 1+1), Nurro (2. 0+0) sekä Strömberg (3. 0+0).
20-vuotiaiden maajoukkueen paras pistemies oli Karhu-Kissojen Petri Aaltonen (15. 11+4). Muita divarin pikkuleijonia olivat K-Espoosta Koivunen (15. 2+5), Teemu Sillanpää (10. 1+1), Nuutinen (10. 0+2) ja Mikko Lempiäinen (2. 0+1), Jokerien Selänne (13. 9+5), Strömberg (15. 4+1) ja Keijo Säilynoja (14. 2+3), JoKP:n Mika Tuovinen (4. 0+0) ja Eskelinen (mv 15 peliä) sekä Kiekkoreippaan Laukkanen (5. 0+0). Suomi jäi USA:n kisoissa kuudenneksi.
Suomen 18-vuotiaiden maajoukkue puolestaan palasi Jorma Kurjenmäen hoiviin ja jatkoi palkintosijoilla. EM-hopea tosin himmeni pronssiin. Joukkueessa pelasivat Pullola, Jantunen, Nuutinen, Sillanpää, Mika Yli-Mäenpää (Sport) sekä Toni Koivunen ja Niko Marttila (K-Reipas).
Kauden aikana koottiin myös maajoukkue, johon kuului vain I divisioonan pelaajia. Maajoukkue pelasi maaliskuun lopulla neljän ottelun sarjan virolaiskiekkoilijoita vastaan. Viron ja Suomen edellisestä kohtaamisesta oli kulunut jo yli viisikymmentä vuotta. Kahdesta Tallinnassa pelatusta pelistä Suomi voitti toisen (7-10) ja hävisi toisen (7-4). Forssan pelissä pisteet tasattiin lukemin 4-4 ja viimeisessä pelissä Savonlinnassa Viro oli parempi maalein 2-7. Divarimiehistöstä tehokkaimpia olivat FoPS:n Pasi Vuorela (5+1) sekä SaPKon Vesa Welling (2+4). Joukkueeseen kuului seitsemän forssalaista, neljä Joensuusta, kaksi miestä K-Espoosta ja K-Kissoista ja yksi pelaaja TuTosta, Sportista, SaPKosta ja Peliitoista.