Tatu Kattelus ei ollut juniorivuosinaan KooKoossa mikään kohua herättänyt pistetehtailija, mutta kuului joukkueensa avainpelaajiin kaudesta toiseen. Kaudella 1993-94 KooKoo sai kokea kylmää kyytiä A-nuorten SM-liigassa. Joukkue voitti alkusarjan 22 pelistään vain kolme ja jäi karsintasarjassakin jumboksi, vaikka Timo Nurmberg häärikin kaukalossa kahden tehopisteen ottelutahdilla. Kattelukselle kauden peleistä merkittiin vain viisi osumaa.
Viimeisellä juniorikaudellaan Kattelus oli jo huomattavasti tehokkaampi. Nuorten liigakarsinnoissa hän oli KooKoon maaliahnein pelaaja. Tatun yhdeksän maalia eivät riittäneet nousuun, mutta auttoivat varmastikin saamaan paikan seuraavalle kaudelle KooKoon edustusjoukkueeseen. Tulokaskaudella peliaikaa kokemusta kertyi 31 ottelun ja kahden maalin verran. Seuraavalla kaudella vastuuta olisi varmasti ollut luvassa enemmän kotikaupungissakin, mutta sähkömies siirtyi töiden perässä niin ikään ykkösdivarissa pelanneen Kotkan Titaaneiden rinkiin.
Jälkikäteen ajatellen Katteluksen seuranvaihto oli erittäin fiksu ratkaisu. Perinteikkään KooKoon rämpiessä sarjajumbona ja pahoissa ongelmissa, oli pelin taso Kotkassa huomattavasti parempi. Kaudella 1996-97 divaria supistettiin 16-joukkueisesta peräti neljällä ja perinteikkään KooKoon kohtalona olikin tyly putoaminen. Kotkassakin tosin jouduttiin pelaamaan tosissaan sarjapaikan puolesta vielä keväällä, mutta joukkueesta löytyi kuitenkin pari kentällistä kovia pelimiehiä.
Katteluksen vuosi titaanipaidassa meni henkilökohtaisesti nappiin: 24 maalillaan hyökkääjä oli koko ykkösdivarin alemman jatkosarjan paras maalintekijä. Suorituksen arvoa nosti entisestään miehen onnistumiset syksyllä, kun vastassa oli vielä niitä kovempiakin seuroja. Tatu nimittäin ampui maaleistaan kaksikymmentä jo runkosarjassa.
Melkein Suomen mestari…
Kova maalimäärä herätti kiinnostuksen myös isoimmissa ympyröissä: Kattelus pelasi ensin harjoituspelejä SaiPassa, mutta jäi lopulta ilman sopimusta Idän Jättiläisten kanssa. Tyystin ilman liigapelejä Kattelus ei kuitenkaan kaudella 1997-98 jäänyt. Hän harjoitteli HIFK:n mukana ja pääsi sitten näyttämään taitojaan kahdessa runkosarjan pelissäkin. Jälkimmäinen niistä oli vieläpä televisioitu vieraspeli Porissa, jossa Kattelus hyökkäsi petopaitojen neloskentässä Mike Leggin ja Kari Kalton kanssa. Kivikovaan HIFK-ryhmään, joka lopulta voittikin Suomenmestaruuden, Kattelus ei kuitenkaan mahtunut, vaan pelasi loppukauden ykkösdivaria SaPKossa.
Maaleja Kattelukselta odotettiin Savossakin, mutta hyökkääjä loukkaantui auto-onnettomuudessa ja oli väkisinkin puolikuntoinen. Hän oli kuitenkin joukkueen kolmanneksi tehokkain maalintekijä, vaikka pelasikin vain vähän yli puolet joukkueen peleistä. Kahden "mierolaisvuoden" jälkeen Kattelus palasi kaudeksi 1998-99 Kouvolaan monen muun KooKoo-kasvatin tavoin. Perinteikäs seura onnistuikin satsauksissaan ja palasi kahden kakkosessa vietetyn kauden jälkeen takaisin divariin. Kattelus oli suuressa roolissa nousujuhlissa, iskien karsinnoissa kolme maalia UJK:n verkkoon.
KooKoon divarimiehistöön Tatu ei kuitenkaan seuraavana syksynä syystä tai toisesta mahtunut, vaan suuntasi Etelä-Ruotsiin. Maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Vänersborgs HC:n tausta-asiat eivät kuitenkaan olleet kunnossa, joten loukkaantumisistakin jälleen kärsinyt Kattelus palasi Suomeen. Sähkömiehen hommiin Kotkaan palannut Kattelus hyökkäsi ensin kuuden ottelun ajan Suomi-sarjan Titaaneissa, mutta siirtyi tammikuussa samalla sarjatasolla pelanneen Anjalankosken Kiekon miehistöön, jonka mukana oli jo ehtinyt treenatakin ennen Ruotsiin lähtöään.
Kattelus pelasikin suuressa roolissa AaKoossa, jossa keräsi 14 tehopistettä loppukauden 11 ottelussa. Tehohyökkääjä jatkoi Anjalankoskella myös kauden 2000-01, uusvanhana aisaparinaan KooKoosta ”poispotkittu” Nurmberg. Kattelus pelasi kaikki ottelut ja oli joukkueensa toiseksi paras pistemies. KooKoossakin olisi tehokkaalle kaksikolle ollut käyttöä, sillä pahoista maalinteko-ongelmista kärsinyt joukkue onnistui jälleen rämpimään karsintasarjaan – ja jopa sen jumboksi.
Uusi aika alkaa, Kattelus Sportin kammona
KooKoo valmistautui Suomi-sarjaan uuden valmentajan johdolla. Reijo Mansikka kutsuikin porukkaan Katteluksen, Nurmbergin ja tukun muita vanhoja kookoolaisia. Jokipoikien talousvaikeuksien myötä KooKoo saikin jatkaa Mestiksessä ja oli sarjan suurin yllättäjä – pitkälti Katteluksen, Nurmbergin ja Reino Soijärven muodostaman ykkösnyrkkinsä ansiosta.
Kausi oli jymymenestys niin KooKoolle kuin kolmenkymmenen maalin Katteluksellekin. Tatu oli KooKoon neljänneksi ja koko sarjan kolmanneksitoista paras pistemies runkosarjassa. Otteluista jäi väliin vain kaksi, vaikka TuTon Arto Ryömän mailanisku laittoikin naaman remonttiin vuodenvaihteessa. Pudotuspeleissä Kattelus oli huimassa vireessä, voittaen sekä maali- että pistepörssin.
Erityisen kovassa iskussa Kattelus oli juuri kauden kevätpuoliskolla. Tammikuun viimeisenä päivänä Tatu kuritti KJT:tä Järvenpäässä kypärätempulla ja kuukautta myöhemmin hän keräsi Kokkolassa tehot 2+2. Ensimmäisessä pudotuspeliottelussa KooKoo kaatoi FPS:n Katteluksen kerättyä tehot 2+1. Hän oli ratkaisijoita myös ensimmäisessä välieräpelissä Sportia vastaan. Ottelu venyi aina kolmanteen jatkoaikaerään, ennen kuin runkosarjan maalikuningas Tomi Pöllänen osui ajassa 101.57 Katteluksen esityöstä. Kattelus oli mukana KooKoon kaikissa maaleissa kyseisessä maratonottelussa, keräten tehot 1+2.
Kolmannessa välieräottelussa Kattelus iski kaksi ylivoimamaalia, joiden turvin KooKoo voitti pelin 4-2. Tappiollisessa neljännessä pelissäkin Kattelus vastasi KooKoon ainokaisesta ja osoittautui lopulta Sportin peikoksi. Ratkaisevassa viidennessä välierässä (5-2) Kattelus kuritti vaasalaisia kolmella osumalla. Loukkaantumisten takia KooKoon ykkösnyrkin pudotuspeleissä muodostivat Kattelus, Pöllänen ja Antti Karhula. Finaaleissa KooKoolla ei ollut mahdollisuuksia Jukureita vastaan, vaikka tehohyökkääjä-Tatu kolmannen kamppailun avausmaalin tekikin. Hopeasija oli kuitenkin joukkueelta kaikki odotukset ylittänyt saavutus.
Kaudella 2002-03 Tatu pelasi kaikki KooKoon pelit – syttyen hitaasti, mutta varmasti. Kahdestakymmenestä ensimmäisestä pelistä Tatu keräsi vaivaiset tehot 4+3, mutta jo seuraavan kymmenen matsin sarja toi plakkariin hurjat yhdeksän osumaa. Myös ketjukavereiden puolikuntoisuus söi ajoittain Katteluksen tehoja: Nurmberg ja Soijärvi nimittäin olivat kumpikin vielä alkukaudesta toipilaina.
Pudotuspeleissä kova taistelija oli jälleen KooKoon tärkeimpiä pelaajia, vaikka jäikin tehotilastossa pakkasen puolelle. Kattelus nousi ratkaisuhetkillä Mansikan luottomieheksi, ja kotiutui hyvin myös vieraammalle keskushyökkääjän paikalle loukkaantumisten tärveltyä vakiokokoonpanot. Kausi päättyi pronssijuhliin, kun Sport kaatui mitaliottelussa.
Laidalta keskelle
Viimeisten kahden kauden ajan Kattelus on ollut maalinteko-ongelmista kärsineen KooKoon tärkein kenttäpelaaja. Kaudella 2003-04 kokenut pelimies peluri kantoi suurta vastuuta hyökkäyspelistä läpi kauden ja nousi lopulta kevään ratkaisupelien aikana joukkueen tehokkaimmaksi pelaajaksi. Parhaimmillaan Kattelus oli laidalla pelatessaan, mutta suurin osa kaudesta meni keskushyökkääjäpulan johdosta sentterinä. Vieraampi rooli pienensi Katteluksen saalistamia tilastolukuja, jotka kuitenkin kohentuivat ryminällä kauden edetessä.
Tatun pisin pisteputki sijoittui helmi-maaliskuuhun ja kesti kuusi peliä (3+9). Helmikuun parhaan Mestis-pelaajan äänestyksessä Kattelus jäi niukasti Jukureiden Petri Lehtosen taakse. Mansikan luottomies kehittyi kauden mittaan muun muassa aloittamisessa ja urakoi pudotuspeleissä kovia minuuttimääriä. Kattelus pelasi jo toista kautta peräkkäin kaikki KooKoon sarjaottelut, eikä taistelijalta ollut yhteensäkään jäänyt kolmen vuoden 164 pelistä väliin kuin kaksi.
Viime kaudella teräsmieskin joutui kuitenkin huilimaan, kun kipeytynyt selkä piti miehen sivussa kahdeksalta syyskierrokselta. Katteluksen poissaolo oli kova kolaus KooKoolle – varsinkin, kun kakkossentteriksi kaavailtu Janne Jaakkolakin oli loukkaantunut heti koko loppukaudeksi. Katteluksen rooli nuoressa joukkueessa oli entistäkin suurempi: tonttina oli nyt virallisestikin ykkössentterin paikka ja rintapieleen on ommeltu suuresta luottamuksesta kielivä C-kirjain. Selvimmin Katteluksen merkitys joukkueelle näkyi juuri niissä otteluissa, joista hän oli sivussa. Yhdeksästä ilman ykkössentteriä pelatusta pelistä KooKoo voitti vain kaksi ja hävisi loput seitsemän.
Vaikeuksista huolimatta Tatu oli 27 tehopisteellään jälleen KooKoon paras pistemies ja koko pelin sielu. Hän kannatteli omalla panoksellaan syksyllä KooKoota joten kuten kuivilla. Kapteenin viime kauden merkitystä ei voi yliarvioida, vaikkei hänestä sellaiseksi pehmeäkätiseksi pelinpyörittäjäksi ollutkaan, mitä Kouvolassa vuosien varrella on totuttu näkemään. Kausi toi myös yllättävän ketjukaverin, kun Soijärven ja Katteluksen troikan täydensi keväällä paikkansa ykkösnyrkistä ansainnut Aapo Lampinen, joka vielä edellisellä kaudella oli tahkonnut seuran B-nuorissa.
Kattelus aloitti kauden syötellen, sillä seitsemän ensimmäisen ottelun jälkeen kasassa oli tehot 0+10. Maalihanat aukesivat kuitenkin pian, sillä seuraavissa neljässä pelissä hän takoi kuusi maalia. Muun joukkueen tavoin Katteluksenkin tehot hyytyivät kuitenkin kauden edetessä: syksyn 18 pelistä hän kirjautti tilastot 8+13, mutta kevätkauden 17 pelistään vain kuusi syöttöpistettä.
Kevät 2005 päättyi ensin pettymykseen kaukalossa, kun pelit päättyivät heti runkosarjaan, sen jälkeen huonoja uutisia kuului kabineteista. Vähitellen pilvien välistä alkoi kuitenkin näkyä auringonkin sarastusta: kesällä tulevaisuuttaan harkinneen Katteluksen jatkamispäätös oli yksi näistä pilkahduksista. Kaudelle 2005-2006 Kattelukselle on varattu jälleen kerran suuri ruutu KooKoo-hyökkäyksestä.
Kypsän iän tulokas
Kattelus on ehtinyt pitkällä urallaan pukeutua Leijona-paitaan – niin jää kuin kumikin allansa. Mestis-maajoukkueessa Kattelus on vakiomiehiä. Hän oli mukana heti kaudella 2001-02, kun valmentaja Seppo Repo kutsui Nurmbergin ja Katteluksen syksyn tehotroikasta Unkarin turnaukseen. Isäntämaan lisäksi Leijonia vastaan asettui muun muassa niinkin eksoottinen kiekkomaa kuin Hollanti. Kattelus oli yhdessä Soijärven kanssa maajoukkueen mukana tämänkin kesän Pitsiturnauksessa.
Rullakiekossakin Kattelus on jo laskettava konkariksi. Seuratasolla hän edustaa, monen muun entisen ja nykyisen KooKoo-pelurin tavoin, kuusankoskelaista Bulldogeja. Tatu oli joukkueen neljänneksi paras pistemies sen noustessa liigaan kesällä 2000 ja oli ensimmäisillä pääsarjakausillaankin joukkueen tehopelaajia.
Puolustajana rullailevan Katteluksen kesälajin tähänastinen kohokohta oli vuorossa menneenä kesänä, kun maajoukkueen päävalmentaja Jarmo Sinisalo valitsi Tatun ensikertalaisena MM-miehistöön – vieläpä historian ensimmäisiin kotikisoihin ja harvemmin debyyttejään tekevästä kolkyt ja risat –ikäluokasta.
Aiempina kesinä vain yhden harjoitusottelun maajoukkueessa – ja siinä yhden maalin syöttänyt – pelannut Kattelus osoitti Kuopiossa olleensa luottamuksen arvoinen. Tatu puolusti hopeaa saavuttaneen Suomen ykköskentässä Nemo Nokkosmäki parinaan, hyökkääjinä KooKoo-tutut Nurmberg ja Mikko Liukkonen
Päivitetty 11.10.2005