Hei, me hyökätään taas!

Kevään lyhytaikaiseksi jääneen lopettamisuhan huomioiden KooKoo on saanut jalkeille yllättävän iskukykyisen joukkueen, joka on ennen kaikkea kouvolalainen. Vaikka talkoisiin ryhtyneellä seuralla ei ollutkaan rahoja tuhlattavaksi, on mukaan saatu houkuteltua menneiltä vuosilta tuttuja koviakin nimiä.

Viime kauden flopin jälkeen Kouvolassa on mennyt hallin lisäksi remonttiin myös joukkue, sillä ainoastaan maalivahtiosasto on pysynyt entisellään. KooKoo on itse asiassa sarjan ainoa seura, joka lähtee tähän kauteen samalla kaksikolla kuin viime syksynäkin. Eipä muutoksiin varsinaisia aiheita ollutkaan, sillä Carl Grahn osoitti keväällä olevansa edelleen Mestiksen huippuvahteja ja Esa-Tapio Palmukin esiintyi tulokkaaksi kohtalaisesti.

Vaikka molemmilla maalivahdeilla onkin potentiaalia, on vaikea viime kausi kuitenkin vielä tuoreessa muistissa. Grahn ehti näyttää molemmat puolensa, sillä syyspuolisko meni pahasti alakanttiin. Tappioita ei ehkä voi miehen piikkiin laittaa, muttei liigasta kotikonnuilleen palannut vahti tuolloin kyllä pisteitä torjunutkaan. Palmu ei puolestaan pystynyt vakuuttamaan täysin hyvistä tilastoista huolimatta, saatikka sitten valtaamaan ykkösveskarin paikkaa edes Grahnin haparoidessa.

Maalivahtipelin osalta KooKoo lukeutuu kuitenkin sarjan parempaan keskikastiin, joten veskareihin homma ei tule kaatumaan. Mestis-tasolle melko kokenut Grahn lienee edelleen joukkueen ykkösvahti, mutta Palmu on viime kautta varteenotettavampi haastaja, joten molemmille heruu varmasti peliaikaa.

Ratkaisevaa on se, löytävätkö veskarit, ennen kaikkea parhaimmillaan ilmiömäinen Grahn, parhaan vireensä tällä kertaa heti kauden alussa. KooKoon puolustuksesta löytyy taatusti reikiä, joten maalivahdeilla riittää rutkasti puuhaa. Tasaisessa sarjassa ei ole varaa antaa vastustajalle armopaloja – kun taas onnistuneella maalivahtipelillä voi saalistaa kauden aikana monia arvokkaita lisäpisteitä pahimmilta kilpakumppaneilta.

Peräpäässä tarjolla ratkaisijan tontteja

KooKoon puolustus ei juurikaan viime kaudella kehuja kerännyt. Kauden päätteeksi joukosta poistuivat vielä ykköspakit Kaj Lindström ja Simo Mälkiä. Voiko murheellisemmin mennä, saattaisivat hätäisimmät jo kysyä.

Puolustus vaikuttaa edelleen joukkueen heikoimmalta osa-alueelta, mutta viime kautta heikompi se ei välttämättä ole. Jussi Laine ja Kimmo Nevalainen eivät onnistuneet ottamaan KooKoosta kovinkaan suurta roolia, joten pykälää kokeneempien Jani Keskisen ja Mikko Tarkiaisen pitäisi pystyä korvaamaan kaksikko – vaikkei alasarjoista siirtyneillä pelureilla Mestis-kokemusta olekaan.

Puolustuksen kovin hankinta on parin Italian-kautensa jälkeen Kouvolaan palaava Jukka-Pekka Holopainen. Muutama vuosi takaperin SM-liigankin portteja kolkutellut Holopainen oli aiemmin Kouvolassa pelatessaan Mestiksen kärkipään puolustajia. Vaikka miehen otteet ovatkin olleet vielä harjoituspeleissä melko vaisuja, tulee Holopainen olemaan KooKoon selvä ykköspakki – ja vähintäänkin Mälkiän korvaaja.

Vaikka KooKoon puolustuksen runko onkin kohtalainen, on Holopaisen ja muun pakiston välillä varsin syvä kuilu, joten tasonnostoa kaivataan monelta. KooKoossa jatkavasta pakkinelikosta kukaan ei onnistunut viime kaudella nousemaan ratkaisijaksi.

Ikäisekseen varsin kokenut Jani Haapalainen on osoittanut olevansa kelpo peruspakki, muttei tippaakaan sen enempää. Paikkaa alle kaksikymppisten MM-joukkueessa tosissaan tavoitteleva Tuomas Gärdström on puolestaan kehittynyt huimin harppauksin, mutta ei ole kuitenkaan vielä valmis Mestis-tason ratkaisijaksi. Jari Raattaman pitäisi löytää parin vuoden takainen tasonsa uudelleen ja Jussi Onnelalta toivoisi viimeinkin ehjää kautta.

Puolustajahankintojen osalta suunnitelmat menivät hivenen uusiksi, kun ruotsalainen Peter Nilsson loukkaantui vakavasti harjoitusottelussa Kirkkonummella. Vanttera Nilsson olisi taatusti tuonut ennen kaikkea voimaa kouvolalaisten maalin edustalle, mutta pahimmillaan hänen kautensa on kokonaan ohi ennen kuin alkoikaan.

Muiden uusien puolustajien vahvuudet näyttävät sen sijaan löytyvän lähinnä kiekollisesta pelistä. Jo viime kauden avauksessa esiintynyt Jesse Lustberg oli viime kaudella A-nuorten ensimmäisen divisioonan ylivoimaisesti tehokkain puolustaja. Tällä kaudella Lustbergille on luvassa vastuuta enemmän Mestiksessäkin.

Jani Keskinen oli puolestaan Suomi-sarjassa supertehokas ja Mikko Tarkiaisellekin kertyi rutkasti vastuuta kakkosdivarissa Kuusankoskella. Myös KooKoon toinen ulkomaalaispakki, toistaiseksi vielä try-outilla oleva Petr Machacek, on ehtinyt vakuuttaa ensimmäisissä harjoitusotteluissa kiekollisessa roolissa. Nuori tsekkipakki voikin osoittautua jopa jokerikortiksi.

Alempien sarjatasojen tehosaldoista ei toki voi ennustaa suoraan Mestis-menestystä, mutta ainakin se kertoo jotain pelaajien kyvyistä tukea hyökkäyksiä. Kiekot ja mailat ovat kuitenkin samanlaisia kaikissa sarjoissa, joten kukaties KooKoo-pakistolta onnistuvat alkavalla kaudella kiekollinen peli aiempaa paremmin.

Joukkueen puolustus on kuitenkin todella nuori: keski-ikä on vain vähän päälle kaksikymmentä vuotta. Se on samalla myös hitusen aiempaa kookkaampi. Tällä kaudella yli puolet joukkueen puolustajista on yli 180-senttisiä. Puolustamalla KooKoo ei tule kuitenkaan pelejä voittamaan – jos ei sitten häviämäänkään.

Kaksi kivikovaa vitjaa

Hyökkäyksestä KooKoolla sen sijaan löytyy rutkasti puolustusta enemmän kokemusta ja takuuvarmoja Mestis-onnistujia. Vaihtuvuutta viime kaudesta on lähes kolmen ketjullisen verran – ehkä hyvä niin, sillä menneellä kaudella homma ei yksinkertaisesti toiminut, vaikka nimilista hyvältä näyttikin. Seuran jättäneistä hyökkääjistä vain kauden parhaisiin tulokkaisiin lukeutunut Teemu Virtala voidaan laskea selkeäksi menetykseksi, pienin varauksin myös Mikko Kaukokari. Virtalan rooli tosin oli puhtaasti kiekollinen, eikä Kaukokarikaan vastannut koviin ennakko-odotuksiin.

Hyökkääjistön tärkeimmät jatkajat ovat Tatu Kattelus ja Reino Soijärvi. Duo on viime vuosina joutunut kantamaan suuren vastuun kouvolalaisten maalinteosta: he tekivät viidesosan joukkueen maaleista niin viime kuin toissakin kaudella. Ketjun kolmantena lenkkinä aloittaa monipuolinen ikiliikkuja Jari Keltanen, joka kuntoutti itseään viime kaudella kakkosdivarissa.

Tällä kaudella vastuu ei tule kuitenkaan jäämään yhden kentällisen harteille. Hyökkäyspään kovimmat hankinnat olivat paluumuuttajia: jo kertaalleen uransa lopettanut KooKoo-ikoni Timo Nurmberg ja Mestiksen maalikuninkuuden jälkeen Sveitsiin suunnannut Mikko Liukkonen. Samaan ketjuun isketyt hyökkääjät tuntevat toisensa erittäin hyvin ja pelasivat kesälläkin Suomen ykköskentässä rullakiekon MM-kisoissa. Maestro-Nurmberg ei ole kuitenkaan pelannut jäällä tosipelejä kahteen kauteen, joten hänen todellinen pelikuntonsa on vielä arvoitus. Kolmikon täydentää erinomaisena maalintekijänä tunnettu Teemu Somppi, joten tulivoimaa pitäisi riittää tähänkin vitjaan.

Nurmbergilta odotetaan paljon etenkin ylivoimalla, sillä Katteluksen jälkeen KooKoon käytännössä kokonaan uusiutunut keskushyökkääjäkalusto on melko vaisu. Suomi-sarjasta siirtynyt Jami Miettinen on ollut harjoituspeleissä yllättävänkin vaisu, eikä 17-vuotiasta Valtteri Skyttääkään voi vielä pitää ratkaisijana nuorukaisen huikeasta potentiaalista huolimatta. Lisävahvistuksia tosin on odotettavissa, sillä luotettava Teemu Timoskainen palannee kehiin jossain vaiheessa kautta.

Laitahyökkääjien osalta kilpailu pelipaikoista tulee olemaan tiukkaa, mikäli loukkaantumissumilta vältytään. Liukkosen ja Soijärven voi odottaa lukeutuvan sarjan parhaisiin maalitykkeihin tälläkin kaudella, eikä Sompin ja Keltasenkaan maalitahdissa ole aiemmin ollut valittamisen varaa.

Taustalta löytyy kuitenkin muitakin mahdollisia ratkaisijoita. Ilkka Saarela väläytteli tulokaskaudellaan ajoittain, mutta nyt miehen pitäisi pärjätä ilman monivuotista ketjukaveriaan Teemu Virtalaa. Viime kauden yllättäjän, kuudesti osuneen Aapo Lampisen, syyskautta tulee puolestaan rasittamaan asepalvelus.

Näillä miehin KooKoon on hyökättävä rohkeasti. Valtaosa pelaajista elää liikkeestä ja kiekosta. Joukkueen ainoa puhdasverinen duunarihyökkääjä Kimmo Haapa-aro saaneekin olla suhteellisen varma paikastaan pienikokoisessa KooKoo-hyökkäyksessä. Kokoonpanon jäljellä olevista paikoista kamppailevat Tampereelta kotikonnuilleen palanneet Silvennoiset sekä juniori-ikäiset Eemeli Koskelainen ja Jukka Korhonen

Erikoistilanteet avainasemassa

Viime kaudella KooKoo oli ylivoimalla sarjan toiseksi heikoin ja alivoimalla kaikista heikoin joukkue. Se pystyi hyödyntämään keskimäärin vain joka kahdeksannen pakkopelinsä, kun taas omissa kolisi lähes joka viidennellä kerralla. Paremmalla erikoistilannepelaamisella joukkue olisi taatusti napsinut enemmän pisteitä pussiinsa, sillä se oli paitsi yksi eniten rikotuista mutta myös vähiten jäähyjä ottaneista joukkueista.

Ylivoimaongelmat ovat vaivanneet KooKoota viimeisten kahden kauden ajan. Toisin sanoen: siitä lähtien, kun Nurmberg jätti seuran. Parhaimmillaanhan, kaudella 2001-02, KooKoon ylivoimaprosentti oli murhaavan hyvä: yli 22. Kattelus ja monet muut hyvät hyökkääjät ovat viime kausina yrittäneet täyttää roolia, mutta ratkaiseviksi pelinpyörittäjiksi heistä ei ole ollut. kaikista maaleista noin kolmasosa tehdään kuitenkin ylivoimalla, joten erikoistilanteilla ratkaistaan paljon.

Alkavan kauden onnistumisen pakkopelissä voi povata ratkeavan muutamaan seikkaan. Onko Nurmbergista – tai jostakusta muusta antamaan ratkaisevat syötöt? Maalintekijöistä KooKoolla ei pitäisi olla pulaa, jos joku vain petaa paikat. Ennen ratkaisuja kiekko on tosin saatava alueelle, ja siinä on toinen kysymysmerkkimme. Kenen jalat vievät läpi keskialueen, vai löytyykö puolustuksen uusista miehistä (Holopainen, Keskinen?) ratkaisu parempaan avauspeliin? Ylivoima ei tule toimimaan, mikäli kiekko joudutaan edelleen heittämään heti punaviivan jälkeen päätyyn.

Pienoiseksi ongelmaksi voi muodostua myös oikealta laukovien puolustajien puute. Etenkin ylivoimaviisikoita kasattaessa yritetään löytää eri kätisyyden pelaajia, jotta suoria laukauksia olisi helpompi viljellä. Nyt KooKoolla on riveissään vain yksi rightin pakki: Jari Raattama, jonka vahvuudet eivät ole kiekollisessa pelaamisessa. Toinen viivamiehistä pitäneekin ehkä etsiä hyökkääjien joukosta.

Alivoiman toimivuutta on vielä ylivoimaakin vaikeampi ennustaa. Viime kaudella tunnuttiin kokeilevan lähes mitä tahansa, mutta niin passiivinen seisoskelu kuin säntäilykin toivat vastustajille herkkupaloja. Nyt joukkueessa on aiempaa enemmän kokemusta, eivätkä puolustuspään lähtijät ole hekään alivoimapelaamisen kannalta varsinaisia menetyksiä.

Joukkue on kuitenkin kasattu lähinnä kiekollisen pelin taitajista, joten etenkin fyysisiä YV-joukkueita vastaan voi olla ongelmia. KooKoon puolustajien olisi pystyttävä pelaamaan oman maalin edessä aiempaa määrätietoisemmin ja röyhkeämmin, sillä viime kaudella valtaosa takaiskuista tehtiin juuri maalin edustalta jatkolaukauksilla, joille maalivahdit eivät voi juuri mitään.

Joukkuehenki salaisena aseena

Viidennen kautensa KooKoo päävalmentajana aloittanut Reijo Mansikka sai floppi-kaudesta paljon lokaa niskaansa. Osin kritiikki oli varmasti aiheellistakin – mutta moni jätti näkemättä metsän puilta. Sellaista taikanappia, jolla rajusti uusiutunut, nuori ja ennen kaikkea toisilleen tuntematon porukka saataisiin hetkessä tai edes vuodessa hitsattua yhtenäiseksi joukkueeksi, ei ole keksitty. Eikä keksitäkään.

Mansikan aiempi Mestis-historia todistaa miehen kuuluvan edelleen sarjan valmentajaeliittiin. Nyt lähtökohdatkin ovat aivan toiset kuin vuosi sitten, vaikka joukkue on jälleen melko voimakkaasti uudistunut. Ryhmässä on vain muutama sellainen pelaaja, joka ei ole aiemmin toiminut Mansikan alaisuudesta. Urakkaa ei siis ole täytynyt aloittaa perusasioista.

Vielä suurempi merkitys tutuilla pelaajakavereilla lienee kuitenkin yhteishengessä. Muukalaislegioona-vuosien jälkeen Kouvolassa on palattu pakettiin, jossa KooKoo on pelaajille jotain muutakin kuin tilipussin lihottaja. Porukassa on niin monivuotisia luottomiehiä, aikoinaan maailmalle suunnanneita pelureita kuin omia kasvattejakin. Lahjakkaille junioreille on taatusti kunnia päästä samaan koppiin nuoruusvuosien idoliensa kanssa.

Juuri vahva me-henki saattaa nostaa joukkueen joidenkin kilpakumppaniensa edelle. Varovaisella tavoitteella kauteen lähtevällä KooKoolla on hyvät mahdollisuudet yltää sarjassa keskikastiin – tai jopa sen paremmalle puolen, mikäli nimettömämmistä hankinnoista löytyy vastuunkantajia.