| haastattelu Maalinteko Mansikan mietteissä
[lue lisää] |
Hypätkäämme aikakoneeseen ja kauteen 2001-02. KooKoon edellinen kausi oli mennyt täysin penkin alle ja epäonnistuneiden karsintojen jälkeen edessä piti olla matka Suomi-sarjaan. Joukkue säilytti kuitenkin takaportin kautta sarjapaikkansa ja valmistautui vailla suuria odotuksia Mestikseen.
Ja millaisen jymypaukun peräsimeen astunut Reijo Mansikka suojatteineen silloin tekikään? Pykälää alemmalle sarjatasolle kasattu joukkue ylsi ensin runkosarjassa uskomattomasti kakkoseksi, eikä pudotuspeleissäkään pysäyttäjää löytynyt ennen finaalivastustaja Jukureita.
Kolmen pelillisesti lihavan ja yhden laihan kauden jälkeen keväällä 2005 oltiin kuitenkin jälleen selkä seinää vasten, kun seuran johtokunta ilmoitti panevansa pillit pussiin. Pelastusryhmä käynnisti välittömästi talkoot ja KooKoon jatkaminen, ainakin tulevan kauden ajan, tuli mahdolliseksi. ”Oman kylän pojat” –teemalla saatiin kasaan kiinnostava ja potentiaalinen porukka – vieläpä hyvissä ajoin.
Kouvolassa, kuten muillakin Mestis-paikkakunnilla, on jo ehditty tottua jokasyksyiseen ilmiöön: uusien pelaajien nimien opettelu ja tunnistaminen vievät kovimmaltakin penkkijännäriltä pelin jos toisenkin. Nyt sitä vaaraa ei ole, sillä ”vieraita kavereita” viilettää kentällä korkeintaan muutama. Neljän kauden takaisesta yllätysmiehistöstä mukana on vielä pari kentällistä. Holopaisen ja Nurmbergin paluun myötä KooKoon tuolloisesta ykkösnyrkistä puuttuu vain toinen puolustaja Tony Grönroos.
Myös joukkueen rakentamisessa on nähtävissä samankaltaisuuksia. Mukaan on saatu houkuteltua vanhoja tuttuja, mutta lahjakkaita junioreitakaan ei ole unohdettu. Viime kauden jälkeen joukkueella ei myöskään ole kannettavana suurempia paineitakaan. Virallinen tavoite, sarjapaikan säilyttäminen, on asetettu matalalle, eikä joukkueen oma tavoite, pudotuspelipaikka, epärealistiselta kuulosta sekään.
Tärkeintä kaudessa on kuitenkin kouvolalaisen kiekkoilun tulevaisuuden varmistaminen. Niin paikalliset ihmiset kuin muidenkin paikkakuntien jääkiekkoihmiset ovat olleet vahvasti hengessä mukana koko pelastustalkoiden ajan, mutta toden teolla pohjoiskymenlaaksolaisten kiinnostus KooKoota kohtaan mitataan yleisömäärissä.
Hallille kannattaa nyt houkutella siellä harvemminkin käyneitä, siksi maukkaalta keitokselta KooKoon nykyryhmitys vaikuttaa. Luvassa pitäisi olla kovaa yrittämistä ja kiinnostavaa pelaamista. Ja mistä sitä tietää, vaikka siinä sivussa tulisi menestystäkin. Tuskin olen nimittäin ainoa, joka huomaa yhtäläisyydet tämän kauden sekä hopeajoukkueen välillä…
