KooKoo iskuetäisyydeltä kevääseen

Kauden alku ei ollut paras mahdollinen, sillä maalinteko tökki jälleen viime vuosien tapaan. Seitsemästä ensimmäisestä pelistään KooKoo voitti vain yhden, tehtyään kyseisissä otteluissa vain kahdeksan maalia. Kurssi kääntyi kuitenkin nopeammin kuin hätäisinkään ehti puhua kriisistä.

Yllätysvoittoa Kokkolasta seurasi kolme voitettua kotiottelua ja ennen marraskuun maaottelutaukoa irtosi vielä kaksi lisävoittoakin. Kaikkiaan marraskuu oli kuitenkin KooKoolta melkoista ailahtelua. Haukkojen murskaamisen ja makoisan Jukurit-voiton vastapainoksi joukkue nimittäin jatkoi vaisuja vierasesityksiään.

Joulukuun ruuhkahuipun varaan ei Kouvolassa kovin paljoa laskettukaan, sillä parin viikon sisällä pelatuista seitsemästä ottelusta peräti kuusi vei remmin tien päälle. Vierasvoitolla, tasurilla ja kolmella jatkoaikatappiolla saalistetut kuusi pistettä siivittivät joukkueen kuitenkin joulutauolle kohtalaisen mukavista asemista.

Syksyn 26 ottelustaan KooKoo sai kasaan 25 pistettä maalierolla 78-78. Se voitti varsinaisella peliajalla kymmenen ja hävisi yksitoista ottelua. Jatkoajoista neljä päättyi vastustajan onnistumiseen ja vain yksi maalitta. Tasaisessa sarjassa pisteet riittivät tällä haavaa seitsemänteen sijaan.

Ilonaiheita ja onnistujia

Muutaman vähämaalisemman kauden jälkeen kouvolalaisia on jälleen hellitty maukkailla osumilla. Hyökkäysvoimainen ja rohkeasti pelannut KooKoo on tehnyt kotihallissaan keskimäärin yli neljä maalia jokaista ottelua kohden. Rökälevoittoja on napattu lukemin 7-1, 8-4 ja 9-2. Kotona peli on sujunut muutenkin mallikkaasti, sillä tusinasta isännöimässään ottelussa oranssipaidat ovat hävinneet varsinaisella peliajalla vain kahdesti; Jukureille ja TuTolle.

Ja kun maalinteko on sujunut, löytyy porukasta luonnollisesti maalitykkejäkin. Vuoristoilmasta kotikaupunkiinsa palannut Mikko Liukkonen sekä Teemu Somppi tiedettiin kumpikin kovan luokan ratkaisijoiksi, mutta molemmat ovat maininnan ansainneet. Liukkosen arvoa nostaa vielä kehityskäyrä, sillä hän paransi otteitaan koko ajan kauden edetessä, oli lopulta joulutauon alla kentän parhaimmistoa toistuvasti ja tulee tappelemaan pistepörssin kärkipään sijoituksista keväälläkin. Viime kaudella pahasti loukkaantunut Somppi puolestaan taistelee tiukkaakin tiukemmin maalipörssin voitosta. Tauolle lähdettäessä Somppi oli listan kärjessä kuudellatoista osumallaan.

Taustatukea on löytynyt myös nuoriso-osastolta. Jo seitsemän maalia iskenyt, ja siinä samassa asevelvollisuutensakin suorittanut, Aapo Lampinen ei ainakaan ”vaikean toisen kauden” kirouksesta perusta. B-juniori-ikäinen Valtteri Skyttä ei ole vielä pisteillä juhlinut, mutta nousu kolmoskentän vakiosentteriksi on kova temppu sekin. Tuomas Gärdström puolestaan taisteli viimeiseen asti paikasta nuorten kisakoneeseen. Junioreita KooKoon kokoonpanossa on ollut keskimäärin kentällisen verran. Junnujen lisäksi yllättäjiin lukeutuvat myös alasarjalöydöt, hyvin Mestikseen sopeutuneet puolustajat Mikko Tarkiainen ja Jani Keskinen.

Miinuksena vieraspelit

Jos pelit kulkivatkin kotona kiitettävästi, niin samaa ei todellakaan voi sanoa vierasreissuista. Syksyn 14 matkapelistään KooKoo voitti vain kaksi, molemmat Kokkolan pelinsä. Loppurutistus toi sentään pientä parannusta saldoon kolmen jatkoaikatappion myötä. Vieraissakin KooKoo on pystynyt lähes jokaisella kerralla taistelemaan pisteistä, mutta syystä tai toisesta viimeinen tarvittava ripaus on jäänyt puuttumaan.

Hyökkäysvoimaisen KooKoon parhaat avut tulevat luonnollisestikin parhaiten esille kookkaassa kotikaukalossa, muttei piste-eroa voi ahtaampien laatikoiden tai erilaisten rutiinienkaan syyksi pistää. Kyse lieneekin ennemmin alitajunnaisesta voittamisen kynnyksestä: vieraspelaamisesta on tappioiden myötä tullut varovaisempaa ja hermostuneempaa, eikä pelisysteemi ole pysynyt kasassa täyttä 60 minuuttia. Kaikki on kuitenkin pienestä kiinni, joten ehkä joulukuun parantuneet reissuotteet heijastuvat positiivisesti myös kevään matkoille?

Tiukkojen otteluiden häviämiseen voi etsiä syitä myös maalivahtipelistä. KooKoo ei ole kaatunut Carl Grahniin tai Esa-Tapio Palmuun, mutta harvassa ovat myös kaksikon joukkueelle torjumat pisteet. Kevättä kohden ainakin jommaltakummalta kaivataan tasonnostoa.

Loukkaantumiset kuuluvat lajiin olennaisesti; ”jääkiekkojoukkue on kokonaan terveenä vain juhannusaattona”, kuten Reijo Mansikka on todennut osuvasti. KooKoon syksyyn mahtui oikeastaan normaalimäärä loukkaantumisia. Harmittavaa sen sijaan oli muutama pahempi suma: esimerkiksi lokakuun alussa miehistössä oli vain yksi pelikuntoinen keskushyökkääjä.

Suurin vaikutus on ollut Timo Nurmbergin poissaololla. Yllättävänkin onnistuneesti sapattivuoden jälkeen kaukaloon palannut keskushyökkääjä on etenkin ylivoimapelissä korvaamaton pelaaja, ja hänen poissaolonsa näkyikin selvästi loppusyksyn peleissä. Toinen pitkäaikaistoipilas on tulokaspuolustaja Tarkiainen, joka joutui jäämään sivuun pian positiivisesti sujuneiden avauskierrosten jälkeen. Molempien odotetaan ja toivotaan palaavan kaukaloon tammi-helmikuussa.

KooKoon erikoistilannepelaaminen on saanut – tänäkin syksynä – kritiikkiä osakseen, eikä syyttä. KooKoo oli syksyn tehottomin ylivoimajoukkue. Maaleja joukkue tosin teki pakkopelin jauhaessa 24, eli suunnilleen saman verran kuin kaikki muutkin, mutta tuhlattujen tilaisuuksien listalla se on selvänä ykkösenä. KooKoo sai nimittäin pelata ylivoimaa syksyn aikana selvästi enemmän kuin mikään toinen joukkue.

Kehuttavaa ei ole liiemmin jäähyjentappamisessakaan, vaikkei KooKoo sillä saralla aivan pohjasakkaa ollutkaan. Alivoimamaaleja joukkue tosin on tehnyt peräti kahdeksan; ja Mikko Liukkonen puolet.

Roudasta rospuuttoon

Vuosi sitten KooKoo suuntasi joulutauolle kahdeksannelta sijalta tappioputken rasittamana. Optimistiset fanit jaksoivat tuolloin odottaa keväältä parempaa, mutta toisin kävi. Suunta sarjataulukossa oli alaspäin, eikä karsintaviivakaan kauaksi jäänyt.

Nyt KooKoo on puolivälin etapissa pykälää viime vuotta korkeammalla. Karsintaviivaan on matkaa neljä pistettä – mutta toisaalta pudotuspelien kotietukin on vain kolmen voiton päässä. Syyspuoliskon perusteella suurempaa hätää joukkueella ei pitäisi tuleman. Tammi-helmikuun vaihteessa edessä on kotiotteluiden putki, jolloin sijoitus poikkeuksellisen tasaisessa sarjassa voi kohentua harppauksin.

Kouvolalaisten eduksi kilpailijoihinsa nähden voi laskea ainakin pelaajatilanteen. Joukkue tuskin menettää avainpelaajiaan, jos ei sitten sairastuvalle. Jokunen muu samoista sijoista taisteleva seura sen sijaan on joutunut tai tulee joutumaan liigakalastajien kohteeksi.

Jatkoaika rankkasi pudotuspelipaikkaa tavoittelevan KooKoon kaudenalusveikkauksessaan viidenneksi. Tuo sija on vielä tavoitettavissa, mutta se edellyttää parannusta niin maalivahti- kuin vieraspelaamisessakin sekä avainhyökkääjien terveenä pysymistä.

KooKoo palaa tositoimiin heti tuplakierroksen merkeissä. Joukkue esiintyy ensi perjantain TV-pelissä Kirkkonummella ja isännöi heti seuraavana päivänä Kiekko-Vantaata. Menneen vuoden päätteeksi kouvolalaiset sulattelivat kinkkuja harjoitusottelussa Kotkassa. Lukemiin 2-3 päättyneessä ottelussa KooKoon maalintekijöinä kunnostautuivat Jani Haapalainen, Reino Soijärvi ja Kimmo Haapa-aro.

Jatkoajan KooKoo-toimitus toivottaa kaikille lukijoille mukavaa ja jännittävää uutta vuotta!