Arvioituina ovat kaikki KooKoossa kauden 2005-06 aikana virallisen pelin pelanneet pelaajat, plus yksi kautensa jo harjoitusotteluissa päättänyt. Pelaajille on jaettu yhdestä viiteen KooKoo-logoa kauden otteiden mukaan. Arvostelussa on otettu huomioon peliesitysten lisäksi myös rooli sekä ennakko-odotukset. Vähiten pelanneiden kohdalla arvostelu on ainoastaan sanallinen. Pelaajat ovat aakkosjärjestyksessä pelipaikoittain.
Kenttäpelaajien tilastoissa on merkittynä pelatut ottelut, tehopisteet ja rangaistusminuutit. Plusmiinuslukeman jälkeen on suluissa ne maalilukemat, joista tehotilaston saldo muodostuu. Kaikista Suomi-sarjan ja nuorten peleistä ei tilastoida plussia ja miinuksia.
Maalivahtien tilastoissa on merkittynä pelatut/puetut ottelut ja peliaika minuutteina. Seuraavaksi on voitot-tasapelit-häviöt ja nollapelien määrä. Tehopisteiden ja jäähyminuuttien perässä on vielä päästettyjen maalien keskiarvo pelattua tuntia kohden sekä torjuntaprosentti. Joukkue on aina KooKoo ja sarja Mestis, jollei muuta ilmoiteta.
Maalivahdit
Carl Grahn 
Runkosarja: 33/45 (1858.0) 17-5-9, kolme nollapeliä, 0+1=1, 8min, 2,58 90,82%
Playoffs: 4/4 (196.0) 1-0-2, 0+0=0, 25min, 1,84 94,83%
Jo toinen peräkkäinen kausi, jolloin syksy sujui surkeasti ja kevät erinomaisesti. Toki joukkueen puolustuspelaamisessakin tapahtui suuri parannus, mutta Kallen uudelleen löytynyt huippuvire oli avaintekijöitä KooKoon kevään nousukiidossa. Syyspuoliskon vaivaisella 89% varmuudella torjunut Grahn ei onnistunut tuolloin kääntämään tiukkoja pelejä KooKoon eduksi, vaan lipsahduksia sattui liian usein.
Epätasaisuuden lisäksi ongelmia aiheutti jälleen kerran kiekkojen torjuminen eteen. Muun muassa Sport käytti Grahnin tyyliä surutta hyväkseen, eikä useimmiten 0-8-voittopelissään edes yrittänyt maalia suorilla laukauksilla. Ykkösvedot ja läpiajot Grahn torjui kovalla prosentilla.
Tammikuun puolen välin jälkeen Grahn nappasi kuitenkin ykkösvahdin viitan takaisin harteilleen ja piti sen kauden loppuun saakka. Runkosarjassa reilut tuhat viimeistä minuuttia putkeen torjuneen Grahnin tilastolukemat kohenivat kohenemistaan ja kuuma veskari oli myös pudotuspeleissä KooKoon tärkeimpiä pelaajia. Kausi päättyi kuitenkin harmillisesti ulosajoon neljännessä - ja viimeiseksi jääneessä – Hokki-koitoksessa.
Grahn pelasi kolme nollapeliään seitsemän viimeisen runkosarjakierroksen aikana. Nollille jäivät Jukurit ja Jokipojat kotona ja FPS ratkaisevalla päätöskierroksella vieraissa. Kevään otteet toimivat hyvänä käyntikorttina 25-vuotiaan vahdin uralle, mutta jatkossa vireen pitää löytyä jo kauden alussa – jatkaa Kalle sitten missä tahansa.
Esa-Tapio Palmu
Runkosarja: 16/44 (824.0), 5-1-8, yksi nollapeli, 0+0=0, 2min, 2,99 90,28%
Playoffs: 1/4 (39.0) 0-0-1, 0+0=0, 0min, 3,08 93,10%
Toisen Mestis-kautensa pelanneelle KooKoo-kasvatille tarjoutui syksyllä paikka vallata ykkösmaalivahdin tontti, mutta harppaus jäi ottamatta. Kelvollisista tilastolukemista huolimatta Palmun otteet ailahtelivat liikaa, niin otteluiden sisällä kuin välilläkin. Ainoan nollapelinsä Palmu pelasi syyskuussa, heti kauden toisessa ottelussaan Pikkuleijonia vastaan.
Peliaika jakautui maalivahtien välillä melko tasaisesti vielä tammikuun alussakin, mutta nivusvaivat haittasivat Palmun pelaamista ja Grahn nousi valtiaaksi. E-T joutuikin kovaan paikkaan Grahnin lennettyä pihalle viimeisessä ottelussa. Parin kuukauden pelitauosta huolimatta Palmu selviytyi haastavasta urakasta vähintäänkin kohtalaisesti, vaikkei lisäaikaa KooKoon kaudelle pystynytkään torjumaan.
Palmu kaipaa kehittyäkseen pelikokemusta, joten siirto Kouvolasta muualle ykkösvahdiksi voisi tehdä terää. Taidot riittävät Mestiksessä pelaamiseen, mutta nuori mies kaipaa kokemuksen tuomaa tasaisuutta lisää.
Henri Turtiainen
Runkosarja: 0/1
A-jun I-div: 2/19 (91.0) 0-0-2, 0+0=0, 2min, 4,62 89,39%
A-jun I-div playoffs: 0/3
Toimi luukkuvahtina tammikuun kotipelissä FPS:ia vastaan Palmun oltua sivussa. 18-vuotias molari jäi ensimmäisellä A-juniorikaudellaan vähälle vastuulle ja pelasi vain yhden kokonaisen ottelun.
Puolustajat
| lue myös: Reijo Mansikan haastattelu.
[lue lisää] |
Tuomas Gärdström
Runkosarja (KooKoo): 37. 2+3=5, 40min, +1 (14-13)
Runkosarja (Suomi-U20): 5. 0+1=1, 4min, -1 (1-2)
Playoffs (KooKoo): 2. 0+0=0, 0min, +1 (1-0)
A-jun I-div (KooKoo): 10. 4+3=7, 4min
A-jun I-div playoffs (KooKoo): 3. 1+2=3, 33min
Gärdströmin kehitys jatkui positiivisena ja nuorukainen nappasikin paikan KooKoon vakiokokoonpanosta kolmannella Mestis-kaudellaan pelaten lähinnä kolmos-neloskentissä. Tuomas kuului joukkueen parhaaseen pakkikuusikkoon koko kauden ajan, joten vastuuta olisi voinut tulla enemmänkin. Mutta valitettavaa tuskin suuremmin jäi nytkään, sillä virallisia pelejä kauden aikana kertyi peräti kuutisenkymmentä. Gärdström tavoitteli tosissaan paikkaa alle kaksikymppisten MM-joukkueessa, mutta jäi lopulta varamieheksi.
Suurimmat vahvuudet Gärdströmillä oli varmassa peruspelaamisessa. Itse asiassa hän oli yksi KooKoon varmimmista – jos ei jopa varmin – puolustaja. Parannettavaa sen sijaan eniten kropan käyttämisessä: hyvistä raameistaan huolimatta Tuomas ei taklannut kauden aikana montaakaan kertaa, vaan tyytyi vain kiilaamaan vastustajaa. Nojailu ja pienoinen kankeus toivat mukanaan melko paljon jäähyjä.
Gärdström avasi maalitilinsä 19.1. FPS:ia vastaan komealla suorituksella alivoimalla, uransa 65. ottelussaan. Täytti roolinsa tarvittaessa myös hyökkääjänä ja sai nyrkkeilyoppitunnin TuTon kovanaama Vikki Tammelinilta. Vielä vuosi Mestiksessä ja sitten liigaan?
Jani Haapalainen
Runkosarja (KooKoo): 18. 0+0=0, 8min, -2 (3-5)
Suomi-sarja (Ketterä): 16. 2+3=5, 12min
Playoffs (KooKoo): 4. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
Haapalainen mahtui syyspuoliskon aikana KooKoon kokoonpanoon vain kertaalleen ja suuntasikin lokakuussa peliajan perässä Imatralle. Suomi-sarjassa vastuuta piisasi ja tilille rapsahti myös harvinaisempia hyökkäyspään onnistumisia. Peliaikaa Imatralla olisi ollut luvassa myös keväällä, mutta joulutauon jälkeen Hapsun paikka löytyi jälleen KooKoosta.
Haapalainen oli KooKoon kokoonpanossa kahta vaille kaikissa kevään otteluissa ja hoiti oman pienen roolinsa varmasti. Mitään suurta harppausta Haapalainen ei tänäkään vuonna pystynyt ottamaan, mutta täytti paikkansa Mestis-tason peruspakkina.
Jussi Halme
Runkosarja (KooKoo): 10. 2+9=11, 12min, +5 (15-10)
SM-liiga (Tappara): 15. 0+0=0, 4min, +1 (2-1)
SM-liiga playoffs (Blues): 12. 0+1=1, 6min, +3 (7-4)
SM-liiga playoffs (Blues): 9. 0+2=2, 10min, +6 (7-1)
Halme tuli yhdessä Ilpo Salmivirran kanssa Tapparasta Kouvolaan lokakuun puolessa välissä – ja osoittautui erinomaiseksi vahvistukseksi. Tampereella paluumuuttaja oli saanut alkukauden aikana nimensä kokoonpanoon vain kahdessa liigaottelussa, mutta vire löytyi nopeasti Mestiksessä. Halme maalasi heti avausottelussaan Hokkia vastaan ja jäi pisteittä vain yhdessä kymmenestä ottelustaan. Halme ei kuitenkaan ollut puhdas kiekollinen puolustaja, vaan ennemminkin ”yleishyvä”. Pohjois-Amerikan perintönä suurimmat vahvuudet löytyivät 1-1-tilanteista ja oman reviirin määrätietoisesta hoitamisesta.
KooKoolla olisi ollut käyttöä Halmeella pidempäänkin, mutta pahasta loukkaantumissumasta kärsinyt Tappara kutsui miehen takaisin marraskuun lopulla. Tampereella Halme sai kuitenkin pelata vain joitain hajavaihtoja laitahyökkääjänä ja siirtyikin vaihtokaupassa Bluesiin siirtorajan viime hetkillä. Takasi tulevaisuutensa liigassa viimeistään pudotuspelien erinomaisilla otteillaan.
Matti Hana
Runkosarja: 16. 0+0=0, 20min, -1 (5-6)
Playoffs: 4. 0+0=0, 6min, -2 (0-2)
Kauan odotettu ensimmäinen maali jäi vieläkin odottamaan aikoja parempia, mutta ei hanojen aukeamista suuremmin odotettukaan. Hanan rooli oli hyvin puolustusvoittoinen ja sen hän klaarasi esimerkillisesti ja ilman riskejä. Jykevä olemus tuntui rauhoittavan vastustajia usein ilman suurempia tekoja, eikä Hana sortunutkaan sikailuun viime kauden tapaan. Pakkiparilta Raattama-Hana ei kuitenkaan kannattanut suurempia hienouksia tai pelinavaamista odotella.
Hana oli koko syksyn pelaamatta kuntoutettuaan polveaan. Hän pelasi kauden ensimmäisen ottelunsa tammikuun puolessa välissä ja vakuutti tryoutin kautta. KooKoolle kokenut peruspuolustaja oli erinomainen hankinta, vaikka kiekollista taitoa mies ei joukkueeseen tuonutkaan tipan tippaa. Paluu SM-liigaan ei ole mikään mahdottomuus.
Jukka-Pekka Holopainen
Runkosarja: 44. 10+16=26, 38min, +5 (34-29)
Playoffs: 4. 1+1=2, 2min, 0 (3-3)
Italiasta palanneen Holopaisen kausi käynnistyi huomattavasti odotettua vaisummin. Hollesta odoteltiin kokemattoman puolustuksen selvää johtotähteä, mutta vielä syksyllä näytti sen suhteen heikolta. Kauden 22 ensimmäisestä pelistään J-P saalisti vaivaiset neljä tehopistettä, vaikka pelasikin koko ajan ykköskentässä ja –ylivoimassa.
Itsenäisyyspäivän jälkeen diesel hörähti kuitenkin käyntiin komeasti ja Holle oli kevätpuoliskon kuumimpia pelaajia koko sarjassa. Loppukauteen mahtui kolme neljän ottelun mittaista pisteputkea ja vastuu kasvoi kasvamistaan. Holopaisen rooli oli erittäin hyökkäävä, eikä joukkueen ainoa puhtaasti kiekollinen puolustaja luonnollisesti välttynyt virheiltäkään. Tekevällä sattuu, tuumittiin kun mies lahjoitti kiekon vastustajalle maalipaikkaan…
Käynnistysvaikeuksista huolimatta Holopainen pelasi erittäin vahvan kauden ja oli Liukkosen ohella KooKoon tärkein kenttäpelaaja. Vahvistaisi mitä tahansa Mestis-joukkuetta ensi kaudellakin, mutta valinnanvaraa riittänee muistakin sarjoista.
Jani Keskinen
Runkosarja: 45. 3+8=11, 22min, +6 (26-20)
Playoffs: 4. 0+1=1, 2min, -1 (0-1)
Kypsän iän Mestis-tulokas debytoi lupaavasti. Aiemmin alasarjoja dominoinut Keskinen aloitti Mestis-uransa rohkeasti ja haki alkukaudesta pitkiä läpisyöttöjä aktiivisesti. Kauden edetessä hän siirtyi kuitenkin hivenen varovaisempaan tyyliin. Oli pienoisissa vaikeuksissa liukkaimpien vastustajien kanssa telmiessään, mutta hoiti pääsääntöisesti puolustustehtävätkin kunnolla.
Keskinen oli kauden toiseksi paras KooKoo-puolustaja, mutta parannettavaa jäi ensi kaudeksikin. Hyvä lyöntilaukaus olisi saanut tehdä enemmänkin tuhoja ylivoimalla, sillä runsaasti viiva-aikaa saanut puolustaja oli joukkueen kolmanneksi ahkerimpia laukojia. Keskinen pelasi kauden kaikki ottelut ja jatkaa Kouvolassa myös ensi kaudelle.
Jesse Lustberg
Runkosarja (KooKoo): 13. 0+0=0, 2min, -1 (1-2)
Suomi-sarja (Ketterä): 4. 0+3=3, 2min
A-jun I-div (KooKoo): 21. 8+16=24, 61min
A-jun I-div playoffs (KooKoo): 3. 2+1=3, 8min
Paikkaa Mestis-joukkueesta ei irronnut vieläkään. Parikymppinen puolustaja mahtui syksyn aikana KooKoon kokoonpanoon 13 ottelussa, mutta pelatut vaihdot jäivät tosi vähiin. Lustberg käväisi pelaamassa lokakuussa muutaman ottelun Imatralla, jossa saalistikin ensimmäisten tehopisteensä miesten sarjoissa. Kevätkausi sujui kuitenkin kokonaan junnupelien merkeissä. Lustberg oli A-nuorten tähtipelaajia. Ensi kaudella pelkät junioripelit eivät kuitenkaan enää riitä.
Petr Machacek
Runkosarja (KooKoo): 27. 2+4=6, 38min, -1 (17-18)
Extraliga (HC Ceské Budejovice): 2. 0+0=0, 0min, 0
Extraliga U20 (HC Ceské Budejovice): 9. 1+4=5, 48min, +11
Tsekin 2. liiga (Tabor): 3. 0+0=0, 0min
Nuorelta tsekkipuolustajalta odotettiin paljon – erinomaisten harjoituspelien perusteella jopa liikaakin. Arvokisakokemustakin omannut Machacek sai heti kauden alusta alkaen runsaasti vastuuta ja pelasikin aktiivisesti. Potentiaali (liike, kiekollinen taito ja tahto kaksinkamppailuissa) oli nähtävillä, mutta tehot jäivät odotettua vähäisemmiksi ja turhat kakkoset laskivat nekin arvosanaa.
Machacek palasi Tsekkiin tammikuussa, kun edes maanmiehen tulo joukkueeseen ei auttanut sopeutumaan. Kuukaudet vieraassa maassa ja kulttuurissa kielitaidottomana heijastuivat varmasti 19-vuotiaan peliotteistakin. Kotimaassaan Machacek pelasi kevään aikana lähinnä junioreissa.
Peter Nilsson
Kauden epäonnen soturi. Ruotsalaispuolustaja sairastui Suomeen matkatessaan ja missasi ensimmäiset harjoituspelit. Ehti pelata vain muutaman harjoituspelin ennen kauden päättänyttä loukkaantumistaan elokuussa Kirkkonummella. Tarjolla olisi ollut jämäkän peruspakin rooli, mutta Nilsson jäi katsomattomaksi kortiksi jalan murruttua kahdesta kohtaa.
Jussi Onnela
Runkosarja: 36. 2+2=4, 30min, -2 (14-16)
Playoffs: 4. 0+0=0, 6min, -1 (0-1)
Monen vuoden epäonnen jälkeen Onnela sai tililleen lähes ehjän kauden, sillä kylkivamma piti miehen alkukaudesta sivussa vain yhden kuukauden. Karu historia näkyikin kauden aikana liikkeen kankeudessa.
Onnela pelasi suurimman osan kaudesta Keskisen parina kakkos-kolmoskentissä. Odotettu harppaus isompaan rooliin jäi ottamatta, vaikka peruspeli sujuikin suht’ mallikkaasti. Saalisti kaikki tehopisteensä kevätpuoliskolla. Paikkojen kestäminen ratkaissee jatkamisen.
Jari Raattama
Runkosarja: 44. 2+7=9, 26min, +2 (27-25)
Playoffs: 4. 0+0=0, 8min, -1 (1-2)
Kahdeksas peräkkäinen KooKoo-kausi oli ”perus-Jallua”: verkkaista, eikä aina niin varmaakaan. Raattaman rooli kokemattomassa pakistossa oli odotettua suurempi ja ajoittain konkari nappasikin vastuuta harteilleen.
Kohtalaisesta plusmiinuslukemasta huolimatta Raattama oli toisinaan suurissa vaikeuksissa omassa päässä, lähinnä aikailtuaan turhaan kiekon saatuaan. Saattoi olla joukkueelle arvokkaampi pelaaja kopissa kuin kentällä. Nähtäväksi jää, jaksaako vanha vielä jatkaa vai veivätkö runot miehen mukanaan?
Mikko Tarkiainen
Runkosarja: 10. 1+1=2, 8min, -1 (5-6)
Kakkosdivarissa viime vuodet suuressa roolissa kypsynyt Tarkiainen aloitti Mestis-uransa lupaavasti, mutta käden veneluun murtuma päätti kauden harmillisesti ennen aikojaan. Tarkiainen palasi kaukaloon runkosarjan lopussa, mutta näytöt jäivät ensi kauden varaan. Vaikutti kuitenkin pärjäävän hyvin Mestis-vauhdissa mukana, eikä sarjassa voi koskaan olla liikaa vanhan koulukunnan perstaklaajia. Jatkaa KooKoossa.
Martin Toms
Runkosarja (KooKoo): 26. 6+4=10, 44min, -3 (17-20)
Playoffs (KooKoo): 4. 0+2=2, 8min, 0 (3-3)
Tsekin 1. liiga (HC Prostejov): 22. 1+2=3, 59min, -4
Toms ei ollut ”ö-luokan tsekki”, kuten eräs valmentaja äkkipikaistuksissaan julisti, mutta ei puolustaja täysin ulkomaalaisvahvistuksen kriteereitäkään täyttänyt. Jykevä ja ilkeä pakki tuli KooKoon testiin marraskuun lopussa, maalasi heti debyytissään ja sai pian sopimuksen loppukaudeksi.
Raamikas puolustaja pelasi koko kauden ykköskentässä Holopaisen parina isossa roolissa. Kiekolliseen peliin Tomsista ei kuitenkaan ollut ja ainakin isossa kotikaukalossa mies jäi liian usein vastustajan pujottelukepiksi. Puolustajalle erinomaiset tehopisteet tulivatkin ylivoimalla, jossa Toms pelasi kolhuja ja mustelmia pelkäämättä maskimiehenä. Oman maalin edustalla Toms ei vastaavanlaiseksi pelotteeksi noussut, vaikkei kahinoita kaihtanutkaan. Pikkusikamainen pelityyli nakersi vastustajia.
Hyökkääjät
Rory Dynan
Runkosarja (KooKoo): 4. 1+0=1, 2min, 0 (0-0)
Ruotsin III divisioona (Virserum SGF): 6. 12+0=12
Yksi historian erikoisimmista hankinnoista, tai ehkä paremminkin kokeiluista. Ruotsin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla alkukauden pelannut pienikokoinen jenkkihyökkääjä tuli omalla kustannuksellaan KooKoon testiin joulun alla. Pääsi heti näyttämään taitojaan ykköskentässä ja maalasikin itsenäisyyspäivänä debyytissään Mikkelissä ylivoimalla Liukkosen loistavasta esityöstä. Maineteot jäivät kuitenkin siihen ja Dynan palasi suuren meren taakse.
Kimmo Haapa-aro
Runkosarja: 44. 8+4=12, 53min, -11 (11-22)
Playoffs: 4. 0+0=0, 14min, 0 (0-0)
Haapa-aro jaksoi yllättää positiivisesti toisellakin Mestis-kaudellaan. Rymisteli tuttuun tapaansa itseään säästelemättä, mutta teki samalla myös mukavat kahdeksan maalia, mikä on mukava saldo lähinnä neloskentässä pelanneelle laitahyökkääjälle. Hankki lisäksi vahvalla kaksinkamppailupelaamisellaan runsaasti ylivoima-aikaa KooKoolle ja sai pakin jos toisenkin hätääntymään.
Syksyllä pelityyli oli liiankin rohkea ja pelasi itsensä liian usein ulos uhkarohkealla karvaamisella. Kevään huomattavasti fiksummasta pelaamisesta huolimatta jäi KooKoon kauden miinuskuninkaaksi. Käyttöä duunarille löytyisi ensi kaudellakin.
Tuomas Ilola
Runkosarja (KooKoo): 11. 4+7=11, 10min, +6 (8-2)
Runkosarja (Haukat): 24. 2+9=11, 30min, -9 (12-21)
Runkosarja (K-Vantaa): 8. 0+0=0, 0min, 0 (3-3)
Playoffs (KooKoo): 4. 0+1=1, 4min, -3 (0-3)
Viime hetken nappihankinta toi syvyyttä ja energiaa KooKoon kevään ratkaisupeleihin. Ilola oli sarjan ainoa kolmessa eri joukkueessa pelannut pelaaja. Hän aloitti kautensa Vantaalla, mutta siirtyi pieneen rooliin jämähdettyään Haukkoihin, jossa tilanne oli vaikea. Matka jatkui siirtoajan viime minuuteilla Kouvolaan järvenpääläisten tyhjennysmyynnin myötä.
Pienikokoinen Ilola tsemppasi KooKoossa täysillä kentän molemmissa päissä ja oli varsin käyttökelpoinen peluri ylivoimallakin. Hän teki heti debyytissään tehot 1+1 ja jäi ilman pisteitä vain kahdessa runkosarjakamppailussa. Pudotuspeleissä teot jäivät pienemmiksi, mutta siltikin positiivinen yllättäjä. Jatkaa joukkueessa.
Tatu Kattelus
Runkosarja: 38. 8+22=30, 56min, +4 (30-26)
Kapteeni oli edelleen tärkeä pelaaja KooKoolle, vaikka joukkueen tehot eivät enää yksin hänen varassaan olleetkaan. Polvivamman johdosta ennenaikaisesti kautensa päättänyttä Kattelusta olisi kaivattu kipeästi vääntämään pudotuspeleissäkin. Kattelus oli parhaimmillaan juuri ennen muutamaa kierrosta ennen runkosarjan päätöstä tapahtunutta loukkaantumistaan, vaikka kevät olikin rikkonainen.
Vasta kauden 12. ottelussaan maalitilinsä avannut Kattelus oli KooKoon kolmanneksi paras pistemies, luottoaloittaja ja tärkeä vääntäjä. Pääsi kauden aikana kokeilemaan vanhaa laitahyökkääjän tonttiansakin. Olisi todella tärkeä jatkaja KooKoolle.
Jari Keltanen
Runkosarja: 34. 6+8=14, 28min, +2 (14-12)
Playoffs: 4. 1+0=1, 4min, -1 (0-1)
Taistelija palasi KooKoon riveihin jäähdyttelyvuoden jälkeen. Tehopisteiden valossa kausi oli kohtalainen, mutta lähtökohdista huolimatta Keltaselta odoteltiin enemmän. Pelasi kymmenen ensimmäistä peliään ilman tehopisteitä ja kärsi sittemmin pikkuvammoista.
Alkukauden tehoista valtaosa (2+2) kertyi marraskuisessa ottelussa Haukkoja vastaan. Piristyi myöhemmin selvästi, kun sai vierelleen samalla säkäkorkeudella operoineen Ilolan ja uurasti kiitettävästi pudotuspeleissäkin. Pelasi tarpeen vaatiessa keskelläkin kelpo tuloksin.
Jukka Korhonen
Runkosarja: 31. 2+2=4, 10min, -4 (5-9)
Playoffs: 1. 0+0=0, 0min, -1 (0-0)
A-jun I-div: 13. 5+3=8, 28min
A-jun I-div playoffs: 2. 0+2=2, 6min
Korhonen nappasi hivenen yllättäenkin vakiopaikan kokoonpanosta syksyllä, vaikkei edes mahtunut ’86-kiintiöön. Junioreissa Korhonen on profiloitunut hivenen yksipuoliseksi taitoniekaksi, mutta osoitti pystyvänsä pelaamaan neloskentässä pienemmässäkin roolissa ja kurinalaisesti.
Juice haki hanakasti taklauksia ja uskalsi haastaa vastustajia 1vs1-tilanteissa. Teki ensimmäisen Mestis-maalinsa Kiekko-Vantaata vastaan kauden 11. pelissä. Menetti kuitenkin keväällä asemiaan Koskelaiselle. Ei mahdu enää ensi kaudella junioreihin.
Eemeli Koskelainen
Runkosarja: 31. 1+2=3, 14min, -6 (5-11)
Playoffs: 4. 0+0=0, 0min, -1 (0-1)
A-jun I-div: 12. 1+5=6, 16min
A-jun I-div playoffs: 3. 2+1=3, 0min
Pienikokoisella Koskelaisella oli vaikeuksia mahtua kokoonpanoon kauden alussa, mutta monipuolisen sisupussin rooli kasvoi kauden edetessä. Pelasi loppukaudesta neloskentän keskellä ja hoiti tehtävänsä pääosin kunnialla.
Teki kauden ainoan Mestis-maalinsa tammikuussa Joensuussa. A-nuorten ratkaisupeleissä Koskelainen oli joukkueen parhaimmistoa, mutta edustusmiehistössä todellista venymistä ei vieläkään nähty. Löytyisikö muualta suurempaa roolia?
Aapo Lampinen
Runkosarja (KooKoo): 40. 10+10=20, 34min, -10 (21-31)
Runkosarja (Suomi-U20): 1. 0+0=0, 0min, +1 (1-0)
Playoffs (KooKoo): 4. 0+1=1, 2min, 0 (2-2)
A-jun I-div (KooKoo): 10. 4+5=9, 4min
A-jun I-div playoffs (KooKoo): 2. 1+1=2, 2min
Lampinen oli KooKoon juniorihyökkääjistä suurimmassa roolissa ja kiitti vastuusta komeasti. Lampisen toisesta kaudesta odoteltiin vaikeaa, sillä edessä oli armeija, mutta eipä inttikään vaikuttanut alkukaudesta jaloissa painavan. Lampinen teki kuusi maalia kauden 16 ensimmäisessä ottelussa. Kauden edetessä väsymys ehkä jo näkyikin ja lähes puolet kevään pisteistä tulikin yhdestä ottelusta: 2+2 helmikuun alussa Vantaalla, kun KooKoo voitti 1-4.
Aapo oli KooKoon kolmanneksi paras maalintekijä ja sisäisen pistepörssin neljäs. Parannettavaa Lampiselle jäi eniten puolustusaktiivisuudessa. Nuorukainen on kuitenkin menossa urallaan pitkälle, mistä tämän kauden komea pistelukemakin on hyvä todiste. Pääsi haistelemaan maajoukkuetunnelmiakin Mestis-kiertueella, mutta joutui jättämään muutaman niistä peleistä väliin.
Mikko Liukkonen
Runkosarja: 44. 21+37=58, 90min, +12 (42-30)
Playoffs: 4. 2+0=2, 4min, -2 (1-3)
Liukkosen kausi oli yhdellä sanalla kuvattuna fantastinen. Hän oli koko sarjan parhaita pelaajia, jos ei jopa paras. Sveitsistä palanneelta hyökkääjältä osattiin odotellakin vahvaa kautta, mutta siltikin pelit sujuivat yli odotusten. Ensimmäinen kuukausi meni vielä Mestis-vauhtia muistellen, mutta sen jälkeen Luigi oli kaukalon kingi ilta toisensa jälkeen. Hurjimmillaan Liukkonen oli vuodenvaihteen molemmin puolin, kun yhdeksän ottelun pisteputki toi huikeat tehot 5+15.
Kauteen ei mahtunut yhtään kypärätemppua, ylsi sekä FPS- että Salamat-otteluissa neljään tehopisteeseen. Pistepörssin voittokin oli Liukkosen omissa käsissä, mutta runkosarjan viimeisten kierrosten ulosajot avittivat Tero Forsellin ohi. Siinä, että Liukkonen oli KooKoon paras pistemies, ei ollut mitään yllättävää. Sen sijaan sisäisen jäähypörssin ”voitto” oli yllätys. Yleensä vähillä jäähyillä selvinnyt Liukkonen ei nytkään ottanut kuin kymmenen kaksiminuuttista, mutta pottia kasvattivat ulosajot Joensuussa ja Kajaanissa sekä pari kymppiä.
Liukkonen klaarasi keväällä myös ykkössentterin tontin erinomaisesti, vaikka melko vapaaseen roolin tottuneen hyökkääjän puolustuspelaaminen ei aina vakuuttavinta mahdollista ollutkaan. Pudotuspeleissä pitkän kauden kolhut ja rasitus näkyivät, eikä Liukkonen enää pystynyt nousemaan sankariksi.
Liukkonen oli avainpelaajia paitsi ylivoimalla, mutta myös alivoimalla. Ahkerasti kiekonriistoja hakenut Liukkonen oli sarjan selvästi vaarallisin pelaaja alivoimalla. Taitavalle pelaajalle olisi ollut runsaasti kysyntää liigassakin, mutta Liukkonen rauhoitti tilannetta solmimalla jatkosopimuksen Kouvolaan jo joulukuussa. Parannettavaa jäi oikeastaan vain hermokontrollissa, sillä pistehurjimus on taatusti entistäkin merkatumpi mies ensi kaudella.
Jami Miettinen
Runkosarja (KooKoo): 11. 0+0=0, 8min, -1 (2-3)
Suomi-sarja (Titaanit): 14. 6+9=15, 22min
Suomi-sarja playoffs (Titaanit): 2. 1+0=1, 2min
Mestis-karsinnat (Titaanit): 8. 3+1=4, 6min, -5 (1-6)
Hankinnoista selkein hutikuti. Aineksia Mestis-pelaajaksi olisi voinut ollakin, mutta jämähti nokkimisjärjestyksessä jopa 17-vuotiaan Skytän taakse ja näkymättömään rooliin neloskentässä. Timoskaisen kuntoutuminen sinetöi kohtalon lopullisesti ja Miettinen palasi Suomi-sarjaan, jossa olikin keväällä Titaaneiden avainhyökkääjiä.
Timo Nurmberg
Runkosarja: 20. 4+11=15, 32min, +6 (16-10)
Playoffs: 4. 1+2=3, 6min, -2 (2-4)
Paluu vuoden, tai oikeastaan kahden, tauon jälkeen kaukaloon sujui odotettua helpommin – vaikka miehen omat tavoitteet (”enemmän syöttöpinnoja kuin Liukkosella”) jäivätkin kauaksi… Otti isoa roolia jo alkukaudesta ja paransi otteitaan kauden edetessä. Jalkapöytä murtui kuitenkin harjoituksissa marraskuun puolessavälissä ja edessä oli pitkä tauko. Oli sivussa yli kolme kuukautta, mutta palasi kehiin näyttävästi runkosarjan lopussa. Nurmberg pelasi pitkän tauon jälkeen Jokipoikia vastaan vain hajavaihtoja – mutta täräytti KooKoon kolmesta maalista kaksi.
Pudotuspeleissä kovan pelin kohteena ollut Nurmberg piti hermonsa kurissa ja oli KooKoon paras hyökkääjä. Vauhdin kanssa Nurmbergilla oli ongelmia, mutta tuttu peliäly ei ollut kadonnut välivuoden aikana minnekään. Mestis-yleisö saa nauttia Tinken namupasseista myös ensi kaudella. Rikkonainen kausi jätti miehelle itselleenkin varmasti näyttöhaluja.
Ilkka Saarela
Runkosarja: 44. 6+12=18, 49min, -5 (24-29)
Playoffs: 4. 0+0=0, 6min, +1 (2-1)
Saarelan toinen Mestis-kausi käynnistyi lupaavasti junnukentässä, sillä tulokaskauden piste-ennätys rikkoutui jo marraskuussa viiden ottelun pisteputken myötä. Saalisti kuitenkin seuraavista 16 ottelusta vain yhden syöttöpisteen, kunnes sai taas loppukaudesta onnistumisia tililleen. Saarela nyrkkeili itselleen ottelurangaistuksen helmikuun alussa Salamoita vastaan.
Tuki ketjukavereitaan hyvin fyysisemmällä pelityylillään ja löysi otteisiinsa huomattavasti enemmän tasaisuutta ja puolustushaluja. Läpimurto Mestis-tasolla jäi kuitenkin vielä syntymättä, toisin kuin Hokkiin siirtyneellä Teemu Virtalalla. Uusi yritys ensi kaudella KooKoossa.
Ilpo Salmivirta
Runkosarja (KooKoo): 7. 1+3=4, 6min, +2 (3-1)
Runkosarja (Jukurit): 9. 5+1=6, 6min, +2 (9-7)
SM-liiga (Tappara): 18. 0+0=0, 4min, 0 (0-0)
Playoffs (Jukurit): 11. 3+1=4, 8min, +1 (7-6)
Salmivirta tuli yhdessä Jussi Halmeen kanssa Tapparasta Kouvolaan lokakuun puolessa välissä ja maalasi Halmeen tavoin heti avausottelussaan Hokkia vastaan. Vaikka maali Kouvolassa jäikin ainoaksi, täytti Salmivirta paikkansa hyvin. KooKoolta puuttui ykkös-kakkoskentistä voimahyökkääjä-tyyppinen pelaaja, ja vahvasti kulmissa vääntänyt Salmivirta sopi erinomaisesti siihen lokoseen.
Pelit Kouvolassa jäivät toivottua vähemmälle, sillä Salmivirta loukkasi itsensä kuudennessa pelissään taklaustilanteessa. Hän palasi kaukaloon vasta kuukautta myöhemmin – ja sai heti aivotärähdyksen Vantaalla. Palasi kuitenkin heti sen jälkeen Tapparaan, jossa rooliksi jäi alkukauden tapaan tupen pureskelu.
Siirtoajan viime hetkillä miestä kehotettiin etsimään uusi seura, joka löytyikin Mikkelistä. Jukuriuransa Salmivirta avasi heti kypärätempulla ja oli mestarijoukkueen runkopelaajia. Tuskin palaa Tapparaan.
Antti Silvennoinen
Runkosarja (KooKoo): 17. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
Suomi-sarja (Titaanit): 2. 0+0=0, 0min
Heikki Silvennoinen
Runkosarja (KooKoo): 20. 0+0=0, 0min, -3 (1-4)
Suomi-sarja (Titaanit): 2. 0+0=0, 4min
Playoffs (KooKoo): 1. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
Silvennoisen veljekset pitivät välivuoden opiskeluista ja palasivat kasvattiseuraansa Tampereelta, jossa olivat tahkonneet edelliskaudet Suomi-sarjaa. Rooli KooKoossa jäi kuitenkin molemmilla hyvin pieneksi – ja teot vielä vähäisemmiksi. Hyvin sujuneita harjoituspelejä lukuun ottamatta tilastomerkintöjä ei kertynyt Mestiksestä, eikä lokakuiselta Kotkan vierailultakaan.
Antti keräsi suurimman osan kokoonpanomerkinnöistään syyskaudella, eikä mahtunut edes penkille enää tammikuun puolen välin jälkeen. Heikki sen sijaan pääsi kevään aikana pelaamaan joissain otteluissa nelosketjussakin, vaikka useimmissa peleissä olikin 13. hyökkääjä. Antille kirjattiin runkosarjasta vain 7 ja Heikille 18 laukausta, joten näyttöpaikkoja ei suuremmin siunautunut tilastojenkaan valossa. Neloskentässä pörräsivät kuitenkin siinä missä muutkin, joten kenties edessä on uusi yritys KOO-VEEssa?
Mikko Silvennoinen
Runkosarja (KooKoo): 16. 6+3=9, 18min, +2 (5-3)
Runkosarja (Jukurit): 2. 0+1=1, 0min, +1 (1-0)
SM-liiga (SaiPa): 14. 0+0=0, 2min, -2 (1-3)
Playoffs (KooKoo): 4. 0+1=1, 4min, -1 (1-2)
Viime kaudellakin KooKoossa piipahtanut SaiPa-hyökkääjä ei onnistunut lunastamaan paikkaansa liigamiehistöstä, eikä mahtunut enää junioreihinkaan. Niinpä peliminuutit jäivät syksyllä todella vähiin. Marraskuun lopussa Silvennoinen käväisikin pelaamassa muutaman ottelun Mikkelissä, ennen kuin päätyi vuoden alussa Kouvolaan.
Ehti pelata KooKoossakin viisi ottelua nollatehoin, ennen kuin räväytti TuToa vastaan kypärätempun. Siirtyminen laidalta keskelle piristi selvästi Silvennoisen peliä ja samalla myös Teemu Sompin ja Reino Soijärvenkin, etenkin ylivoimalla. Hän nousi myös Mansikan luottoaloittajien joukkoon ja kahmikin hyvin kiekkoja joukkueelle. Pudotuspeleissä ei kuitenkaan pystynyt nousemaan ratkaisijoiden joukkoon. Pelipaikka liigasta voi olla yhä kortilla.
Valtteri Skyttä
Runkosarja (KooKoo): 41. 3+7=10, 24min, -4 (15-19)
Runkosarja (Suomi-U20): 1. 0+0=0, 0min, +1 (1-0)
Playoffs (KooKoo): 2. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)
A-jun I-div (KooKoo): 10. 5+2=7, 0min
A-jun I-div playoffs (KooKoo): 1. 0+0=0, 2min
Kauden suurimpia positiivisia yllättäjiä. Jo se, että pystyi ikäluokkansa ainoana pelaajana sarjassa pitämään paikkansa koko kauden ajan pelaavassa vakiokokoonpanossa oli kova temppu. Mutta sen lisäksi Skyttä pelasi käytännössä melkein koko kauden kolmosketjussa, Lampinen ja Saarela laidoillaan, ja vieläpä hyvin.
Pärjäsi niin aloituksissa kuin kaksinkamppailuissakin ja oli joukkueen parhaita kiekon ylöstuojia. Kehittyi kauden edetessä, mutta viisikkopuolustuksen ohjaaminen kaipaa vielä kokemuksen tuomaa varmuutta. Teki avausmaalinsa jo kauden kolmannessa ottelussa, nätisti läpiajon päätteeksi Järvenpäässä. Saalisti muutenkin leijonanosan pisteistään vieraspeleistä. Luvassa erittäin valoisa tulevaisuus.
Reino Soijärvi
Runkosarja: 37. 7+10=17, 22min, -3 (14-17)
Playoffs: 3. 0+0=0, 2min, +1 (1-0)
Paha pettymys. Selvästi huonoin kausi moneen vuoteen. Maalitykki ei pystynyt tekemään kertaakaan maaleja kahdessa peräkkäisessä pelissä, vaikka lokakuussa viiden ottelun pisteputkeen ylsikin. Alkukausi sujui vielä kohtalaisesti, mutta olkapäävamman vaatiman huilitauon jälkeen tehot katosivat tyystin.
Soijärvi haistoi hyvin paikat, muttei saanut mistään sisään. Lukuisista läpiajoistakin huolimatta marras- ja helmikuiden välillä oli 15 ottelun ja lähes kahden kuukauden pituinen kuiva putki. Konkarihyökkääjä piristyi vielä runkosarjan loppua kohden, mutta joutui seuraamaan viimeisen pudotuspelin katsomon puolelta. Kolhut varjostivat varmastikin pelaamista, mutta melko väkinäiseltä otteet liian usein näyttivät. Mahtoiko jäädä jopa viimeiseksi kaudeksi?
Teemu Somppi
Runkosarja: 45. 22+10=32, 34min, +9 (28-19)
Playoffs: 3. 1+0=1, 2min, +1 (1-0)
Sompilta odoteltiin maaleja – ja niitähän myös saatiin, kun imatralainen pysyi koko kauden terveenä. Pienten käynnistymisongelmien jälkeen Somppi latoi kiekkoa reppuun tasaisella tahdilla ja taisteli koko kauden ajan tiukasti Mestiksen maalipörssinkin voitosta. Eroa kärkeen jäi lopulta kaksi maalia ja sijoitukseksi neljäs. Somppi oli kuitenkin KooKoon paras maalintekijä ja sisäisen pistepörssin kakkonen. Parhaimmillaan Somppi oli maalin edustalla, jossa iski petona kiinni jokaiseen haaskaan eikä juurikaan hukannut maalipaikkoja. Iski kypätemput FPS:ia ja Haukkoja vastaan, pisin kuiva kausi kesti vain viisi ottelua.
Teemu jäi melko näkymättömäksi niissä peleissä, joissa ei onnistunut maalinteossa. Oli kuitenkin mainettaan monipuolisempi ja osallistui aiempaa aktiivisemmin myös puolustuspelaamiseen ja uurasti alivoimallakin. Tasaisuuden osalta jäi kuitenkin yhä parannettavaa ensi kaudeksi. Somppi seurasi Soijärven tavoin kevään viimeisen pelin katsomosta, vaikka olikin pelannut kaikki runkosarjan ottelut ja hyvin parissa ensimmäisessä Hokki-kamppailussakin. Potentiaalinen maalipörssin voittaja ehdokas ensi kaudellakin. Jatkaa KooKoossa.
Teemu Timoskainen
Runkosarja: 35. 2+3=5, 12min, -5 (12-17)
Playoffs: 4. 0+0=0, 4min, -3 (0-3)
Uran jatko kevään olkapääleikkauksen ja selkävaivojen vuoksi oli pitkään kysymysmerkki, mutta Timoskainen palasi kaukaloon jo lokakuun loppupuolella ja pelasi sen jälkeen kaikki ottelut. Rooli kaukalossa jäi kuitenkin aiempia kausia pienemmäksi, vaikka neloskentän keskushyökkääjä olikin tärkeä mies alivoimalla ja eritoten aloituksissa.
Liikkeen kanssa oli vaikeuksia, eikä kiekolliseen peliinkään riittänyt suuremmin annettavaa. Timoskainen ei saalistanut yhtään tehopistettä kevätpuoliskon aikana ja merkkautti tilastoihinkin keskimäärin vain yhden laukauksen ottelua kohden. Käyttöä omanpään erikoismiehelle olisi kuitenkin jatkossakin, mikäli terveys vaan pelit sallii ja nälkää riittää.
