Diskoksen viime kausi oli heilahtelua laidasta laitaan. Joukkueessa oli selvästi potentiaalia jopa TuTon ja Jukurien haastajaksi, mutta suoritustaso vaihteli kuin ne kuuluisat yö ja päivä. Kausi alkoi voittoputkella, mutta iltojen pimentyessä alkoi monien pelaajien into kiekon perässä kirmaamiseen hiipua. Talvella tunnelmaa tummensivat tiedot rahavaikeuksista eikä hidastuneen Diskos-ikoni Pasi Sinikunnaksen paluu muuttanut joukkueen tilaa yhtään paremmaksi.
Pudotuspelien siintäessä horisontissa alkoi pitkään kytenyt pelaamisen liekki vähitellen nostaa päätään, ja joukkue paransi otteitaan. Nähtiin muun muassa sykähdyttävä kotivoitto Jukureista. Pudotuspeleissä pudottiin kuitenkin karuun arkeen. Flunssa-aalto laski monen pelaajan suoritustasoa ja pakotti osan miehistöstä jättämään kauden huippupelejä väliin. Uudelleen herännyt kova yrittäminen sekoittui turhautumiseen ja purkautui paikoin yliaggressivisena pelaamisena, josta seuranneet alivoimatilanteet taitava Jukurit hyödynsi. Jatkoajoille venynyt kolmas finaalipeli ja hyvät runkosarjan pelit molempia finaalijoukkueita vastaan osoittivat, että Diskos olisi täydellisesti onnistuessaan voinut viedä jopa mestaruuden.
Jarno Tiilikaisen jatkoaikamaalin jälkeen Diskokselle koitti varhainen kesä ja samalla vaikeat ajat. Keväällä julkisuudessa arvuuteltiin lähinnä siitä, pelataanko Jyväskylässä seuraavana talvena enää Mestis-kiekkoa. Heinäkuussa tuli viimein varmistus sille, että pelataan.
Kesän aikana Diskos on kokenut täydellisen nuorennusleikkauksen. Pelaajaryhmän ydin on seuran omissa kasvateissa sekä naapuriseura JYPin juniorimyllyn tuotteissa. Aiemmista vuosista poiketen joukkueessa ei kuitenkaan nähdä Tuomo Jääskeläisen tai Topi Riutan kaltaisia liigasta niukasti pudonneita junioritähtiä vaan junnusarjoissakin kirkkaimmat parrasvalot kiertäneitä pelaajia. Tulokkaista vain puolustaja Ilkka Kallioinen on päässyt kokeilemaan liigavauhtia, JYPin liigajoukkueen mukana harjoitelleita ovat uudessa ryhmässä Mikael Hirvi ja Lauri Selänne.
Pelaajapolitiikka on osittain tietoinen valinta, osittain pakon sanelema ratkaisu. Osa viime kaudella kaukalossa nähdyistä kokeneista pelureista kärsi silminnähden motivaatio-ongelmista, eikä heistä olisi Diskokselle enää juuri iloa ollut. Tähän ryhmään kuuluvat kiistatta ainakin Pasit Sinikunnas ja Kangas – komeista pistesaldoistaan huolimatta. Osa divarijyristä taas pelasi hyvällä sykkeellä, ja heidän jättämäänsä aukkoa on vaikea paikata. Tähän ryhmään kuuluvat ainakin vuosi vuodelta parantaneet Teemu Kohvakka ja Jussi Passi.
Diskoksen kannalta takaisku oli Pekka Kärkkäisen pääsy JYPin liigajoukkueeseen. Kärkkäinen olisi liigaryhmästä pudotessaan palannut todennäköisesti Diskokseen, ja nuorelle joukkueelle tämä viime kaudella hurjat lukemat tehopörssiin kirjauttanut ja mukavasti pisteitäkin tehnyt keskushyökkääjä olisi ollut tärkeä ykkössentteri. Kärkkäisen itsensä kannalta siirto JYPiin oli kuitenkin hieno asia. Vuosien sitkeä yrittäminen toi arvoisensa palkinnon.
Maalivahtikaksikko pysyy ennallaan ja lienee Diskoksen vahvin osa ensi kaudella. Tero Kujala on ykkösvahtina Mestiksen parhaimmistoa ja Ville Vähäsalo on parhaimmillaan lähes yhtä hyvä, vaikka hänen suoritustasonsa heilahteleekin vielä liikaa. Kokonaisuutena maalivahtiosasto ei ole heikentynyt vaan Vähäsalon oletetun kehittymisen myötä luultavasti jopa parantunut.
Puolustuksessa avainpelaajia ovat Janne Laitila ja Ilkka Kallioinen. Laitila hallitsee kiekollisen pelin erittäin hyvin ja Kallioinen on lupaava hyökkäävä pakki. Kallioiselta puuttuu Mestis-kokemus, mutta näytöt A-junioreissa antavat odottaa hyvää menestystä tälläkin tasolla. Muista puolustajista Mikko Väänäsellä on kokemusta Mestiksestä, mutta näytöt ovat jääneet melko heikoiksi. Eerikki Koivulla ja Mikael Hirvellä on kohtalaiset meriitit juniorisarjoista, joten hekin pysynevät tällä tasolla mukana. Alasarjahankinnat Pasi Tyyvi ja Teemu Saarni ovat kysymysmerkkejä. JYPin A-nuorissa vuosia pelannut Antti Suontamo ja Diskoksen oman juniorikoulun ykköspakki Jukka Hirvi tuskin nousevat ainakaan vielä alkavalla kaudella profiilipakeiksi.
Hyökkäyksessä viikate on niittänyt kiekkoiluun kypsyneitä pelaajia raskaalla kädellä. Tutuista hyökkääjistä Mikko Lähteelä on omassa roolissaan karvaajana loistava, mutta suuriin tehopistelukuihin hänen eväänsä eivät välttämättä vielä riitä. Riku Renko ja Tuomo Yläinen pelasivat hyvän kauden rivimiehinä, mutta ykkösketjun hyökkääjien luistimet ovat heille vielä turhan suuret. Mika Jaatinen ja Niko Papinaho saivat maalitilinsä auki viime kaudella, mutta eivät muuten vielä tällä tasolla tehneet suurta vaikutusta.
Tulokkaista odotukset kohdistuvat ennen kaikkea kaksikkoon Reeti Sahlstedt – Jukka Rummakko. Sahlstedt on kiistatta Mestis-tasoinen hyökkääjä, joka osaa tehdä maaleja. Näin suurta roolia hänelle ei ole aiemmin tarjottu, joten legendaarisen Esko Sahlstedtin pojalla olisi nyt paikka todelliseen läpimurtoon. Jukka Rummakko ehti runsaan yhden kauden mittaisella esiintymisellään Diskoksessa nousta kotiyleisön lemmikiksi. Välivuoden vaikutus miehen otteisiin on kuitenkin arvoitus. Joka tapauksessa ennakkoluulotonta taklauspeliä ja kovaa yritystä lienee luvassa, kun Rummakko kiitää kaukalossa. Kokeneempien tulokashyökkääjien sarjaan kuuluu myös eri sarjatasojen välillä risteillyt Jani Leinonen, joka ponkaisi kakkosdivisioonan Lahden Mustangsista I divisioonaan KooKoon kauden 1996-97 katastrofijoukkueeseen. Sittemmin mies on pelannut niin kakkosdivisioonaa, Suomi-sarjaa kuin Saksan alasarjojakin. Kykyjen riittävyys Mestis-tasolla on arvoitus, mutta kokemusta hän ainakin joukkueeseen tuo.
Hyökkäyksen loput paikat on täytetty omilla A-junioreilla. Heidän panoksensa on vielä arvoitus, mutta Diskos-A:n putoaminen nuorten SM-liigasta ei innosta odottamaan näiltä miehiltä suuria tekoja Mestiksessä. Tosin esimerkiksi Jouni Ritolan pistesaldo nuorten liigasta on varsin mukava, ja Jari Leppänenkin saattaa yllättää Mestis-tasolla. Ainoa JYPistä tullut hyökkääjä on Lauri Selänne, joka onkin hyökkäyspään musta hevonen. Maaleja on syntynyt nuorten liigassa mukavasti, ja miehen nopeus riittää varmasti tälle tasolle. Lukuisat läpiajot harjoitusotteluissa lupailevat vastustajan puolustajille hikistä urakkaa Selänteen kanssa.
Hyökkäyspään toivo elää lähinnä siinä, että nuoret pelaajat kykenisivät nostamaan tasoaan ja kantamaan heille ehkä hieman liian aikaisinkin langennutta vastuun taakkaa. Diskoksen valmennusporras on aikaisempina vuosina pystynyt kasvattamaan junioreista kelpo pelimiehiä, mistä esimerkkinä käy hyvin Mikko Lähteelä. Ensimmäisissä divaripeleissään pesästä pudonnutta linnunpoikaa muistuttanut pelaaja on nyt huipputason karvaaja. Yksi pelikausi on kuitenkin lyhyt aika tällaisen kehitystyön tekoon, joten kovin suuria tekoja ei junioripelaajilta ole realistista odottaa.
Harjoitusotteluissa Diskos ei ole onnistunut kovin hyvin. Kotitasapeli yhdeksi sarjan kärkijoukkueeksi veikattua Sportia vastaan oli hyvä suoritus samoin kuin vierasvoitto KalPasta. Oma kotiturnaus meni kuitenkin pahasti penkin alle, vaikka vastuskin oli toki kova. Harjoitusottelut muita alemman kastin joukkueita, kuten UJK:ta, KJT:tä ja Ahmoja vastaan puuttuvat, joten tarkempi lähtötason mittaus saa jäädä ensimmäisiin sarjapeleihin. Huolestuttavinta harjoitusotteluissa on ollut vuotava puolustus. Paperilla puolustus vaikuttaa hieman nimekkäämmältä kuin hyökkäys, mutta käytännössä ongelmat tuntuvat olevan tällä hetkellä siellä.
Diskoksen päävalmentajana aloittaa kaksi vuotta kakkosvalmentajan tointa hoitanut Jukka Ahvenjärvi. Nuorista pelaajista koostuva joukkue on Ahvenjärven kaltaiselle, meriittinsä juniorijoukkueissa hankkineelle valmentajalle varmasti kiitollisempi valmennettava kuin nippu ailahtelevia veteraaneja. Ahvenjärvelle kuuluu myös kunnia nuorten pelaajien kehittymisestä Diskoksessa kahden edellisen vuoden aikana. Päävalmentajana Ahvenjärvi on kuitenkin vielä kokematon. Nuori joukkue voi hyvinkin ajautua tappioputkiin, joissa valmentajan kyvyt joutuvat koetukselle. Kerran kadotettua peli-iloa voi olla vaikea saavuttaa uudelleen, kun rutiini puuttuu sekä pelaajilta että valmentajalta. Kakkosvalmentaja Seppo Tarvaisen rooli on kohtalaisen merkittävä, sillä hän toimii myös joukkueenjohtajana.
Diskoksen vahvuuksiksi Jukka Ahvenjärvi markkinoi aktiivisuutta ja liikettä, jotka nuorella ja motivoituneella joukkueella lienevät luonnollisimmat vahvuudet. Puolivaloilla pelaileva vastustaja varmasti joutuu vaikeuksiin vauhdikkaasti pörräävien punapaitojen kanssa. Myös maalivahtipeli on joukkueen muuhun tasoon verrattuna laadukasta.
Diskoksen suurin heikkous on harjoituspelien perusteella epävarma puolustus, jossa kuitenkin potentiaalia riittäisi parempaan. Hyökkäyspäässä ratkaisijoiden puute voi nousta todelliseksi ongelmaksi. Muutaman pelaajan onnistumisista on kiinni paljon. Pitkien tappioputkien vaara on suuri, koska joukkue on kokematon. Kaiken kaikkiaan pelaajamateriaali lienee ennalta tarkasteltuna Mestiksen heikoin, joten menestyminen vaatii onnistunutta taktiikkaa ja joukkuepeliä sekä vastaavasti pelaajien henkilökohtaisen suoritustason nousua.
Diskos lienee vahvimmillaan alkukaudesta, kun pitkään yhdessä olleen joukkueen peli-into on korkeimmillaan ja vastustajat vasta hakevat omia koostumuksiaan ja taktiikoitaan. Toinen otollinen pisteidenkeräysaika on loppukaudesta, kun nuoret pelaajat ovat kokeneempia ja toivon mukaan kauden mittaan kehittyneitä. Päät eivät saisi painua tappioputkien koittaessakaan, sillä kokemattoman joukkueen suurimpia vahvuuksia on juuri yritteliäisyys.
Kaiken kaikkiaan pelaajamateriaali ei ole niin laadukasta, että pudotuspelipaikkaan olisi realistisia mahdollisuuksia. Karsintojen välttäminenkin vaatisi laaditun taktiikan onnistumista ja nuorten pelaajien tasonnostoa. Todennäköisin loppusijoitus Diskokselle on kuitenkin 11-12.