Sport on aina kuulunut suomalaisen jääkiekkoilun väliinputoajiin. Joukkue on lähes aina ollut I-divisioonatasolla maan parhaita mutta liigassa joukkue on pelannut vain yhden kauden. Sport hyvä joukkue muttei tarpeeksi hyvä. Valoa tunnelin päässä on sillä Vaasa on toinen vakava kandidaatti SM-liigaan kun kolmen vuoden kokeilu suljetun liigan kanssa on läpikäyty. Sport oli lähellä saada 14. joukkueen paikka liigaan kun liiga suljettiin mutta silloiset halliolosuhteet eivät antaneet mahdollisuutta liigapaikkaan.
Vaasan Sport pelasi ainoan liigakautensa koko liigan historian ensimmäisenä kautena. Tuolloin Sport sai tililleen vain kourallisen pisteitä ja putoaminen takaisin divariin oli kauden jälkeen edessä. Silti liigahistoriaa on kirjoitettu Vaasassa. SM-liigan kautta aikain ensimmäinen maali on tehty Vaasan jäähallissa. Maalin tekijänä toimi Sportin Raimo "rappari" Brax ja maali syntyi alle minuutissa ottelun avausvihellyksestä. Muuta historiallista kerrottavaa ainokaisesta liigakaudesta ei jälkipolville olekaan jäänyt.
Viime kausi
Sport oli viime kaudelle lähes jokaisen veikkaajan suosikki Mestiksen voittajaksi. Kauden alussa puheet konkurssista vetivät koko kaupungin ilmeet synkiksi. "Vaasan veri ei vapise" on tunnettu fraasi ympäri maan ja Vaasa näytti kaikille miksi sanontaa ei ole heitetty romukoppaan. Konkurssi vältettiin ja joukkue jatkoi pelaamista. Pitkäaikaiset yhteistyökumppanit eivät kaikonneet vaan tukivat joukkuetta entistä enemmän ja jopa fanit Sportin Fan Clubin johdolla keräsivät rahaa joukkueelle yli 30.000 mk. Pelillisesti joukkue menestyi kohtalaisesti. Runkosarjan viides sija oli tuskien taival. Joukkue kärsi "Canadiens-syndroomasta" sillä joukkue oli lähes koko kauden ajan loukkaantuneena. Pimeimmän talven aikana Sport pelasi lähes kaksi kuukautta vain vajaalla kolmella kentällisellä. Näin pitkät loukkaantumiset rasittivat rankasti pelikykyisiä pelaajia ja loppukaudella Sport olikin ilmeisen väsynyt ja loppuunkulunut. Tämä näkyi suoranaisesti playoffseissa. Vaikka Kiekko-Vantaa kaatuikin puhtaasti 3-0 ei TuToa vastaan enää potku riittänyt ja kausi päättyi pronssiotteluun jonka Hermes vei nimiinsä Kokkolassa. Kauden jälkeen oli selvää että nykyisen taloustilanteen takia monet pelaajista jättäisivät joukkueen. Mestiksen parhaaksi pelaajaksi tituleerattu Patrik Westerback lähti Ruotsiin, maalipörssin ykkönen Markus Jämsä lähti Lukkoon, samoin teki luotettava kahden suunnan sentteri Mika Viinanen sekä pikakiituri Hermanni Vidman sekä nuori ja taitava Niklas Fogström. Veteraanisentteri ja kapteeni Harri Lönnberg lähti, samoin teki voimalaituri Matti Raunio ja monikäyttöinen Veli-Pekka Ahonen jatkaa uraansa KoMu HT:ssa. Puolustuksesta lähti Tanskaan Ismo Siren. Yhteensä joukkue menetti pitkälti yli sata maalia ja kolmisen sataa tehopistettä. Kyseisen aukon paikkaaminen tulee olemaankin erittäin vaikea tehtävä. Miten tässä on onnistuttu tullaan näkemään kauden aikana.
Ensi kausi
Vaikka paperilla Sport on vain varjo entisestä, joukkue on erittäin kilpailukykyinen. Joukkueeseen on saatu mukaan lupaavia junioreita sekä pari kokeneempaa maailmaa kiertänyttä paluumuuttajaa. Maalivahtipeli on Mestiksen tasolle erittäin hyvä. Kaksi hyvää maalivahtia joista molemmat voivat voittaa otteluita. Puolustus on lähes kokonaan sama ja pari uutta pakkia on tullut mukaan. Omapään peli näyttääkin Sportin kohdalta erittäin hyvältä. Hyökkäyspäässä tuttuja nimiä on vain muutama. Vaihtuvuus on ollut erittäin suuri ja maalinteko tuleekin ehkä olemaan Sportin akilleen kantapää. Vaikka harjoitusottelut ovatkin menneet kohtalaisen hyvin on tietty särmä hyökkäyksessä vielä kateissa. Vaasassa toivotaankin että kyseessä on vain uusien pelaajien sisäänajovaihe.
Maalivahdit
Sport on maalivahtiosastoltaan erittäin hyvässä kunnossa. Marko Härkönen on ollut toistaiseksi ykkösmaalivahti ja kantanut vastuunsa loistavasti. Pienikokoinen Härkönen on nopeajalkainen, pysyy hyvin pystyssä ja liikkuu nopeasti tilanteiden mukaan. Varsinaisista heikkouksista löytyy mailapeli, kiekonkäsittelijänä Härkönen on nykymaalivahteihin nähden heikko. Myös pienestä koosta johtuen yläkulmiin livahtaa kiekko jos toinenkin mutta tyylilleen uskollisena Härkönen pysyy hyvin pystyssä ja torjuu korkeatkin vedot hyvin. Reboundit Härkönen hoitaa hyvin, kiekkoja ei usein jää pelattavaksi tai kiekot löytyvät kulmista. Kilpailuvietti on erittäin kovaa luokkaa ja Härkönen tosissaan taistelee jokaisesta kiekosta.
Kakkosmaalivahtina esiintynyt Timo Laaksoharju on valmis haastamaan Härkösen ykkösenä. Laaksoharju on paljon kookkaampi ja tyyliltään päinvastainen kuin Härkönen. Laaksoharju on kuin klooni kenestä tahansa Pohjois-Amerikassa pelaavasta maalivahdista. Laaksoharju pelaa mielellään butterfly-tyylillä polvet jäässä ja laukaisukulmat peittäen. Laaksoharju on akrobaattinen maalivahti ja mailapelaajana hän on hyvä. Parannettavaa löytyy reboundeista. Monesti hän joutuu tekemään paraatipelastuksia jättämistään irtokiekoista mutta pelityylin takia irtokiekot jäävätkin Pohjois-Amerikkalaisittain pakkien hoidettavaksi. Ihme on jollei Laaksoharjun nimi pian ole jonkun liigajoukkueen papereissa.
Puolustus
Puolustus Sportilla on vahvistunut viime kaudesta. Puolustuksesta poistui kiekollisesti erittäin taitava Ismo Siren ja hänen poislähtö tuo yhden elementin, selkeä hyökkäävä puolustaja puuttuu. Olli Hällfors on vuosien ajan ollut Sportin pakkikalustossa ilopilleri. Pienikokoinen parrunpätkä ei pelkää ketään ja omaa hyvät taidot pelata kiekkoa molemmissa päissä kaukaloa. Ehkä juuri Hällfors saakin enemmän vastuuta hyökkäyspelissä. Jussi Heikkinen on käväissyt pelaamassa juniorimaajoukkueessa asti. Kuitenkaan kaikkia lupauksia sulavasti luisteleva Heikkinen ei ole lunastanut. Kiekollisena virheitä tulee liian usein. Hyvänä päivänä kuitenkin Heikkinen on kovaa valuuttaa. Toni Sysimies hallitsee kiekon kanssa pelaamisen. Useinmiten juuri ylivoimalla Sysimies on mies kohdallaan ja lähes aina Sysi onkin se joka ylivoimalla pelaa viivalla. Kova ja tarkka laukaus on tuonut paljon maaleja. Uusista tulokkaista Juha Mattila ja Pasi Kuusisto ovat liigatason pakkipari. Molemmat ovat vahvimmillaan omassa päässä mutta omaavat hyvät ja monipuoliset taidot ja kokemuksen pelata kaikissa rooleissa. Kaksikko on erittäin tervetullut lisä minkä tahansa joukkueen puolustukseen ja heidän panos tulee aiheuttamaan paljon iloa punanuttujen riveissä. Omassa päässä parhaimmillaan ovat Mikael Hallbäck ja Matti Manner. Hallbäck on ehkä yksi sarjan idioottivarmimmista pakeista ja tarvittaessa kohahduttaa yleisöä puhtailla lonkkataklauksilla. Matti Manner on viime kauden tulokas ja löi itsensä läpi heti ja valittiinkin Fan Clubin toimesta kuukauden pelaajaksi tammikuussa. Kaksi mielenkiintoista pakkia löytyy vielä rosterista. Viime kauden alussa törkeän polvitaklauksen uhriksi joutunut ja vakavasti polvensa loukannut Miika Jämsä tekee paluun kaukaloon. Jämsän pelikunto tulee olemaan vielä mysteeri. Pelaamattomuus todennäköisesti näkyy kauden alussa mutta jos kuntoutuminen on onnistunut, Jämsä palannee takaisin pelaavaan kokoonpanoon. Eero Ovaska sai viime kaudella näytön paikan ja herättikin erittäin paljon mielenkiintoa. Erittäin ennakkoluuloton peli pisti kaikkien silmään mutta vahvistuneen pakkikaluston myötä Ovaskaan tullaan näkemään harvemmin. Tulevaisuuden nimi.
Hyökkäys
Sentteriosasto Sportilla on vaihtunut lähes kokonaan. Vain pienikokoinen ja erittäin aggressiivinen Ari-Pekka Pajuluoma jatkaa senttereistä. Hänen ollessa kentällä tapahtuu aina. Useinmiten tapahtuma on vastustajan suuttuminen mutta Pajuluoma napauttaa välillä maalin jos toisenkin. Uusina mukaan ovat tulleet JYP:n A-junnuista kovan potentiaalin omaava Ville Luoma, Ruotsista tullut Jori Kokkonen sekä paikallisvihollisen riveistä Hermeksestä tullut Juha-Matti Vanhanen. Harjoituspelien perusteella syytä huoleen ei tällä osastolla ole. Vaikkei kukaan senttereistä olekaan uusi Wayne Gretzky pystyvät kaikki tekemään runsaasti maalipaikkoja. Laitureista luottopelaajiin kuuluu Vesa Myllyaho. Kapteeniksi valittu Myllyaho on valmentajan unelmapelaaja. Kova työntekijä, väsymätön ja pyyteetön taistelija. Vaikkei kiekolliset taidot olekaan huippuluokkaa on Myllyaho joukkueelleen erittäin tärkeä pelaaja. Paljon odotetaan Marko Luomalalta. Isokokoinen ja kovaotteinen Luomala saa vihdoinkin kunnon näyttöpaikan. Myös toisen polven laituri Kristian Hjerpe tullee saamaan enemmän vastuuta. Yksi ilonaiheista on ollut harjoituspeleissä André Smulter. Muutama vuosi takaperin Smulter pelasi Sportissa mutta tuolloin vielä teini-ikäinen Smulter oli ongelmissa, pari kautta ulkomailla on tuonut Andrén kroppaan lisää massaa ja taidotkin ovat parantuneet huimasti. Toinen paluumuuttaja on Mikko Manner. Mikolta voi odottaa mitä vain. Mika Viinasen ja Hermanni Vidmanin kanssa TPS:n A-junnuissa dominoinut Kimmo Happo oli sivussa ison osan viime kaudesta. Tällä kaudella Happo onkin yksi isoimmista odotusten kohteista. Pienikokoinen mutta erittäin vantterarakenteinen Happo onkin yksi ehdokas joukkueen pistepörssin tai ainakin maalipörssin ykköseksi. Juuri ennen kauden alkua Sport hankki K-Vantaasta Sami Kaartisen. Kaartinen on selkeä vahvistus jo pelkästään kokemuksen takia ja lukuisista lähteistä onkin kuultu Kaartisen olevan aikamoinen pelimies. Kun joukkoon lisätään vielä Turkulaisten kiekkokoulun prototyyppi, tekninen ja peräänantamaton Veli-Matti Otava niin Sportin hyökkäys on kasassa. Kokonaisuudessaan hyökkäyskalusto on nuori ja tekninen ja muutamat väriläiskät tuovat oman mielenkiintoisen aspektin. Tasaisuus ja monikäyttöisyys onkin se mikä otteluista paistaa läpi katsomoon asti.
