Kuka Aapo?, saatettiin Kouvolassa vielä kauden 2004-2005 korvilla kysellä. Kyselyihin tuli vastaus varsin pian, kun suoraan B-junnuista edustukseen nostettu hyökkääjä pääsi vauhtiin. Kauden jälkeen Aapon nimi oli tullut tutuksi jo muillakin Mestis-paikkakunnilla.
Mutta palataan silti ajassa kymmenkunta vuotta taaksepäin ja Anjalankoskelle, jossa Lampinen aloitti jääkiekkoilun 11-vuotiaana. Anjalalainen harrasti jalkapalloakin Inkeroisten Purhassa, mutta pian veri – tai ehkä ennemmin valmentaja – veti nuorukaista jäälle.
– AaKoossa oli vajausta pelaajista 86-ikäluokassa ja Arolan Esa houkutteli mukaan. Taisi olla E-junioreissa, muisteli Lampinen Kuudennen kenttäpelaajan haastattelussa.
Pienillä paikkakunnilla urheilijanuorten rajallinen määrä vaikeuttaa joukkuelajien harrastamista. Jalkapalloporukkakin pieneni ja Lampinen päätti keskittyä pikkumustan lätkimiseen. Eikä lainkaan hassummin tuloksin…
Pikavauhdilla ikäluokan huipulle
Kaudella 2000-2001 vain muutaman vuoden lajia harrastanut Lampinen valittiin Kymi-Saimaan parhaaksi junioripelaajaksi, kuten seuraavankin kauden Pohjola-leirillä.
AaKoon C-junnujen kapteeni sai myös Anjalankosken kaupungilta vuoden 2001 tunnustuspalkinnon parhaana jääkiekkoilijana. Harri Aholan valmentamassa alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa Lampinen oli kauden 2001-2002 kolmanneksi paras maalintekijä.
Naapurikaupunkiin ja KooKoon väreihin Lampinen vaihtoi B-ikäisenä. Toisella kaudella varakapteenista kapteeniksi ylennyksen saanut hyökkääjä pisti tuulemaan toden teolla.
Lampinen muodosti KooKoon SM-sarjaan siivittäneen tehotroikan yhdessä jo AaKoo-ajoilta tutun Valtteri Skytän ja Janne Anttilan kanssa. Hän itse voitti kaudella 2003-04 koko SM-karsintasarjan piste- ja maalipörssin, kerättyään 11 pelistä hurjat tehopisteet 13+11. Kauden päätteeksi Lampinen palkittiin seuran parhaana junioripelaajana.
Otteet herättivät kiinnostusta. Lampinen treenasi kesän KooKoon edustusjoukkueen mukana, vaikka syksyn suunnitelmissa olikin muutto itään.
– Jos olisin saanut paikan ammattikorkeakoulusta, niin pelaisin tällä hetkellä todennäköisesti SaiPan A-junioreissa SM-liigaa. Opiskelupaikkaa ei tullut ja jäin Kouvolaan, Lampinen kertasi Kouvolan Sanomissa 27.1.2005.
Koulun sijasta Kuivalaista kurittamaan
Suunnitelmien muutos tuskin jäi suuremmin harmittamaan, sillä nuorukaisen ura otti ison harppauksen eteenpäin KooKoossakin. Lampinen esiintyi harjoituspeleissä edukseen ja teki yhden maalinkin. Paikka Mestis-miehistön kokoonpanossa Teemu Timoskaisen laidalla neloskentässä avautui kuitenkin vähän varkain heti kauden alussa, kun muutama nokkimisjärjestyksessä edellä ollut nuori miehitti sairastupaa.
Mestis-ura ei olisi voinut alkaa paljonkaan paremmin: Lampinen nimittäin iski KooKoolle voittomaalin, vaikkakin hivenen epäselvän sellaisen, 21.9.2004 Järvenpäässä uransa toisessa ottelussaan. Ari Kovasen ja Jussi Laineen esityöstä reilut kahdeksan minuuttia ennen päätössummeria syntynyt osuma kilahti kuuluvasti Heikki Kokkosen selän takana ja pomppasi takaisin kentälle. Itse sankarikaan ei ollut varma kävikö kiekko maalissa, mutta yhtä kaikki: summeri oli syttynyt ja tuomari vienyt kiekon keskelle.
– En tiedä itsekkään, että oliko se maali. Jos/kun se oli maali niin hienoahan se on. En kummiskaan montaa maalia kaudella tee, kertoili Lampinen itse vaatimattomasti Kuudennelle kenttäpelaajalle.
Väärässä oli. Avausmaalista huolimatta Lampisen rooli oli vielä syksyllä varsin pieni, mutta Lampinen osoitti kovalla taistelullaan ansaitsevansa paikkansa pelaavassa miehistössä. Loppusyksystä hän sai kokeilla muutaman pelin ykköskentänkin laidalla ja keväällä hän oli jo ansainnut paikkansa parhaalla mahdollisella tontilla.
Lampinen kiitti luottamuksesta iskemällä runkosarjan jälkimmäisen puoliskon aikana viisi lisämaalia, mukaan lukien jäätävä suoritus KalPaa vastaan tammikuun lopussa. Onnenpullat oli selvästikin syöty ennen kyseistä matsia. AaKoo-aikaisen idolinsa Tatu Katteluksen ja Reino Soijärven ketjukaverina hyökännyt Lampinen iski kaksi tärkeää maalia Pasi Kuivalaisen selän taakse ja KooKoo yllätti sarjan kärkijoukkueen.
– Kaksi maalia KalPaa vastaan on aika harvinaista herkkua. Se on tietysti hienoa, että saa vastuuta ja vielä onnistuu. Tällainen luo uskoa tulevaisuuteen, Lampinen sai hehkuttaa pelin jälkeen (KS 27.1.2005).
Läpimurto Mestiksessä
KooKoon kausi 2004-2005 oli paha pettymys, kun kovin toivein kauteen lähtenyt nuori ryhmä oli joutua jopa karsimaan sarjapaikkansa puolesta. Lampinen oli kuitenkin yksi harvoista valopilkuista; KooKoon positiivinen yllättäjä numero yksi. Hän sai kauden päätteeksi kutsun alle 20-vuotiaiden maajoukkueeseenkin Pietariin yhdessä Tuomas Gärdströmin kanssa.
Lampinen urakoi kauden aikana myös A-nuorissa ja oli SM-karsintoihin selviytyneen joukkueen tehopelaajia. Kuudessa karsintaottelussa Lampinen keräsi seitsemän tehopistettä ja divarissa tahti oli ollut liki kaksinkertainen. Näillä näytöillä olisi todennäköisesti irronnut paikka minkä tahansa liigaseuran A-nuorista, mutta valinta oli helppo kun KooKoo sai varmistettua jatkamisensa Mestiksessä.
Jatkaminen Kouvolassa sopi kuvioihin hyvin jo siksikin, että Lampinen aloitti kesällä asepalveluksensa Vekaranjärvellä. Harjoituspeleissä laitahyökkääjä esiintyi vakuuttavasti (2+2), mutta nuorukaisen toisesta Mestis-kaudesta odoteltiin raskasta. Kaikkea kanssa.
Intti ei vaikuttanut alkukaudesta jaloissa painavan, kun Lampinen uusi viime kauden maalisaldonsa jo kauden 16 ensimmäisessä ottelussa. Virtaa riitti myös käväistä pelaamassa yksi Mestis-ottelu Pikkuleijonien riveissä yhdessä Skytän ja Gärdströmin kanssa. Kauden edetessä väsymys ehkä jo näkyikin ja lähes puolet kevään pisteistä tulikin yhdestä ottelusta: 2+2 helmikuun alussa Vantaalla, kun KooKoo voitti 1-4.
Lampinen oli KooKoon juniorihyökkääjistä suurimmassa roolissa ja kiitti vastuusta komeasti. Tehoilla 10+10 Aapo oli KooKoon kolmanneksi paras maalintekijä ja sisäisen pistepörssin neljäs. Reijo Mansikka peluutti nuorukaista rohkeasti, ylivoima-aikaa tuli ja usein pelin loppuhetkilläkin luottoa riitti juuri Lampiseen, kun KooKoo haki tasoitusta ilman maalivahtia. Parannettavaa Lampiselle jäi eniten puolustusaktiivisuudessa.
Piste- ja maaliennätys uusiksi alkukankeudesta huolimatta
Läpimurtokauden jälkeen KooKoossa jatkaneelta Lampiselta uskallettiin toivoa ja odottaa osumia, mutta vielä syksyllä 2006 maalinteko tuotti ongelmia. Ennen joulukuuta Lampinen oli maalannut vain neljästi, mutta pukki toi lopulta ennenaikaisen lahjan TV-ottelun kolmannessa erässä, jossa KooKoo nousi voittoon HeKistä Aapon kerättyä käsittämättömät 3+2-tehot päätöserän aikana.
Koko kauden yhdessä Skytän ja Ilkka Saarelan kanssa pelannut Lampinen oli tosin syksynkin aikana kerännyt sen verran rutkasti syöttöpisteitä, että oman piste-ennätyksen rikkominen oli selviö jo hyvissä ajoin. Syksyn aikana Aapo tahkosi kaksikin seitsemän ottelun mittaista maalitonta putkea, mutta joulutauon jälkeen osumia syntyi jo tasaiseen tahtiin.
Lampinen oli yhdessä Skytän kanssa ainoa kauden kaikki ottelut pelannut kookoolainen ja jakoi toisen ketjukaverinsa Saarelan kanssa kärkisijan joukkueen tehotilastossa. Koko sarjassakin 18. sijalle riittänyt lukema +18 kertoi nuorisovitjan selvästi parantuneesta puolustuspelaamisesta, sillä vielä edelliskaudella Lampinenkin oli kerännyt vastaavassa roolissa reilusti miinuksia. Lampinen oli myös KooKoon tehokkain pelaaja kauden kotiotteluissa.
Petrattavaa KooKoossa jatkavalle laitahyökkääjälle jäi lähinnä hermokontrollissa. Etenkin syksyn maalittomina aikoina nuorukainen suuntasi liian paljon energiaansa suunsoittoon ja turhaan kukkoiluun. Ketjukavereidensa tavoin Lampinen ylsi pisteille kaikissa kauden neljässä KOO-VEE-kohtaamisissa (2+4).
Ensimmäinen laskusuhdanne
Kaudella 2007-2008 Lampinen oli KooKoon hyökkäyspään selvimpiä pettymyksiä – olkoonkin, että parikymmentä tehopistettä on ihan kelvollinen saldo kolmosketjun hyökkääjälle. Lampisen kehityskäyrän odotettiin kuitenkin jatkavan nousuaan aiempien kausien tapaan.
Aapon maalijyvä oli kateissa jo harjoituspeleissä ja edelliskausien yllättäjäketjun hajoaminen teki runkosarjan startinkin hankalaksi. Skyttä oli päättänyt laittaa akateemisen uran kiekkouran edelle ja Saarelakin jätti Kouvolan taakseen jo alkusyksystä.
Lampinen joutuikin nyt hakemaan paikkaansa läpi kauden ja turhautuminen paistoi ajoittain otteista. Loka-marraskuun tienoilla vire tuntui löytyvän ja Aapo saalisti kakkoskentässä hyvin pisteitä. Kauden edetessä hanat sulkeutuivat kuitenkin totaalisesti, eikä Lampinen maalannut kertaakaan tammikuun jälkeen. Pudotuspelien lähestyessä perheenlisäystä odotellut Lampinen katosi kuvioista totaalisesti, vaikka olikin runkosarjassa osunut kolmesti LeKin verkkoon.
Yrityksen puutteesta laituria ei voi kuitenkaan syyttää. Lampinen oli koko joukkueen ahkerin laukoja. Nuorena, maaliahneena ja potentiaalisena rightin hyökkääjänä Lampisella onkin edelleen mahdollisuudet urallaan pitkällekin. Ensi kaudella on edessä taas uusi yritys KooKoossa.
Päivitetty viimeksi 21.6.2008
