| näin äänestettiin Jatkoaika valitsi Mestis-runkosarjan parhaimmiston nyt jo seitsemättä kertaa. Äänestykseen osallistui 16 tiiviisti sarjaa seurannutta toimittajaa, joista jokainen rankkasi omat kolme suosikkikuusikkoaan (pistein 5-3-1).
Joukkueen arvokkainta pelaajaa äänestettiin esiraadin kasaamalta listalta, jossa jokaiselta seuralta oli mukana yksi ehdokas. Tasatilanteessa paremmuuden ratkaisi ykkössijoitusten määrä, mutta aina sekään ei saanut eroa aikaiseksi... Valinnoissa painotettiin koko runkosarjan panosta, joten vain murto-osan kaudesta pelanneet sekä sarjasta muualle siirtyneet jäivät ehdokaslistojen ulkopuolelle. |
Joukkueelleen arvokkain pelaaja –kategoria oli tämän kauden uutuus. Ideana oli palkita yksittäinen pelaaja, jonka merkitys joukkueelleen ja sen menestykseen on ollut suurin. Eli toisin sanoen: selvittää se, kuka oli kaikkein korvaamattomin pelaaja Mestiksen runkosarjassa 2007-2008. Todennäköisesti se kävikin selväksi – ja jos ei, niin ainakin vanha sanonta ”maalivahti on puolet joukkueesta” tuli todistetuksi.
Kisassa MVP-henkisestä tittelistä Tuomas Lohtanderin onnistui haastamaan todenteolla nimittäin vain Petri Koivisto. Kaksikon järjestys oli käänteinen All Stars –äänestykseen verrattuna, niin kokonaistuloksissa kuin yksittäisissä äänestyslipukkeissakin. Mutta nyt ei valittukaan sarjan parasta, vaan kriteerit olivat toiset.
Lohtander oli yhteispisteiden lisäksi kärkinimi niin ykkössijojen (6) kuin mainintojenkin (14) määrissä mitattuna. Koivisto oli viiden äänestäjän ykkössuosikki – mutta toisaalta taas peräti neljä toimittajaa löysi kolme muuta nimeä hänen edelleen. Huonoja eivät kuitenkaan olleet perustelut TuTo-vahdinkaan osalta:
”TuTon paras maalivahti sitten Urpo Ylösen. Hyvän joukkueen takana on helppo pelata. Silti monet TuTon tämän kauden voitoista ovat täysin Koiviston haamupelastusten ansiota.”
”Pelannut uskomattoman tasaisen kauden TuTon viimeisenä lukkona. Ainoaksi heikoksi hetkeksi jäänee Sport-ottelun viimeinen erä, mikä on lyhyt ajanjakso koko runkosarjan pelanneella maalivahdilla.”
”Ilman Koiviston illasta toiseen jatkuneita huippuotteita runkosarjan voitto olisi jäänyt haaveeksi, vaikka hyökkäys takoikin yli 200 maalia.”
”Jos muu joukkue löysäilee, niin tämä mies ei. Viimeisenä lukkona turkulaisten ylivoimaisuuden erittäin tärkeä palanen.”
”Jos vastustajaakin kiinnostaa voitto urheilullisuutta enemmän, Koivisto joutuu pleijareissa sairaslistalle ja pian perään muut tutolaiset kesälomalle.”
Vakavasti otettavia ääniharavia olivat myös hyökkääjät Antti Hildén sekä George Nistas. Molemmat esiintyivät kahdeksassa rivissä ja saivat tililleen kaksi ykkösvalintaa.
Hilden:
”Vastuunkantoa parhaimmillaan. Johtava pelaaja joukkueessa, joka on yllättänyt positiivisesti.”
”"Hilu" tuli, näki ja voitti. Joukkueensa ehdoton hyökkäyksen liideri ja sytyttäjä. Saa ketjukaverinsa näyttämään hyvältä.”
”Sarjan yllätysjoukkueen menestyksen ruumiillistuma, epäilen jopa hengelliseksi johtajaksi.”
”Superyllättäjän tärkein yksittäinen pelaaja, antaa kokemuksellaan nousijalle mahdollisuuden pärjätä.”
Nistas:
”Kauden paras ulkomaalaishankinta ja joukkueelleen täydellinen vahvistus. Sentteripulaan ennen kautta joutuneen joukkueen siunaus.”
”NiceTouch. Merkitys joukkueelle todella suuri. Ratkaisija, joka osallistuu myös puolustamiseen.”
”Mestiksen selkeästi paras ulkomaalainen. Pelaaminen on todella nautittavaa katseltavaa miehen päästessä kunnolla vauhtiin. Nistasin pelisilmä huikeaa luokkaa ja syötöt sen mukaista taidetta. Tärkein yksittäinen pelaaja KooKoolle.”
”Tärkein lenkki KooKoon ulkomaalaisvahvistuksista. Hieno pelaaja, joka pystyy ratkaisemaan pelejä henkilökohtaisella osaamisellaan.”
”Täsmähankinta, jonka ansiosta myös Baker ja Clarke saatiin Kouvolaan.”
Ykkösehdokkaaksi nimettiin kertaalleen myös Jarkko Heikkinen, joka Jarmo Jokilan tavoin löytyi kahdesta rivistä. Yksittäisiä hajaääniä sai vielä muutama muukin pelaaja.
Heikkinen:
”Hokin kapeassa pakkimateriaalissa ihan kuningas, täysin ylivoimainen joukkueen sisäisessä tehotilastossa, sarjan paras omassa päässä, tärkeä lenkki ylivoimapelissä ja oletettavasti kokemuksensa myötä pukukopissakin.”
Jokila:
”Ilman Jokilaa saattaisi tosin hyvinkin jatkua murheellisemmissa merkeissä. Nuori kaveri joutui aika vaikeaankin paikkaan ja ehkä se on välillä näkynyt esityksissäkin. Kuitenkin pystynyt liidaamaan joukkuetta ja ollut suoraan osallisena kolmasosassa joukkueen maaleista.”
Maalille äärettömän kova kisa
Toisin kuin monella aiemmalla kaudella, ei tällä kertaa ykkösmaalivahdin valinta ollut läpihuutojuttu. Se kielii ehkä jonkin verran siitä, että kukaan ei pelannut täydellistä kautta, mutta enemmänkin siitä, kuinka paljon hyviä maalivahteja Mestiksestä löytyikään!
Ykköstontille tarjottiin peräti kuutta eri vahtia. Kärkikaksikko erottui kuitenkin selvästi muista. Koivisto oli mukana 13 rivissä, joista ykkösenä peräti seitsemässä. Lohtander oli puolestaan selvästi suosituin kakkosvalinta.
Tilastojen kärjessä killuvat KooKoo-vahdit kärsivät todennäköisesti jonkin verran tasaisuudestaan. Moni äänestäjä miettikin, kummalle Anteista äänensä antaisi. No: kärkisijat eivät olisi olleet vaarassa, vaikka Antti Härmän hajaäänet olisikin testamentattu kollega Antti Orelle. Ore oli kuitenkin äänestyksen selvä kolmonen:
”Tilastokärki, vaikkei edessä pelaa sarjan paras joukkue, siksi räpylän mitalla Koiviston edellä.”
”Kivikovan KooKoon maalivahtikaksikon niukasti terävämpi kärki. Todellinen muuri ja vastustajan masentaja.”
”Vanhemmalla iällä Mestiksen kärkikaartiin noussut suurikokoinen ja todella peittävä kassari. On ollut kuluvalla kaudella hyvä kirittäjä nuorelle Härmälle, jonka kanssa mies muodostaa Mestiksen parhaan maalivahtitandemin.”
”Paras torjuntaprosentti, mikä on maalivahdeilla tietenkin tärkein mittari. KooKoon viisikkopuolustuksen takana lienee tosin yksi sarjan parhaista paikoista torjua prosenttia ja jaettu vastuu laskee vähän arvostusta äänestyksessä, jossa mitataan koko kauden ansioita, vaikkei maalivahdista yhtään heikompaa teekään.”
Kannatusta riitti kuitenkin vielä monelle muullekin. Ykkössijalle ehdoteltiin niin Härmää, Juho Santasta kuin Teemu Seppästäkin:
Santanen:
”Paljon pelejä, paljon vastuuta. Nousijajoukkueen tukipylväs.”
”Torjunut kokemattomalle joukkueelle tukun tärkeitä pisteitä, ja on ollut yksi iso syy LeKin menestykseen.”
”Ura lähtenyt uuteen nosteeseen, mahdollistanut sarjanousijan kamppailemisen sarjan kärkisijoista.”
Härmä:
”KooKoon mv-kaksikon toinen kivikova suorittaja. Pelasi oman ruutunsa lähes täydellisesti.”
”Maalivahti on puoli joukkuetta. KooKoon osalla ehkä jopa enemmän. Kahdesta Antista oli pakko valita, mutta Härmän suuntaan lopulta kallistuin.”
Seppänen:
”Viime aikojen tulokset saivat miettimään, mutta uskon että Joensuussa mättää ihan joku muu kuin maalivahtipeli. Joka tapauksessa: pieni mies, mutta suuret teot. Tosi vikkelä ja potentiaalinen kaveri. Jo Guimondin syrjäyttäminen oli kova temppu.”
TuTo-pakeille ei vastusta
Kaikista selvimmän kategoriavoiton TuTo nappasi puolustajien osalta. Kokenut Pasi Järvinen pääsi jo kolmatta kertaa tähdistöön – tällä kertaa vieläpä maksimiäänin! Vierelle löytyi tuttu kaveri, sillä Kai Syväsalmenkaan ei juuri sijoituksensa puolesta täytynyt jännittää. Kuusi äänestäjää jätti tosin Syväsalmen pois ykkösparistaan – yksi jopa koko kärkikuusikosta.
Myös pakkiäänestyksen kolmonen erottui suhteellisen selvästi. Alkusyksystä Kouvolaan saapunut kanadalaispakki Michael Clarke ehti hurmaamaan kolme toimittajaa jopa ykkössijaehdokkaakseen. Äänestyslistallaan Clarken ohitti vain yksi osallistujista.
Sen sijaan neljännestä paikasta kisa oli äärimmäisen tiukkaa. Jälleen erinomaisen kauden pelannut Jarkko Heikkinen jäi Tuukka Suoniemen taakse ja rannalle ruikuttamaan vain yhden pisteen turvin. Kauaksi ei jäänyt myöskään Sportin luottopuolustaja Mikael Hallbäck.
Heikkinen:
”Jatkoi tutulla tasollaan. Tyylikästä ja rauhallista pelaamista illasta toiseen, vastustajat eivät kovin helpolla tämän härän ohi livahda.”
”Heikkinen on ikävä ihminen, vastustajan kannalta. Pelissä aina tekemisen meininkiä.”
”On ihan sarjan kärjessä paitsi kiekollisen pelaamisen, mutta myös puolustustyöskentelyn osalta. Tärkein yksittäinen pelaaja Hokille. Niin ärsyttävä seurattava, ettei edes uskalla kuvitella millaista olisi pelata Heikkistä vastaan...”
”Hyvä puolustaja on veemäinen. Heikkisen V voidaan kirjoittaa isolla. Ohittamaton ja vielä taitavakin.”
”Hokin kapteeni, joka on kaukalossa aina yhtä tulta ja tappuraa. Suu käy lähes samaan tahtiin mailan kanssa, jonka seurauksena tehopisteitä sekä jäähyjä tulee tilastoihin suuria määriä.”
Hallbäck:
”Vaisun Sportin harvoja valopilkkuja. Luottopakki ei loista otsikoissa, mutta tekee työnsä.”
”Takuuvarma joukkuepelaaja on vähän kuin huomaamatta takonut kasaan tosi kovat tilastolukemat. Plusmiinustilasto muiden Sport-pelaajien saldoon verrattuna ällistyttävä.”
”Paranee vain vanhetessaan. Vauhti ei aina tunnu riittävän, mutta on silti aina oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Uhrautuu joka ilta mm. heittäytymällä kiekkojen eteen.”
”Kun kausi etenee, niin vaasalaisikoni vertyy. Antaa kaikkensa Sportin puolesta, vaikka ei suurimmissa otsikoissa näykään. Yhä joukkueensa tärkeimpiä pelaajia, hoitaa loistavasti hommansa.”
Jos roolitus olisi ollut äänestyksen teemana, olisi tähdistöön löytynyt varsin helposti sopivan romuluinen pakki kolmospariinkin. Jani Honkasen värikäs kausi ei jäänyt huomioitta, vaan miehen nimi löytyi peräti yhdeksän toimittajan listoilta:
”Tuo munaa KooKoon riveihin. Pelaa fiksusti – käyttää vahvuuksiaan eikä yritä hienouksia.”
”Iso, ruma ja ilkeä. Omat rakastaa ja muut vihaa. Pelaa pikkusikaa kokoajan ja ajelee välillä todella rujosti vastustajia laitaan. Tekee myös siinä sivussa varsin kelvollisesti tehopisteitä.”
”KooKoo keikkui lähes koko kauden niin yli- kuin alivoimatilastojenkin kärjessä, eikä vähiten Honkasen ansiosta. Jo pelkkä olemus rauhoittaa oman maalin edustaa kummasti. Muutama kilahdus on nähty, mutta enemmänkin tuomareiden ylireagointia.”
Ykkössijoja ei muille herunut, mutta hajaääniä keräsi moni muukin. Ohessa poimintoja perusteluista:
Ilkka Kallioinen (Jukurit):
”Mikkelissä harvinainen kausi, kun selvää liideriä puolustupäässä ei ollut. Kallioinen kasvatti saapaskokoaan kiitettävästi ja osoitti kauden loppua kohti olevansa tärkeä ja epävarmassa puolustuksessa harvinaisen varma suorittaja.”
Tommi Pelkonen (Salamat):
”Huikea tasonnosto odotuksiin nähden. Sieltä jostain kiven alta se junnuaikojen kiekollinen potentiaali löytyi, kun vain sai riittävän ison roolin. Korvaamaton kaveri Salamoille. Messevät tehot pakkipari-Nyrhisen nousujen paikkailuista huolimatta ja muutenkin puolustustyöstä tinkimättä.”
Lauri Kinos (Jukurit):
”Iso, paha ja ilkeä. TuTo-fanien ykkösinhokki.”
Aki Nurminen (HeKi):
”Peliaikaa kertynyt tuhottomasti ottelusta toiseen ja silti plus-miinustilasto on kaksi astetta lämpimän puolella.”
Päivää, olikos tämä se Forsellin kategoria?
Juuh, Forsellin kategoria oli ja taitaa olla niin kauan kuin pappa vaan jaksaa. TuTo-stara Tero Forsell pyöritteli taas tälläkin kaudella sellaiset kiemurat, ettei paremmasta väliä. Super-Tero oli jälleen ylivoimainen: vain yksi äänestäjistä nosti KooKoon George Nistasin turkulaisen edelle.
Myös Nistasin nimi löytyi kaikista kärkikolmikoista, joten valinta kakkospallille oli selvääkin selvempi. Ehkä ainoa epäselvyys olikin siinä, pitäisikö kanadalaista äänestää keskelle vai laitaan. Vähän saman pulman aiheutti kolmanneksi eniten sentteriääniä kahminut Tuomas Nikoskelainenkin:
”Mieletön kevät. Joutunut oudolle pelipaikalle, mutta nosti sieltä käsin itsensä senttereiden pistepörssin kakkoseksi vaisun syksyn jälkeen. Sarjan paras lyöntilaukaus.”
”Jokapaikanhyölä. Hyökkää ja puolustaa yhtä antaumuksella. Loistava laukaus, jota ei pelkää käyttää. Tärkeä pelaaja Hokille pudotuspeleissä johtajaominaisuuksiensa ansiosta.”
”Hokin taidokkaan hyökkäyspelin tärkein osanen. Sisäistänyt loistavasti Suikkasen ohjeet ja saa omalla toiminnallaan muun joukkueen astetta paremmaksi.”
”Pystyy pelinrakentamisen ohella myös itse ratkaisuihin, ei ole tässä suhteessa riippuvainen laitureistaan.”
Edellä mainitun kolmikon lisäksi vain Petri Lehtonen sai nimensä useammalle lapulle:
”Vanhan koulukunnan sentteri, joka ei taaskaan pettänyt. Lehtosen kanssa valmentaja ei ole koskaan pulassa, kun aina tietää, mitä saa.”
”Kalevankankaan Kuninkaan hyvyyttä ei taideta ymmärtää kunnolla edes Mikkelissä.”
”Pitkän linjan menestyjä ja joukkueelleen kullanarvoinen kimpale. Aloituksissa, peliälyssä ja maaliahneudessa aivan sarjan kärkeä.”
Kakkos- ja kolmossijoille ehdotettiin myös seuraavia keskushyökkääjiä:
Cole Koidahl (Titaanit):
”Hyvä hankinta, joka oli varsinkin syksyllä erinomaisessa iskussa. Hyytyi kevättä kohden joukkueensa peliesitysten mukana, mutta osoitti olevansa motivoituneena yksi sarjan taitavimmista pelaajista.”
Jarno Niinimäki (Salamat):
”Voisi pärjätä jossain ihan oikeassa jääkiekkojoukkueessakin!”
Uusintalaskennan ja –kierroksen paikka
Kategorioissa tiukin skaba käytiin laidoilla. Ykkösvalinnasta ei tosin ollut epäselvyyttä. Jouni Virpiö sai 13 ykkösääntä ja oli mukana lopuillakin lapuilla kakkoskentässä. Sen sijaan toinen paikka Forsellin laidalta ratkesi vasta tarkastuslaskennan ja toisen äänestyskierroksen jälkeen.
Antti Hildén ja Markku Vuorisalo keräsivät nimittäin tismalleen saman pistemäärän. Eikä siinä vielä kaikki, sillä myös kakkossijoja kertyi sama määrä. Pikainen uusintaäänestys kaksikon välillä pilasi kuitenkin turkulaisten haaveet täysin sisäsiittoisesta ykköskuusikosta.
Kakkoskentän toisen laidan paikasta käytiin siitäkin melko tiukkaa taistelua – toivottavasti ei kuitenkaan puukkojen kera, vaikka Vaasassa oltiinkin... Niin Markus Jämsä kuin Juho-Tuomas Appel saivat kumpikin kolme ykkössijaa, mutta ensin mainittu oli mukana kahdessatoista rivissä, kun Appelin oli tyytyminen kymmenen ja sitä myötä viidenteen sijaan:
”Piti Sportia käytännössä yksin pinnalla synkän syksyn aikana, jopa vieraalta pelipaikalta käsin. Hiipunut ehkä vähän siitä, ja roolikin pienentynyt, mutta silti yksi Mestiksen tämän kauden kirkkaimmista tähdistä.”
”Syöttötaito lähentelee Nistasin ja Forsellin tasoa. Nopea luistelija, joka pyrkii aina lyötämään kaukalosta vapaan joukkuetoverin, jolle syöttää. Voisi joskus olla hieman itsekkäämpikin. Tulevaisuuden liigapelaajia, jos otteet jatkuvat yhtä nousujohteisina.”
”Kärsi joukkueen ailahtelevista otteista, mutta osoitti olevansa sarjan taitavimpia laitureita kiekon kanssa. Todella sähäkkä, joskin pienikokoinen.”
Kymmenessä rivissä esiintyi myös K-Vantaan ykköshyökkääjä Jarmo Jokila, jolle ei kuitenkaan kertynyt yhtäkään ykkössijaa:
”Taiteilijatyyppi pystyy parhaimmillaan temppuihin, joihin juuri kukaan muu ei veny. Aina ei kulje, mutta parhaimmillaan nuori mies on lähes pitelemätön. Joukkuepelaajana parannettavaa, mutta pystyy suorituksillaan sytyttämään koko joukkueensa.”
”Yksi taitavimmista yksilöistä sarjassa. Lukemattomia yksilötaitojensa ansiosta rakennettuja maalipaikkoja ja niistä seuranneita maaleja.”
”Jokilan pelitapa ja taitotaso tuo katsojalle mukavaa lisäarvoa, nyt lisämausteena myös tuloksellisuus.”
”Pelaajatyyppinä mahdollisuus nousta ihan kunkuksi Mestiksessä. Kovemmissa sarjoissa voi kuitenkin olla nihkeämpää, kuten isoveljenkin esimerkki on osoittanut.”
”Snaipperi teki paljon maaleja, ja onnistui silloinkin, kun joukkuekaverit konttasivat.”
Sen sijaan joukosta löytyi vielä eriäviäkin näkemyksiä. Ykköstähdistöön tarjoiltiin kärkinimien ohella vielä viittä muutakin pelaajaa ja kaikkiaan ääniä keräsi peräti viisitoista eri laitahyökkääjää:
Marko Virtala (Hokki):
”Osoittanut, ettei viime kevään kova vire ollut sattumaa. Joukkueensa tukipilari.”
”Maaliahne ja omalla tavallaan todella boheemi tapaus. Etenkin vaasalaiset rakastavat miehen maalituuletuksia kuin hullu puuroa.”
Jarkko Hattunen (Hokki):
”Varmasti sarjan viihdyttävin kaveri. Pakko pidättää hengitystä, kun näkee Hattusen yksi vastaan yksi –tilanteissa.”
”Tämän kauden Erkinjuntti, jolla mahdollisuudet samaan liigassakin. Muistetaan vielä sekin, että ikänsä puolesta olisi voinut pelata vielä junnuissakin!”
Tomi Karlsson (Jokipojat):
”Oli hyvä Salamoissa syksyllä ja jatkoi väkevästi myös Joensuussa. Ehdotonta sarjan eliittiä.”
Aki Keinänen (TuTo:
”Palailemassa sille odotusten tasolle mitä Kuopiossa viitisen vuotta sitten oli. Komeat pisteet – etenkin kun ne on tehty ykköskentän takaa. Nousi monessa pelissä ratkaisijaksikin.”
”Olisi liigatasoa, jos joku opettaisi miehen luistelemaan. Sarjan paras rannelaukaus.”
Ville Väkeväinen (HeKi):
”Nuorella miehellä riittää asennetta, mikä näkyy tulostaululla ja myös jäähyissä.”
Kuulapää jäi kakkoseksi
Hullunahan sitä olisi pidetty. Sitä siis, joka olisi sanonut Juha Juujärven luotsaavan LeKin taistoon kotiedusta ja itsensä Jatkoajan vuoden parhaaksi valmentajaksi. Näin siinä kuitenkin kävi. Juujärvi jopa repi kohtalaisen selvän eron huomattavasti mediaseksikkäämpään haastajaansa Ismo Lehkoseen.
LeKi-luotsi oli kaikkien äänestäjien mukaan vähintään kärkikolmikossa. Ykkössijoja irtosi kymmenen. Loput kuusi matkasi Turkuun. Kaikille ei kuitenkaan runkosarjan ylivoimainen voittokaan riittänyt, vaan joissain perusteluissa vedottiin TuTon ylivoimaiseen materiaaliin ja siihen, ettei valmentaja joutunut missään vaiheessa todellisten haasteiden eteen, mutta toki kehujakin riitti:
”Onko pakko perustella?”
”Ei TuTon näin ylivoimainen pitänyt runkosarjassa olla. On siellä muutakin tehty kuin sanottu ykköskentälliselle, että käykääpäs pojat taas ratkaisemassa matsi.”
”Yksi Suomen johtavista valmentajista touhuaa Mestiksessä. Nostanut turkulaisjoukkueen perustason selvästi kilpailijoita ylemmäksi, sillä on harvinaislaatuisesti melkoinen mestari sekä pelitaktiikassa että pelaajien kehittäjänä.”
”Opetti taas kentällisen verran junnuja miesten peleihin ja jalosti entisestään vanhempia oppilaitaan. Plussaa myös siitä, ettei antanut missään vaiheessa taustakuohunnan häiritä päivittäistä valmennustyötä.”
”Pitkä ja nousujohteinen työ TuTon peräsimessä on päättymässä tähän kauteen ja jollei todella suuria ihmeitä tapahdu, juhlitaan Turussa Mestiksen mestaruutta. Miehen poistuessa Mestiksestä jää otteluiden jälkeisiin pressitilaisuuksiin todella suuri aukko paikattavaksi.”
”Aiemmat hyvät kaudet ovat päättyneet keväällä pettymyksiin, mutta nyt näyttäisi tilanne olevan toinen. Vakuuttava runkosarja enteilee pitkää kevättä.”
Kärkisijoille ei siis muita ehdoteltu, mutta valtaosa äänestäjistä nimesi kakkos- tai kolmosehdokkaakseen viime kaudella Hokin mestaruuteen luotsanneen Kai Suikkasen:
”Kajaanista vietiin keväällä ”kaikki", ja siellä ne on taas sarjan kärjessä. Kovaa duunia ja pelillisesti kivaa katsottavaa.”
”Hokki nousi kauden mittaan mitalisuosikiksi, kun Suikkanen sai kehittyneen pelitapansa iskostettua pelaajien aivoihin. Pystyy hyödyntämään pienten ja vikkelien pelaajiensa ominaisuudet täysipainoisesti ja tuloksekkaasti. Lisäksi Mestis-yleisö viihtyy kajaanilaisten vauhdikkaissa peleissä.”
”Viime kausi ei ollut mikään onnenkantamoinen, vaan Suikkasella on taito hallussaan. Kaikkia ei Suikkasen valmennustyyli miellytä, mutta tulosta se tuo tälläkin kaudella.”
”Syksy ei ollut kovin hohdokas kainuulaisille, mutta Suikkanen onnistui kääntämään ajatukset pois edellisen kevään mestaruudesta. Krapula jäi lyhyeksi ja tekemisen meininki on ollut keväällä kova. Potentiaalia uusia mestaruus.”
Muutama hajamaininta irtosi myös seuraavalle kolmikolle:
Jori Kokkonen (SaPKo):
”Kokkosta on paljon dissattu – ehkä siksi ettei näytä eikä kuulosta Scotty Bowmanilta, mutta kasvatti joukkueensa voittamaan myös vieraissa ja vei ennen kauden alkua karsintoihin tuomitun SaPKon pudotuspeleihin, vaikkei kokoonpanossa ole kuin yksi hyvä puolustaja. Ja sekin on entinen hyökkääjä.”
Juhani Tamminen (Sport):
”Nosti mestiksen kiinnostavuutta jo pelkällä nimellään. Vahva loppukausi. Sport ja Tamminen voi olla (on) pudotuspelien yllättäjä....”
Vladimir Kolek (KooKoo):
”Sai luotsattua joukkueen huimaan voittoputkeen kaameassa loukkaantumissumassa.”
Kehuminen on joskus vaikeaa
Parhaan tuomarin valinta on ollut perinteisesti vaikeaa. Jotkut toimittajista halusivat ilmoittaa erikseen, ettei ammattikunnasta löydy onnistujia, mutta useampi totesi vain, ettei näkemyksensä riitä arvioimaan tuomareita. Ja monestihan hyvän tuomarin merkki onkin se, että nimi ei jää mieleen – toisin kuin sen yhden ratkaisevan virheen tehneen raitapaidan, jota kirotaan aina seuraavaan peliin saakka...
Joka tapauksessa: kuudestatoista äänestäjästä yksitoista kertoi rohkeasti näkemyksensä myös runkosarjan parhaasta päävalmentajasta. Ykköseksi kiri jälleen Tuomo Sorakangas, joka on saanut vastaavan arvostuksen kohdalleen jo kahdesti aiemminkin. Sorakangas oli myös tuomareista ainoa, jonka kaksi eri toimittajaa rankkasi kärkisijalle.
Kakkoseksi äänestyksessä sijoittunut Seppo Lindroos sai puolestaan ääniä peräti neljältä eri toimittajalta – mikä oli jo kohtalaisen hyvä saavutus. Tuomarivalintoja hankaloittaa nimittäin sekin, että eri oikeudenjakajat viheltelevät eri puolilla maata. Kaikkiaan tällä kaudella onkin Mestis-kaukaloissa nähty jo pitkälti neljättäkymmenettä eri päätuomaria.
Kehuja sai niin tuomaritoiminta kokonaisuudessaan kuin yksittäiset pillipiiparitkin:
”Oikeastaan tällä kaudella Mestis-tuomaroinnin taso oli ilahduttavan hyvä. Ja vielä ilahduttavammaksi sen tekee se, että suurimpia onnistujia olivat tuoreet nuoret tuomarit. Koko kärkikolmikkoni näyttäisi olevan –81-syntyneitä ja käytännössä ensimmäistä kokonaista kauttaan viheltäviä.
Tuntuu, että kyseiset nuoret ovat valmiimpia omaksumaan pelin hengen. Eli selkeä linja ottelun mukaan. Vuodesta toiseen samoissa ympyröissä pyörineet tuntuvat sen sijaan nousevan peli toisensa jälkeen ottelun ykköspuheenaiheiksi.”
”Varmaa työskentelyä, ei sorru hätiköintiin.” (Tatu Savolainen)
”Ex-pelaaja haistaa pelin juonen.” (Antti Boman)
”Pitää linjansa alusta loppuun saakka, eikä sorru paikkausjäähyihin. Miehen auktoriteetti on kaukalossa kovaa luokkaa.” (Teemu Salminen)
”Leppäsellä on linja. Se on välillä huonompi ja välillä parempi, mutta ainakin se on linja.” (Jussi Leppänen)
”Juuri oikeat asiat eli estämiset ja mailahäirinnät linjakkaasti pois, mutta antoi taklata kovaakin, mikä on jostain syystä kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys nykytuomareilla.” (Marko Vepsäläinen)
”Jossain kohtaa jäänyt mieleen vähän turhan pikkutarkka linja, mutta ei kertaakaan aihetta suuriin moitteisiin.” (Jarkko Ruokonen)
