Tasaisessa ja jännittävässä ottelussa ei näkynyt, että joukkueet ovat pelanneet eri sarjatasoilla. D-Kiekko pysyi hyvin Titaanien vauhdissa mukana, ja ottelu olisi voinut hieman paremmalla viimeistelyllä päättyä myös kotijoukkueen voittoon.
– Hyvältä se pelaaminen tuntui. Vauhti oli tietysti kovempi kuin Suomi-sarjan peleissä. Hyvin pärjäsimme mukana ja oli tasaväkinen peli, Toni Rautakorpi pohti ottelun tauottua.
D-Kiekon ajoittaisesta hallinnasta huolimatta Titaanien Mestis-rutiini näkyi. Vierailija ei antanut tilaa eikä aikaa maalin edessä, joten parhaimmille maalipaikoille pääsy oli työn ja mustelmien takana.
– Onhan heillä isokokoinen puolustus ja ottivät hyvin äijät maalin edestä. Kun vaan menemme liikkeellä, niin pääsemme hitaiden pakkien ohi, Rautakorpi mietiskeli.
Ajoittain kovaa pelannut Titaanit kulutti sangen ahkerasti jäähypenkkiä. Kotijoukkueelle oli tarjolla kahden miehen ylivoimaakin useampaan otteeseen, mutta tulos jäi valjuksi. Rautakorpi viimeisteli ensimmäisen maalinsa juuri Titaanien jäähyn päätyttyä ja toinen syntyi ylivoimalla.
– 5-3-ylivoimissa meidän olisi pitänyt ratkaista. Olihan niitä paikkoja, mutta seuraavissa peleissä sitten.
Mestiksen häntäpään joukkueiden ja Suomi-sarjan kärjen väliset pelilliset erot eivät ole kovin suuria. Eroavaisuudet ovat lähinnä pienissä asioissa.
– Liikkeessä tietysti on suuri ero. Lisäksi peli on fyysisempää, taklaukset ovat kovempia. Ei meidän porukalla kuitenkaan ole siinä suhteessa mitään hätää, Rautakorpi sanoi.
Rautakorpi on saanut omaa peliään kevättä kohden paremmin uomiinsa. Maaleja on alkanut syntyä varsin mukavalla tahdilla. Edelliskaudella rannevammasta kärsinyt hyökkääjä ei kuitenkaan syytä vanhoja vaivoja alkukauden lievästä tehottomuudesta.
– Ei sen rannevamman taakse voi piiloutua. Parhaimmillaan se ei ollut alkukaudella, mutta olisi siinä pitänyt paremmin pelata.
Tappiosta huolimatta D-Kiekon miehistössä ei ole syytä laittaa päätä pensaaseen. Joukkue pystyi haastamaan ylemmän sarjatason ryhmän, ja unelma Mestis-noususta elää edelleen vahvana.
– Kyllä me Mestikseen menemme, Rautakorpi totesi luottavaisesti.