Neljä uutta huomionarvoista asiaa ottelupariin:
Metkut ja ketkut
Juha Juujärvi avasi pelin lataamalla harvinaisen vilpittömän oloisesti paineet KooKoolle. Vladimir Kolek taas vastasi avausvoiton jälkeen ja varoitti: me tulemme jatkossa kovempaa. Oli varoituksella vaikutusta tai ei, niin KooKoo karkasi Lempäälässä 5-0-johtoon ja otti tukevan otteen jatkopaikasta.
Tällä välin vasta pudotuspelivalmentamista opetteleva Juujärvi oli kääntänyt koutsien kikkakirjasta kakkossivun ja kokeili klassista maalivahtisumutusta. Ensimmäisen pelin epäonnistuminen pantiin Juho Santasen puolikuntoisuuden piikkiin ja toiseen koitokseen maalille luisteli vastoin ennakkotietoja Juha Toivonen.
Keskiviikon pelin jälkeen taktiset analyysit jäivät vähiin, kun puhetta herättivät lähinnä törkeydet ja filmaukset – olkoonkin, että moisia ei itse pelissä edes taidettu nähdä. Varmuuden vuoksi Kolek kuitenkin kielsi pelaajiensa haastattelemisen.
Mitkä ovat valmentajien seuraavat shakkisiirrot: haetaanko maltilla tornitusta, vai uhrataanko sotamies kuninkaalle?
Kantti
Sapere aude – uskalla ajatella – oli Immanuel Kantin avainlause. Nyt on kuitenkin kyse vähän toisenlaisesta kantista, vaikka filosofisissa teemoissa liikutaankin. Peli on 2-0 ja LeKin selkä seinää vasten. Vierailla ei ole enää varaa virheisiin.
Mutta toisaalta: nousijajoukkueella on alla ikimuistoinen kausi, odotukset on ylitetty ja meneillään on viimeiset pelit tällä porukalla. Miksei niitä voisi pelailla pidempäänkin?
Eikä katkaisuvoitonkaan ottaminen ole koskaan helppo lähtökohta pelille. Paineita ei KooKoolla ole, mutta uhkakuvana on ajatusten karkailu. Joku saattaa jopa laskea, että kyseessä on ensimmäinen kolmesta ottelupallosta ja hakea ässää vielä kakkossyötölläänkin.
Lukemat
77% vastaan 92% ja 14% vastaan 42%.
Pudotuspeleissä pelataan samaa vastustajaa vastaan; voittajan on voitettava kilpakumppaninsa osa-alueiden sisäisissä taisteluissa. Näistä kenties tärkeimmät ovat ylivoima- ja maalivahtipelin tehokkuus.
LeKi on hävinnyt aiemmissa kahdessa ottelussa molemmat kategoriat tylyllä tavalla – ja tulos näkyy taululta. Ilman merkittävää parannusta molempiin prosentteihin sen kausi loppuu lyhyeen. Antti Härmälle ja KooKoo-ylivoimalla haastetta tuo puolestaan kovien lukemien ylläpitäminen.
Top- ja Flop-3
Ottelusarjan alisuorittajat löytyvät Lempäälästä. Niin Antti Hildénin, Tuukka Suoniemen kuin maalivahdinkin – kumpi jatkossa pelaakaan – on yllettävä parempaan, eli runkosarjan tasolleen, mikäli joukkue välieriin mielii.
Hildén oli runkosarjassa kokemattoman joukkueen johtohahmo. Nyt pelistä puuttuu kaivattu röyhkeys sekä suoraviivaisuus, ja tilastoissa komeilee kiikarit. Suoniemi oli puolestaan runkosarjan kenties suurin yllättäjä. Kahdessa viime pelissä LeKin ykköspakki on kuitenkin toimittanut lähinnä pujottelukepin virkaa ja todistanut lähietäisyydeltä neljää KooKoon kuudesta ei-ylivoimalla tekemästä maalista.
Ja ainakaan maalivahtipeliin LeKin ei pitänyt kaatua... Kukin laittakoon tappiosta veskarien piikkiin minkä verran haluaa, mutta seiskalla alkavat torjuntaprosentit tuskin olivat sitä, mitä Santanen ja Toivonen lähtivät kauden huipennuksesta hakemaan.
Kiilaa yksi lekiläinen sentään top-osastonkin kärkeen, vaikka muut onnistujat ovatkin toistaiseksi löytyneet vastustajan riveistä. Vasta 19 vuotta täyttänyt Antti Roppo on ollut huikean hyvä aiemmissa otteluissa ja sarjan kiistaton yllättäjä so far.
KooKoon ykköskenttää ei välttämättä voi yllättäjäksi laskea, mutta siltikin superlatiivit ovat loppua sen kanssa kesken. Kory Baker, George Nistas ja Mikko Liukkonen ovat ratkaisseet molemmat aiemmat pelit.
Sen sijaan suurin yllättäjä kouvolalaisleirissä on ollut runkosarjan paha poika Jani Honkanen. Mestiksen jäähypörssin jo toistamiseen urallaan voittanut puolustaja ei ole ottanut vielä edes kakkostakaan, mutta hoitanut silti hommansa totutulla jämeryydellä.
