| näin äänestettiin Jatkoaika valitsi Mestis-runkosarjan parhaimmiston jo kahdeksatta kertaa.
Äänestykseen osallistui 14 haukankatseella sarjaa seurannutta toimittajaa, joista jokainen rankkasi omat kolme suosikkikuusikkoaan (pistein 5-3-1). Tasatilanteessa paremmuuden ratkaisi ykkössijoitusten määrä. Joukkueen arvokkainta pelaajaa sekä uusia kohteita äänestettiin esiraadin kasaamalta listalta, jossa jokaiselta seuralta oli mukana pääsääntöisesti yksi ehdokas. Valinnoissa painotettiin koko runkosarjan panosta, joten vain murto-osan kaudesta pelanneet sekä sarjasta muualle siirtyneet jäivät ehdokaslistojen ulkopuolelle. |
Tulosluettelon perkaaminen on kätevää aloittaa yhdestä kaikkein selvimmästä katiskasta. Jokipojat runkosarjan voittoon luotsannut Jarno Pikkarainen vakuutti nimittäin heti ensimmäisellä Mestis-kaudellaan kaikki. Pikkarainen oli yhtä vaille kaikkien toimittajien ykkösvalinta sarjan parhaaksi päävalmentajaksi.
Jarno Pikkarainen (Jokipojat):
”Kun lähinnä entisistä keskinkertaisista Mestis-pelaajista koottu nippu nousee yhtäkkiä vakuuttavasti sarjan kärkeen, on selvää, että valmennuksessa on tehty jotain oikein.”
”Kun kerran materiaali ei ole paras, niin valmentajan on pakko olla.”
”Jos runkosarjan voittaa joukkue, joka ei kuulunut kuumimpiin suosikkeihin, ei kovempaa suoritusta voi valmentaja juurikaan tehdä.”
”Rakentanut nimettömästä ja osin rapakuntoisesta pelaajanivaskasta voittavan sikermän. Muodonmuutos monella pelaajalla viime kauteen on valtaisa.”
Tuoreita nimiä saatiin myös seuraaville sijoille – ja miksei olisi saatu? Edelliskauden kärkinelikosta Juha Juujärvi ja Ismo Lehkonenhan siirtyivät jo ennen kauden alkua SM-liigaan, kolmossijan Kai Suikkanen seurasi perässä ja Jori Kokkonen ”vapautettiin muihin tehtäviin” kesken tämän kauden SaPKossa.
Enemmistö äänestäjistä nosti Jyväskylässä vahvaa työtä tehneen Jukka Ahvenjärven Pikkaraisen lähimmäksi haastajaksi.
Jukka Ahvenjärvi (D Team):
”Tilanne Jyväskylässä oli erittäin haastava myös valmentajalle. Kokematon joukkue ja miehiä lappasi koko ajan ovesta sisään ja ulos. Eikä ihan kaikki Dufvankaan kanssa tulisi toimeen. Vaikka käyrä ei kevääseen kestänytkään, niin nostan hattua.”
”Jyväskylän akatemia on toiminut kaikin puolin mainiosti. Siirtorajan jälkeen D Teamillä on ehkä sarjan heikoin pelaajamateriaali, eikä Ahvenjärvikään ihmeisiin pysty.”
”Pitkän linjan D-mies ansaitsee ehdottomasti ison tunnustuksen hienosta työstä.”
”Luotsasi sarjanousijan syyskaudella huimaan voittoputkeen, joka samalla käytännössä varmisti joukkueen pudotuspelipaikan. Rakensi pääasiassa Suomi-sarjassa viime kaudella pelanneista pelaajista toimivan ytimen, jonka marinoi sopivassa suhteessa JYP-avuilla.”
Kakkos-kolmosehdokkaiksi tarjoiltiin myös muutamaa muuta valmentajaa:
Timo Meriläinen (Hokki):
”Tuli Hokin ohjaksiin todella epäkiitolliseen rakoon, kun joukkuetta kaksi ja puoli kautta menestyksellä ohjannut Suikkanen siirtyi porrasta ylemmäs. Joukkue menetti myös samalla kolme tärkeää pelaajaa, mutta siitä huolimatta Meriläinen sai nivottua pelaajiston yhtenäiseksi sekä taistelemaan kotiedusta pudotuspeleihin.”
”Sai joukkueen käsiin hyvästä tilanteesta, mutta vaikeasta paikasta. Hokin kokoonpano on muuttunut todella paljon kauden edetessä, mutta suoritustaso on säilynyt suhteellisen hyvänä koko ajan.”
”Meriläisen astuttua kesken kauden Hokin puikkoihin ei joukkueen tahti ole yhtään hyytynyt. Kova suoritus.”
Juhani Tamminen (Sport):
”Ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta 2/3-tavoite näyttäisi kaiken kohinan jälkeen olevan edelleen hahlossa.”
”Saanut joukkueensa iskuun juuri oikeaan aikaan: keskinkertaisen syksyn jälkeen vaasalaiset ovat olleet huikeassa iskussa. Kevään tärkeimpien pelien lähestyessä joukkue on noussut suurimmaksi voittajasuosikiksi.”
Harri Ahola (K-Vantaa):
”Pesi kasvonsa tyylillä viime kauden flopin jälkeen. Osasi valita oikeita pelaajia, joille antoi luottoa.”
”Syksyn loistavat otteet ovat taaksejäänyttä elämää, mutta kokonaisuus on silti vahvasti plussan puolella.”
Virta vie
Vaikein pala purtavaksi äänestyksessä on aina ollut parhaan päätuomarin valinta. Niin nytkin, sillä vain puolet toimittajista ottivat osaa tähän kategoriaan. Tosin jokunenkin äänestämättä jättäneistä ilmoitti sivuhuomautuksenaan ”Kuka tahansa muu kuin Vepsäläinen…”
Tehtävää vaikeutti myös tuomareiden suuri määrä. Tälläkin kaudella oikeutta ehti jakaa Mestiksessä yli neljäkymmentä eri raitapaitaa. Lisäksi monen mielestä vakuuttavimmin esiintyneet vihelsivät Mestiksessä vain muutaman matsin – ja niin sen kai pitää ollakin: parhaat tuomitsee paremmissa sarjoissa.
Paras saatiin joka tapauksessa valituksi tälläkin kertaa. Kolmatta kauttaan Mestiksessä puhaltava helsinkiläinen Jukka Virta sai tililleen kaksi ykkös- ja kaksi kakkossijaa.
Jukka Virta:
”Tulevaisuuden liigatuomari ehdottomasti.”
”Kommunikoi pelaajien sekä valmentajien kanssa asiallisesti ja myöntää virheensä jos sellaisia sattuu. Pystyy pitämään homman hanskassaan tiukassakin paikassa, eikä nouse ottelun jälkeen puheenaiheeksi.”
Kaikkiaan ääniä sai yhdeksän eri tuomaria, joista viisi rankattiin ykkössijallekin:
Marko Kovanen:
”Ei nouse otteluissa johtotähdeksi, vaan antaa pelaajien pelata ja viheltää sitten selkeät rikkeet pois.”
Jukka Hakkarainen:
”Ei ole hyvä, mutta ei ole häntä parempiakaan.”
”On entisenä pelurina hyvin sisällä kaukalon tapahtumissa.”
Marko Vepsäläinen:
”Rapatessa roiskuu –osastoa. Useimmiten hyvä suoritus, mutta taso heittelee pelien välillä. Siinäpä kai syykin siihen, miksi noin kokenut hemmo viheltää edelleenkin vain Mestistä.”
Kehuja sai myös tuomarityöskentely kollektiivisesti:
”Mestiksen tuomareiden taso on ollut positiivinen yllätys. Hieman oli ennen kautta epäilyksiä, mutta ilokseni olen voinut havaita, että yhdessäkään pelissä tuomari ei ole sotkenut peliä käsittämättömällä linjattomuudella. Virheitä toki on sattunut, mutta ihan järkyttävää kokonaisvaltaista katastrofia en ole ollut näkemässä.”
Titaanit Tillasen varassa
Jatkoajan Mestis-toimitus äänesti joukkueelleen arvokkaimman pelaajan ensimmäisen kerran vuosi sitten. Tuolloin valinta osui SaPKon nipin napin pudotuspeleihin torjuneeseen Tuomas Lohtanderiin – ja tyvipään maalivahdilla jatkettiin tälläkin kertaa.
Titaanien Kai Tillanen oli selkeä valinta sarjan MVP:ksi, vaikkei valinta aivan yksimielinen ollutkaan. Yksi äänestäjistä halusi jopa perustella enemmistön mielipidettä vastaan.
Kai Tillanen (Titaanit):
”Tärkein syy siihen, ettei Titaanit ole sarjajumbona.”
”Montako voittoa Titaanit on ottanut ilman Tillasen huippupeliä? Tuskin kovin montaa.”
”Torjuu illasta toiseen mielettömät määrät laukauksia ja pelaa yleensä todella korkealla tasolla. Toki pitkään sarjaan mahtuu notkahduksia, mutta tämän kaverin kohdalla nekin ovat todella harvassa.”
”On vastannut usein Titaaneiden maalilla enempääkin kuin sitä perinteistä puolta joukkuetta.”
”Tärkein pelaaja Titaaneille toki, mutta tuossa miehistössä kuka tahansa veskari olisi ollut. Titaanien kohtalo olisi ollut ihan sama vaikka maalilla olisi seisonut millainen seula tahansa. Sen sijaan edes hiukan paremmalla molarilla tilanne voisi olla toinen.”
Myös toiseksi eniten kannatusta saanut ehdokas oli yksilöurheilija joukkuelajissa, eli maalivahti. Tällä kertaa tosin sarjataulukon toisesta ääripäästä.
Antti Ore (Jokipojat):
”Jokipoikien maalivahtipeli on ollut käytännössä täysin yhden kortin varassa – ja se kortti on pitänyt.”
”Jos joukkue lähtee kauteen haastajana ja haluaa voittaa jotain, niin ehjä maalivahtipeli on ehdoton edellytys. Ore on tarjonnut joukkueelleen juuri tuota.”
”Kehitys on ollut yllättävää, kun muistelee muutaman vuoden takaista ajoittain merkillisiä virheitä tehnyttä Suomi-sarjavahtia.”
Kaikkiaan kannatusta sai peräti kymmenen eri pelaajaa, joista tasan puolet rankattiin ykkössijallekin. Maalivahtirintamaan säröä sai aikaiseksi ainoastaan kainuulaishyökkäyksen kapellimestari, joka kahmi eniten kakkosehdokkuuksia.
Teemu Virtala (Hokki):
”Suurin yksittäinen syy kajaanilaisten menestykselle. Johtaa linnapaitojen tehokkainta kentällistä ja toimii ylivoiman kapellimestarina.”
”Erottuu joukkueestaan vastuunkantajana. Viereltä ei löydy aivan sarjan tehokkaimpia ketjukavereita, mutta tehoja syntyy siitä huolimatta.”
”Kajaanissa oli käsissä kaikki katastrofin ainekset, kun avainmiehiä lähti yksi toisensa jälkeen ja peli kaukalossakin oli pahasti hakusessa. Virtala palautti kuitenkin junan raiteilleen.”
”Taitosentteri on erityisen tärkeä osanen peliä juuri Hokissa, jonka peli pohjautuu luoviin yksilöratkaisuihin. Ilman Virtalaa olisi ollut kusi sukassa.”
Jaakko Suomalainen (Sport):
”Suomalainen on se vahti, jota Vaasa on kaivannut jo pitkään. Kaikki on nyt mahdollista, kun riveissä on kerrankin ihan oikea huippuvahti.”
Lou Dickenson (KooKoo):
”Dickensonin 28 maalia ovat tuoneet KooKoolle rutkasti apua. On toki saanut taustatukea laadukkailta ketjukavereilta, mutta mies on tuonut ennen kaikkea omalla henkilökohtaisella panoksellaan paljon lisää joukkueensa iskukykyyn.”
Virtala palasi paikalleen
Hokin Teemu Virtala ehti loistaa Mestis-kaukaloissa useammankin kauden ajan. Todellisen läpimurtonsa taitava hyökkääjä teki kaudella 2006-2007, jolloin vahvat otteensa palkittiin myös paikalla Jatkoajan kakkostähdistössä. Väliin mahtui rikkonaiset puolitoista kautta Kuopiossa, mutta nyt Virtala on palannut sinne, missä miestä osataan arvostaa. Virtalan valinta ykköstähdistön sentteriksi oli selvääkin selvempi.
Teemu Virtala (Hokki):
”Sarjan paras pelisilmä.”
”Löysi Kuopiosta maalintekotaidon. Syöttötaidothan tiedettiin jo ennestäänkin.”
”Pirun kovat tehot ja pelaa lisäksi aina suurella sydämellä joukkueensa eteen.”
”Liigassa täysi turhake, mutta Mestiksessä huikea jamppa – jälleen kerran.”
”Jos olisi pelannut koko kauden Mestiksessä, tappelisi aivan varmasti pistepörssin voitosta ja Hokilla olisi noin 10 pistettä enemmän sarjataulukossa.”
Selvähkö ero saatiin myös kakkostähdistön kohtalolle. TuTon Tuukka Pulliainen ei saanut yhtään ykkössijaa nimiinsä, mutta yli puolet äänestäjistä rankkasi hänet kakkossuosikikseen. Se riitti helposti, kun loput äänet jakautuivat Jussi Haapasaaren ja kahdeksan muun sentterin välille.
Tuukka Pulliainen (TuTo):
”Tiedettiin monipuoliseksi, mutta on ollut lisäksi myös tehokas. Ura uuteen nousuun.”
”Hyötynyt hyvistä laitureista, mutta on myös itse kyennyt ruokkimaan näitä riittävästi.”
”On yksi suurimmista syistä siihen, ettei TuTolle tullut heti Forsellia ikävä.”
Jussi Haapasaari (K-Vantaa):
”Iso esimerkki nuorelle joukkueelle kovan kokemuksensa ansiosta.”
”Nosti Kiekko-Vantaan syksyllä todella kovaan lentoon ja ruokki siinä samalla Jaskon liigaan.”
Markku Flinck (KooKoo):
”Monipuolinen paketti, joka saattaa ensin nostaa puolustajan seinälle ja sen jälkeen tarjoilla hyvän syötön maalintekosektoriin tai yrittää omaa ratkaisua.”
”Tahti hieman hiipunut keväällä, mikä laskee kokonaisarvosanaa.”
Kolmen kopla kovana
Laitahyökkääjistä jalustalle nousi odotettu tehokolmikko. KooKoon Lou Dickenson ja Mikko Liukkonen olivat jokaisen äänestäjän mielestä joko ykkös- tai kakkostähdistön miehiä. Kahdesti aiemmin ensimmäisessä All Stars –kuusikossa (2002 ja 2006) paikkaansa juhlinut Liukkonen joutui kuitenkin väistymään niukasti pistepörssivoittaja Jarmo Jokilan tieltä.
Lou Dickenson (KooKoo):
”Sarjan kovin ratkaisija. Iskenyt eniten myös voittomaaleja.”
”Voisi pelata samassa roolissa vähän kovemmissakin sarjoissa.”
”Lähtönopeus ja liuku Mestiksen parasta. Maalintekoahneus ihailtavaa luokkaa.”
”Toinen KooKoon superlaitureista, joka on tutkapariaan Liukkosta selkeästi enemmän hyökkäysorientoituneempi tapaus.”
Jarmo Jokila (TuTo):
”Piti tehoillaan TuTon pään pinnalla vaikeillakin hetkillä.”
”Pistepörssin kunkku, jonka peliä on aina mielenkiintoista seurata.”
”Taitotaso ollut aina huippuluokkaa, mutta yhden ottelun miehestä on kasvanut tasainen koko kauden pistehai.”
”Pääsee tulevaisuudessa aivan varmasti kokeilemaan myös liigavauhtia.”
Mikko Liukkonen (KooKoo):
”Pelaa täysin väärällä sarjatasolla.”
”Sarjan paras hyökkääjä. On ollut parempi kuin koskaan.”
”Erittäin tasainen ja kokonaisvaltainen kausi, mistä kertoo sekin että on top-kolmosessa ainakin piste-, maali-, teho- ja AV-pörssissä.”
”Illasta toiseen vaarallinen hyökkäyspäässä, eikä unohda myöskään puolustamisen tärkeyttä. Ei liiemmin tarvitse perusteluita valinnalleen, sillä riittää kun näkee Liukkosen kaukalossa.”
Tasaisesti kannatusta sai myös neljäntenä laiturina paikan tähdistöön ansainnut Kim Nabb. Lähimpänä edellisvuoden tähdistöpaikkansa uusimista oli puolestaan viimeksi kakkosmiehistöön kelpuutettu Markku Vuorisalo, jolle nyt jäi kuitenkin luu käteen. Luu jäi käteen myös vahvan tulokaskauden pelanneelle Jaakko Pelliselle sekä viidelle muulle hajaääniä saaneelle laitakiitäjälle.
Kim Nabb (Sport):
”Suurin vaasalaislupaus sitten Osalan.”
”Hyvä liike ja aktiivinen pelitapa. Pyrkii määrätietoisesti maalintekosektoriin.”
”Sportin moottori ei jäänyt suremaan, vaikka joutui palaamaan maitojunalla Vaasaan, vaan on pannut entistäkin paremmaksi.”
”Pienikokoinen ruutitynnyri painaa kaukalossa aina sata lasissa. Sytyttää kovalla tsemppauksellaan ja asenteellaan myös muun joukkueen taistelemaan sekä iskee siinä sivussa tärkeitä maaleja.”
Vuorisalo Markku (TuTo):
”Todisti viimeistään nyt, ettei tehot ole pelkästään Forsellin ansiota.”
”Pomminvarma viimeistelijä ja aina vaan sarjan nopeimpien luistelijoiden Top 3:ssa.”
Jaakko Pellinen (LeKi):
”Joukkueensa iskukyvylle erittäin tärkeä lenkki, joka ansaitsisi pisteitä myös MVP-äänestyksessä.”
”Upea tulokaskausi miesten sarjoissa. Moni nuori hyytyy kauden edetessä, mutta Pellinen sen kuin lisäsi höyryä.”
Tasaisuutta joensuulaisittain
Tiukin skaba käytiin kakkostähdistön puolustajan tonteista. Kärkikaksikko erottui tosin tässäkin kategoriassa selvästi. Pisteahne Juha Leimu oli mukana jokaisella äänestyskupongilla. Jarkko Immonenkin sai kannatusta ykköstähdistöön useammalta kuin joka toiselta äänestäjältä. Immonen tosin ohitettiinkin täysin peräti viidessä lipukkeessa.
Juha Leimu (LeKi):
”Mitähän tästä kaverista nyt voisi sanoa? Omaa puolustajaksi erinomaisen pelikäsityksen ja rajattoman itseluottamuksen.”
”Sarjan kiekollisesti taitavin ja vaarallisin puolustaja, joka vahvistaisi minkä tahansa Mestis-jengin ykkösylivoimaa.”
”Uskaltaa pitää kiekkoa ja pyrkiä ratkaisuihin, vaikka iholla olisi kentällinen vastustajan pelaajia. Tekevälle sattuu ja välillä karmeat virheet leimaavat Leimun peliä, mutta vastapainoksi saattaa esitellä todellisen soolomaalin. Voiko tällaisesta virtuoosista olla tykkäämättä?”
”Saanut lisävarmuutta puolustamiseensa ja jaksoi nyt koko runkosarjan komeasti, toisin kuin viime kaudella.”
Jarkko Immonen (Jokipojat):
”Ehjä paketti, iso rooli Jokipoikien hyvässä kaudessa.”
”Pudotti huhujen mukaan kesän aikana painoaan 15 kilolla ja se on totisesti näkynyt pelaamisessa.”
”Johtaa Jokipoikien pakistoa isännän ottein ja on samalla löytänyt itsestään tehojakin.”
”Lähes mahdoton kierrettävä 1vs1-tilanteissa ulottuvuutensa ja kokoonsa nähden hyvän luistelunsa ansiosta.”
Muiden sijojen suhteen oli sen sijaan erittäin tiukkaa. Kaikkiaan ääniä sai kaksitoista eri puolustajaa ja heistä peräti kymmentä ehdotettiin aina ykkösmiehistöön saakka! Osaltaan isoa jakaumaa selittää sarjakärki-Jokipoikien kova taso. ääniä sai nimittäin peräti neljä eri joensuulaista. Jymy-yllätyskin oli lähellä, kun sarjajumbosta kiilasi mies lähelle tähdistöportteja.
Aku Pekkarinen (Jokipojat):
”Terrierimäinen voimanpesä on seurakaverinsa Immosen tavoin Jokipoikien kivenkovan puolustuksen tukipilareita.”
”Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena, hätyyttelee liigaportteja uudelleen urallaan.”
Matti Pelkonen (TuTo):
”Nosti profiiliaan pakon edessä Turussa.”
”Kantoi ainakin syksyllä yksin vastuun kiekollisesta pelaamisesta TuTo-alakerrassa, mutta on sarjan parhaimmistoa myös omaan päähän pelaamisessa.”
Juuso Akkanen (Jokipojat):
”Isokokoinen puolustaja on varmasti keväällä monen liigajoukkueen katsannan alla, sillä kiristyvä taloustilanne ajaa yhä useampia liigapomoja katselemaan päteviä kavereita Mestiksestä omaan joukkueeseensa.”
Matti Tiihonen (SaPKo):
”Jokainen seura ottaisi tuollaisen pakin riveihinsä. Hyvä molempiin suuntiin, vaikka tausta-apua ei tällä kaudella niin hirveästi ole tullutkaan.”
”On likipitäen joukkueensa paras pistemies, urakoi ihan tolkuttomat määrät ja kaikesta huolimatta plusmiinus nollilla.”
Hyvä Suomi!
Ykköstähdistön maalivahdinkaan valinnassa ei suuria erimielisyyksiä syntynyt. Viisi vuotta sitten KooKoossa saman tittelin arvoisesti loistanut Jaakko Suomalainen vakuutti myös Vaasassa. Hän oli kymmenen äänestäjän valinta runkosarjan parhaaksi kassariksi – ja kokonaan listaamatta hänet jätti vain yksi vastarannan kiiski.
Jaakko Suomalainen (Sport):
”Torjui Sportin pienen alkukankeuden jälkeen Mestiksen kärkisijoille.”
”Alkukausi oli hieman vaikea, mutta sen jälkeen parantanut huomattavasti.”
”Sportin verkon suulla saa varautua ihan mihin tahansa. Kun siitä selviytyy lähes 92,5 prosentilla on huippuveskari.”
”Ehkäpä tämän sarjatason paras maalivahti, johon vaasalaiset voivat nojata kevään pudotuspeleissä luottaen tason säilymiseen tiukassakin paikassa.”
Jokipojat runkosarjavoittoon torjunut Antti Ore petrasi puolestaan viime vuodesta yhden sijan verran ja nousi nyt selväksi kakkoseksi. Pykälällä sijoitustaan paransi Oren peesissä myös kauden kolmas varteenotettava ehdokas, TuTon Juho Santanen. Molareista koko kärkinelikko pelasi nyt eri seurassa kuin viime kaudella.
Antti Ore (Jokipojat):
”Torjuu rauhallisella tyylillä ja yleensä todella hyvin.”
”Kyennyt nostamaan tasoaan pykälää aiempaa korkeammalle Jokipoikien vahvan puolustusarsenaalin takana.”
”Antaa joukkueelleen illasta toiseen mahdollisuuden taistella voitosta, eikä notkahduksia liiemmin tapahdu.”
Juho Santanen (TuTo):
”TuTon paras mies myös vaikeina aikoina.”
”Edellisistä vuosista poiketen TuTon maalilla on riittänyt torjuttavaa.”
”Nukahtelee välillä kummallisesti, mutta torjuu vastapainoksi tukun pahoja paikkoja.”
Kun vain yksi voidaan valita…
Sääli. Jatkoajan parhaan tulokkaan valinta nimittäin. Eikä siksi, että valinta olisi jotenkin huono, vaan siksi, että hyviä valintoja olisi ollut useampiakin. Tulokkaaksi kelpuutettiin kaikki nuoret suomalaispelurit, joille kulunut kausi oli ensimmäinen todellinen kausi Mestiksessä, eikä SM-liigastakaan ole merkittävää kokemusta.
Skabaa käytiin tehohyökkääjien kesken – ja ero kärkikaksikon välillä oli lähes olematon. Eniten ykkösmainintoja keräsi LeKin Jaakko Pellinen, mutta tasaisemmin äänestäjien kärkikolmikoihin valittu Samuli Kivimäki kiilasi silti karvanmitalla ohi. Kivimäen valintaa perusteltiinkin haasteellisella tehtävällä.
Samuli Kivimäki (Sport):
”Raivasi Mestiksen kovimmassa rosterissa tiensä takarivistä keulille.”
”Oli syksyllä todella kovassa vireessä ja kannatteli välillä Wasa-laivaa pinnalla.”
”Muun joukkueen herätessä ja osittain myös hieman kummallisen peluutuksen johdosta hukkasi kauden edetessä osan tehoistaan sekä näyttävyydestään, mutta tulevaisuudessa tästä kaverista kuullaan vielä aivan varmasti.”
Jaakko Pellinen (LeKi):
”Taitava, röyhkeä, luova ja näyttävä – tulevaisuuden liigapelaaja.”
”Mestiksen todellinen herrasmiespelaaja ei ole jäähypenkkiä kuluttanut. Pisteitä sen sijaan on napsunut sen verran, että johtaa LeKin sisäistä pistepörssiä vaikkei edes ole pelannut kaikkia pelejä.”
Kärkikaksikon kovin haastaja oli Kiekko-Vantaan taiturimainen Roope Ranta, jonka tehovire kuitenkin hiipui ratkaisevasti kevään aikana. Hyökkääjätähtien lisäksi useamman äänen sai vain D Teamin maalivahti Niko Kaulio.
Roope Ranta (Kiekko-Vantaa):
”Mestiksen ehdottomasti paras tulokas oli Jaskon lähdettyä myös Kiekko-Vantaan paras laitahyökkääjä.”
”Kim-Nabb-look-a-like hieman hennommalla varrella ja taitavammilla käsillä. Esittelee huikeita temppuja kiekon kanssa kovassa vauhdissa, eikä pelkää mennä kulmiin tappelemaan.”
Samu Pitkänen (Jokipojat):
”Nousi Kivimäen tavoin vastuulliseen rooliin kovassa hyökkäyksessä. Tasaisemmassa joensuulaismiehistössä se tosin oli varmasti hiukan helpompaa kuin Vaasassa.”
Niko Kaulio (D Team):
”Ilman meteliä sarjan eliittiin.”
Susirajan sisäinen nahina
Parhaan puolustavan puolustajan tittelistä kisattiin Joensuun sisäisessä kilpailuissa. Valinnoissa keskityttiin ainoastaan puolustajan perustehtävään, eli oman pään pelaamiseen; hyökkäystehot eivät sinällään olleet miinusta - jos eivät kyllä plussakaan. Voiton vei lopulta kahdeksan ykkösmainintaa tililleen saanut Juuso Akkanen.
Juuso Akkanen (Jokipojat):
”Tehotilaston kärkimies oli muun pakiston tavoin yhtä timanttia runkosarjassa.”
”Vahvuudet nimenomaan puolustuspäässä. Erittäin suoritusvarma ja tasainen puolustaja.”
Akkasen lähimmäksi haastajaksi nousi siis seurakaveri Aku Pekkarinen. Myös Matti Pelkosen osaaminen oli huomioitu, sillä peräti yhdeksän äänestäjää sijoitti miehen kärkikolmikkoonsa – vaikkei TuTo-pakille yhtään ykkössijaa lohjennutkaan. Hajaääniä sai vielä kuusi muutakin puolustajaa.
Aku Pekkarinen (Jokipojat):
”Kevään mittaan entistäkin tärkeämpi kaveri kokemuksensa ja kovuutensa ansiosta.”
Matti Pelkonen (TuTo):
”Joutui muuttamaan pelaamistaan, mutta säilytti puolustusvarmuutensa.”
Matti Tiihonen (SaPKo):
”SaPKon ainoa Mestis-tason puolustaja menisi missä tahansa muussakin joukkueessa neljän pelaavan puolustajan joukkoon.”
Videotarkistuksen varassa
Kaikista kategorioista tiukin taisto käytiin parasta puolustavaa hyökkääjää valittaessa. Niin KooKoon Markku Flinck kuin Sportin Tuomas Takalakin päätyivät tasapisteisiin, mutta ensin mainittu vei ykkössijat nimiinsä 5-4 ja sai tittelin haltuunsa niukkaakin niukemmalla erolla.
Markku Flinck (KooKoo):
”Iso, ruma ja ilkeä.”
”Pelaa kovaa ja antaa iskun iskusta.”
”Puolustaa erittäin tunnollisesti ja antaa näin ketjukavereilleen mahdollisuuden panostaa hyökkäämiseen. Tulevaisuus liigassa.”
Tuomas Takala (Sport):
”Hyökkää ja puolustaa todella hyvässä balanssissa.”
”Näytti arvonsa paikkaamalla komeasti loukkaantuneiden kirjoissa ollutta seurakaveri Sihvosta.”
Puolustavan hyökkääjän valinta sai monet äänestäjät raapimaan päätään, mutta kärkikaksikko erottui selvääkin selvemmin. Hajaäänet sen sijaan jakautuivat seitsemälle muulle kahden suunnan ekspertille.
Tuomo Laukkanen (D Team):
”Kokonaisvaltainen pelaaja, joka hoitaa orjallisesti myös puolustusvelvoitteensa ja näyttää tällä tavoin vahvaa esimerkkiä muulle joukkueelle.”
Henri Huohvanainen (Jokipojat):
”Kokenut hyökkääjä on ollut paljon tärkeämpi pelimies Jokipojille kuin pelkistä tilastoista näkyy.”
Tero Kettunen (Jukurit):
”Sarjan aliarvostetuimpia pelaajia; tekee illasta toiseen paljon ”näkymätöntä duunia” ja harvoin virheitä.”
Jännää, jee-jee-jee!
Runkosarjan positiivisinta yllätystä valittaessa niin seurat, yksilöt kuin yleisemmätkin ilmiöt. Avainkysymyksenä ja johdanto oli yksinkertaisesti: kuka tai mikä ylitti komeimmin vaatimattomat ennakko-odotuksesi?
Selvästi useimman toimittajasta sai äimistymään sarja kokonaisuudessaan. Muutaman seuran edelliskevään ja kesän aikana tekemät profiilihankinnat olivat saaneet odottamaan runkosarjaa, joka jakautuu eri kasteihin, mutta toisin kävi. Kukaan ei ollut yli muiden ja jännitystä piisasi kalkkiviivoille saakka.
Sarjan tasaisuus ja jännitys:
”Odotettiin suuriakin eroja, mutta saatiinkin yllätyksellinen ja ennätystasainen sarja.”
”Ennen viimeistä kierrosta peräti 10 joukkueen lopullinen sijoitus oli vielä auki: viimeinen pudotuspelipaikka, pudotuspelien kotietu, toinen karsija…”
”Playoffien kahdeksannella on Mestis-historian selvästi parhaat mahdollisuudet pudottaa ykkönen pelistä pois, vaikka lähteekin toki altavastaajana.”
Toinen selvääkin selvempi yllättäjä oli runkosarjan voittoon rynninyt Jokipojat. Pelkän menestyksen lisäksi valinnassa painotettiin myös joukkueen kurinalaista ja eheää viisikkopelaamista sekä tasaisuutta.
Jokipoikien menestys ja pelaaminen joukkueena:
”Jokipoikia en olisi veikannut edes kuuden joukkoon nevöhööd-koutseineen.”
”Tuonut todella piristävän tuulahduksen etukäteisveikkailujen ulkopuolelta Mestiksen mestaruustaisteluun. Jättänyt ylimääräisen pullistelun kaukalon ulkopuolella muille ja näyttänyt kaukalossa mistä kana pissii.”
”Menestys ei välttämättä vaadi sarjan kirkkaimipia ja nimekkäimpiä tähtiä. Yksi joukkuepelien omasta mielestäni hienoimpia puolia on, että yhteisellä konseptilla ja sitoutumisella voi saada isoja aikaan sen sijaan, että elettäisiin muutaman sooloilijan varassa.”
Yllätyksiin kuului myös D Team, vaikka sen kovin liito lakkasikin kauden kääntyessä kevään puolelle. Yksilösarjassa eniten mainintoja sai Samuli Kivimäki, mutta myös neljä muuta henkilöä sai hajaääniä.
Kivimäki Samuli (Sport):
”Sai tuskin yhtään mitään ilmaiseksi.”
”Sportin oma junnu teki sen, mihin ulkomaalaisvahvistukset eivät pystyneet.”
”Jos omista löytyy tällaisia kavereita, niin josko Sportin pelaajahankinnoista vastaavat mieluummin tulevaisuudessa jättäisivät Aikinsit ja Pruddenit kaupan hyllylle ja antaisivat omille mahdollisuuden?”
D Teamin menestys ja koko Jyväskylän konseptin toimiminen:
”D Team ja JYP näyttivät närhen munat koko kiekkoilevalle Suomelle sen suhteen, että toimiva farmiyhteistyö voi kantaa hedelmää lähes välittömästi sen perustamisesta lähtien.”
Roope Talaja (K-Vantaa):
”Iski täysin puskista. Melkein parikymmentä maalia on huikea saldo ynnämuut-osastoon ennen kauden alkua lasketulta pelaajalta. Sai näyttöpaikan Aholalta ja osoitti olevansa sen arvoinen. Muutenkin harvinaislaatuinen pelaaja, joka uskaltaa yrittää ja jaksaa painaa.”
Buu-buu, bu-hu-huu
Seuraava kategoria olikin sitten edellisen vastakohta. Nyt kysyttiin sitä, kuka floppasi ja petti pahiten odotukset. Toimittajat sivalsivat sanan säilillään lähinnä seuroja. Pahimmaksi pettymykseksi valittiin lopulta hyvien kandidaattien keskuudesta Jukurit.
Jukureiden heikko menestys:
”Katastrofikausi 2000-luvun kestomenestyjälle.”
”Seurajohto on jättänyt vanhan levyn pyörimään. Valmennuskuvioissakin alkaa olla toiston makua.”
”Lähes kaikkien sarjan kärkikolmikkoon ennustamalta Mestiksen kestosuosikilta melkoinen jäätyminen taistelemaan viimeisessä ottelussa pudotuspelipaikastaan. Ei tähän olisi uskonut.”
Henkilökohtaisella tasolla hajamainintoja sai vain muutama peluri, mutta sen sijaan kritiikkiä riitti useammallekin seuralle – sekä jonkin verran myös järjestelmälle. Ykköspettymykseksi ehdotettiin kaikkiaan kuutta floppia.
Kari Eloranta ja HeKin sijoitus satsauksiin nähden:
”HeKiä veikattiin kauden mustaksi hevoseksi – mutta tällä konilla ei sitten ollut lainkaan hampaita suussaan.”
”Näyttää vahvasti siltä, että liigassa jo todettu fakta (Elorannan ruotsalaistyylisellä kiekolla ei enää pärjää):
pätee myös Mestiksessä.”
”Elorantakin vaikuttaa olevan mukana vain puolittaisella asenteella, eikä joukkueesta ole missään vaiheessa hohkannut minkäänlaista peli-iloa.”
”Odotukset olivat korkealla, mutta mitä pidemmälle kausi on edennyt, sitä enemmän päin sitä itseään joukkue pelasi ja valui putoamistaistoon.”
Sportin ulkomaalaishankinnat:
”Arvallakin osuisi todennäköisemmin kuin Sportin scouttauksella.”
”Virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia. Vaasassa virheistä tunnutaan oppivan hitaammin kuin muualla.”
”Neljästä hankinnasta kolme on ollut käytännössä ihan turisteja. Olisi varmaan imagollisestikin parempi, jos nuo olisi jätetty tekemättä ja annettu omille enemmän vastuuta.”
Nollatoleranssilinjan viimeistenkin rippeiden hautaaminen:
”Kahvakiekko is back; haluttiin sitä myöntää tai ei.”
”Seurausta suuremmasta kehityskaaresta liigan ja suomalaisen kiekon suhteen, mutta vaikutti negatiivisesti myös Mestikseen.”
”Tähän oli näköjään viime viikolla tullut muutosta, mutta ajankohta oli ihan väärä. Jos ensi kaudella sitten ensimmäisestä kierroksesta asti ilman ihan yllättäen tulevia tulkintaperusteiden muutoksia?”
Hokin luopuminen valmentajasta ja avainpelaajistaan kesken kauden:
”Kajaanissa olisi mahdollisuudet, muttei sitten kai kuitenkaan halua nousta seurana yhdeksi Mestiksen isoimmista.”
”Nämä liikkeet kertovat karua kieltään siitä missä asemassa Mestis tällä hetkellä on. Isot määräävät ja pienet tottelevat, niin se vain nykymaailmassa menee. Sääli Mestiksen kannalta, mutta hyvä asia pelaajien/valmentajien puolesta.”
SaPKo: puuhastelu kaukalossa ja toimistolla:
”80-vuotisjuhlakausi ja minkälaista sähläämistä. Jumbosija on melkoinen häpeä.”
”Kovat puheet ja aivan naurettavat teot. Perinteikäs seura aloitti kitisemisen ja muiden syyttelyn jo kesähelteillä.”
”Seurajohto luotti aivan liian jääräpäisesti Jori Kokkosen valmennuksellisiin kykyihin kasaten jo paperille täydellisen jumbojoukkueen, joka ei ole odotuksia pettänyt.”
Dickensonille toinen
Paras hankinta –kategoriassa kysyttiin siirtomarkkinoiden onnistuneinta tai tärkeintä värväystä. Ääniä tässä kisassa saivat niin sellaiset pelaajat, jotka hankittiin jo alkuperäiseen miehistöön, kuin sellaisetkin joilla rivejä vahvistettiin kesken kauden. Ykkössijasta oltiin kuitenkin yksimielisiä: Lou Dickenson pelasti paljon KooKoon kaudesta.
Lou Dickenson (KooKoo):
”Worth every single penny.”
”Pohjois-Amerikasta siis saa edelleen laadukkaita vahvistuksiakin.”
"Hankittiin Mestiksen parhaaksi sentteriksi, mutta oli lopulta sarjan paras laitahyökkääjä."
”Tehnyt yksin enemmän tehoja kuin vaikkapa Sportin ulkomaalaiset yhteensä ja hilannut kouvolalaiset varsin sekavasta runkosarjasta huolimatta taulukon kärkipäähän.”
Kaikkiaan ääniä jaettiin kahdeksalle eri hankinnalle. Heistä kolme kilvoitteli paikkaa Dickensonin lähimpänä, vaikka siltikin kaukaisena, uhkaajana.
Teemu Virtala (Hokki):
”Käänsi kurssin ja palautti uskon Hokkiin.”
”Ehdottomasti Hokin tärkein pelaaja. Pystyy lähes yksinään loihtimaan maalipaikan ollessaan liekeissä. Jakelee lättyjä ketjukavereilleen ja viimeistelee siinä sivussa myös itse maaleja.”
Jarmo Jokila (TuTo):
”Toi joukkuekavereilleen itseluottamusta ja hoiti itse loput.”
”Pistepörssin ykkönen, saldo puhuu puolestaan. Voiko hankinnalta enempää odottaa?”
Jaakko Suomalainen (Sport):
”Antaa Sportille viimein mahdollisuuden jopa voittaa jotain.”
”Hankinta, jonka arvo punnitaan lopullisesti vasta kevään pudotuspeleissä. Joukkueensa kulmakivi, jonka varaan on hyvä rakentaa.”
Ihmisen ikävä toisen luo
Hankinnan vastapainona oli puolestaan runkosarjan pahin menetys. Kenen lähtö kirpaisi kaikkein syvimmältä ja vaikutti negatiivisesti joukkueen esityksiin ja iskukykyyn? Yleisin vastaus kysymykseen oli syksyllä Mestis-kaukaloita dominoinut ja lopulta SaiPan verkkoon tarttunut Tomas Jasko.
Tomas Jasko (Kiekko-Vantaa):
”Vantaan alamäki alkoi Jaskon lähdettyä, eikä loppua näy?”
”Joukkueen itseluottamus tuntui murenevan lähdön myötä.”
”Valtava menetys K-Vantaalle. Ehti ratkoa paljon pinnoja ja nosti myös kanssapelaajiensa tasoa.”
”Muutti lähes kaiken mihin koski maaleiksi ja oli tärkein yksittäinen tekijä vantaalaisten raudanlujassa syyskaudessa.”
Jaskon lähtö oli viiden äänestäjän mielestä sarjan pahin menetys. Yhteenlaskettuna vielä kovemmat menetykset kärsi kuitenkin Hokki, jolle monet povailivat ahtaita aikoja valmentajan ja tähtipuolustajien karattua liigaan.
Kai Suikkanen (Hokki):
”Kova isku seuralle. Suikkasen lähtö poiki myös muita menetyksiä.”
”Vaikka Meriläinen onkin pitänyt paatin siellä komeasti veden päällä, niin kyllä Suikkasen myötä taisi kadota ne todelliset menestymismahdollisuudet.”
”Suikkanen teki Hokista playoff-peleissä menestyvän joukkueen. Meriläisen varmuus tässä asiassa ei ole läheskään samaa luokkaa, vaikka muuten Hokin pelit ovat jatkuneetkin mallikkaasti.”
Ykköspakit Jarkko Heikkinen ja Anssi Rantanen (Hokki):
”Mikä tahansa joukkue kärsisi jos sen kaksi ehdotonta selkärankaa kaupattaisiin kesken kautta pois.”
”Kova kuppaus Hokille, joka selvisi yllättävän kuivin jaloin vielä runkosarjassa. Menetyksen arvo kasvanee pudotuspeleissä, jossa oman pään pelaaminen erottaa jyvät akanoista.”
”Ikonin asemaan Kajaanissa noussut Heikkinen ja todella paljon osakkeitaan nostanut Rantanen kuuluivat Mestiksen ehdottomiin kärkipakkeihin, joten ei ollut ihme, että Hokilla kesti hetken aikaan miesten jättämien aukkojen paikkailu.”
Myös pettymysten osalta annettiin mahdollisuus huomioida tapahtumat myös pidemmällä aikajaksolla. Valtaosa äänestäjistä luotti kuitenkin kaudenaikaisiin tapahtumiin, mutta edelliskaudenkin perään haikailtiin muutamassa tapauksessa.
Pasi Järvinen (TuTon viime kauden joukkue):
”Vastaavanlaisia pelimiehiä ei saa edes rahalla kentälle eikä koppiin.”
”Jätti turkulaisten takalinjoille järkyttävän aukon kiekollisessa osaamisessa, jota ei ole tähän päivään mennessä kyetty täyttämään.”
Petri Lehtonen ja Antti Laakso (ex-Jukurit):
”Johtavia pelaajia, jotka pystyivät kääntämään pelin tiukoissa paikoissa Jukureille. Kun miettii kauden mittaan kärsittyjä maalin tappioita ja tapaa, jolla nämä ovat usein tulleet (pelin hallintaa), voisivat jukurikannattajat vain toivoa kaksikon pelaavan vielä sarvipäissä.”
Kolmas kerta vielä
Viimeisessä kohteessa valittiin runkosarjan parasta ulkomaalaisvahvistusta. Suomeksi sanottuna äänestyskohteena oli siis oikeastaan sarjan toiseksi paras ulkomaalainen, sillä Lou Dickensonille ei juuri uskottukaan löytyvän realistisia haastajia. KooKoon tehohyökkääjä kahmikin maksimiäänillä kolmannen tittelinsä.
Lou Dickenson (KooKoo):
”Perusteltu useampaan kertaan jo muissa kohdissa.”
”Huikeat tehot ja kyky ratkaista pelejä.”
Mestiksessä nähtiin tällä kaudella ennätysmäärä ulkomaalaisia. Ainakin tämän äänestyksen perusteella vain harvaa heistä voi kuitenkin pitää todellisena vahvistuksena, sillä yhteensäkin ääniä sai vain viisi ulkomaan elävää. Alle puolet runkosarjan otteluista pelanneet pudotettiin tosin pois, mutta siltikin nollakerhoon jäi vielä toinen mokoma turisteja. Kakkossijasta pohjoisamerikkalaisten kesken käydyn kisan voitti Luke Sellars.
Luke Sellars (Jokipojat):
”Joensuun laki ja järjestys. Ei pelkää ketään eikä mitään ja pudottaa tarvittaessa hanskat kenen tahansa kanssa.”
”Aiheuttaa jo pelkällä maineellaan vaikeuksia vastustajan pelokkaille hyökkääjille, eikä pelkää käyttää isoa kroppaansa hyödykseen rusentaessaan vihollisia laitoja vasten. Pystyy kokemuksella ja hyvällä sijoittumisella paikkaamaan hieman vajavaista liikkumistaan.”
Kory Baker (Jukurit):
”On tunkenut kevään aikana arvostelijoille jauhot suuhun ja patonkia perään…”
”Nosti tasoaan kauden mittaan, vaikka jäikin vielä kauas edelliskauden ihmemiehestä. Pystyy silti edelleenkin dominoimaan ajoittain pelitapahtumia.”
Milan Kopecky (K-Vantaa):
”Erittäin pehmeät kädet ja on muutenkin tuollainen mukava tuulahdus taitopuolelle.”
Nicolas Besch (Jukurit):
”Noussut kuluvan kauden aikana Mestiksen pakkieliittiin kuin vähän varkain. Ei juuri tee kaukalossa virheitä ja pelaa varsin näkymätöntä peruspeliä, josta valmennusjohto varmasti tykkää.”
Jatkoajan aiemmat tähdistöt
2007-2008
2006-2007
2005-2006
2004-2005
2003-2004
2002-2003
2001-2002