Vuosi sitten tähän aikaan Kouvolassa kuhisi. KooKoo lähti viime kauteen isolla profiililla, kovin tavoittein ja aloittikin runkosarjan todella vakuuttavasti. Kaudesta ei tullut kuitenkaan kymenlaaksolaisten riemumarssia kohti uutta suuruutta, vaan pikemminkin sekava sesonki.
Loukkaantumiset runtelivat miehistöä, pelaajia tuli ja meni – ja lopulta myös toimiston ovet kävivät ahkeraan. Kun kaukalossakaan ei kulkenut, oli tuloksena pelien loppuminen aivan liian lyhyeen.
Pettymyksen jälkeen päitä ei kuitenkaan painettu piiloon, vaan kouvolalaiset kasasivat kevään aikana koppiinsa vähintäänkin yhtä kovan miehistön kuin edelliskaudellakin.
Vaikka menestyksen perään ei olekaan tänä vuonna huudeltu niin suurella äänellä kuin vuosi sitten, voi jo pelkkää nimilistaa ja taantuman keskelläkin entisellään pysynyttä budjettia katsomalla päätellä helposti, että KooKoo tavoittelee yhä tosissaan sarjan kärkisijoja.
Kolekilla entistä suurempi vastuu
Laadukkaasta materiaalistaan huolimatta kouvolalaisia ei voi kuitenkaan laskea varmaksi nimeksi kärkikahinoihin, sillä kysymysmerkkejäkin riittää. Merkittävin niistä on suuri vaihtuvuus, sillä viime kauden avainpelaajista mustapaidoissa jatkavat vain Mikko Liukkonen ja välillä Bluesissakin piipahtanut Jarno Kultanen.
Rajun uusiutumisen mukanaan tuomat haasteet on helppo huomata jo harjoituspeleistäkin: KooKoo voitti kymmenestä valmistavasta ottelustaan ainoastaan yhden.
Jatkuvuutta KooKoon toiminnassa edustaa Vladimir Kolek, joka aloittaa jo neljännen kautensa kouvolalaisten päävalmentajana. Jos kausi on tärkeä näytönpaikka niin seuralle kuin suurelle osalle pelaajistakin, on se merkittävä myös joukkueen kasaamisestakin vastanneelle Kolekille.
Neljäs mitaliton kausi KooKoon resursseilla ei näyttäisi kovin mairittelevalta vielä muutama vuosi sitten liigaspekulaatioissakin esiintyneen valmentajan cv:ssä. Uutena aisaparina Kolekilla on Ari Kotron paikalle kakkosvalmentajaksi tullut lappeenrantalainen Pasi Kupiainen.
Liki liigatason puolustus
Jos valmennuksessa kuviot ovatkin kutakuinkin entisellään, on luuta lakaissut todella isolla kädellä joukkueen puolustuksessa. Lienee jopa todennäköistä, ettei sarja-avauksessa jäälle luistelevasta pakkikuusikosta löydy yhtään samaa miestä kuin viime kevään pudotuspeleissä.
Vaihtelevalla menestyksellä viime kaudesta suoriutuneesta pakistosta Kaj Lindström ja Mikko Heiskanen siirtyivät HeKiin, Kaj Öhberg ja Niko Tuomi jättivät Suomi-kaukalot, eivätkä kevään keikkamiehetkään Kouvolassa jatkaneet.
Nimekkäistä lähtijöistä huolimatta KooKoon puolustusta voi kuitenkin pitää jopa vahvistuneena. Mestikseen on vaikea edes kuvitella juuri kovempaa pakkiparia, kun edelleenkin kirkkaasti liigatasoinen Kultanen saa vierelleen KalPassa rutinoituneen Juha Alastalon.
Niin ikään liigakaukaloistakin tutut Toni Niemi, Toni Kirén ja Matti Hana kuuluvat omassa roolissaan Mestiksen kärkikastiin. Kyseinen kolmikko on kuitenkin profiloitunut vahvasti peruspakki-kastiin, joten kysymysmerkkiosioon kirjataankin, jääkö Alastalon ja Kultasen harteille liian suuri vastuu alakerran kiekollisesta pelistä?
Viime kaudelta tuttu Iikka Törnvall toisi kaivattua taitoa takalinjoille, mutta polvivaivoistaan toipuvan puolustajan kanssa on vetäydytty aikalisälle, kunnes kuntoutumisesta tiedetään enemmän parin kuukauden päästä.
Kokeneen kärkiviisikon takana vahvimmin paikkaan pelaavassa kuusikossa on tarrannut kiinni erittäin väkevästi harjoitusotteluissa esiintynyt Jaakko Lehtonen. Peliaikaa kyttäävät myös muut nuoret: jo pari kautta Mestistä pelannut Antti Sierman sekä viime keväänä junioreista mukaan nostettu Kalle Hammar etunenässään.
Ehkä merkittävin kysymysmerkki joukkueen kokoonpanosta löytyy kuitenkin kaikkein alimpaa, eli veräjänsuulta. KooKoo ei ole kaatunut maalivahteihinsa tuskin koskaan historiansa aikana – eikä näin tapahdu nytkään. Kokonaan toinen kysymys sen sijaan on se, mitä se voi voittaa vahdeillaan?
Ero hyvän Mestis-torjujan ja sarjan eliittivahdin välillä voi hyvinkin olla häilyvä, mutta myös merkittävä. Se, pystyykö Antti Härmä lunastamaan selvän ykkösvahdin tontin nyt alkavalla kolmannella kaudellaan, vai meneekö touhu jälleen tasaiseksi taistoksi (tällä kertaa Mika Korhosen kanssa), nousseekin ratkaisevaksi tekijäksi viimeistään pudotuspeleissä.
Miehet vaihtuu, tehot säilyy?
Hyökkäys oli KooKoon toimivin osa-alue edelliskaudella. Osumia joukkueelta on lupa odotella nytkin, vaikka maalinteko tökkikin pahasti harjoituspeleissä ja tutuista tehomiehistä joukkueessa jatkaakin vain Liukkonen. Ulkomaille tähyillyt maalikunkku Lou Dickenson teki U-käännöksen ja siirtyi Vaasaan, Jesse Uronen löysi puolestaan paikkansa HeKistä.
Senttereistä nappikauden pelannut Markku Flinck palasi Joensuuhun ja poissa ovat myös nimekkäät George Nistas ja Mikko Rautee, jotka tosin vahvistivat viime talvena lähinnä KooKoon sairastupaa. Runkohyökkääjistä joukkueen jättivät myös Henri Kivioja, Samu Vilkman ja Petri Pyhäjärvi.
Lähtijöitä korvaamaan Kouvolaan on kuitenkin hankittu kovan profiilin pelureita. Samalla seura varautui viime kausilta tuttuun vitsaukseensa, eli loukkaantumisten aiheuttamaan keskushyökkääjäpulaan.
Niin Mikkelistä palaavat Kory Baker ja Iivo Hokkanen, Allsvenskanissa tehoillut Ville-Vesa Vainiola kuin TuTosta tullut Ville-Matti Koponen pystyvät kukin täyttämään ykkös-kakkossentterin tontteja. Kun keskushyökkääjäkaluston vahvistukseksi voidaan laskea myös koko edelliskauden missannut monipuolinen Tatu Miettinenkin, ei KooKoo kärsi sentteripulasta vaikka jälleen sairastuvalta starttaava Matti Huilla onkin pelikuntoinen aikaisintaan lokakuussa.
Kärkiketjuihin riittää valinnanvaraa, kun kestotähti-Liukkosen lisäksi laidoille on tyrkyllä muun muassa Jaska Vilen. Kokenut kehäkettu juhli Mestiksen maalikuninkuutta kaudella 2004-2005, minkä jälkeen miehen tie vei kolmeksi vuodeksi SaiPaan ja viime kaudeksi Tanskaan. Hyökkäyksen runkokalustoon kuuluvat myös jälleen kasvattiseuraansa palannut Mikko Mattila, liigatasollakin käyttökelpoiseksi rikkovassa roolissa osoittautunut Teemu Paakkarinen sekä kovia tehoja jokerijunioreissa takonut Jiri Veistola.
Vastuuta on luvassa myös jo seitsemättä ja kuudetta kauttaan KooKoo-edustuksessa kiekkoileville Eemeli Koskelaiselle ja Aapo Lampiselle, vaikka kouvolalaiset kiikaroivatkin edelleen yhtä vahvistusta hyökkäyskalustoonsa. Alkukauden aikana näyttöpaikkoja saattaa irrota myös harjoituspeleissä esiintyneille junioreille.
Arvio: maan ja taivaan välillä
KooKoon sijoitusta on harvinaisen vaikea veikata, sillä mahdollisuudet ovat vaikka kuinka korkealle – mutta toisaalta viime kaudet ovat osoittaneet myös sen, kuinka vaikeaa menestyminen voikaan olla. Runkosarjan voitto vaatisi täydellistä onnistumista, kakkoseksi tai kolmoseksi päätyminen olisi hyvä suoritus sarjan suurimpiin kuuluvalta seuralta ja nelossijakin vielä tyydyttävä, mutta kaikki sen alle suuri pettymys.
KooKoon menestymismahdollisuuksia testataan kovalla kädellä heti alkukaudesta. Rajusti uusiutuneen joukkueen olisi kahmittava pisteitä, vaikka peli ei vielä kulkisikaan, tai muutoin paineet kasvavat turhankin suuriksi. Kolekin tärkein tehtävä on siltikin saada palapeli kasaan kauden tärkeimpiä pelejä varten: siis löytää toimiva pelitapa sekä oikea roolitus, jolla tähtipitoinen nippu saadaan hitsattua joukkueeksi.
Vaikka KooKoon voikin odottaa vahvistavan joukkuetta entisestään vielä kauden aikana, mitataan myös seurajohdolta malttia ja ammattimaisuutta. Hätäisillä päätöksillä ja paniikkiratkaisuilla voidaan voittaa vain harvoin, mutta hävitä paljon.
Varsinaista romahdusvaaraa ei KooKoon kohdalla ole kuitenkaan olemassa. Valmennuksen ja pelaajien kokemus takaavat sen, että rutiinipisteitä kertyy alemman kastin vastustajista yhtä kovalla varmuudella kuin edelliskausillakin. Ja vaikka joukkueen kokoonpano ei ole lukumäärällisesti erityisen laaja, kestänee se aiempaa paremmin loukkaantumisia. Etenkin hyökkäysketjuissa potentiaalisia ratkaisijoita riittää vielä kolmanteenkin vitjaan.
Kamppailu aivan terävimmässä kärjessä vaatii kuitenkin myös sitä, että KooKoo onnistuu kukistamaan myös kovimpia kilpakumppaneitaan. Etenkin viime kaudella kärkikoitokset osoittautuivat sille totaalisiksi kompastuskiviksi. Kovissa otteluissa joukkueelta vaaditaan myös aiempaa parempaa pelikuria: KooKoo on ollut jo muutaman kauden ajan pahasti pakkasen puolella yli- ja alivoima-aikojen vertailussa.
