Vuonna 1994 koitti työehtosopimuksen neuvottelu ja liigan työsulku. Theoren Fleury päätyi Suomeen. Tampereesta, Suomesta ja Tappara-visiitistä Fleuryllä riittää aina hyviä muistoja.
Vuoden 1991 MM-kisojen lisäksi Fleurylle Suomi oli Vierumäen verran tuttu nuorisomaajoukkueen leiriltä. Calgaryn ilmastoon tottuneelle Suomi oli vain yhdellä tapaa erilainen.
– Se oli se talviajan nopea pimeyden tulo. Kaikki muu oli melko tuttua.
Hotellissa asuneella Fleuryllä oli käytössään oma sauna. Mies saunoo edelleen vakituisesti. Myös musta makkara tuli tutuksi.
– Maistoin minä sitä. Siinä oli viljaa ja se oli ruokaisaa, mutta kyllä, erikoisen persoonallinen maku. Lisäksi Tampereella oli todella hyvä siipipaikka, Fleury kehuu viitaten tamperelaiseen Siipiweikot-ravintolaan.
Nähdäänkö Fleuryä myös ensi kaudella Suomessa pelaamassa, jos luvassa on työnseisaus? Fleury höröttää leikkimieliselle arvailulle.
– Ehei, olen vanha mies pelaajaksi nyt. Ehkä jossain veteraanipelissä!
Salt Lake City yksi kohokohta
Uransa loppupuolella Fleury ehti Calgaryn jälkeen edustaa vielä New York Rangersiä, Colorado Avalanchea ja Chicago Blackhawksia, ennen kuin uraa kulissien takana varjostaneet päihdeongelmat yltyivät, ja veivät miehen lopulta ulos koko liigasta. Vuodelle 2002 osui vielä miehen loppu-uran kohokohta, kun Wayne Gretzky kutsui hieman yllättäen veteraarin Salt Lake Cityn olympiajoukkueeseen. Pienikin rooli sopi Fleurylle.
– Ei minulla ollut mitään ongelmia sopeutua siellä. Kanadan edustaminen oli niin tärkeää, ja siitä tuli upea muisto urallani.
Läpi uransa päihteitä käyttäneellä, ja niitä vastaan taistelleella Fleuryllä on kokemuksia "yöjuoksuista" koko aktiiviuran varrelta. Viimeksi Helsingin MM-kisoissa pelaajien yökerhokäynteihin kiinnitettiin laajalti huomiota.
Raitistuneella Fleuryllä on tiukka asenne päihteitä kohtaan, mutta muita hän ei lähde tuomitsemaan. Fleuryn mukaan pelaajilla on aina ollut tapana käydä pelien jälkeen myös ulkona, ”luvan kanssa”.
– Olemme kuten muut. Pitää vain olla varovainen. Kunhan se ei vaikuttanut suoritukseen, se hyväksyttiin myös maajoukkueessa.
– Ja kuka muu tietää hauskanpidosta paremmin kuin suomalaiset? Etenkin "Mayday", Fleury viittaa vappuun esitellen Suomi-tietouttaan.
Ikuinen taistelija kaukalossa
NHL-uran jouduttua hyllylle Fleury ehti edustaa pikkuseuroja niin Belfastissa kuin Kanadan amatöörisarjoissa. Pelaamisen hän otti tuolloinkin tosissaan.
– Kun olin lapsi, kaupungin amatööripelaajat, isäni ja muut olivat sankareitamme. Emme päässeet tuolloin katsomaan NHL:ää. Nautin jokaisesta sarjasta, veteraanisarjasta ja Belfastista. Olipa kyse sitten pienestä tai suuresta sarjasta, kaikkialla maapallolla kaikki valmistautuvat otteluun ja kiekonpelaamiseen samojen rutiinien kautta, samalla tavalla, Fleury kuvailee.
– Juuri se tekee kiekosta niin hienon lajin.
Kiekkoura jättää jälkeensä myös materiaa, varusteita ja pelipaitoja uran varrelta. Fleury pisti uransa varrelta pelipaitojaan talteen.
– Olen säilyttänyt pelipaitoja jokaisesta joukkueesta, joissa olen pelannut. Myös maajoukkuepaitoja. Etenkin Canada Cupin '91 paita on upea, se paita ja joukkue olivat täynnä sielua, kanadalainen hehkuttaa.
Fleury paljastaa säilyttäneensä myös Tapparan paidan. NHL-paidoista poikkeavat runsaat mainokset ovat Fleurylle enemmän eksoottinen hienous kuin häiritsevä tekijä.
– Ei haittaa ollenkaan! Tapparan paita mainoksineen on eräs hienoimmista joita minulla on.
