Flyersin monivuotinen toimitusjohtaja Bobby Clarke sekä omistaja Ed Snyder ovat koonneet vuodesta toiseen kovan nipun pelimiehiä. Ainakin paperilla. Joka vuosi joukkueesta on kuitenkin puuttunut joku ratkaiseva palanen. Ja aina Clarke ja Snyder ovat löytäneet jonkun syntipukin, vaikka kenties johtokaksikolla olisi ollut syytä katsoa peiliin.
Vielä 1990-luvun puolivälissä joukkueella näytti olevan loistava tulevaisuus, mutta näillä näytöillä jäljellä on vain loistava menneisyys. Vuoden 1997 finaalitappion jälkeen silloinen valmentaja Terry Murray, joka on nykyinen kakkosvalmentaja, syytti joukkuetta tukehtumisesta ja sai potkut saman tien. Seuraavina kausina syyttävä sormi kohdistui Clarken entiseen ex-kultapoika Eric Lindrosiin, joka savustettiin ulos organisaatiosta pitkällisen saippuaoopperan jälkeen. Seuraava syntipukki löytyi taas vaihtopenkin takaa, kun seuraa uskollisesti 30 vuotta palvellut Bill Barber pistettiin kilometritehtaalle pelaajien kapinoinnin takia. Viimeisimpänä tapauksena seuran monivuotinen ykkösvahti ja Clarken ykkössylkykuppi Roman Cechmanek lahjoitettiin kesällä pilkkahintaan Los Angelesiin. Miehen kohtalon sinetöi putoaminen toisella kierroksella Ottawaa vastaan, mikä oli itse asiassa seuran paras saavutus viiteen vuoteen.
Alkavalla kaudellakin vain mestaruus on riittävän hyvä saavutus vaativalle organisaatiolle. Paperilla kaikki näyttääkin kohtalaisen hyvältä. Joukkue on sopiva sekoitus nuoruutta, kokemusta, kovuutta ja taitoa. Merkillepantavaa on joukkueen ilmeen totaalinen muuttuminen viime vuosien aikana. Isot ja kankeat pelaajat ovat saaneet väistyä nopeiden ja taitavien pelaajien tieltä. Kovuutta joukkueessa on silti riittävästi. Flyersin vahvuus on kurinalainen joukkuepelaaminen, jonka pääarkkitehtinä on eräs NHL:n viime vuosien menestyksekkäimmistä valmentajista, Ken Hitchcock.
Ken on luottamuksen arvoinen?
Kesän merkittävin uudistus oli siis ykkösmaalivahti Roman Cechmanekin kauppaaminen Los Angeles Kingseihin. Epäsovinnaisella tyylillä torjuva Cechmanek ei saavuttanut missään vaiheessa seurajohdon luottamusta heikosti menneiden pudotuspelien takia, vaikka runkosarjassa mies oli kuin elävä muuri. Omalaatuisena persoonana hän oli helppo syntipukki materiaaliin nähden ylisuurten odotusten pettäessä.
Tilalle tolppien väliin hankittiin vapailta markkinoilta kokenut Jeff Hackett, joka vajosi viime kaudella niin Montrealin kuin Bostonin vaihtoaition ovenaukojaksi. Flyersin toisena maalivahtina jatkaa vuosi sitten Phoenixista hankittu nuori Robert Esche, josta valmennusjohto odottaa tulevaisuudessa ja ehkä jopa tällä kaudella joukkueen ykkösvahtia. Maalivahtitilanne onkin vähintään mielenkiintoinen, sillä kauden alkaessa joukkueella ei ole selkeää ykkösmiestä. Ilkeämielisimmät voisivat jopa väittää, että tällä hetkellä Flyersilla on ainoastaan kaksi b-luokan torjujaa.
Harjoituspelit eivät ole antaneet aihetta riemuun, sillä niin Hackett kuin Esche ovat pelanneet hyvin epävarmasti torjuen noin 85 % teholla kiekkoja. Nykyisellään kilpailutilanne onkin lähinnä sitä, että kahdesta huonosta on valittava maalinsuulle vähemmän huono. Harjoituspeleistä on toki turha vetää liian suuria johtopäätöksiä, mutta on kuitenkin selvää, että tason on noustava, jos kunnon menestyksestä aiotaan haaveilla. Farmissa vuoroaan odottaa myös TPS:stä tuttu Antero Niittymäki, jolla on kohtalaiset mahdollisuudet tehdä NHL-debyytti jo tulevalla kaudella. Ratkaisuksi maalivahtiongelmiin hänestä ei kuitenkaan ole ainakaan vielä.
Onko Flyers parempi joukkue Cechmanekin poistuttua? Tuskin. Hackett ei ole koskaan pelannut yli 58 peliä kaudessa. Hän ei ole koskaan voittanut pudotuspelisarjaa ja hänellä on urallaan kokonaista kolme (3!) voittoa pudotuspeleissä. Tässäkö on mies, joka ratkaisee kannun Phillylle hasekeja ja brodeureita vastaan? Esche tulee saamaan paljon peliaikaa ensi kaudella. Onneksi puolustus maalivahtien edessä on niin vahva, että ainakin runkosarjassa menestystä tulee myös varmasti nykyisellä maalivahtikaksikolla.
Puolustus on kaiken aa ja oo
Ken Hitchcockilla on positiivinen ongelma puolustuksen suhteen. Viime kaudella Philadelphia päästi vähiten maaleja koko liigassa (166) yhdessä New Jerseyn kanssa ja paperilla joukkueen puolustus on parantunut entisestään. Varovaisesti arvioiden organisaatiossa on vähintään yhdeksän NHL-tason pakkia. Pitkään samana pysynyt puolustuspermanentti on muuttumassa, sillä kokeneiden veteraanien tilalle on noussut ja nousemassa liuta nuoria ja nälkäisiä tulokkaita.
Puolustuksen johtohahmona jatkaa kokenut Eric Desjardins, jonka hieno viime kausi palkittiin kauden vuoden jatkosopimuksella. Kim Johnsson pelasi viime kaudella eniten koko joukkueesta, 24 minuuttia, ollen samalla puolustuksen paras pistemies. Kaksikko tulee pelaamaan selvästi eniten joukkueesta ja johtamaan puolustuksen kiekollista peliä.
Uusista tulokkaista selvästi mielenkiintoisin on luonnollisesti kärppäkasvatti Joni Pitkänen, jolle kristallipallo povaa ruusuista tulevaisuutta. Pitkänen on loistanut harjoituspeleissä ja saanut kasan kehuja niin joukkuejohdolta, pelikavereilta kuin faneilta. Toivottavasti odotukset eivät kasva liian suuriksi, mutta etukäteen ajatellen jopa Calder Trophy on täysin mahdollinen. Pitkänen pelaa varmasti koko kauden ylhäällä ja ohessa paljon ylivoimaa.
Toinen vakiopaikkaa kärkkyvä puolustaja on kovaotteinen Jim Vandermeer, joka on noussut valmentaja Hitchcockin suosikiksi. Vandermeer siirtyi kaksi vuotta sitten vapaana agenttina Phillyn organisaatioon ja on kehittynyt sen jälkeen hurjin harppauksin. Hitchcockin puheiden mukaan pelipaikka avauskuusikossa pitäisi olla varma.
Flyers ei uusinut kesällä kokeneen Dimitri Yushkevichin sopimusta, mutta loppupaikoista taistelee silti nippu veteraaneja. Niin Marcus Ragnarsson, Eric Weinrich kuin Chris Therien kuuluivat viime kaudella vakiokokoonpanoon, mutta ensi kaudella herrat joutuvat taistelemaan peliajasta entistä kovemmin. Ragnarsson teki viime kaudella rahakkaan jatkosopimuksen ja pelasi yli 22 minuuttia ottelua kohden puolustusspesialistina. Hänen sekä Weinrichin pelipaikkojen pitäisi olla varmoja. Kolmikosta heikoimmilla on Chris Therien, jonka Flyers jätti suojaamatta waiver draftissa. Mikään seura ei kuitenkaan huolinut kolmen miljoonan dollarin vuosipalkalla pelaavaa veteraania, joten miehen kausi alkanee katsomossa seitsemäntenä puolustajana.
Viime kaudella jonkinmoisen läpimurron tehnyt nuori saksalaispuolustaja Dennis Seidenberg lähetettiin farmiin yhdessä superlupaus Jeff Woywitkan kanssa juuri ennen kauden alkua. Kaksikko olisi vakiopelaajia melkein missä tahansa muussa joukkueessa, mikä kertoo Flyersin puolustuksen tasosta. Niin Seidenberg kuin viime kaudella OHL:n parhaaksi puolustajaksi valittu Woywitka tullaan nostamaan jossain vaiheessa kautta ylös Ken Hitchcockin mukaan.
Puolustus on siis paperilla loistava sekoitus kokemusta, nuoruutta, taitoa ja kovuutta. Lisäksi materiaali on niin laaja, että muutamaa veteraania voidaan käyttää kauppasyöttinä ilman tason laskua.
Nuorten hyökkääjien esiinmarssi?
Roenick, Gagne, Amonte, Recchi, LeClair, Williams, Handzus, Kapanen, Primeau jne. Flyersin hyökkäys on rautaa! Ainakin paperilla. Viime kauden maalimääräksi jäi 211 maalia, vähiten koko itäisen konferenssin pudotuspelijoukkueista, vaikka materiaali pitäisi riittää vaikka mihin. Syitä tähän oli monia. Useat tärkeät hyökkääjät, kuten Simon Gagne, John LeClair ja Justin Williams kärsivät pahoista loukkaantumisista. Ken Hitchcockin uusi taktiikka ei juurtunut vielä ensimmäisellä kaudella täysin pelaajien takaraivoon jne. Tulevalla kaudella maalimäärän on yksinkertaisesti pakko nousta. Kesän aikana Hitchcock ilmoitti, että joukkueen nuorukaiset saavat selvästi lisää peliaikaa ja kallispalkkaisten veteraanien on hyväksyttävä muuttunut rooli joukkueessa. Nähtäväksi jää, miten tämä onnistuu käytännössä. Auktoriteetin puutteesta kovakasvoinen ja menestynyt Hitchcock ei ainakaan tule kärsimään.
Hitchcockin taktiikka perustuu koko joukkueen tiukkaan puolustuspeliin, jossa hyökkääjillä on vähintään yhtä tärkeä rooli kuin puolustajilla. Lisäksi Hitchcock jakaa vastuuta tasaisesti kaikille ketjuille, jonka seurauksena viime kauden paras pistemies Jeremy Roenick teki ainoastaan 59 pistettä. Siltikin JR oli kauden paras pelaaja ja hitchcockilaisen pelityylin räiskyvä keulahahmo. Hitchcock kouli Roenickista samantyylisen, kahden suunnan pelaajan, kuin Mike Modanosta tai Brett Hullista Dallasissa. Roenick on myös tulevalla kaudella tärkein yksittäinen hyökkääjä.
Gagne ja Williams olivat loukkaantuneena suurimman osan viime kaudesta, mutta tulevalla kaudella heille on varattu suuri rooli ykkös- tai kakkosketjusta sekä ylivoimakentällisestä. Älkää ihmetelkö, jos molemmat tekevät yli 30 maalia. Harjoituspeleissä vauhtikaksikkoa kaitsi parin kauden takainen Selke-finalisti Michael Handzus, jolta odotetaan nousua seuraavalle tasolle.
Viime kevään pudotuspeleissä sisäisen kapteeninsa löytänyt Keith Primeau tulee johtamaan erästä liigan parhaista kolmosketjuista laidoillaan uutta nousua tekevä Sami Kapanen sekä kovanaama Donald Brashear. Kolmikko on pelannut loistavasti harjoituspeleissä ja erityisesti Kapanen on saanut todella paljon kehuja varsinkin kiekottomasta pelistään.
Viime kauden siirtorajan kynnyksellä Philadelpiaan siirtyneelle Tony Amontelle on myös varattu suuri rooli vanhan high school – kaveri Roenickin viereltä. Kaksikko pelasi loistavasti yhdessä runkosarjan lopussa, mutta pudotuspelit menivät pahasti penkin alle. Amonte nauttii kuitenkin Hitchcockin suosiota ja odotukset miestä kohtaan ovat suuret.
Alkavalla kaudella Flyers saattaa esitellä NHL:n kaikkien aikojen kalleimman nelosketjun. Ainakin alkusuunnitelmissa kolmikkoa johtaa nimittäin laiturin paikalta sentteriksi siirretty Mark Recchi (vuosipalkka 5 miljoonaa dollaria) laidoillaan John LeClair (9 miljoonaa) sekä läpimurron kynnyksellä oleva Radoslav Somik (1 miljoona). Hitchcockin suunnitelma korostaa hänen ajatusmaailmaansa: jokainen pelaaja saa peliaikaa esitystensä eikä palkan perusteella.
Loppupaikoista taistelevat mm. nuori tappelija Todd Fedoruk, kokenut veteraanisentteri Claude Lapointe sekä nuoret Eric Chouinard, Patrick Sharp, Andre Savage sekä Ian MacNeil.
Erikoistilanteet erikoisen huonoja…
Fiasko. Yksi sana riittää kuvaamaan viime kauden erikoistilannepelaamista. Hitchcockin joukkueet ovat perinteisesti olleet todella kovia erikoistilanteissa, joten toivoa paremmasta on. Pudotuspeleissä Flyers ei kuitenkaan saanut maaliakaan 17:lla yrityksellä Ottawaa vastaan, kun taas itäisen konferenssin finaaliin mennyt Senators teki maaleja 24 % teholla. Runkosarja ei mennyt juuri lainkaan paremmin ylivoimapelin osalta, mutta alivoimapelaaminen sujui sentään hieman paremmin. Flyers sijoittui lopulta yv-tilastossa sijalle 21, mikä kertoo kaiken olennaisen. Niinpä ensi kaudelle on luvassa paljon muutoksia. Primeau ja LeClair siirrettäneen pois ylivoimakentällisistä ja tilalle tulevat Gagne sekä Williams. Lisäksi Joni Pitkänen ottanee Eric Weinrichin paikan viivamiehenä.
Alivoimalla Flyers menestyi huomattavasti paremmin. Nopeakinttuiset ja älykkäät veteraanit kuten Roenick, Recchi, Kapanen, Amonte ja Lapointe sekä loistava puolustusnelikko takaavat tason myös ensi kaudella. Kaiken kaikkiaan tällä osa-alueella on eniten parannettavaa ja ilman loistavaa erikoistilannepelaamista kannusta on turha haaveilla.
Hitchcock & kumppanit
Hitchcock on eräs viime vuosien menestyksekkäimmistä valmentajista. Hän on erittäin kova mutta reilu valmentaja, jonka auktoriteetti saa pelaajat omaksumaan hänen pelifilosofiansa tehokkaasti. Flyersin valmennustroikan täydentää apulaisvalmentajat Craig Hartsburg, Wayne Fleming ja Terry Murray, joilla on yllättävänkin suuri rooli valmennuksessa. Näistä Hartsburgilla ja Murraylla on kokemusta myös päävalmentajan pallilta NHL:ssä.
Hartsburg peluuttaa puolustajia ja suunnittelee ylivoimapelaamista yhdessä Flemingin kanssa, joka on linkkinä pelaajien ja valmennusjohdon välillä. Murray, joka johdatti Flyersin Stanley Cupin finaaleihin kaudella 1996/97, keskittyy lähinnä toisten joukkueiden analysoimiseen.
Hitchcockin pelifilosofia on yksinkertainen. Hyökkäystilanteissa hän haluaa hyökkääjien kuljettavan kiekon ehdottomasti siniviivan yli, mikä aiheutti vielä viime kaudella ongelmia. Flyers käytti pitkään ennen Hitchcockin tuloa ns. dump-and-chase-taktiikkaa, joka tarkoittaa sitä, että hyökkääjät heittävät kiekon siniviivalta päätyyn ja painavat kiekon perään. Mm. Primeau ja LeClair tuskailivat uuden taktiikan kanssa miltei koko viime kauden. Kun kiekko on vastustajan siniviivan takana, niin yksi hyökkääjä jää varmistamaan alemmas kiekonmenetysten varalle.
Puolustuspeli perustuu tiukkaan koko viisikon pakettiin. Taktiikkaa voisi kutsua myös pahamaineiseksi trapiksi, vaikkakaan itse Hitchcock ei hyväksy tätä termiä… Pohjimmiltaan hyökkääjien vastuulla on syöttölinjojen katkaisu, kun taas puolustajat pysyvät tiukasti oman siniviivan alla. Tämä olikin suuri syy siihen, että kovia avojään ja keskialueen taklauksia jakanut Dan McGillis kaupattiin pois vaihdossa Marcus Ragnarssoniin. Lisäksi Flyers vetäytyy kahden hyökkääjän karvauskuviosta yhden vastaavaan johtoasemassa. Hitchcockin alaisuudessa puolustus tulee aina ensin, vaikka hyökkäyksen kustannuksella. Taktiikka ei näytä aina nätiltä, mutta se on pirullisen tehokas.
”Depth chart”
Seuraavassa organisaation pelaajat on rankattu pelipaikkojen mukaiseen paremmuusjärjestykseen:
Maalivahdit:
1. Jeff Hackett 2. Robert Esche 3. Neil Little 4. Antero Niittymäki
Puolustajat:
1. Kim Johnsson 2. Eric Desjardins 3. Joni Pitkänen 4. Marcus Ragnarsson 5. Eric Weinrich 6. Jim Vandermeer 7. Chris Therien 8. Dennis Seidenberg 9. Jeff Woywitka 10. John Slaney
Keskushyökkääjät:
1. Jeremy Roenick 2. Michael Handzus 3. Keith Primeau 4. Claude Lapointe 5. Patrick Sharp 6. Andre Savage 7. Ian MacNeil
Vasemmat laitahyökkääjät:
1. Simon Gagne 2. Sami Kapanen 3. John LeClair 4. Donald Brashear 5. Todd Fedoruk
Oikeat laitahyökkääjät:
1. Tony Amonte 2. Justin Williams 3. Mark Recchi 4. Radoslav Somik 5. Eric Chouinard
Realistiset menestysmahdollisuudet?
Faneilla on syytä optimismiin, vaikka huolenaiheitakin on riittävästi. Menestyksen puolesta puhuu vahva materiaali niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä, sekä Hitchcockin luoma kurinalainen ja puolustusvoittoinen taktiikka, jota pelaajat noudattavat orjallisesti. Heikkouksiakin on riittävästi, joista sekava maalivahtitilanne on suurin huolenaihe. Lisäksi kenelläkään avainpelaajista ei ole Stanley Cup –sormusta ja kaiken lisäksi mm. Roenick, Amonte, Primeau ja LeClair ovat pettäneet aina pahasti pudotuspeleissä. Onko tästä nipusta voittajiksi kovissa pudotuspeleissä? Vain aika näyttää, mutta onneksi veteraanien rinnalle on nousemassa kovaa vauhtia uusia vastuunkantajia. Flyers saattaa taistella jopa itäisen konferenssin voitosta runkosarjassa, mutta kotietu ensimmäiselle kierrokselle lienee realistisempi tavoite. Pudotuspelit ovat sitten kokonaan oma maailmansa, mutta on vaikea uskoa, että tällä maalivahtikaksikolla päästäisiin viime vuotta pidemmälle.
