Nashvillessä on ollut kesällä selkeä suunnitelma mihin suuntaan joukkuetta kehitetään ja tehty on siis reilu nuorennusleikkaus, jossa vanhat ja kallispalkkaiset pelaajat on laitettu pihalle ja tilalle on otettu nuoria lahjakkaita pelaajia. Tietä viitoittamaan nuorille on jätetty muutamia kokeneita joukkuepelaajia kuten Jason York, Grg Johnson sekä Scott Walker. Nashvillen pitkäaikaisella päävalmentajalla Barry Trotzilla onkin työsarkaa tehdä tästä joukkueesta pudotuspelijoukkue.
Maalivahtipeli uomissaan
Maalin suulla on Nashvillen vahvin lenkki ja samalla ainoa osa-alue, johon voi luottaa. Vaikka Tomas Vokoun onkin suhteellisen tuntematon maalivahti suuren yleisön silmissä, niin sitä hän ei ole joukkuetovereidensa tai NHL-asiantuntijoiden keskuudessa. Hänen viime kauden päästettyjen maalien keskiarvo oli 2.20, joka on häntäpään joukkueen maalivahdille lähes loistava suoritus. Jos Predatorsilla olisi ollut kunnollinen hyökkäys viime kaudella, niin he olisivat taistelleet todella tiukasti pudotuspelipaikasta.
Vokoun saa käytännössä pelata juuri niin paljon kuin tahtoo ja jaksaa. Wade Flahertystä tai Jan Lasakista ei ole uhkaajaksi, mutta he pystyvät paikkaamaan ykkösmaalivahtia yksittäisissä peleissä kohtuullisesti. Nashvillelle Vokounin loukkaantuminen olisikin katastrofi ja viimeistään samalla voitaisiin sanoa hyvästit playoffeille.
Puolustus uusiksi
Suurimman uudistuksen on kokenut puolustus. Viime kauden vakiopakistosta ei ole jäljellä kuin Kimmo Timonen ja Jason York. Heidän harteillaan lepääkin paljon, sillä muu pakkiosasto on melko kokematonta ja arveluttavaa. Poissa ovat ylivoimapyssy Andy Delmore, kokenut peruspakki Bill Houlder jolle ei jostain syystä tarjottu jatkoa, Cale Hulse, joka meni Phoenixiin sekä Karlis Skrastins suuntasi Coloradoon.
Uusia puolustajia on viime kauden lopulla Rangersista tullut Tomas Kloucek, Islandersista tuli kesällä Ray Schultz ja Minnesotasta Curtis Murphy, HIFK:sta NHL-uraa yrittämään lähti Marek Zidlicky ja Columbuksesta tarttui haaviin Jamie Allison. Waiver-draftissa Ottawasta napattiin Wade Brookbank. Lisäksi farmissa pääasiassa pelannut Robert Schnabel pelasi harjoitusleirillä luultavasti pelipaikan itselleen. Nuori ja erittäin lupaava Dam Hamhuis pyrkii myös kärkikuusikkoon.
Näillä puolustajilla pitäisi kausi viedä läpi ja se vaatii lähes jokaiselta puolustajalta melkoista tason nostamista edellisvuosista. Timoselle ja Yorkille onkin vastuuta tulossa paljon.
Nuoruutta ja nopeutta hyökkäyksessä
Hyökkäyspäässä eniten odotetaan viiden vuoden takaiselta Nashvillen ykkösvaraukselta (koko draftin kakkonen) David Legwandilta. Legwand on yksi liigan nopeimmista luistelijoista ja viime kaudella näytti jo lupaavia merkkejä siitä, että hänen varaan voi rakentaa joukkuetta. Kehitystä ja tehoja voi odottaa myös nuorilta Scott Hartnellilta, Denis Arkhipovilta ja Vladimir Orszaghilta. Viime kaudella uransa parhaan kauden pelanneelta kokeneelta Andreas Johansonilta vaadittaisiin ainakin samanlaista onnistumista ja Scott Walkerinkin olisi saatava kiekkoja sisään. Tuossa ovatkin luultavasti Nashvillen kahden ensimmäisen ketjun pelaajat.
Kolmosketjun, jossa veteraanien Johnsonin sekä Rem Murrayn rinnalla pelaa nuori Adam Hall, pitäisi pelata varmaa oman pään peliä, mutta myös heiltä odotetaan maaleja silloin tällöin. Neloseen hankittiin fyysistä voimaa tuomaan Jim McKenzie ja hänen rinnallaan pelaavat luultavasti tulokkaat Scott Upshall sekä Jordin Tootoo. Tootoo onkin seuraamisen arvoinen pelaaja sillä pienestä koostaan huolimatta hän on erittäin hanakka taklaaja sekä pelaa joukkueensa eteen aina sata lasissa.
Arvio tulevasta
Nashvillen tavoitteena kaudesta on pudotuspelipaikka. Siihen joukkue saakin tehdä työtä oikein urakalla mikäli meinaa sen saavuttaa ja lisäksi lähes kaiken olisi mentävä nappiin ja palasten loksahtaa paikalleen. Joukkue on kuitenkin parhaimmillaan vasta muutaman vuoden kuluttua, jos kaikki pelaajat saadaan pidettyä ja he kehittyvät odotetun lailla.
Sitä odotellessa ei menestystä kuitenkaan kannata odottaa ja pudotuspelit jäävätkin tällä kaudella haaveeksi Predatorsilta. Konferenssin viimeinen paikkakaan ei olisi mikään jättiyllätys.
