Edelliskausi päättyi todella tylysti. Anaheimin ilkeät ankat passittivat hallitsevan mestarin laulukuoroon jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella puhtaasti voitoin 4-0. Jokainen ottelu hävittiin maalin erolla ja muutama hieman epäonnisestikin. Maalivahti Curtis Josephista tehtiin vähän syyttäkin syntipukki tappioon, sillä jotain muutakin täytyi olla pielessä. Ei pudotuspelisarjoja voi voittaa tekemällä 1,5 maalia/ottelu.
Runkosarjan alku oli vaisu, mutta joukkue syttyi joulun jälkeen aivan uskomattomaan liitoon Zetterberg-Datsyuk-Hull -ketjun johdolla. Alkukaudesta haparoinut Josephkin näytti merkkiä paremmasta, mutta pudotuspeleissä koko joukkue kuitenkin romahti. Pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi palkittu Jean-Sebastian Giguere oli se peikko, jota Wings ei saanut ohitettua sitten millään.
Kesällä tapahtui
Ensimmäiseksi kuultiin todella huonoja uutisia. Superlupaus Igor Grigorenko kolaroi itsensä Venäjällä lähes henkihieveriin, sittemmin mies on jo hyvää vauhtia toipunut lonkkaleikkauksestaan. Grigorenko olisi erittäin todennäköisesti napannut paikan joukkueesta, mutta nyt sisäänajo siirtyy ainakin kauden verran.
Sergei Fedorovin kanssa jatkosopimuksesta tapeltiin jo kevään aikana, mutta yhteisymmärrykseen ei päästy. Detroitin tarjous oli yhdessä vaiheessa jopa pari miljoonaa/kausi parempi mitä mies lopulta Anahemilta sai, mutta Sergei oli päätöksensä tehnyt ja halusi loikata elämässään toistamiseen ”vapauteen”. Kalifornian aurinkorannat odottavat Anaheimin suunnalla.
Luc Robitaillen koti-ikävä vaikutti ilmeisesti niin pahasti hänen otteisiinsa, ettei toisesta kaudesta Wingsissä tullut oikein mitään. Eläminen erossa perheestään sai riittää ja mies palasi takaisin Los Angelesiin. Robitaille korvattiin uransa parhaan kauden pelanneella Columbuksen Ray Whitneyllä.
Sentteriosaston ainut lisä on pienikokoinen, mutta erittäin lahjakas tsekki, Jiri Hudler. Steve Yzermanin voisi myös laskea ”tulopuolen mieheksi” sillä hän on nyt terveempi kuin viime kauden lopun paluuotteluissaan. Pitkään vapaana agenttina pysytelleelle Igor Larionoville Wings tarjosi miljoonan ja vuoden jatkoa, mutta New Jersey tuplasi tarjouksen ja professori lähti Devilsiin näyttämään ylivoimapelin mallia.
Tulopuolen kovin nimi oli Detroitin lähistöllä nuoruutensa varttunut Dallas-kapteeni Derian Hatcher, jonka viisivuotisella sopimuksella Wingsin puolustuksen kivijalka muurattiin seuraavan puolen vuosikymmen ajaksi. Vahvistuneessa pakistossa ei ollut enää tilaa nuoremmille, joten Jesse Wallin löysi uuden kodin Calgarystä, Dmitri Bykov palasi Venäjälle ja Patrick Boileau siirtyi Pittsburghiin.
Kesän yllättävin uutinen kuultiin tsekinmaalta kun Dominik Hasek ilmoitti palaavansa takaisin NHL:ään. Red Wingsin oli käytännössä pakko käyttää Hasekin paluuoptio, ettei mies olisi mennyt kenenkään kilpailijan riveihin. Ja edessä olikin maalivahtiongelma.
Lewis paineiden alla
Dave Lewisilla on edessään kohtalon kausi. Bowmanin taakka painaa niskassa edelleen ja odotukset ovat luonnollisesti kovat. Vain Stanley Cup kelpaa. Red Wingsin tähtisikermä on todennäköisesti viimeistä kautta kasassa tällä rungolla ja viime kauden kaltaiseen nopeaan tippumiseen ei yksinkertaisesti ole varaa tai valmennusjohto menee vaihtoon. Barry Smith jatkaa tulevankin kauden apuvalmentajana ex-tappelija Joey Kocurin kanssa.
Nyt olisi aika saada tulosta muuallakin kuin runkosarjassa, vahvaan puolustukseen ja Hasekiin turvaamalla kaiken pitäisi olla mahdollista. Red Wings on koko menestysvuosiensa ajan tunnettu vahvana hyökkäyspään joukkueena, mutta nyt pelityyliä ollaan muuttamassa puolustavampaan suuntaan. Lewis antoi tästä vihiä jo viime kauden pudotuspelien aikaan ja käytti esimerkkeinä näitä joukkueita ketkä pitkälle pääsivät. Tarkka puolustuspeli oli kevään avainsana. Tavallinen tv-katsoja ja Red Wings -vihaaja tästä tuskin tulee pitämään, mutta me "gloryhuntterit" sitäkin enemmän, kunhan joukkue vain voittaa.
Tulevan kauden jälkeen on mielenkiintoista nähdä ketkä jäävät rakentamaan tulevaisuuden Red Wingsiä. Valmennusporukka saattaa mennä vaihtoon muutenkin, vaikka menestystä tulisi, niin suuri ”rosterituuletus” on vanhojen partojen osalta tulossa.
Kuka huolisi Cujon?
Maalivahtiosastolta löytyy ainakin syvyyttä 15 miljoonan dollarin edestä. Tästä rahanipusta 6 miljoonan Dominik Hasekilla on päävastuu tolppien välissä kaatuilemisessa totuttuun tyyliin. Välivuosi Tsekeissä meinasi poikia tälle kansallissankarille jopa linnatuomion, mutta rikkaiden ei tunnetusti tarvitse joutua vankilaan ja kaikki Red Wings -fanit pääsevät nauttimaan ensi kaudellakin lukuisista nollapeleistä. Mutta onko kuuden Vezinan mies enää entisensä vuoden huilin jälkeen?
Vain yhden miljoonan mies Manny Legace jatkaa tuskaista taivaltaan NHL:n parhaimpana kakkosmaalivahtina. Mutta vielä vuoden odotuksen jälkeen hänelle aukeaa todennäköisesti paikka punaisessa auringossa. Toivottavasti Red Wings -taivaalle ei ole siihen mennessä ilmaantunut liian mustia pilviä rungon heikkenemisen suhteen.
Curtis Josephista on kehittynyt melkoinen maalivahtiosaston murheenkryyni. Kyseessä on 8 miljoonan dollarin mies, mutta kun hänestä ei ole mitään hyötyä. Lievä epäonnistuminen pudotuspeleissä teki Josephista syntipukin ja Hasekin paluupäätös oli sinetti Cujon kuoppaamiselle. Hänestä on päästävä eroon.
Todennäköisen palkkakaton lähestyessä kukaan ei silti halua noin kallista miestä hoidettavakseen, kun sopimuksesta on vielä 2 vuotta jälkellä ja Joseph vaatii uudelta seuralta vielä sopimuksen pidentämistä vuodella. GM Ken Hollandin mukaan ottajia Cujolla olisi, mutta miehen nykyinen palkka on ainut ongelma kauppojen syntymisessä.
Detroit neuvotteli kesällä usean seuran kanssa Josephin kauppaamisesta ja ilmeisesti Bostonin kanssa oltiin päästy jo yhteisymmärrykseen, mutta Cujon loukattua nilkkansa homma kariutui siihen. Waiver draftissa Joseph jätettiin suojaamatta, mutta kukaan ei ollut häntä ottanut edes ilmaiseksi.
Käytännössä tilanne on nyt se, että kauppojen toteutuminen vaatii jonkun huippujoukkueen ykkösmaalivahdin loukkaantumisen niin pahasti, että heidän on pakko hankkia Joseph korvaajaksi. Jos tätäkään ei tapahdu, niin Cujo saattaa istua katsomossa koko vuoden. Vaikeassa tilanteessa hänen paluunsa ei ainakaan parantaisi joukkuehenkeä, kun Lewis päätti jo kesällä, että Hasek-Legace on se parivaljakko joka pelaa.
Betonipuolustus
Tämä jos jokin on kova. Red Wingsin puolustuskalusto tulee olemaan yksi tasokkaimmista mitä NHL:n historiassa on koskaan nähty. Uutena pelaajana saadaan esitellä iso ja ilkeä Derian Hatcher ja luvassa on taatusti kyynärpäätaklauksia, aivotärähdyksiä ja vuotavia nenänvarsia. Kellään ei ole enää kivaa ainakaan Wingsin maalin lähistöllä.
Vastaava fyysinen pelote Wingsiltä on puuttunut siitä lähtien, kun lähes rikollisia otteita joskus kentällä käyttänyt Vladimir Konstantinov loukkaantui vakavasti limusiinionnettomuudessa. Hatcherin pakkipariksi on tarjolla taitava Mathieu Schneider, joka saanee hyökätä vapaamassa roolissa Derianin varmistessa. Schneiderin rooli ylivoiman viivamiehenä tulee myös olemaan iso.
Ykköspari rakentuu NHL:n parhaan puolustajan Nicklas Lidströmin ympärille. Ruotsalainen nostaa yleensä parinsa tasoa uskomattomalla tavalla ja parina tuleekin pelaamaan pakkisekstetin ”huonoin” mies, eli kokenut Jason Woolley taikka nopea Mathieu Dandenault.
Woolley teki kaksivuotisen jatkosopimuksen suostuen palkanalennukseen ja tuo pudotuspeleissä tarvittavaa kokemusta ja rauhallisuutta takalinjoille. Kyllä mieheltä ”käsiäkin” löytyy, mutta ylivoima-aika on ilman loukkaantumisia todella tiukassa.
Dandenault oli Lidströmin pari edelliskauden lopussa, mutta nyt edessä saattaa olla jopa siirto takaisin hyökkäyshommiin. Pakisto on yksinkertaisesti niin raudanluja että tilaa ei ole. Hyökkäyksessä syvyydestä on enemmän puutetta. Loukkaantumisten ja lepuutusten sattuessa ”Dandy” voi pelata mitä roolia vaan, todella kullanarvoinen mies.
Kolmosparin ”tusinamiehiksi” jää Hatcherin kokoinen Jiri Fischer ja armoton Chris Chelios. Edelliseen mestaruuteen päättyneenä kautena miehet pelasivat unelmallisesti yhdessä, viime kauden yhteistyö päättyi kuitenkin Fisherin loukkaantumiseen. Sen jälkeen ”Chelly” olikin pahasti pihalla koko loppukauden. Vasta 42-vuotias Chelios tulee varmasti parantamaan, kun maalinedustan siivoaminen ei ole Hatcherin tulon jälkeen enää pelkästään hänen harteillaan. Pienemmällä peliajalla on odotettavissa tehokkaampaa esitystä.
Puolustuksen täydentää vielä farmissa aloittava Niklas Kronwall, josta puhutaan kovasti uutena ”Lidströminä”. Lupaava nuorukainen onkin ollut harjoituspeleissä piristävä lisä jo entisestään kivikovaan puolustukseen. Loukkaantumisten sattuessa ruotsalainen saattaa päästä pelaamaan muutamia pelejä ylhäällä, mutta pääosin kausi menee farmissa ja totuttelussa Pohjois-Amerikan pelityyliin.
Lewis on yhtenä vaihtoehtona kaavaillut Hatcherin ja Fischerin peluuttamista yhdessä, jolloin jäällä nähtäsiin uudistetut World Trade Centerin tornit. Tätä ”Twin Towersia” tuskin saisi edes terroristit kaadettua, kaksi 196cm miestä ja painoa yhteensä 210 kiloa. Lisäksi kun kovan taklauspotentiaalin omaava Fischer oppii pahat tavat oppi-isä Derianilta, niin näiden kahden betonivasaran varaan Detroitin epämukava puolustus on mukava rakentaa tulevien vuosien ajaksi.
Senttereitä, onko heitä?
Jos puolustuksessa on kaksi WTC:n korkuista jättiläistä, niin hyökkäys näyttää vastaavasti niin pirun pieneltä. Oikeastaan suurta siellä ei ole kuin Brendan Shanahan, Kirk Maltbyn suu ja Yzermanin sydän. Sentterikalusto varsinkin on aivan mikkihiiriosastoa ja joukkueen akilleen kantapää.
Sergein lähdettyä on tarjolla 178cm Pavel Datsyuk, 180cm Stevie joka ei edes voi pelata keskellä, 178cm Kris Draper ja 170cm pitkä Jiri Hudler. Ainoana kovana hyökkäyspään hankintana tullutta Ray Whitneytä on suunniteltiin myös sentterin tontille, mutta hänkin on vain sen 5 jalkaa ja 10 tuumaa eli 178 cm pitkä.
Isokokoista sentteriä on toivottu saatavaksi Cujo-kaupassa, mutta niiden mentyä jäihin ainoaksi ratkaisuksi jäi Henrik Zetterbergin siirtäminen keskelle. Sillä paikalla mies on tosin pelannut koko uransa Euroopassa, joten nyt Zetan pitäisi päästä näyttämään todelliset kykynsä.
Kaksi ensimmäistä ketjua miehittää Zetterberg ja huipputaitava Pavel Datsyuk, nuorukaisten harteilla on nyt valtava vastuu kahdesta kovimmasta ketjusta. Raatajaketjua sentteröi edelleen itseoikeutetusti Kris Draper ja neljännen ketjun keskuspaikasta tappelevat Boyd Devereaux, Jason Williams ja Hudler. Sentterin rooliin tarvitaan äärimmäisen vahvat luistelijat ja hidastuneesta Yzermanista uskotaan saavan sen takia enemmän laidassa irti.
Todellinen aloittajakone joukkueesta puuttuu. Draper on joukkueen paras, mutta ei häntä kuitekaan jokaisessa tilanteessa voi käyttää. Yzermankaan ei ole enää yhtä hyvä kuin ennen. Hyökkäyspään tilanteisiin, kuten ylivoimaan, tarvittaisiin se satavarma luottomies (esim. Adam Oates), joka hoitaa kiekon ratkaisevassa aloituksessa joukkueelleen.
Laitahyökkääjistö on todella laadukas. Oikealle laidalle on tarjolla Brendan Shanahan, Brett Hull, Steve Yzerman ja Darren McCarty. Vasemman puolen miehittävät Tomas Holmström, Ray Whitney, Kirk Maltby ja Devereaux/Williams. Tavoitteena on neljä tasaisen vahvaa ketjua, eikä suurta kontrastia ykkös- ja nelosketjujen välillä tunneta.
Laituriosastolle pientä kysymysmerkkiä heittää Darren McCartyn kuntoutuminen kesän jäljiltä. Miehellä oli jäänyt lomakaudella niin sanotusti ”putki päälle” ja hän hakeutui itse päihdehoitoon harjoitusleirien alkaessa.
Todennäköiset hyökkäysketjut kauden alussa:
Holmström-Zetterberg-Shanahan
Whitney-Datsyuk-Hull
Devereaux-Williams/Hudler-Yzerman
Maltby-Draper-McCarty
Erikoistilanteet edelleen kunnossa
Detroit on ollut jo vuosia tunnettu vahvasta erikoistilanneosaamisestaan, eikä ole mitään syytä epäillä etteikö se sitä olisi nytkään. Vaikka taitavat Fedorov ja Larionov puuttuvatkin, on ylivoimaan tarjolla kaksi yhtä tasokasta viisikkoa, joista ainakin toisessa käytetään vain yhtä puolustajaa.
Ykkösylivoimassa Yzerman tulee pelaamaan viivaa Lidströmin parina ja hyökkäysvitjana häärii Zetterbergin johtama ketju. Tomas Holmström on luonnollisesti elementissään maskimiehenä.
Kakkosylivoimaa pyörittää Datsyukin vitja, jossa maskissa on kokeiltu Derian Hatcheria. Whitney hoitaa Schneiderin kanssa viivapelaamisen, Hull kyttää pommiaan ”Shanahanin paikalla” vasemmalla b-pisteellä.
Jos Hatcherin käyttö maskissa ei toimi, niin Lidström tulee pelamaan molemmissa ylivoimakentissä. Yleensäkin ruotsalaisen peliaika ylivoimalla on ollut aivan käsittämättömän suuri.
Räksyttävä rakkikaksikko Draper-Maltby pitää huolen NHL:n parhaimmasta alivoimakaksikosta. Roikkumista, repimistä, tökkimistä ja kettuilua on taas runsaasti tarjolla. Mm. Peter Forsbergin varjostamisessa tämä parivaljakko on onnistunut jo useaan kertaan niin pudotuspeleissä, kuin viimeeksi Suomessa Jääkiekon MM-kisoissakin.
Fedorovin lähdettyä Shanahan saa uudeksi alivoimakaverikseen Zetterbergin ja mitä todennäköisimmin kolmannen av-parin muodostavat Yzerman ja Hull. Puolustajista alivoimassa kiertää Lidström-Hatcher-Fischer-Chelios –nelikko. Laajan pakkimateriaalin ansiosta alivoimaan löytyy aina tasokkaat miehet, vaikka yksi heistä olisikin jäähyllä.
Viimeinen mahdollisuus
Kaikki hauska loppuu aikanaan ja vaikka Detroitin tulevaisuus nuorten osalta näyttääkin ihan kohtuulliselta, niin tämä joukkue tulee lähes varmuudella jäämään NHL:n viimeiseksi dynastiaksi. Sen aikakauden suurin ”hallitsija” Scotty Bowman on jo poissa ja vuoden päästä koko organisaation sydän, kapteeni Steve Yzerman, on poissa.
Wingsin kaikkien aikojen ylivoimaisesti parhaimpana draftivuonna 1989 hankitut organisaation kulmakivet Fedorov, Lidström ja Konstantinov ovat kaikki poissa. Konstantinov menetettiin traagisesti jo 6 vuotta sitten, Fedorov lähti Anaheimiin ja Nicklas Lidström on palamaassa ilmeisesti lopullisesti Ruotsiin. Näitä miehiä ei kukaan voi korvata, he ovat ainutlaatuisia supertähtiä. Jos vielä Yzermanin lisäksi Chris Chelios, Dominik Hasek ja Brett Hull lopettavat, niin jokainen tietää että Detroit Red Wings ei tule olemaan enää entisensä. Edessä on uuden ajan alku.
Tulevalle kaudelle tyypillinen gloryhunterin ennustus on silti se sama kuin aina ennenkin. Ei tältä joukkueelta voi mitään muuta vaatia kuin Stanley Cupin. Sentteriosastoa vahvistetaan kauden aikana Cujo-kaupalla tai yhdellä kokeneella veteraanilla ja NHL:n tiivein peräpää palauttaa The Kannun Hockeytowniin NHL:n viimeisen dynastian sinetiksi.
