Päättynyt kausi 2002-2003 sujui runkosarjan osalta varsin kohtuullisesti. Keskisessä divisioonassa Detroitin jälkeen kakkoseksi sijoittunut Blues keräsi 99 pistettä ja saavutti Läntisessä konferenssissa viidennen sijan. Pudotuspeleissä vastaan asettui runkosarjassa seitsemän pistettä enemmän kerännyt Vancouver Canucks. Blues johti ottelusarjaa jo voitoin 3-1, mutta neljättä voittoa ei kuitenkaan koskaan tullut. Harmillista sinänsä, koska Detroit ja Colorado joutuivat myös laulukuoroon ensimmäisellä kierroksella ja se olisi helpottanut Bluesin jatkoa huomattavasti. Kapteeni Al MacInnisin harmillinen loukkaantuminen tapahtui ottelusarjan toisessa kohtaamisessa. MacInnis teki paluun keskenkuntoisena seitsemänteen otteluun, mutta sekään ei riittänyt kovalla sykkeellä taistellutta Canucksia vastaan. Maalivahti Chris Osgoodin ote lipsui ottelusarjan loppua kohden. Neljässä ensimmäisessä ottelussa Osgood päästi neljä maalia, mutta viimeisissä kolmessa ottelussa kiekko löysi tiensä verkkoon murheelliset 13 kertaa.
Keskisen divisioonan piikkipaikan napannut Detroit Red Wings oli Bluesille ylitsepääsemätön vastus päättyneellä kaudella. Joukkueiden kaikki neljä keskinäistä kohtaamista päättyivät Detroitin voittoon, yksi tosin vasta jatkoajan jälkeen. Joukkueiden kohtaamisissa oli jo entisaikojen meininkiä eikä pieniltä ylilyönneiltäkään voitu välttyä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan alkavan kauden kohtaamisia vaikkei Detroit vieläkään hankkinut raskaansarjan iskijää. Joey Kocur ei enää voi hallita kenttätapahtumia vaikka näyttävää kyytiä tuoleille antaisikin.
Hyökkäyspään ykkönen oli aliarvostettu slovakkisentteri Pavol Demitra, joka viimeisteli 36 maalia ja yhteensä 93 pistettä. Voimalaituri Keith Tkachuk onnistui maalinteossa 31 kertaa pelaten vain 56 ottelua. Doug Weight ei vieläkään pystynyt ainakaan allekirjoittaneen mielestä lunastamaan häneen asetettuja odotuksia. Huhujen mukaan miehestä oltaisiin seurajohdon puolesta luopumassa. Aika näyttää.
Loukkaantumisten sävyttämän kauden positiivisin yllättäjä oli maaliskuussa 22 vuotta täyttänyt puolustaja Barret Jackman. Vuoden tulokkaana palkitun Jackmanin peli on kiekollisena varmaa ja kiekottomana fyysistä. Runkosarjassa 19 pistettä kerännyt pakki oli tulokkaiden tehotilastossa heti Dallasin Niko Kapasen jälkeen toinen lukemalla +23. Hieman reilut 20 minuuttia ottelua kohden urakoinut Jackman keräsi jäähyminuuttejakin kunnioitettavat 190. Järkälemäinen Chris Pronger toipui lähes koko kauden ranne- ja polvileikkauksista eikä osallistunut runkosarjassa kuin viiteen viimeiseen taistoon. Kesällä 40 vuotta täyttänyt Al MacInnis paukutti mukavat 68 pinnaa ollen koko joukkueen toiseksi paras pistemies. Venäläispuolustaja Alexander Khavanov pelasi myös pisteiden valossa hyvin saalistaen 33 pistettä.
Kauden koomisin näytelmä esitettiin maalivahtinäyttämöllä kun Blues peluutti ennätyksellisesti kaikkiaan seitsemää (7) eri maalivahtia kauden aikana. Tässä onkin aineksia NHL-trivian osaksi. Eniten pelejä kertyi (35 kpl) Brent Johnsonille, jonka torjuntaprosentti oli tasan 90. Marraskuusta joulukuuhun mukana ollut veteraani Tom Barrasso onnistui torjumaan voiton vain kerran pelaamissaan kuudessa ottelussa. 23 Peliä pelannut Fred Brathwaite ei vakuuttanut ja sai väistyä maaliskuussa Chris Osgoodin astuttua kuvioihin. AHL:n Worcesterista mukana kävivät Curtis Sanford (7 peliä / 5 voittoa), Reinhard Divis (2/2) ja Cody Rudkowsky (1 erä / 0 päästettyä maalia).
Kesä vei tehoja mennessään
Viime kaudella neljänneksi eniten (253) maaleja mättänyt Blues "menetti" lähes 50 maalia kesän siirtomarkkinoilla kun Cory Stillman, Martin Rucinsky, Shjon Podein, Tyson Nash, Steve Dubinsky ja Valeri Bure vaihtoivat maisemaa. New Jersey Devilsistä tullut agitaattori Mike Danton voi tehdä itselleen nimeä alkavalla kaudella. Pistepörssin kärjestä miehen nimeä on kuitenkin kokolailla turha etsiä. Pavol Demitra teki yksivuotisen ja arvoltaan 6,5 miljoonan dollarin jatkosopimuksen välimiesoikeuden kautta. Vain Philadelphian John LeClair on saanut kovemman liksan välimiesoikeuden käsittelyn jälkeen. Välttämätöntähän päätökseen tyytyminen ei ole, mutta Blues ei kuitenkaan halunnut luopua viime kauden parhaasta pistemiehestään ja omistaja Bill Laurien ei auttanut muuta kuin raottaa kirstua. Maalivahdit Chris Osgood ja Brent Johnson tekivät kesällä monen muun viime kaudella kokoonpanoon kuuluneen pelaajan ohella jatkosopimukset.
Joel "The Q" Quenneville ja kahdeksas kausi
Bluesin valmennuskolmikko on sama kuin päättyneellä kaudella. Päävastuuta kantaa Joel Quenneville, joka on ollut tehtävässään tammikuusta 1997 alkaen. Apuna hänellä on Mike Kitchen ja Don Lever. Kitchenillä on alkamassa kuudes kausi Bluesin valmennustiimissä. Pelaajana hän edusti aikoinaan Colorado Rockiesia ja New Jersey Devilsiä kahdeksan kauden ajan. Leverillä on takanaan 15 kautta NHL-pelaajana ja kahdeksan vuotta hän on ollut Buffalo Sabresin listoilla valmennushommissa niin farmissa kuin NHL:ssäkin. Alkava kausi on hänelle toinen Bluesin penkin takana.
Kesällä joukkueesta muualle lähtenyt taito ei kuitenkaan tee vielä Bluesista "pitkä päätyyn ja perään"-tyyppistä joukkuetta. Valmennustiimi on pitänyt kahdella viime kaudella hyvin toimineen ykkösketjun (Tkachuk-Demitra-Mellanby) kasassa. Materiaalin riittää helposti myös toiseen kiekolliseen ketjuun. Puolustus on Chris Prongerin paluun myötä viime vuotta kovempi. Tähän kun lisätään Vancouverista huonossa hengessä lähdön saanut 107-kiloinen veteraani Murray Baron, niin mahdollisten ongelmien pitäisi ilmaantua vasta loukkaantumisten myötä. Joukkueen rungon pysyttyä kasassa voi The Q kumppaneineen keskittyä yksityiskohtien hiomiseen suurten linjausten pysyessä ennallaan.
Osgoodin odotettu paluu omalle tasolleen
Viime kaudella maalivahtirulettia pyörittänyt Blues yritti hankkia tammi- ja helmikuussa Phoenixin Sean Burkea tunnetuin tuloksin. Siirtotakarajan kynnyksellä haaviin jäi Islandersin Chris Osgood. 270 Voittoa runkosarjassa torjunut Osgood ei ole yltänyt uudelleen kauden 1999-2000 tasolle. Kesän ja syksyn terveenä harjoitellut Osgood on jo väläytellyt harjoitusotteluissa maagisia otteitaan. Mukaan on mahtunut vain yksi selvästi huonompi suoritus. Kakkosmaalivahdin statuksella kauden aloittava Brent Johnson ei Quennevillen sanojen mukaan ole tulilinjalla pienestä laskusuhdanteesta huolimatta. Johnson oli jälleen sivussa harjoitusleirin loukkaantumisen takia, mutta harjoitusotteluiden seitsemässä erässä mies on pysäytellyt kiekkoja torjuntaprosentilla 94,1. Curtis Sanfordin ja Reinhard Divisin hyvät otteet leirillä tekevät maalivahtitilanteen mielenkiintoiseksi. Kausi on pitkä ja mahdolliset loukkaantumiset voivat avata näyttöpaikkoja myös farmitorjujille. Kuusi kautta Bluesissa pelannut Curtis Joseph on yhdistetty huhuissa myös St. Louisiin. Bluesin pelaajabudjetti ei kuitenkaan salli tällä hetkellä kahdeksan miljoonan dollarin CuJon hankintaa. Red Wingsin manageri Ken Holland on varmasti valmis tulemaan vastaan rahakysymyksissä mikäli halukkaita ottajia löytyy.
Puolustuksen syvin olemus
St. Louisin puolustus on alkavalla kaudella päävalmentaja Quennevillen aikakauden monipuolisin. Viime kaudella Blues päästi 40 maalia enemmän ja 200 laukausta kohti maalia kuin aiemmalla kaudella. Osasyyllinen oli loukkaantumistilanne, mutta jotain muutakin oli vialla. Korkea tehtyjen maalien määrä verotti viisikkopuolustusta merkittävästi. Roolit ja kemiat eivät menneet yksi yhteen. Kapteenin arvokasta C-kirjainta kantaa 40-vuotias Al MacInnis. Chris Pronger luopui tehtävästään, koska ei kyennyt omasta mielestään vastaamaan huutoon. Pronger haluaa nostaa omaa tasoaan takaisin muutaman vuoden takaiselle Norris Trophy-tasolle. Pronger toimi joukkueen kapteenina vuodesta 1997 alkaen aina viime kauteen asti.
Vuoden tulokkaana palkittu Barret Jackman aloittaa usein varsin vaikeaksi koetun toisen kauden. Odotukset ja paineet ovat tietysti kovemmat kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan, mutta toisaalta Jackmanin ympärillä on kovan luokan veteraaneja, jotka pystyvät antamaan pelillistä ja henkistä tukea tarpeen vaatiessa. Jackmanin toivotaan hiukan vähentävän rangaitusminuuttimäärää viime kaudesta. Fyysisyyttä ei tule puuttumaan Murray Baronin, 36, saapumisen myötä. Liikkeessä häviävä Baron tasoittaa puntit kokemuksella ja kovuudella. Näin ainakin uskotaan. Hiukan riskialtis venäläispuolustaja Alexander Khavanov on varsin kelvollinen kolmosparin kiekollinen puolustaja. Loukkaantuneena edelleen oleva Khavanovin pari Bryce Salvador ei osallistunut leirille, joten häntä ei tarvitse laittaa loukkaantuneiden listalle. 36-Vuotias Jeff Finley aloittanee Salvadorin tilalla. Viime kaudella 47 ottelua "ylhäällä" pelannut Christian Laflamme aloittaa NHL-kauden Bluesissa. Hänen roolinsa tullee olemaan se seitsemäs pakki ja luvassa hissiliikettä Worcesterin ja St. Louisin välillä. 16 Ottelua Bluesissa viime kaudella pelannut Matt Walker jäi myös St. Louisiin. 38 Minuuttia viime kaudella kerännyt fyysinen Walker on samaa kaliiberia Baronin kanssa, mutta ikää on vasta 23 vuotta.
Viimeisinä puolustajina farmikomennuksen saivat ruotsalainen Christian Bäckman sekä Aris Brimanis. Brimanikselle ei NHL-otteluita viime kaudella kertynyt ja Bäckman pelasi neljässä ottelussa jääden tehotilastossa 3 naulaa pakkasen puolelle. Suomalaispuolustaja Tom Koivisto aloittaa kautensa Ice-Catsien riveissä. Leiri ei mennyt alkuunkaan niin hyvin kuin vuosi sitten. On todennäköistä, että Tomppa saa siirron muualle. Eurooppa on yksi varteenotettava vaihtoehto, ottajia varmaan löytyisi.
Mahdolliset pakkiparit:
Al MacInnis - Barret Jackman
Chris Pronger - Murray Baron
Bryce Salvador - Alexander Khavanov
Wanted: Vasen laitahyökkääjä
Ykkösnyrkkinä jatkaa tutuksi tullut trio Keith Tkachuk - Pavol Demitra - Scott Mellanby. Voimalaituri Tkachukin viime kausi meni pieleen loukkaantumisen takia, mutta 51 peliä tuotti kuitenkin mukavat 31 maalia ja 55 pistettä. Vähempää ei kai voi kymmenen miljoonan dollarin mieheltä vaatia? Sentteri Demitra käväisi siis mittauttamassa arvonsa välimiesoikeudessa ja olisi kaikin puolin mukavaa jos viime kauden 93 pistettä toistuisi. 37-Vuotias Scott Mellanby teki viime kaudella 26 maalia ja 57 pistettä. Kausi meni Mellanbyn osalta hieman yli odotusten kenties siitä syystä, että mies keskittyi rottajahdin sijasta jääkiekkoon.
Kakkosketjun muodostavat alkuvaiheessa slovakkitulokas Peter Sejna - Doug Weight - Jeff Heerema. Sejna maistoi jo viime kaudella NHL-toimintaa pelaamalla yhden ottelun Colorado Avalanchea vastaan. Patrick Royn uran viimeinen runkosarjassa päästetty maali (olettaen, että mies ei tee Hasekkeja) merkittiin Sejnan nimiin - hieno alku uralle. Colorado Collegen riveissä WCHA:n arvokkaimpana pelaajana (Hobey Baker Award) palkitusta Sejnasta tuli ensimmäinen eurooppalainen kyseisellä kunnianosoituksella huomioitu pelaaja. Doug Weightin viime kausi ei mennyt odotetunlaisesti vaikka 70:ssä ottelussa tulikin 67 pistettä. Sejnan uskotaan tuovan piristystä ja ennenkaikkea tehoa Weightin otteisiin. Samalla aaltopituudella olevat Sejna ja Weight saattavat hyvinkin muodostaa yhden vaarallisimmista tutkapareista. Huhujen mukaan Weightiä olisi jo oltu kauppaamassa muualle, mutta halukkaita ottajia ei vielä ilmaantunut. Oikeassa laidassa kiitävä Jeff Heerema tuli Rangersin kautta waiver-draftissa. Viime kaudella Carolinassa 10 peliä pelannut 23-vuotias Heerema teki kolme maalia pelaamissaan peleissä. Ensimmäinen harjoitusottelu Bluesin riveissä tuotti heti maalin. GM Larry Pleaun mukaan Heerema tuli joukkueeseen jäädäkseen, mutta kakkosketjussa on syytä tulla myöskin tulosta. Heeremaa ennen kakkosen oikeassa laidassa pelasi Eric Boguniecki, joka on kuitenkin tällä hetkellä loukkaantuneena. Boguniecki iski viime kaudella tehot 22+27.
Oletetun kolmosketjun muodostavat vasempaan laitaan siirretty Dallas Drake - Petr Cajanek - Jamal Mayers. 20 Maalia viime kaudella tehnyt Drake pystyy pelaamaan molemmissa laidoissa ja nyt onkin pakko, sillä Bluesin kokoonpanosta uupuu pari NHL-tason vasenta laitahyökkääjää. Cajanekilta odotetaan hyvää kautta viime kauden loukkaantumisten ollessa taakse jäänyttä elämää. 51 Peliä tuottivat tsekille mukavat 38 pistettä. Huippunopea Jamal Mayers on myös toipunut viime kauden jalkavammastaan. Jammer pelasi viime kaudella vain 15 peliä, mutta on silminnäkijähavaintojen mukaan entistäkin nopeammassa kunnossa. Jamal muuten harjoitteli nuorempana laukaustaan liikkuvaan maalitauluun, nimittäin perheen koiraan.
Nelosketjun saattavat muodostaa New Jerseystä tullut Mike Danton - Ryan Johnson - Reed Low. Tyson Nashiä ikävämpi agitaattori Mike Danton pääsi vihdoin pois Lou Lamoriellon koirankopista. Danton tunnettiin ennen nimellä Mike Jefferson. Syynä nimenmuutokseen olivat ongelmat perhepiirissä ja Mike halusi ottaa asiaan etäisyyttä nimenmuutoksen kautta. Danton tullee tekemään itseään "kuuluisaksi" ainakin vastustajien silmissä. Viime kaudella Floridasta hankittu Ryan Johnson on myös elänyt itsensä kanssa mielenkiintoisen kesän. Hän kävi urheilupsykologin juttusilla säännöllisesti tavoitteenaan sisäistää omat tavoitteensa jääkiekkoilijana. Ennen leiriä hän myös keskusteli asiasta veljensä Greg Johnsonin (Nashville) kanssa ja omien sanojensa mukaan tärkein muutos tapahtui henkisellä tasolla. Hyvästä fysiikastahan ei tunnetusti ole apua jos pää ei ole kunnossa. Johnson tullee pelaamaan alivoimaa hyvän luistelunsa ja fyysisyytensä ansiosta. Reed Low pitää itsellään Bluesin raskaansarjan titteliä. Viime kaudella Low "saalisti" 234 jäähyminuuttia. Aktiivisen tulokaskauden jälkeen Low on hiukan rauhoittanut menoaan, eikä kuulu enää liigan kymmenen kärki-iskijän joukkoon. Lisäksi Low kärsi leirillä liian korkeasta leposykkeestä ja se aiheutti ongelmia harjoituksissa. Hän lopetti kofeiinin ja Red Bullin käytön kokonaan. Viime kaudellahan Bluesissa luovuttiin kaikista NHL-ympyröissä sallituista piristeistä niiden haittavaikutusten takia.
Lisäksi Bluesissa kauden aloittavat Eric Nickulas ja Mark Rycroft. 28-Vuotias Nickulas pelasi Bluesissa viime kaudella 8 ottelua saalistaen yhden syöttöpisteen. 25-Vuotias Mark Rycroft teki harjoitusotteluissa eniten pisteitä Bluesin joukkueesta, kuudessa ottelussa seitsemän pistettä. Quennevillen mukaan Rycroftin tekemä kova työ on pisteiden takana. Viime vuoden leiri meni piloille hänen vedettyä liian tuhti massakuuri kesänaikana. Nopeus kärsi liiaksi eikä hän ollut parhaimmillaan. Tänä kesänä kaloripommit kuten pizzat ja Big Macit olivat kiellettyjä, sen sijaan ruokavalioon kuului paljon proteiinia. Rycroftin taistelu siirsi Steve Martinsin farmiin.
Erikoistilanteet
Ylivoimapelaaminen on sujunut hyvin harjoitusotteluissa. Hyökkääjistössä on taitoa eikä siniviivapelaaminenkaan ole liigan heikoimmasta päästä. Al MacInnisin laukaus on edelleen liigan eliittiä. Viime kaudella 80 ylivoimamaalia oli liigan kolmanneksi eniten eikä vähempään pidä tyytyä tulevallakaan kaudella. Vastustajalle ongelmia on aiheuttanut erityisesti useat eri ylivoimapelin variaatiot. Nähtäväksi jää onko Chris Prongerin rooli seistä vastustajan maalin edessä vai toimia MacInnisin ruokkijana. Maalin edessä hakattavana ollessaan Pronger saattaa olla turhan jäähyherkkä.
Ylivoima pyörii pitkälti Weightin ja Demitran säestyksellä. Tkachukin ja Mellanbyn kaltaiset järkäleet pitävät vastustajan pakit työllistettyinä.
Viime kaudella Bluesin alivoimapelaaminen oli liigan kahdeksanneksi huonointa. Asiaan täytyy tulla muutos tällä kaudella. Maalinedustan siivoamiseen pitäisi löytyä kokoa ja näköä. Hyökkääjistä ainakin Ryan Johnson, Dallas Drake sekä Jamal Mayers tullaan näkemään alivoimamiehityksissä.
Arvio menestyksestä
Keskisen divisioonan voitosta taistelevat Detroit ja St. Louis. Detroitin päihittäminen Keskisen divisioonan taistelussa helpottaisi pudotuspelien jatko-ohjelmaa. Unohtaa ei sovi vahvistunutta Chicagoakaan. Uskon Bluesin ylittävän maagisen sadan pisteen rajan, mutta jälleen on tyytyminen divisioonan kakkossijaan. Kotietu pudotuspeleihin on mielestäni haastava, mutta varsin realistinen tavoite. Colorado vaikuttaa paperilla liian isolta suupalalta Bluesin verrattaen kapeaan materiaaliin nähden.
