Divisioonana Koillinen ei siis ole tarjonnut mullistavia tuloksia. Keväällä kuitenkin riittää mielenkiintoa, kun Ottawa haastaa Toronton kamppailuun divisioonan voitosta. Kumpikin varmasti haluaa piikkipaikan. Samoin Bostonin ja Montrealin mittelö voi olla pudotuspelien kannalta ratkaiseva. Ei ole ollenkaan varmaa, että molemmat tunkevat mukaan ratkaisupeleihin. Ja saas nähdä ilmottautuuko Buffalo Sabres Ovetshkin-kilpaan.
Boston Bruins aikuistuu hitaasti
Joe Thorntonin Bostonia on totuttu pitämään puolen kauden joukkueena, mutta tällä kertaa sekin näyttää liioittelulta. Boston aloitti kuin raivon vallassa ja johti tuttuun tapaan liigaakin jossain vaiheessa. Mutta kun kaudesta oli neljännes pelattu, loppui Mesikämmeniltä taas kerran virta. Nyt joukkue keikkuu juuri ja juuri pudotuspeliviivan päällä. Ailahtelevat otteet uhkaavat suistaa Bruinsin taas kerran perikatoon. Joukkue kaipaa johtajia, mutta seura ei niitä hevillä hanki. Thorntoniin varaan laskiessa on se vaara, että mies ei osaakaan kasvaa odotuksien mukaiseksi johtajaksi. Joen pitää terästäytyä.
Bostonin ykkösmaalivahdiksi on noussut Andrew Raycroft, joka on teknisesti tulokas. Raycroft on ollut erittäin hyvä, torjuntaprosentti on hivellyt NHL:n kärkeä. Felix Potvinilla on ollut pitkiä tappioputkia, mutta koska mies hankittiin ykköseksi, luottoa tullaan antamaan. Puolustajista eniten vastuuta ovat saaneet Nick Boynton ja Sean O'Donnell. Esimerkiksi Hal Gill ja Jeff Jillson pelaavat alle 20 minuuttia per ottelu. Uuuta verta saattaa tuoda lupava Shaone Morrisonn, joka on ollut hyvä muutamassa pelaamassaan pelissä. Bostonin puolustus on materiaaliltaan keskinkertainen. Profiilipakki puuttuu.
Hyökkäystä on tukistettava. Thornton ei osu tolppien väliin. Sergei Samsonov on matkalla 40 pisteen kauteen. Glen Murray tähtää vain 25 maaliin. Toisaalta Mike Knuble ja Brian Rolston ovat hekin tekemässä 20-25 maalia, mikä herroille on hyvä suoritus. Ässä on kuitenkin ollut tulokas Patrice Bergeron, joka 18-vuotiaana pelaa unelmakautta. Edes vuoden tulokkaan palkinto ei ole kaukana, sillä syksyn hurmos on säilynyt kovin pitkään. Raycroftin lisäksi Bergeron on ollut joukkueen pirtein ilmestys. Bostonin veteraanit Martin Lapointen ja Per-Johan Axelssonin johdolla hoitavat työnsä. Jonkinlainen kipinä kuitenkin puuttuu. Bostonin on nähty pelaavan upeita pelejä, mutta jos alamäki alkaa, niin kukaan ei tartu toimeen. Kauden avauspeli New Jerseytä vastaan oli karmea esimerkki tästä. Sen jälkeen peli alkoi luistaa, mutta edelleenkään Boston ei kykene tosi paikassa mihinkään.
Boston kaipaa isäpappaa. Valmentaja Mike Sullivan ei taida olla sellainen. Bruins pystyy pelaamaan hyvin, mutta sen puolesta ei kannata lyödä vetoja. Liian usein joukkue lähtee virran vietäväksi. Pudotuspeleihin joukkueen pitäisi tunkea, sillä se pystyy voittoputkiin.
Montreal Canadiens – Gaineyn sormenjälki näkyy jo nyt
Montreal Canadiens on ollut kauden aikana monien huhujen kohteena,
mutta kauden puoliväliin mennessä ei GM Bob Gainey ole tehnyt vielä yhtään
pelaajakauppaa. Kauden merkittävin muutos pelaajarintamalla tapahtui
joulukuun lopulla, kun Gainey ilmoitti Canadiensin ostaneen 34-vuotiaan
hyökkääjä Donald Audetten sopimuksen ulos. Isokokoinen, mutta pehmeä
Pierre Dagenais oli lopullinen naula Audetten arkkuun, kun 25-vuotias
Dagenais syrjäytti pirteillä otteillaan Audetten Canadiens-kokoonpanosta.
Runkosarjan puolivälin lähestyessä Gainey järjesti lehdistötilaisuuden,
jossa selvitti tuntojaan ensimmäisestä puolivuotisestaan. Omien
sanojensa mukaan hän on nyt selvillä pelaajistaan niin hyvin kuin tahtoo tässä vaiheessa
ollakin ja tietää nyt joukkueen puutteet paremmin. Farmijoukkue Hamilton Bulldogsissa Gainey kertoi kuuden pelaajan
olevan kolkuttelemassa NHL-ovia. Nimeltä Gainey mainitsi Josef Balejin,
joka ”kohta ansaitsee mahdollisuutensa.”
Canadiensin on pelannut alkukauden pirteämmin kuin kukaan odotti. Yksi
syy Canadiensin tämän hetken hyvään asemaan sarjataulukossa on
maalivahti Jose Theodoren mainiot otteet maalinsuulla. Täksi kaudeksi kukaan ei
tiennyt mitä Theodorelta voisi odottaa, kauden 2001-02 vai 2002-03
toisintoa. Tähän mennessä voi hyvillä mielin sanoa, että 27-vuotias
kanadanranskalainen ei ole jäämässä yhden kauden tähdenlennoksi.
Puolustuksessa Sheldon Souray on ottanut johtajan roolin. Souray on
tuonut Canadiensin takalinjoille pitkään kaivattua fyysisyyttä ja
hyökkäysalueella Souray on käyttänyt hyvää laukaustaan, jonka vuoksi hän on
puolustajien maalipörssin kärjessä 13 osumalla. Andrei Markov ei ole ollut
viimekauden veroinen, kun miehen mieli harhailee Venäjällä, jossa
isä-Markov painii tärkeämpiä kamppailuja kuin poika NHL:ssä. Paljon
parjattu Patrice Brisebois sai Gaineyn puolustuspuheesta roimasti
itseluottamusta ja on ollut tämän kauden yllättäjä. Craig Rivet puolestaan on
ottanut Brisebois’n viime kauden roolin – tosin ilman kotiyleisön buuausta.
Mike Ribeiro ja Michael Ryder ovat olleet Habs-hyökkäyksen
positiivisimmat yllätykset ja onnistujat. Ribeiro johtaa Canadiensin sisäistä
pistepörssiä 28 pisteellään ja tulokkaiden pistepörssiä johtava Ryder on
kannoilla 26 pisteellä. Ribeiro oli Canadiensin ykkösketjun sakukoivu
alkukauden, kun Saku Koivu paranteli polveaan 13 ottelun verran runkosarjan
alussa. Koivu oli paluunsa jälkeen viisi ottelua pisteittä, mutta
lopuissa 22 ottelussaan hän on ollut piste per peli –tahdissa. Lisäksi
Gaineyn ennen kauden alkua tekemät waivers-hankinnat Steve Bégin ja Darren
Langdon ovat osoittautuneet hyviksi hankinnoiksi Canadiensille. Langdon
tuo kovuutta muuten pehmeään porukkaan ja nelosketjun terrierisentteri Bégin
hääräsi, ärsytti vastustajia ja herätteli joukkuetovereita otteillaan
ennen loukkaantumistaan.
Richard Zednik ei ole vastannut täysin odotuksiin ja on pelaamassa
viime kautta heikommin, vaikka onkin Sourayn kanssa Canadiensin paras
maalintekijä 13 osumalla. Ribeiro syrjäytti Yanic Perreault’n
kakkossentterin tontilta ja Perreault’lle on etsitty uutta pelipaikkaa vähän joka
ketjusta. Silti, Perreault on tehnyt hommansa mukisematta.
Gainey ja Claude Julien ovat saaneet luotua Canadiensista Joukkueen,
jossa kaikki tukevat toisiaan. Tämä on selvä muutos edellisistä kausista,
jolloin media ja fanit saivat kohdella pelaajia miten tahtoivat ilman
että kukaan sanoi mitään heidän puolustuksekseen. Kaikki näkivät
muutoksen, kun Gainey haukkui Bell Centressä Patrice Brisebois’lle buuanneet
fanit. Nyt kaikki näkevät Brisebois’ssa kuinka Gaineyn tuki on auttanut.
Gaineyn ja Julienin tuki pelaajille, johtaa itseluottamuksen kasvuun,
joka vie Montreal Canadiensin kauden odotuksiin nähden yllättäen
pudotuspeleihin.
Ottawa Senators hakee piikkipaikkaa
Vaikka kausi ei vielä ole aivan puolivälissäkään, uskaltaa silti ennustaa sen verran, että Ottawa Senators taistelee tälläkin kaudella North East divisioonansa voitosta. Tässä vaiheessa kautta näyttää siltä, että voitto ratkeaa Toronton ja Ottawan välillä, mutta periaatteessa Bostonilla ja Montrealillakin on siihen vielä mahdollisuutensa. Käytännössä on kuitenkin lähes varma, että voitto ratkaistaan Ottawan ja Toronton välillä – Bostonin otteista paistaa tuska ja Montrealin paukut eivät kerta kaikkiaan divisioonan voittoon riitä.
| Laajemmin Enemmän Ottawa Senatorsin alkukaudesta
[Lue lisää!] |
Senatorsien maalivahti Patrick Lalime on edelleen joukkueensa selkeä ykköstorjuja tilastojenkin valossa 13 voitolla ja 10 tappiolla pelaamassa 27 ottelussa. Virkaveli Martin Prusek on saavuttanut 12 pelaamassaan ottelussa jo kuusi voittoa 92.7 prosentin torjunnoin. Ottawan maalivahtiosasto ei kuitenkaan ole osoittautunut aivan niin hyväksi kuin Ottawassa varmasti ennen kautta toivottiin. Puolustajista Wade Redden ja Zdeno Chara ovat pelanneet odotusten mukaan eli suhteellisen hyvin. Redden ja Chara pelaavat molemmat sellaiset 25 minuuttia per ottelu. Mutta kun Ottawalta puuttuu todellinen pisteitä takova yv-pakki, niin kauppoja saattaa tulla. Sillä ei kai Ottawassakaan uskota, että puoli pistettä per ottelu takovat Redden & Chara olisivat minkäänlainen vastaus playoffien tiukkoihin yv-kuvioihin? Puolustajista pettymyksiä hyökkäyspäässä ovat olleet myös Chris Phillips ja Karel Rachunek, jotka ovat saalistaneet yhteensäkin laskien vain reilusti alle pisteen per ottelu kauden tähänastisissa 38 ottelussa.
Ottawan hyökkäystehoista vastaavat ennen kaikkea tuttua tutummatkin nimet eli Marian Hossa, Radek Bonk, Daniel Alfresson ja Martin Havlat. Jason Spezzan luen kauden myönteisimpiin yllättäjiin, sillä Spezza on pelannut itsensä käytännössä kakkossentteriksi. Ottawa on tehnyt tällä kaudella maaleja lähes viime kauden malliin, jolloin keskiarvo oli 3.21 maalia per ottelu. Nyt on koossa keskimäärin 3.13 maalia 38 ottelussa. Ottawan hyökkäys riittää siis edelleen ja sen avulla joukkue tulee menestymään runkosarjassa.
Nykyrosterilla on selvää, että Ottawa ei tule menestymään pudotuspeleissä kuluvalla kaudellakaan ilman muutoksia alakerrassa ja peluutuksessa. Kun playoffeissa ei ole koskaan voitettu vain hyökkäämällä, vaan hyvällä maalivahtipelillä, puolustamalla ja yhdellä tai kahdella huipputaitavalla yv-pakilla, niin Ottawan kohtalona saattaa olla tälläkin kertaa putoaminen alkumetreillä. Tarvittavia uusia hankintoja ei mitenkään tue ainakaan se tosiasia, että Ottawan talous on edelleen raskas.
Toronto Maple Leafs -parhaat paukut näytettiin syyskaudella?
Toronto aloitti kauden kehnosti, pisti sitten ison vaihteen silmään ja rikkoi seuraennätyksiä. Joukkue oli ilmiliekeissä marraskuun ja joulukuun. Toronto keräsi pisteitä 16 perättäisestä ottelusta. Skandaaleita ei ole pahemmin ollut (mittakaava kannatta muistaa) ja ilmapiiriä joukkueen ympärillä voidaan kuvata jännittyneen toiveikkaaksi. Kaikki tämä ilman loistoa. Toronton on tehnyt työnsä, ei muuta. Veteraanipitoinen lauma ei tee asioita kauniisti vaan tehokkaasti. Jättösyötöt jätettiin Hartwall-areenalla.
| Laajemmin Lisää Toronto Maple Leafsin alkukaudesta
[Lue lisää!] |
Maalinsuulla Eddie Belfour on pelannut valtaosan otteluista. Toisen kerran peräkkäin hän oli se pelaaja, joka esityksillään herätti Toronton. Puolustus hänen edessään on onnistunut, vaikka sen muoto on erilainen kuin osattiin odottaa. Joukkueen parhaat pakit ovat olleet Ken Klee, Aki Berg ja Karel Pilar. Klee voidaan nostaa Mats Sundinin ohi jopa syyskauden pelaajaksi. Toronton profiilipakit ovat vielä etsineet raiteita ja nuorten esiinmarssi jäi tältä kaudelta tekemättä.
Hyökkäys on toiminut, vaikka ketjukokoonpanot ovat eläneet miesten rampatessa vuoron perään lasaretissa. Nyky-Toronto ei koskaan ole luottanut yhteen ketjuun, vaan ratkaisut tehdään laajalla rintamalla. Mats Sundin on ollut alkukauden katastrofien jäkeen ilmiömäinen. Muuten joukkueesta kannattaa nostaa esiin Tom Fitzgeraldin kaltaiset duunarit, jotka tekevät maalin silloin tällöin. He ovat korvanneet Alex Mogilnyn ja Owen Nolanin loukkaantumiset. Materiaalia Torontolla riittää.
Maple Leafs vetänee henkeä keskitalven ajan. Sinipaidat menevät pudotuspeleihin että heilahtaa, mutta siellä onkin sitten tekemistä. Tomas Kaberlen ja Bryan McCaben on silloin oltava huippukunnossa, ja yllättäjien jatkettava ylisuorittamista. Terveystilanteen olisi myös syyä olla siedettävä. Jos nämä seikat ovat kunnossa ja Belfour jaksaa, voi esimerkiksi konferenssifinaali olla mahdollinen. Loppuun asti Toronton voimat uskin riittävät.
Buffalo Sabres divisioonan hännillä
Buffalon kausi on sujunut melkoisen mollivoittoisissa merkeissä, tappioita on kertynyt enemmän kuin voittoja, eikä divisioonan kärkipaikoille ole asiaa. Joukkueen otteita on vaivannut tasaisen epävarmat otteet, joista jotain kertoo seitsemän ottelun tappioputki joulukuussa.
Maalivahtiosaston epäselvät kuviot kertovat paljon Buffalon tilanteesta. Suomalaismaalivahti Mika Noronen on pelannut tasatahtiin Martin Bironin kanssa, kun joukkue ei ole onnistunut löytämään itselleen selvää ykkösmaalivahtia. Taustalla on käynyt vielä esiintymässä nuori Ryan Miller kolmessa ottelussa, melko katastrofaalisin seurauksin. Noronen on pelannut kolmikosta vakuuttavimmin, joskin joukkue ei ole onnistunut voittamaan hänelle sen enempää pelejä kuin Bironillekaan.
Hyökkäyksessä joukkueen tähtipelaaja ja johtaja Miroslav Satan on ollut totuttua vaisumpi. Maaleja on tehtynä kohtuulliset 15 kappaletta, mutta pisteissä mies on joukkueessaan vasta neljäntenä. Myös viime kaudella loistaneelta Ales Kotalikilta odotettiin todennäköisesti suurempaa pistesaalista. Kovaotteisen laiturin Eric Boultonin otteista on puuttunut myös jotain, eikä tappeluita ole kertynyt samaan tahtiin kuin aiemmin. Tulokas Andrew Peters onkin vallannut paikan joukkueen ”tähtien” suojelijana.
Puolustuksessa Andy Delmore on ollut heikko, ja nyt aiemmin urallaan hyvin pisteitä tehnyt pakki odottaa joko farmikomennusta tai kauppaa johonkin toiseen joukkueeseen. Alex Zhitnik on ollut totutusti joukkueen johtopakki, mutta on todennäköisesti päättänyt olla enää tekemättä yli kahta maalia kaudessa. Dimitri Kalinin on ollut pakiston valopilkku.
