Atlantin divisioonassa selvät sävelet

New Jersey - Mestaruus jälleen mielessä

Devils jatkaa vakuuttavaa menoaan jälleen kerran Atlantic divisioonassa. Paholaiset ovat Atlanticissa tällä hetkellä toisina, heti Philadelphia Flyersin perässä. Joillekin Devilsin tämän hetkinen peli saattaa olla pieni yllätys. Kauden alussa Devilsia kohtaan heitettiin paljon epäilyksiä, kuten oikeastaan joka syksy. Devils oli voittanut Stanley Cupin, mutta joukkue oli jälleen muuttunut. Tärkeä veteraani Joe Nieuwendyk oli lähtenyt Torontoon, todellinen sarvipäiden perusikoni Ken Daneyko lopettanut, Scott Stevens olisi jälleen vanhempi ja mahdollisesti hitaampi, konstaapeli Pat Burns aloittaisi toisen kautensa ja pelaajien asennoitumista mestaruuskrapulan jälkeen kovaan kuriin epäiltiin, Devils ei tehnyt kesällä merkittäviä hankintoja... Kauden alla oli todellakin paljon kysymysmerkkejä.

Hyökkäyspäässä Joe Nieuwendykin saappaita ei olla kyetty täysin täyttämään ja Devils on tehnyt Itäisessä konferenssissa viidenneksi vähiten maaleja. Toisaalta joukkueessa on ollut tarpeeksi maalintekovoimaa voittaakseen. Daneykon tilalle Devils on ajanut tällä kaudella kaksi nuorta NHL tulokasta, Paul Martinin ja David Halen. Scott Stevens on pelannut samalla tasolla kuin viime kaudella ja ainakaan vielä tämä pakkiveteraani ei ole menossa taaksepäin. Pat Burnsin ankara joukkuekurinalaisuus on säilynyt. Kaikkiin kysymysmerkkeihin ollaan saatu siis jo vastaukset ja joukkue ei ole menossa huonompaan suuntaan.

Kysymykseen, kuka on NHL:n paras maalivahti, on helppo vastata. Paljon helpompi kuin siihen, kuka on paras hyökkääjä tai paras puolustaja. Patrick Royn lopettamisen jälkeen Martin Brodeurista on tullut selkeästi maalivahtien kukkulan kuningas NHL:ssä. Viime kaudella NHL:n parhaaksi valittu maalivahti on ollut tälläkin kaudella loistava ja hän tulee taistelemaan keväällä vahvasti
jopa Lester B. Pearsonista ja Hart Trophysta. Brodeurin valinta parhaaksi maalivahdiksi ja ykkös all-starsiin lienee itsestään selvyys.

Devils puolustuksen kova kärkinelikko, Scott Niedermayer, Scott Stevens, Brian Rafalski ja Colin White on jatkanut vahvaa peliään jälleen tällä kaudella. Niedermayer on ollut näistä tärkein puolustaja molemmissa päissä kenttää. Toinen hyökkäyspelin hyvin osaava Devils pakki, Brian Rafalski on ollut myös tyypillisen tehokas. Devilsin kokenein pelaaja Scott Stevens ylitti tällä kaudella 900 NHL pisteen rajan kun hän syötti kaksi maalia marraskuun 5. päivä San Josea vastaan. Lisäksi Stevens nousi tällä kaudella kaikkien aikojen eniten otteluja pelanneeksi NHL puolustajaksi ohi Larry Murphyn ja Ray Bourquen.

New Jerseyn hyökkäystä ei olla kasattu pistepörssin kärkisijoja ajatellen, mutta puolustavia hyökkääjiä löytyy tätäkin enemmän. Devilsin koko pelifilosofia lähtee järkevästi oman pään kautta ja tämä näkyy. Devilseilla on NHL:n paras ( ja kaikkien aikojen yksi parhaista ) alivoimahyökkääjäkaksikko John Maddenissa ja Jay Pandolfossa.

Patrik Elias on puolestaan hyökkäyksen tehokkain pelaaja, kuten viime kausina on ollut tapana ja Elias on 38 ottelun jälkeen 31 ( 12+19 ) pisteessä. Scott Gomez ( 23 pistettä ), John Madden ( 18 ), Jeff Friesen ( 17 ), Sergei Brylin ( 16 ) ja Jay Pandolfo ( 14 ) seuraavat. Viime keväänä hienot playoffit pelannut Jamie Langenbrunner on puolestaan ollut joulukuun alusta saakka loukkaantuneena. Kokonaisuutena Devilsin hyökkäys on erittäin tasainen, laadukas ja kovan puolustuspään osaamisen taitava.

Pelit ovat menneet tähän mennessä hyvin, mutta vielä parempaa on luvassa. Mitä pidemmälle kausi menee, sitä paremmaksi Devilsin peli hyvin todennäköisesti menee. Kokenutta ja voittamaan tottunutta New Jersey Devilsia kannattaa todellakin seurata keväällä. New Jersey vääntää ja taistelee tiukat pelit
voitoiksi silloin kun niissä on eniten painoarvoa ja silloin kun joukkue ei ole muuten parhaimmillaan, Martin Brodeur tuo joukkueelleen lähes yksin pisteitä. Devils on kevään joukkue ja playoffeissa tämä joukkue on parhaimmillaan.

Henkilökohtaiset palkinnot? Brodeur valitaan kauden jälkeen NHL:n ykkös all-starsiin, parhaaksi maalivahdiksi ja Hart Trophyn voittajaksi. John Madden pokkaa kauden jälkeen Selke Trophyn, Jay Pandolfo on kolmas ja Scott Niedermayer on Norris äänestyksessä toinen. Scott Stevens parantelee sijoituksiaan kaikkien aikojen pörsseissä ja iloinen tulokaskaksikko Martin-Hale on ajettu sisään NHL:n toimivimpaan puolustukseen.

New York Islanders - toivo elää

Atlantic divisioonassa pelaava New York Islanders on kauden puolivälin
lähestyessä noussut hieman yli pisteen keskiarvolla jo ohi
paikallisvihollisensa NY Rangersin. Etu on tosin vain kaksi pistettä (42 vs
40) ja otteluitakin on pelattuna yksi Rangersia enemmän. Mutta mitäpä siitä,
etu mikä etu. Islanders on 11 pistettä jäljessä divisioonaa johtavasta
Philadelphiasta (53 pistettä) ja kuuden pisteen päässä New Jerseystä (48
pistettä). Islanders pitää hallussaan 4. tammikuuta Atlantic divisioonan suurinta
kotivoittojen määrää (14) ja tuo saavutus riittää myös koko Itäisen
konferenssin ykköstilalle. Tätä kirjoitettaessa Islandersilla on kahdeksan
tappiottoman kotipelin (joista seitsemän voittoa) putki päällä, joten
saarelaisten peli kulkee mainiosti.

Maalivahdeista Garth Snow pelasi itsensä 12 voitolla (12 voittoa, 9
tappiota) Islandersien ykkösvahdiksi, vaikka ennen kauden alkua viittaa
sovitettiin tukevasti Rick DiPietron (7 voittoa, 8 tappiota) harteille.
DiPietro ei kuitenkaan aivan ole onnistunut ja hän on hakenut välillä
vauhtia farmista. Snow valittiin joulukuussa jopa NHL:n viikon
maalivahdiksi. Puolustuksen ykköspakki Ardian Aucoin pelaa 26 minuuttia per
ottelu ja tulosta syntyy. Aucoin on pelaamassaan 39 ottelussa iskenyt
valotaululle pisteet 2+22=24 ja johtaa ylivoimaisesti Islandersien
tehotilastoa plus 24 pisteellään. Kolme muuta Islandersien ykköspuolustajaa
Roman Hamrlik, Kenny Jonsson ja Janne Niinimaa ovat hekin päässeet kauden
edetessä yhä paremmin vauhtiin. Tämä nelikkö on Islandersien pakkikaluston
aatelia ja kestää vertailua jopa NHL:n parhaimpien seurojen pakkikalustoon.
Viides pakki on Radek Martinek ja kuudes sitten roolipelaaja Eric Cairns.
Tosin pakkien peluutus on kauden aikana vaihdellut ja esimerkiksi Janne
Niinimaa on pelannut välillä pitkät tovit Cairnsin kanssa.

Hyökkäyksestä se tärkein eli Marius Czerkawski is back! Ja kun Mariuksesta
on kyse, niin takaisin on tultu niin hyvässä kuin pahassa.. Pääosin
kuitenkin hyvässä, vaikka Czerkawski on edelleen valmentajan painajainen
siinä suhteessa, että välillä pelaaminen ei todellakaan huvita. Muita
hyökkäyksen onnistujia ovat kauden suuri yllättäjä Trent Hunter, Yashin,
Jason Blake, sentterinä pelaava Shawn Bates, Oleg Kvasha ja mm. Mark
Parrish. Pääosin tuttuja saarelaisia siis. Suomalaisista Jokereissa vielä
viime kaudella lähinnä penkillä istutettu Sean Bergenheim otti hieman
yllättäen paikan Islandersien pelaavasta kokoonpanosta. Hänen peliaikansa on
ollut keskimäärin 8:55 per ottelu ja sen tuloksensa Sean on tehnyt yhden
maalin (ikimuistoinen veivi, yksi kauden maaleista) ja antanut yhden syötön.

Kevät voi näyttää valoa, mutta tiukkaa tekee Islanderseille pudotuspeleihin
pääsy. Vaikka puolustuspelaaminen ja maalivahtipeli toimii, joukkueen
avainhyökkääjien loukkaantumiset tulevat näkymään viiveellä. Tammikuun 4.
päivä Islanders on konferenssinsa kahdeksas eli viimeinen pudotuspeleihin
jatkava joukkue 39 ottelun jälkeen. Kausi ei siis ole edes vielä
puolivälissä, mutta kun takana kyttää mm. Tampa Bay ja NY Rangers, niin
Atlantan mahdollinen valuminen alaspäin ei välttämättä riitä Islanderseille.
Atlanta saattaa kaiken lisäksi voittaa heikon divisioonansa, joten hyvin saa
Islanders kauden toisen puolikkaan pelata, mikäli meinaa keväällä playoffeja
otella.

New York Rangers - Business as unusual

Joka vuosi vahvasti siirtomarkkinoilla liikkunut Rangers on pitänyt
tavoilleen epäuskollisena tällä kertaa pienempää profiilia, eikä huhuttuja
megakauppoja aina Jaromir Jagrista Curtis Josephiin ole ainakaan vielä
nähty. Ainoa merkittävä tapahtuma siirtopuolella oli viime kaudella
Stanley Cupin Devilsin riveissä voittaneen sentteri Pascal Rheaumen
hankinta vapaana agenttina.

Rangersin maalivahtikaksikko Mike Dunham ja Jussi Markkanen aloittivat
kauden vahvasti ja etenkin Dunham oli lokakuussa yksi liigan parhaista
maalivahdeista. Loukattuaan nivusensa Chicagossa 16. marraskuuta, on
Dunham ollut Rangers-maalilla kaikkea muuta kuin varma ja vaikka Jussi
Markkanen on samaan aikaan esittänyt lupaavia otteita, on Rangersin
valmennusjohto pitänyt itsepäisesti kiinni Dunhamin asemasta joukkueen
ykkösmaalivahtina. Helpot maalit ja edelleen ajoittain vaivaava nivunen
ovat pudottaneet Dunhamin numerot liigan maalivahtien alakastiin.

Pitkään joukkueen suurimpana ongelmana ollut puolustustyöskentely on
kauden aikana osoittanut parantaneensa otteitaan viime kausista, mutta
tasaisuus puuttuu. Joukkueen ikoni Brian Leetch oli sivussa koko
harjoitusleirin ja kauden 9 ensimmäistä ottelua loukkaantuneen nilkan
vuoksi ja pelaa jatkuvasti paljon minuutteja kivusta huolimatta. Tom Poti
ei ole päässyt lähellekään viime kautista tasoaan ja paljon pelavan
venäläiskaksikon Boris Mironov-Vladimir Malakhov jaloissa on alkanut viime
aikoina tuntua kiivas ottelurytmi.

Tammikuussa 43 vuotta täyttävä teräsmies Mark Messier johtaa joukkueen
maalintekotilastoa 14 maalillaan, eivätkä muut hyökkääjät ole pystyneet
vastaamaan haasteeseen odotetulla tavalla. Uudelleensyntynyt Eric Lindros
oli sivussa 13 ottelua loukkaantumisten vuoksi eikä ole saanut vierelleen
sopivia ketjukavereita. Pavel Buren korvaajaksi hankittu Alexei Kovalev on
osunut tolppien väliin onnistuneesti vain 6 kertaa. Messierin ja Lindrosin
ohella pirteimpiä otteita ovat esittäneet Martin Rucinsky, Chris Simon ja
Bobby Holik. Vastuunkantajia tarvitaan ja maalipaikkoja on alettava
käyttää hyödyksi.

Onnistuessaan täydellisesti Rangers-ryhmästä löytyy taitoa haastaa kaikki
liigan joukkueet tasapäiseen taisteluun. Huonona päivänä Manhattanilaiset
häviävät jokaiselle. Jos joukkue aikoo jatkaa pelejään vielä runkosarjan
jälkeen ja välttää jäämästä pudotuspelien ulkopuolelle seitsemännen
peräkkäisen kerran, on otteiden oltava jatkossa paljon tasaisempia.
Hankinnat etenkin maalivahtiosastolle ovat todennäköisiä. Rangers tulee
todennäköisesti taistelemaan lähinnä Islandersin, Lightningin ja
Canadiensin kanssa viimeisistä playoff-paikoista.

Philadelphia Flyers - Tasaisen vahva kokonaisuus

Philadelphia Flyers lähti kauteen kovin odotuksin eikä faneilla ole juurikaan valittamista kauden puolivälissä, sillä Philadelphia on taistellut läpi kauden itäisen konferenssin ja runkosarjan voitosta. Alkukauden aikana joukkueen GM Bobby Clarke on tehnyt myös yhden suuremman kaupan ja pari pienempää siirtoa. Flyers nappasi alkukauden sopimuserimielisyyksien takia sivussa istuneen sentteri Mike Comrien Edmontonista. Laadusta pitää myös aina maksaa, joten Edmonton sai korvaukseksi erittäin lupaavan puolustaja Jeff Woywitkan sekä ensimmäisen (2004) ja kolmannen kierroksen (2005) varausvuorot tulevissa drafteissa. Toinen lisäys organisaatioon on Rangersista napattu Mike Siklenka, jonka Flyers menetti aiemmin syksyn waiver-draftissa. Ainoa menetys on viime kauden lopussa Montrealista siirtynyt laituri Eric Chouinard, joka matkasi Minnesotaan vaihdossa neljännen kierroksen (2004) varausoikeutta vastaan.

Maalivahtipelistä povattiin joukkueen akilleenkantapäätä kauden alussa, mutta ainakin toistaiseksi huolet ovat olleet turhia. Kokenut Jeff Hackett lähti kauteen ykkösvahtina, mutta nuorempi Robert Esche on haastanut hänet tiukasti taistoon peliajasta. Esche on puolestaan ollut tasaisen loistavasti läpi kauden, kun taas kauden ykkösmaalivahtina aloittaunut Hackett on hyytynyt hieman kauden edetessä. Tällä hetkellä nuori haastaja on hieman niskan päällä taistelussa. Joukkueen puolustuspeli on ollut kohtalaisen hyvässä kuosissa, vaikka maaleja onkin kertynyt omaan päähän viimevuotista enemmän. Puolustuksen suurin yllättäjä on ollut Joni Pitkänen, joka on yllättänyt kaikki erittäin kypsällä pelillään. Puolustusjoukkoja ovat johtaneet tyylikkäästi totuttuun tapaan Kim Johnsson sekä Eric Desjardins, jotka ovat keränneet suurimmat joukkueen peliminuutit. Kokeneet Erin Weinrich sekä Marcus Ragnarsson ovat täyttäneet myös varmasti paikkansa viiden varmasti pelaavan pakin joukosta. Kuudennesta paikasta taistelevat kokenut Chris Therien sekä nuoremmat Jim Vandermeer sekä Dennis Seidenberg.

Flyers on pelannut läpi kauden tasaisesti neljällä ketjulla, joka on ollut suurin syy joukkueen menestykseen. Nimekästä joukkoa on johtanut hyökkäyspäässä totutusti Jeremy Roenick, kun taas puolustuspelin johtajan paikan on ottanut kapteeni Keith Primeau, jolle on jopa povattu Selke Trophya kauden päätteeksi. Flyersin toinen suomalainen Sami Kapanen on täyttänyt paikkansa mainiosti puolustusspeliastina ja eräänä eniten pelaavista hyökkäjistä. Joukkueen vahvuus on se, että siitä on hankala sanoa ketään yksilöitä menestyksen takana. Varsinaisia pettymyksiä ei ole ollut lainkaan, vaan kaikki ovat täyttäneet oman roolinsa joukkueen ehdoilla.

Tällä hetkellä kaikki näyttää mainiolta Philadelphiassa. Flyers taistelee varmasti jopa runkosarjan voitosta kauden loppuun saakka, mutta pudotuspelit ovat kokonaan oma maailmansa. Suurempia notkahduksia tuskin tapahtuu, mutta suurin huolenaihe on edelleen maalivahtipeli. Jos Esche (tai Hackett) jatkaa samaan malliin, niin mahdollisuudet ovat vaikka mihin.

Pittsburgh Penguins - kesälomalle valmistautuessa

Kesällä rajusti uudistuneen Pittsburghin Penguinsin esitykset ovat olleet juuri niin heikkoja, mitä ennen kauden alkua pelättiin. Tätä juttua kirjoittaessa joukkue on koko liigan viimeisenä pisteen Washingtonia ja Columbusta jäljessä. Mario Lemieux on edelleen lonkkavaivojen takia sivussa, eikä paluusta ole tietoa. Positiivisiakin uutisia toki löytyy, kuten kesän ykkösvarauksen Marc-Andre Fleuryn hyvät otteet epäkiitollisessa tehtävässä Penguins-maalin vartijana sekä onnistuminen pitkään yritetyssä Martin Strakan ja ennen kaikkea hänen yli neljän miljoonan dollarin palkkanauhansa pois kauppaamisessa.

Maalivahtiosasto koki siis muutoksia jo kauden alkaessa, kun Marc-Andre Fleury solmi seuran kanssa mahdollisine bonuksineen arvokkaaksi kohoavan kolmivuotisen sopimuksen. Penguinsilla on kuitenkin edelleen mahdollisuus lähettää Fleury takaisin juniorijoukkueeseensa ja onkin mielenkiintoista nähdä miten kireällä budjetilla taiteilevassa organisaatiossa reagoidaan tilanteeseen, kun Fleury alkaa kolkutella bonusrahoihin oikeuttavia tilastorajoja. Uskoisin kuitenkin, että Fleury jatkaa joukkueessa ja jakaa torjuntatehtävät alkukauden tapaan Sebastien Caronin kanssa.

Pittsburgh on tämän hetken tilanteen mukaan päästänyt eniten maaleja koko liigassa, eikä se todellakaan ole maalivahtien vika. Puolustuksessa Penguinsilla on edelleen käytännössä ainoastaan yksi NHL-tason pelaaja, eli Dick Tärnström, joka pelaa paljon ja johtaa vieläpä joukkueen sisäistä pistepörssiä. Hyökkääjistöstä lonkkavaivainen Mario Lemieux on pystynyt pelaamaan ainoastaan kymmenen ottelua ja Martin Straka kaupattiin Los Angelesiin. Joukkueen maalitykki onkin tällä hetkellä Rico Fata, joka kuitenkin koko liigan maalitilastossa sijoittuu vasta juuri ja juuri 70:n parhaan joukkoon. Näin ollen ei ole mikään ihme, että Pittsburgh on Washingtonin jälkeen liigan toiseksi vähiten maaleja viimeistellyt porukka.

Mitään tulostavoitetta ei Pittsburghin loppukaudelle voi asettaa, sillä joukkue on jo jäänyt auttamattoman paljon jälkeen kilpajuoksussa pudotuspelipaikoista. Organisaation seuraava tavoite onkin supertähdeksi povatun venäläisen Alexander Ovechkinin nappaaminen ensi kesän varaustilaisuudessa.