Ällistyttävästi 48 pisteellä divisioonaa johtava San Jose Sharks on onnistunut yllättämään optimistisimmatkin kiekkofanaatikot pitäen 42 pisteessä majailevia Dallas Starsia ja Los Angeles Kingsiä kuin pilkkanaan. Pudotuspelitaistossa tiukasti Kingsin ja Starsin kanssa kilpailevan Phoenix Coyotesin kevät on 41 pisteen turvin vielä toivoa täynnä. Divisioonan hännillä kituvan Anaheim Mighty Ducksin loppukaudesta tullee tuskainen taisto ankkalauman saldon ollessa ainoastaan 36 pistettä.
Anaheim Mighty Ducks - Tuhkimotarinan loppu
Viime kauden suurimpiin yllättäjiin ja pudotuspelivenyjiin lukeutuneen Anaheim Mighty Ducksin satumaisen tuhkimotarinan jatko-osa on muistuttanut lähinnä kauhukertomusta. Pelaajistoaan rajusti uudistaneen ja tähtipelaajansa vaihtaneen ankkalauman lento onkin katkennut ilta toisensa jälkeen liian aikaisin. Otteiden epätasaisuuden vuoksi piste per peli -tahtia lähentelevä saldo onkin osittain oikeutettu. Viime kevään kaltaisesta hurmoksesta uupuu kuitenkin selkeästi jotain, sillä aikaisemmin tiukat ottelut voitokseen kääntänyt rykelmä on pätenyt finaalihurmoksen krapulaa lähes koko kauden ajan. Krapulalääkkeeksi pitkään huhuttu kauppa Mike Comriesta kuivui lopulta kasaan synnyttäen samalla uusia spekulaatioita mahdollisista vahvistuksista. Jatkuvasta säpinästä huolimatta Mighty Ducks -GM Bryan Murrayn teot ovat kuitenkin olleet vähäiset huhumyllytuotteiden jäädessä alkuperäisille omistajilleen.
Mighty Ducks -alakerran selkärankana ja viimeisenä takuumiehenä viime kaudella itsensä liigan eliittiin raivannut Jean-Sebastien Giguere ei ole kyennyt kannattelemaan joukkuettaan yksilösuorituksilla viime kevään huikein otteiden tapaan. Ajoittain otteluita yksin voittava Giguere ei ole kyennyt pitämään tasoaan pitkissä otteluputkissa. Kanadanranskalainen onkin kadonnut liian usein varjojen maille jättäen kakkoskassari Martin Gerberille enemmän vastuuta. Sveitsiläismaalivahti onkin kiittänyt luottamuksesta ja pelannut useimmissa otteluissaan kiitettävää peliä. Maalivahtien aisaparina häärivät puolustajat ovat joukkueen yleisilmeen saattelemana hävinneet harmaaseen massaan. Mitäänsanomattomia ja paikoitellen hyvinkin epävarmoja otteita esittäneet takalinjojen päiväkotilaiset kokivat kiekolliseen peliin suuren kolauksen Sandis Ozolinshin joutuessa olkapääleikkauksen vuoksi kolmen kuukauden sairaslomalle.
Joukkueen johtotähdeksi kaavaillun Sergei Fedorovin otteet ovat muun joukkueen mukana ailahdelleet suuresti. Satumaisia iltoja ja pisteputkia seuranneet aneemiset ja mollivoittoiset jaksot ovatkin taanneet, etteivät venäläistähden tehot ole kasvaneet pistepörssin kärkisijoihin edellyttäviin lukemiin. Fedorovin, Petr Sykoran, Andy McDonaldin, Vaclac Prospalin, Steve Rucchinin ja Stanislav Chistovin muodostamasta kuusikosta ainoastaan McDonaldin esitykset ovat olleet kiitettäviä. Keväällä pirteitä otteita esittänyt Rob Niedermayer on vajonnut jälleen harmaaseen massaan, mutta tulokaskauttaan pelaavaan Joffrey Lupulin väläytykset nuorukaisen potentiaalista ovat osittain kompensoineet tätä. Hyökkäyksen avainhahmojen epätasaisuuden vuoksi liigan häntäpään sijoille oikeuttavat 82 tehtyä maalia kuvaavatkin kokonaisuudessaan varsin hyvin vaisuja tehoja.
Pudotuspelipaikan saavuttamiseksi Mighty Ducks -lauma tarvitsee merkittävää piristymistä kauden kevätpuoliskolle. Vaikka kuuden pisteen päässä häämöttävä playoffs-viiva ei ole mahdoton tehtävä saavuttaa, ei joukkue kauden ensimmäisen puoliskon kaltaisilla epätasaisilla otteilla siihen myöskään pääse.
Dallas Stars - Hiuskarvan varassa
Vaisun alkukauden pelannut Dallas Stars majailee kauden ensimmäisen puoliskon jälkeen Läntisen konferenssin viimeisellä pudotuspelipaikalla tasapisteissä otteluita vähemmän pelanneiden Nashville Predatorsin ja Los Angeles Kingsin kanssa. Niukasti playoffs-taistossa rimpuilevan Starsin murheellinen ja ailahteleva alkukausi ei pudostupelipaikkaan oikeuttaisi, mutta synkän taipaleen lomaan sattuneet satumaiset onnistumiset ovat pitäneet teksasilaiset mukana - ainakin toistaiseksi. Räntäsateessa rämpineen joukkueen vahvistukset jäivät loukkaantumisistakin huolimatta varsin vähäisiksi. Waivers-listalta napattu vanha tuttu Blake Sloan on pelkkä penkinlämmittäjä ja neloskentän puurtaja. Chicago Blackhawksista Stephan Robidasiin vaihdettu Jon Klemm sen sijaan on astetta kovempi vahvistus epävarmaan puolustukseen. Loukkaantumisista ja avainpelaajien tehottomuudesta kärsinyt Stars tarvitsee kuitenkin loppukaudeksi rajumpaa ravistelua kuin Blake Sloanin tai Jon Klemmin kaltaisia hakintoja.
Kelvollisia otteita maalilla kauden syyspuoliskolla esittäneen Marty Turcon tuuraajana toimineen Ron Tugnuttin aikakausi Stars-paidassa sai tuntuvan kolauksen 7. tammikuuta tapahtuneen waivers-listauksen johdosta. Luokattomasti vähäiset mahdollisuutensa käyttäneen veteraanikassarin tie vie farmiin, joten Turcon aisapariksi nousee loppukaudeksi uutta verta. Viime kaudella varmuudella kiekkoja maalivahtikaksikon edestä luutinut puolustus kaipaa erittäin näkyvästi Derian Hatcheria. Selkeän johtohahmon puute, mutta myös lukuisten aivanpuolustajien loukkaantumiset ovatkin tehneet Stars-takalinjoista epävarman ja haavoittuvaisen rykelmän. Teppo Nummisen syyskausi meni pitkälti sairastuvalla, joten alakerran vastuu kasaantui näkyvämmin kelvollisesti pelanneille Philippe Boucherille ja Richard Matvichukille. Parivaljakolla riittikin hyisinä syysiltoina runsaasti tehtävää kaksikon paikkaillessa liigan näkyvimmän hasardin, Sergei Zubovin, kiekonmenetyksiä.
Totutusti hyökkäysaseitaan useaan ketjuun jakanut Stars oli kauden ensimmäisen puoliskon lähes täysin Jason Arnottin, Brenden Morrow’n ja Bill Guerinin muodostaman trion varassa. Kapteeniksi Derian Hatcherin lähdön jälkeen nimetty Mike Modano vaelteli koko alkukauden varjojen rajamailla kaivaten varsin näkyvästi Jere Lehtisen työpanosta. Modanon murheellinen plus/miinus-saldo -19 kuvastaakin osuvasti joukkueen kapteenin alakuloista kautta. Alisuorrittajien kerhoon selkeästi kuuluvat Pierre Turgeon ja Scott Young lukeutuvat myös mitäänsanomattomiin tapauksiin veteraanien lähinnä keskittyessä ainoastaan nostelemaan muhkeaa palkkaansa. Vaisusti pelanneen ja niukasti peliaikaa saaneen Niko Kapasen kausi on muun joukkueen mukana sujunut ilman suurempia tähtihetkiä. Kautensa Stars-kokoonpanossa aloittaneen Antti Miettisen tie vei 14 pelatun ottelun jälkeen farmiin.
Syyskauden käytännössä energisen Morrow-Arnott-Guerin -ketjun varassa elänyt Stars tarvitsee hyökkäyspuolella vanhan ja tehokkaan Mike Modanon takaisin. Jere Lehtisen paluu kaukaloihin saattaa piristää joukkueen kapteenia, mutta onnistumisia kaivataan muuallakin. Hyökkäystehojen jakamisen lisäksi johtohahmoa kaipaava puolustus tarvitsee varmat ja rauhalliset otteet takaisin, jotta Stars kykenee taistelemaan pudotuspelipaikasta myös kauden loppupuoliskolla.
Los Angeles Kings - Epäonniset onnistujat
Taikuri Andy Murray on saanut pähkäillä Los Angeles
Kingsin kokoonpanon kanssa. Joukkue on jatkanut
rampana ja raihanisena tämänkin kauden.
Hyökkääjätähdet Jason Allison ja Adam Deadmarsh eivät
ole pelanneet peliäkään, eikä kukaan uskalla sanoa
varmuudella tulevatko koskaan pelaamaankaan.
Maalivahti Roman Cechmanek on ollut sivussa pitkään,
puolustajista parhaat ovat olleet rikki...
pahimmillaan yli tusinan verran jätkiä on ollut
sivussa. Kings on vähät välittänyt asetelmasta. Se
jahtaa edelleen tosissaan playoffs-paikkaa. Joukkue
jopa uskalsi hankkia Pittsburghista Martin Strakan
hyökkäystä vahvistamaan. Erikoistilanteet joukkue on
pelannut surkeasti. Vuoden vaihteessa joukkue on
pienessä lamassa.
Cechmanekin loukkaantumisen jälkeen maalilla on saanut
vastuuta ranskalainen Cristobal Huet. Milan Hnlickan
luotto NHL:ssä on siis ikiajoiksi mennyt. Huet on
ollut kohtuullinen, mutta ei ihmemies MacGyver. Kings
on päästänyt maaleja samaan tahtiin kuin on tehnyt.
Muuta ei voi odottaakkaan, kun puolustus on jouduttu
kokoamaan joka peliin uusiksi. Lubomir Visnovsky on
ollut ahkerimmin kentällä. Jaroslav Modry ja Mattias
Norström ovat muut yli 20 minuuttia pelaavat.
Materiaalia riittää hyvään puolustukseen, kunhan
kaikki saadaan järjestykseen.
Ziggy Palffy oli varsinkin aivan alkukaudesta herra ja
hidalgo. Jos ihan oikeasti Hart jaettaisiin
MVP-pelaajalle, niin Ziggy olisi lähellä pystiä. Mies
tekee tuplasti muiden pelaajien pisteeet. Ilman
Palffyä Kings olisi turmiossa. Luc Robitaille ja
Alexander Frolov saavat hyvän arvosanan. Martin Straka
ja loukkaantumisista kärsinyt Jozef Stumpel vain
välttävän. Kings on peluuttanut peräti 19 hyökkääjää.
Varsinkin Derek Armstrongin loukkaantuminen on vienyt
ketjut sekaisin. Deadmarshin ja Allisonin kohtalo tuli
jo mainittua, heidän paluunsa olisi lähinnä
lottovoitto.
Vaikka Los Angeles taistelee, niin se ei jaksa loppuun
asti jollei erikoistilanteita saada kuntoon. Lisäksi
permanentti kokoonpano on tarpeen, vaikkakaan mikään
ei viittaa siihen. Kings on joukkue täynnä
potentaalia, mutta universumi on ollut sitä vastaan.
Phoenix Coyotes – Parannettavaa kevääseen
Kuluneen kausipuoliskon suurin tapahtuma Coyotesin osalta oli joukkueen muutto uuteen kotihalliin, Glendale Arenaan. Joulukuun lopussa avattuun halliin mahtuu noin 18 000 katsojaa, ja siinä pelataan jääkiekon lisäksi mm. NBA-koripalloa. Pelillisesti syksy ja alkutalvi sujuivat tasapaksusti, tasapelejä tuli paljon, mutta voitot jäivät vähiin. Siirtomarkkinoilla Phoenix ei ollut juurikaan aktiivinen, joulukuussa hankittiin Ivan Novoseltsev Floridasta sekä Chris Dyment Minnesotasta vaihdossa Michael Schutteen. Alkukauden joukkueessa pelannut Krystofer Kolanos lähetettiin AHL:n Springfield Falconsin riveihin, kun taas ruotsalaislaituri Fredrik Sjöström nostettiin Coyotesin riveihin.
Phoenixin nuori ja suhteellisen kokematon puolustus oli kauden alusta alkaen vaikeuksissa vastustajien hyökkääjien kanssa, ja omassa päässä maaliverkko heiluikin surullisen reipasta tahtia. Joulukuussa joukkue oli hetken aikaa läntisen konferenssin eniten maaleja päästänyt joukkue, kunnes Brian Boucher helpotti tilannetta pelaamalla kolme peräkkäistä nollapeliä vuodenvaihteen aikoihin. Sean Burken otteet eivät ole olleet aikaisempien kausien tasolla, ja mies onkin saanut istua varsinkin viime aikoina vaihtopenkin päässä Boucherin torjuessa kiekkoja. Puolustajista parhaiten ovat onnistuneet Cale Hulse, joka on joukkueen +/- -tilaston kärjessä sekä Paul Mara, jonka hyökkäyspään tehot ovat olleet kiitettävät.
Mike Johnsonin loukkaannuttua alkukaudesta erityisesti Shane Doanin odotettiin nousevan korvaavaksi tehomieheksi, ja niin kävikin. Hän ja slovakki Ladislav Nagy ovat poimineet tehopisteitä tasatahtiin, Doanilla 39 ottelun jälkeen 41 tehopistettä ja Nagyllä 38 ottelun jälkeen 40 pistettä. Branko Radivojevic sekä Fredrik Sjöström ansaitsevat myös kehuja tähänastisista esityksistään. Viime otteluissa ketju Nagy-Jan Hrdina-Radivojevic on ollut kovassa vedossa maalivahti Boucherin lisäksi. Mielenkiintoista on seurata, missä määrin Floridasta tullut Ivan Novoseltsev tulee saamaan peliaikaa kevään kuluessa. Pettymyksiä ovat olleet keskushyökkääjät Mike Sillinger sekä Daymond Langkow.
Coyotes tulee nykyistä tahtia pääsemään melko lähelle läntisen konferenssin viimeisiä pudotuspelipaikkoja, mutta tasapelit on ruvettava kääntämään voitoiksi, jotta joukkue voisi todella yltää pudotuspeleihin. Puolustuspeliä on tiukenntettava, ja toisaalta hyökkäyspäässä onnistujia saisi löytyä enemmän. Veikkaan, että Coyotes jää pudotuspeliviivan alapuolelle ja siten ”White Out” ei vielä tänä vuonna pääse valloittamaan uutta Glendale Arenaa.
San Jose Sharks - Yllättäen divisioonan piikkipaikalla
San Josessa ei lähdetty kauteen kovin suurin odotuksin, mutta kauden edetessä on tullut aihetta nostaa tavoitteita. Ensimmäiset kymmenen ottelua menivät melko katastrofaalisesti, mutta niiden jälkeen on joukkueen otteissa ollut jotain lähes ennennäkemätöntä sisua ja taitoa ratkaista ottelut. Kiertävä kapteenius on saanut joukkueen nuoremmatkin pelaajat kokeilemaan johtajantaitojaan, ja tulokset ovat olleet vallan mainioita. Alyn McCauley ja Patrick Marleau ovat olleet nuorista kapteeneina, ja mm. Kyle McLaren ja Scott Hannan ovat toimineet varakapteeneina.
Maalivahdit ovat onnistuneet Pohjois-Kaliforniassa erinomaisesti. Evgeny Nabokov, joka pelasi viime kaudella heikosti, on palannut omalle tasolleen ja on joukkueen ykkösmaalivahti. Taustalla säestää suomalainen Vesa Toskala, joka on osoittanut olevansa hyvä NHL-tasoinen veräjänvartija. Joukkue kauppasi alkukaudesta kolmannen maalivahdin paikalle juuttuneen Miikka Kiprusoffin Calgaryyn, jossa hän on ollut todella hyvä.
Nuori pakisto on ollut melkoisen pyörremyrskyn alla koko alkukauden, niin loukkaantumisten kuin leveän materiaalin takia. Vastuuta on annettu yllättävän hyvin pelanneille tulokaspakeille kuten Christian Ehrhoff, Tom Preissing sekä Rob Davison, jotka ovat kaikki esiintyneet edukseen. Kokonaisuutena Sharksien puolustus on dynaaminen ryhmä josta löytyy taitoa kiekon kanssa ja ilman.
Hyökkäyspään onnistujia ovat olleet erityisesti Patrick Marleau, jolla on jo 17 maalia, Nils Ekman (10 maalia) sekä Jonathan Cheechoo (12 maalia). Myös Marco Sturm, Alyn McCauley sekä Wayne Primeau ovat olleet tasaisen varmoja suorittajia, joiden avut ovat kuitenkin painavampia muualla kuin maalinteossa. Hienoisia pettymyksiä ovat olleet Mike Ricci ja Scott Thornton, joilla ei ole tullut pisteitä samaan tahtiin kuin aiemmin.
