Puolustuksesta merkittävin lähtijä oli veteraani-ikäinen Murray Baron, hyökkäyksestä toinen veteraani Trent Klatt ja maalilta Canucks luopui Peter Skudrasta, jota ei kukaan jäänyt kaipaamaan. Puolustukseen Baronin paikalle joukkue hankki ainoastaan Jiri Slegrin, sillä nuoren Bryan Allenin kehitys lupaili hänelle NHL uraa. Hyökkäykseen "röyhivän buldoggin" Trent Klattin tilalle saatiin Ottawasta Magnus Arvedson ja maalille Skudran tilalle tuli kokeneempi ja paremman maalivahdin maineessa oleva Johan Hedberg. Kaikki pelipaikat vahvistuivat paperilla ja kun tähän päälle joukkueen monelta nuorelta odotettiin vahvenevaa panosta, kaikki näytti hyvältä.
Canucks aloittikin kauden hyvin ja voitti 12 ensimmäisestä pelistään kahdeksan, pelasi kaksi tasan ja hävisi vain kahdesti. Joukkue teki heti alkukaudesta myös hyvin maaleja. Näiden alkukauden 12 ottelun aikana Canucks mätti 44 maalia - 3.7 maalia ottelussa. Alkukauden vahvan jakson jälkeen alkoi joukkueella kuitenkin vähän tökkiä. Se pelasi välillä erittäin hyviäkin pelejä, mutta sortui usein NHL:n heikoimpia joukkueita vastaan pelaamaan kykyjensä alarajoilla ja menetti useita pisteitä vuoden loppuun mennessä.
Positiivistakin tässä heikosti menneessä jaksossa kuitenkin oli. Vaikka Canucks ei pelannut kaikissa otteluissa tasonsa mukaisesti, se pystyi kääntämään hyvälle joukkueelle tyypillisesti tasaiset pelit voitokseen. Tästä hyvänä osoituksena oli se, että joukkue käänsi marraskuun 18. päivästä lähtien joulukuun loppuun peräti seitsemän peliä jatkoajalla voitoiksi, eikä hävinnyt yhtään. Tasapelejä joukossa oli lisäksi neljä. Toisaalta voidaan aina kysyä, pitikö kaikista peleistä tehdä suuria jännitysnäytelmiä? Eikö hyvä joukkue pysty voittamaan pelit normaalilla peliajalla? Kaikki ei ollut ehkä kuitenkaan peleissä kohdallaan kun joukkue syttyi vasta pakkoraossa.
Vancouverin välillä pelillisesti heikosti menneissä peleissä on muutama iso asia taustalla. Yksi merkittävimmistä on Brendan Morrisonin usein mainitsema "luulotauti". Joukkue luulee itsestään joskus liikaakin ja on sortunut pelaamaan tällä kaudella Carolinan, Chicagon, Nashvillen ja Pittsburghin kaltaisia joukkueita vastaan omaa tasoaan alempana. Toinen merkittävä asia Canucksin pelin tökkimisessä on ollut vastustajien suhtautuminen Canucksiin. Vielä toissa kaudella monikaan vastustaja ei erityisesti miettinyt Canucksin vaarallisuutta. Viime kaudella Canucks haluttiin jo voittaa enemmän ja tällä kaudella tämä tarkkailu on vain lisääntynyt. Nyt jokainen joukkue tietää, mihin Canucks pystyy ja he pelaavat sen mukaan. Vapaata tilaa on entistä vaikeampi löytää.
Hampaaton ylivoima
Erityisesti tämä vastustajien tarkkailu näkyy ylivoimalla. Canucks on sortunut itsekin liikaan kikkailuun ylivoimallaan, mutta merkittävä tekijä löytyy myös vastustajista. Viime kauden kolmanneksi parasta ylivoimaa ollaan selvästi katseltu paljon ja Markus Näslundilta pelataan tila täysin pois. Kun Canucksin ylivoiman moottori on pelattu sivuun, muilta vaaditaan isompaa panosta. Tätä ei olla vielä nähty, vaan Canucksin ylivoima on sekavaa ja kiekkoa siirrellään liikaa. Ehkä pelaajat luottivat liikaa kapteeniinsa ja ovat nyt vähän oudossa tilanteessa kun NHL:n parasta rannelaukausta ei olekaan käytössä.
Näslundin tilanteen johdosta myöskään ketjukaveri Bertuzzin peli ei ole sujunut ylivoimalla ja tästä johtuen Bertuzzi on tehnyt tällä hetkellä puolet vähemmän maaleja kuin viime kaudella. Kun Näslundin laukauksia pyritään peittämään ja syöttölinjoja hänelle katkaisemaan, Bertuzzin pitäisi ottaa itse suurempaa roolia boxin sisällä sen sijaan, että hän seisoo nykyisen tapansa mukaan maalin edessä. Toisaalta NHL:n parhaan maalinedushyökkääjän voi olla vaikea lähteä maalin edestä pois, mutta kun nykykaavallakaan ylivoima ei toimi, Bertuzzin aktiivisempi kiekollinen rooli ylivoimalla avaisi enemmän tilaa puolestaan Näslundille.
Tällä hetkellä Canucks tekee vastustajan homman liian helpoksi. Kun Bertuzzi seisoo maalin edessä yhden puolustajan keskittyessä häneen ja Näslundin tila pelataan pois, viime kauden 49 ylivoimamaalin miehet ollaan eliminoitu. Laukauksia haetaan tämän jälkeen siniviivalta, josta ei ole myöskään tullut riittävästi laadukkaita laukauksia. Pakki - pakki välillä tapahtuu kiekon liikettä, mutta kun kiekkoa ei saada riittävästi alemmas, maaleja ei myöskään tule riittävästi.
Viime kaudella Canucksin loistavan ykkösketjun jäsenet Näslund, Bertuzzi ja Morrison tekivät yhteensä 55 ylivoimamaalia. Tällä kaudella kolmikko on tehnyt tähän mennessä yhteensä 10 ylivoimamaalia! Näiden herrojen ylivoimapelistä kertoo aika paljon se, että tulokas Jason King on ollut heitä tehokkaampi ylivoimalla, vaikka hän pelaa kakkosylivoimaa, eikä ole tehnyt maaliakaan 16 viimeiseen otteluun. Tässä tulee toisaalta jälleen tämä vastustajan tarkkailu esiin. Tulokas King ja Sedinin kaksoset ovat olleet pisteellisesti ykkösketjua tehokkaampia ylivoimalla, vaikka pelaavat puolet vähemmän.
Oma koti kullan kallis. Vai onko?
Vancouver voitti viime kaudella enemmän pelejä vieraissa kun kotonaan ja keräsi vieraspeleistä 54 pistettä kun kotona se pääsi 50 pisteeseen. Tällä kaudella Canucks aloitti kotonaan todella hyvin ja voitti kauden ensimmäisistä 10 kotipelistään yhdeksän ja pelasi yhden tasan. Maaliero näissä alkukauden 10 kotipeleissä oli erittäin kova 37-15 ja joukkoon mahtui mm. 5-1 voitto Detroitista. Kauden ensimmäinen kotitappio tuli vasta marraskuun 23. päivä loukkaantumisista kärsinyttä Torontoa vastaan ( Toronto ottelu oli muuten Trevor Lindenin 1100 NHL peli ).
Tämän Toronto ottelun jälkeen kotipelien tahti muuttui täysin. Heti seuraavassa kotipelissä Canucks hävisi Calgarylle 1-4 ja pelasi tämän jälkeen viisi peräkkäistä kotipeliä, jotka menivät jatkoajalle. Joukossa olivat mm. pelit Pittsburghia ( Näslundin neljä maalia ), Carolinaa ja pahasti loukkaantumisista kärsinyttä Los Angelesia vastaan - kaikki joukkueita, jotka pitäisi pystyä kotonaan voittamaan jos asenne on kunnossa. Näiden viiden huonosti menneen kotipelin päälle tuli täydellinen romahdus kuudennessa ottelussa Edmontonia vastaan ja Oilers pokkasi vieraspisteet maalein 2-6. Tämän jälkeen Canucks otti pataansa vielä heikolla esityksellä Coloradoa vastaan ( 2-4 ) ja tammikuun 5. päivä hävittiin San Joselle 1-2.
Viime aikojen surkeasta kotipelisaldosta huolimatta Canucksin kotipelit kiinnostavat yleisöä enemmän kuin koskaan. Kauden kaikki kotipelit ovat olleet loppuunmyytyjä, vaikka lippujen hintoja korotettiin tällä kaudella 8%. Joukkueen suosio näkyy kaikkialla Vancouverissa ja seura tekee tällä hetkellä hyvin rahaa. Sen lisäksi, että se nettoaa kotipeleistä loppuunmyytyjen katsomoiden alla hyvät tulot, sen oma "kanavapaketti" kotikatsomoihin on yksi NHL:n suosituimmista, fanitavaraa menee kaupaksi ennätystahtia ( vaikka hintoja ollaan nostettu näissäkin ) ja Kanadan dollarin asema USA:n dollariin on vahvistunut viime kaudesta. Tällä hetkellä menee siis taloudellisesti hyvin, mutta joukkueen pitäisi alkaa voittamaan myös kotonaan. Edellinen kotivoitto varsinaisella peliajalla on nimittäin niinkin kaukaa kuin 8. marraskuuta!
Toisaalta Canucksilla menee vieraissa tällä hetkellä erittäin hyvin. Se on voittanut edellisistä 12 vieraspelistään kymmenen ja pelannut yhden tasan. Tällä hetkellä joukkueella on seitsemän peräkkäisen vierasvoiton putki ja samalla se on seuran uusi ennätys. Maaliero näiden seitsemän pelin aikana on 37-21. Canucksin puolustus on toiminut näissä vieraspeleissä hyvin ( lukuunottamatta Anaheim ottelua 10.1, jossa se päästi "Ankkalinnan ylpeyden" laukomaan lähes 50 kertaa ) ja edellisten viiden vieraspelin joukkoon mahtuvat mm. kaksi Cloutierin nollapeliä Calgarya ja Edmontonia vastaan. Kahdeksassa edellisessä vieraspelissään Canucks on päästänyt omiin vain 11 maalia, eli 1.4 maalia ottelussa. Kelkka on siis kääntynyt kauden aikana vahvasta kotijoukkueesta surkeaksi kotijoukkueeksi ja vahvaksi vierasjoukkueeksi.
Canucksin huonolle kotipelisaldolle suurin syy löytyy heidän pelinsä yksinkertaistamisesta vieraissa. Joukkue pelaa kotonaan paljon monimutkaisemmin ja yrittää tehdä hienoja maaleja, sekä pelata muutenkin kuvionsa liian hienosti. Markus Näslundin sanoin, "kotona joukkue yrittää järjestää kentälle shown, vieraissa pelata järkevästi ja suoraviivaisesti." Tämä näkyy selvästi kentällä. Vieraissa joukkue muistaa vanhan totuuden - maalille lyhin reitti kulkee suoraan kentän poikki, eikä kulmista, joista Canucks kuvittelee sen Vancouverissa löytyvän. Canucksin pelaajien kannattaisi miettiä, että kaukalo on kuitenkin samanlainen riippumatta siitä missä pelataan...
Jatkuvuutta
Canucks fanin päiväunipainajaisissa suurin pelko on Kanadalaisen joukkueen fanille hyvin tyypillinen; pystytäänkö parhaita omia pitämään joukkueessa kun talous sanelee tiukat ehdot. Tätä pelkoa on lisännyt se tosiasia, että Canucks manageri Brian Burke ei ole satsannut kesäisin joukkueeseen rahaa hankkimalla uusia pelaajia. Tämä päiväunipainajainen toistui jälleen kuivan viime kesän jälkeen. Canucks ei hankkinut joukkueeseen merkittäviä uusia pelaajia ja tiedettiin, että sekä ykkösketjun Bertuzzilla, että hyvää työtä tehneellä valmentaja Crawfordilla olisi sopimukset katkolla tämän kauden jälkeen. Jos näiden kahden kanssa ei tehtäisi uusia sopimuksia, joku toinen seura saattaisi hankkia nämä isolla rahalla. Näiden kahden uusiin sopimuksiin menisi paljon rahaa, joten olisiko Vancouverin johdolla varaa satsata, vai päästettäisiinkö kaksikko muihin maisemiin?
Canucks vastasi kuitenkin tähän samalla tavalla kuin se on vastannut kaikkiin muihinkin avainpelaajien sopimuksiin; se teki NHL:n viime kauden all-stars laitahyökkääjä Bertuzzin kanssa uuden nelivuotisen sopimuksen, jolla tähtilaituri saa 27,8 miljoonaa dollaria seuraavien neljän kauden aikana. Bertuzzi tienaa sopimuksensa ensimmäisestä vuodesta, eli ensi kaudella 4,3 miljoonaa dollaria peruspalkkaa ja sai tämän lisäksi 2,5 miljoonan allekirjoitusbonuksen. Toisella kaudella palkka nousee 6,6 miljoonaan dollariin ja lisäksi sopimukseen lisätään 500,000 allekirjoitusbonus. Sopimuksen kahdelta viimeiseltä kaudelta Bertuzzi kuittaa 6,9 miljoonaa dollaria. Näin Bertuzzi jatkaa viime kausien aikana sopimuksensa saaneiden muiden Canucksin avainpelaajien Markus Näslundin, Ed Jovanovskin, Trevor Lindenin, Dan Cloutierin, Mattias Öhlundin, Matt Cooken ja Brent Sopelin tavoin joukkueessa, eikä päiväunipainajainen toteudu.
Canucks jatkoi tämän kauden alussa myös valmentaja Crawfordin sopimusta, joka olisi muussa tapauksessa loppunut tämän kauden jälkeen. Crawfordin uusi sopimus on kolmen seuraavan kauden mittainen ja näin ollen Canucksin pelaajat saavat jatkaa tutun ja hyvää työtä tehneen valmentajan alla myös jatkossa. Canucks on siis vastannut tähän mennessä kaikkiin avainpelaajien / avainvalmentajien kanssa loppuneisiin sopimuksiin ja tämä antaa valtavasti uskoa faneille myös joukkueen tulevaisuutta kohtaan.
Hyökkäys toimii tasakentin
Canucks ratkaisi viime kaudella valtavasti pelejä kovan ylivoimansa avulla. Kun tällä kaudella ylivoima ei ole toiminut lähellekään viime kauden malliin, positiivista on ollut joukkueen tasakenttäpelaaminen. Canucks on hävinnyt harvoin tasakenttäpelaamista ja kolme ketjua on pelannut läpi kauden hyvällä tasolla. Ainoastaan kakkosketju Sedinit ja Jason King on ollut pitkään heikompi, mutta heidänkin tehotilastonsa ovat plussalla. Tästä kovasta tasakenttäpelaamisesta kertoo hyvin joukkueen pelaajien +/- tilastot. Ykkösketjun pelaajista esimerkiksi Todd Bertuzzi on ollut koko kauden NHL:n +/- tilaston kärkipäässä ja on tällä hetkellä koko NHL:n +/- tilaston kakkosena, lukemalla +21. Edellä on vain Islandersin entinen Canucks pakki Adrian Aucoin, +22.
Kun tasakenttäpelaaminen on sujunut hyvin ja Canucksin pelaajat ovat keränneet hyvin pisteitä tasakentin, mainitun ylivoimapelin heikkous ei ole näkynyt selvästi. Muutama lisäpiste olisi viime kauden ylivoimalla kasassa ja yksittäiset pelaajat olisivat korkeammalla pistepörssissä ( esimerkiksi Näslund johtaisi NHL:n pistepörssiä selvästi ), mutta kokonaisuutena erinomainen tasakenttäpeli on kompensoinut heikkoa ylivoimaa. Jos Canucks saa vielä ylivoimansa kulkemaan tällä kaudella, joukkuetta on erittäin vaikea voittaa.
Ketjuista ykkösketju Morrison - Näslund - Bertuzzi on ollut maineensa veroinen. Se on dominoinut kenttää vahvalla kahden suunnan pelillään, vaikka kaikki vastustajat ovat tehneet kaikkensa illasta toiseen sen pysäyttämiseksi. Tällä hetkellä tämän ketjun pysäyttäjää ei tahdo löytyä mistään ja tästä kertoo esimerkiksi Näslundin asema NHL:n pistepörssissä, jonka kärkeen hän siirtyi tammikuun 10. päivä ottelussa Anaheimia vastaan. Näslund on myös maalipörssin kakkosena 22 maalilla. Näslund jahtaa siis jälleen tälläkin kaudella niin maali- kuin pistepörssinkin voittoa. Viime kaudellahan hän hävisi molemmat aivan lopussa, vaikka johti niitä pitkään.
Mutta vaikka ykkösketju jyrää, kakkosketju, Sedinin kaksoset ja tulokas Jason King on ollut alkukautta lukuunottamatta Canucksin ehkä heikoin lenkki. Tästä kertoo huolestuttavalla tavalla ketjun sentterin Henrik Sedinin maalimäärä, joka oli kauden puolessa välissä surkeat kaksi maalia. Tämä ei mairittele kakkosketjun sentteriä ( missään toisessa joukkueessa ei ole yhtä heikkoa tilastoa tällä paikalla ), eikä hänen veljensä Danielinkaan tilastoissa ole hurraamista. Daniel on näistä kahdesta enemmän maalintekijätyyppi, mutta tästä huolimatta Daniel pelasi marraskuun alusta jouluun saakka 25 ottelua tehden yhden maalin. Kaiken kaikkiaan hän on tehnyt tällä kaudella vain viisi maalia. Hänen pelinsä on alkanut aivan viime aikoina kulkea paremmin ( samoin kuin Henrikin ) ja toivottavasti tällä kaudella Danielilta nähty pitkä kuiva kausi on vain muisto.
Canucksin kova kolmosketju Linden - Cooke - Arvedson on pelannut omaa vahvaa peliään kauden alusta saakka - aina silloin kun se on ollut kasassa. Arvedson loukkasi nivusensa ja oli sivussa lähes 10 ottelua, Cooke oli puolestaan sivussa yli 10 ottelua sitkeän ja vaikean olkapää- ja käsivamman vuoksi ja tämä loukkaantuminen vaikutti koko Canucksin peliin paljon. Mutta terveenä ollessaan tämä ketju on ollut erittäin vahva. Ketju on ihanteellinen siihen tehtävään, mitä se Vancouverissa tekee - pelaa vastustajan parhaita pois ja tappaa jäähyjä.
Nelosessa Canucks on kierrättänyt laitojaan, mutta keskellä on pelannut oikeastaan koko kauden Artem Chubarov. Chubarov on tunnettu paremmin puolustavan hyökkääjän lahjoistaan, mutta tällä kaudella hän on mennyt myös muilla osa-alueilla eteenpäin. Nelosen laidoilla ovat pelanneet Jarkko Ruutu, Mike Keane ja Brad May. Näistä Ruutun pelipanos on ollut tällä kaudella erittäin hyvä omassa roolissaan ja hän onkin vakiinnuttanut viimein paikkansa Vancouverin vakikokoonpanossa. Nykyisillä näytöillä tämän erittäin esimerkillisen joukkuepelaaja voisi kohta nostaa jopa ylemmäs. Keane ja May ovat täyttäneet myös paikkansa energiapelaajina, joten nelosenkaan kohdalla Canucksilla ei ongelmia ole.
Hyökkäysvoittoisessa puolustustuksessa virheitä
Jos on Vancouverin hyökkäys toiminut tasaisen hyvin tasakentin, puolustuksessa on sattunut Canucksin tasoiselle puolustukselle harvinaisia virheitä. Osittain nämä ovat johtuneet joidenkin hyökkääjien liiallisesta hyökkäysinnosta, mutta suuri osansa on myös puolustajien oman pään virheillä. Tähtipakki Ed Jovanovski on sortunut muutamaan kertaan tälläkin kaudella kiekon näpertelyyn alimpana miehenä, jonka johdosta on seurannut pari maalia. Mattias Öhlundia ollaan kuormitettu välillä liiankin kanssa pelien tärkeimmillä hetkillä ja hänellekin on tullut - ehkä väsyneenä - omassa päässä hänelle erittäin harvinaisia kiekon menetyksiä.
Canucks puolustuksen nimekkäin pelaaja Ed Jovanovski ei ole ollut pisteellisestikään aivan normaalitasollaan. Jovanovski aloitti kauden erinomaisesti ja teki ensimmäisiin 20 peliin 14 ( 5+9 ) pistettä, mutta on sittemmin vajonnut erittäin kuivalle jaksolle ja seuraavista 20 ottelussa Jovocop kirjautti ainoastaan pisteet 1+2. Myös hänen +/- tilastonsa ovat pudonneet toisen neljänneksen aikana varsin paljon, sillä kun ensimmäisten 20 pelin aikana hän kirjautti lukeman +7, toisen neljänneksen aikana hän käänsi numeronsa ja sai tehotilastoon surkean -7, tämä siis 20 pelin sisään. Tällä hetkellä Jovanovski on menossa "vain" noin 35 pisteeseen, mikä on hänelle normaalia selvästi huonompi saldo.
Tällä hetkellä Canucks puolustuksen tehokkain puolustaja onkin Brent Sopel 21 ( 4+17 ) pisteellään. Sopel on kehittynyt viimeisten neljän kauden aikana farmipakista hyväksi NHL puolustajaksi pikku hiljaa. Hän onnistui jo viime kaudella hyvin hyökkäyssuuntaan ja tällä kaudella hän on parantanut myös puolustuspeliään. Tällä hetkellä Sopelin kokonaispaketti pysyy hyvin kasassa, hän pelaa ylivoimaa, eikä petä alhaalla niin kuin vielä pari kautta sitten. Sopelista on tullut tärkeä osa Vancouverin puolustusta siitäkin huolimatta, että monet epäilivät hänen kykyjään kun hän tuli NHL:ään. Ei aina niin järkevä, mutta ennen kaikkea pitkäjänteinen työ on kantanut hedelmää, jonka nauttimisen aika on nyt.
Muista Canucks puolustajista onnistujiin lukeutuvat Sami Salo, joka on pelannut enemmän kuin koskaan ja Bryan Allen, joka pelaa Salon pakkiparina ja on vihdoin lunastanut NHL vakipaikan. Tästä hyvin toimineesta pakkiparista Salo on kellottanut tällä kaudella yli 21 minuuttia ottelussa, mikä kertoo hyvin valmennusjohdon luotosta häntä kohtaan. Ikävä kyllä hyvin kauttaan kolmannessa pakkiparissa pelaava Salo loukkaantui Calgary ottelussa 26. joulukuuta kun Denis Gauthier taklasi häntä polveen. Isokokoinen Bryan Allen on puolestaan saanut vihdoin valmennusjohdolta täyden luoton Canucksin takalinjoilla ja vallannut itselleen kuudennen puolustajan paikan.
Marek Malik on ollut tyypilliseen tapaansa tasaisen varma oman pään puolustaja, mistä kertoo hyvin hänen +/- lukunsa, joka on Vancouverin puolustuksen korkein, +16. Malikin +/- luku on sikäli ihmeellinen, että hän pelaa paljon Ed Jovanovskin parina, jolla on tällä hetkellä miinusta -1. Isokokoinen ( 195cm, 104kg ) Malik on ollut puolustuksessa hyvä vahvistus siitä lähtien kun hän tuli Vancouveriin marraskuussa 2002 ja parhaiten tämän tietää Jovanovski, joka saa mahdollisuuden nousta hyökkäyksiin kun Malik jää alas. Malikilta ei nähdä tällä kaudella viime kauden tapaista "maali-iloittelua" ( seitsemän maalia ), mutta kukaan ei sitä odotakaan. Canucksilla on hyvin offensiivista taitoa takalinjoilla, joten varma, puolustava puolustaja on erittäin tarpeellinen pelaaja.
Cloutierilla kulkee jälleen runkosarjassa
Canucksin varakapteenin Trevor Lindenin kommentti Anaheim ottelun ( 9.1. ) jälkeen kertoo paljon Cloutierin arvosta joukkueen sisällä; "Dan's possibly been our MVP all year. Tonight we came in a little tired and maybe we weren't as sharp as we could have been, but he was on top of his game and he made the difference."
Aivan. Eikä tämä "MVP titteli" ollut Vancouverin pelaajalta suinkaan ensimmäinen tällä kaudella. Cloutier on pitänyt monessa ottelussa Canucksin pelissä mukana, vaikka kenttäpelaajista ei olisi löytynyt asennetta. Hän on ollut se viimeinen lukko, joka on taistellut tiukat pelit voitoiksi ja näitä tiukkoja pelejähän on Canucksilta tällä kaudella riittänyt, sillä joukkue on pelannut peräti 14 ottelua, jotka ovat päättyneet varsinaisen peliajan jälkeen tasan. Näistä 14 pelistä Canucks on hävinnyt ainoastaan yhden jatkoajalla ja voittanut puolestaan seitsemän. Ei siis ole liikaa sanottu, jos sanoo Cloutierilla olevan varsin merkittävä rooli Vancouverin pistesaldossa.
Pittsburghista tullut kakkosmaalivahti Johan Hedberg aloitti kauden hyvin ja voitti viisi ensimmäistä otteluaan, päästäen 10 maalia. Hedberg kärsi kuudennessa pelissään ensimmäisen tappionsa Canucks paidassa Torontolle ( 2-1 ) vieraissa, mutta pysäytti heti seuraavassa pelissään Canucksille aina pahan Minnesotan. Tämän jälkeisessä ottelussa Pittsburghia vastaan ( 9.12 ) Hedberg loukkaantui ja on sivussa edelleen. Hänen pitäisi palata kuitenkin viikon - kahden päästä. Hedberg on hävinyt tällä kaudella vain yhden pelin ( Toronto ) ja Canucks kaipaa "Moosea" kiivaasti maalilleen.
Hedbergin sairasloman sijaisena on toiminut nuori farmin ykkösmaalivahti Alex Auld, joka pelasi jo viime kaudella muutaman pelin Showssa. Auld on pelannut aina NHL:ssä ollessaan hyvin ja aloitti tälläkin kaudella vahvasti. Ensimmäisessä ottelussaan Auld pelasi Coloradon kanssa tasan 1-1, torjuen 28 laukausta ja voitti seuraavan pelin Carolinaa vastaan 2-1 ( 31 torjuntaa ). Tämän jälkeen hän huilasi viisi ottelua ennen Edmonton ottelua, mutta ei ollut siinä parhaimmillaan ja Oilers mätti kuusi maalia heikosti pelanneen Auldin taakse. Tämän Oilers ottelun tappiota ei voi kuitenkaan laittaa pelkästää nuoren maalivahdin piikkiin, sillä koko joukkueella oli siinä suuria vaikeuksia. Auld kasasi itsensä kuitenkin vielä Calgary otteluun 3. tammikuuta, jossa hän otti 1-3 vierasvoiton. Auldin koko kauden saldona siis kolme hyvää peliä takana, joissa kolme päästettyä maalia ja yksi heikompi ottelu, jossa kuusi päästettyä maalia.
Loppukauden arvio
Ylivoimapelin selkeä parantaminen on joukkueen ykköstavoite loppukautta kohtaan. Selvää on, että ilman hyvää ylivoimaa Canucksin on paljon vaikeampaa selvitä loppukaudesta kuivin jaloin nykyisellä tasollaan. Joukkue tulee jatkamaan muuten varsin ehjänä kokonaisuutena läntisen konferenssin kärjessä ja tavoite on selvä; oman luoteisen konferenssin ykköspaikka ja Coloradon suistaminen valtaistuimelta, jota Avs on hallinnut jo liian pitkään. Playoffeissa on vihdoin menestymisen aika. Oppivuodet nuorelta joukkueelta ovat takana ja kauden lopullinen tavoite on selvitä aivan loppuun saakka. Tähän joukkueen pelaajilla on itselläänkin vahva usko.
