Nyt joukkue on kokenut suuria muutoksia. Joukkueen omistaja vaihtui, kun seuran perustajayhtiö Disney kauppasi sen Henry ja Susan Samuelille. Samuelien aikakaudella moni asia on muuttunut; Joukkueen toimitusjohtajaksi nimettiin Vancouver Canucksin organisaatiosta tutuksi tullut Brian Burke, joka taas valitsi Ducks-päävalmentajaksi ex-NHL puolustajan Randy Carlylen. Farmiseura vaihtui Cincinnati Mighty Ducksista Portland Piratesiin.
Myös pelaajamarkkinoilla on ollut vilkasta, niin koko liigassa, kuin juuri Anaheimissakin. Ehkä koko kesän halutuin nimi, New Jerseyn riveissä mainetta niittänyt Scott Niedermayer tarttui Ducks-haaviin. Eivätkä hankinnat ankkalammella tähän loppuneet, vaan myös Teemu Selänne solmi sopimuksen Anaheimin kanssa. Merkittävin menetys joukkueelle on Steve Rucchin, joka kaupattiin New York Rangersiin, myös laituri Mike Leclerc voidaan laskea menetykseksi, mies siirtyi Phoenix Coyotesin riveihin. Nuori Stanislav Chistov on myös kokoonpanosta pois, sillä hän pelaa tulevan kauden kotimaansa liigassa. Tulopuolella on Selänteen ja Niedermayerin lisäksi myös joukko kovanyrkkisiä pelureita; Travis Moen, Todd Fedoruk, Trevor Gillies ja Kip Brennan. Puolustukseen tuo syvyyttä aiemminkin Ducks-paidassa esiintynyt luottopakki Jason Marshall.
Veljekset ensi kertaa yhdessä NHL-tasolla
Mighty Ducksin kesän kohukaappaus oli ehdottomasti New Jerseystä saapunut Scott Niedermayer, kauden 2003/2004 James Norris Trophy –voittaja (NHL:n paras puolustaja). Suurin syy Scottin valintaan lienee velipoika Rob, joka solmi Ducksin kanssa neljän vuoden jatkopahvin. Veljekset eivät ole pelanneet NHL:ssä ennemmin samassa joukkueessa, ja moni varmasti muistaakin kevään 2003 finaalit, joissa Robin edustama Anaheim ja Scottin tähdittämä New Jersey olivat vastakkain, jälkimmäisen viedessä pidemmän korren. Helsingin MM-kisoissa Niedermayerit pelasivat yhdessä Kanadan riveissä, ja joukkue veikin tuolloin kultamitalit. Jatkuuko veljesten menestys Anaheimissa, se selviää keväällä 2006.
Maalivahtipeliin Ducks ei kaadu
Joukkueen maalivahtiosasto on ainakin paperilla mukavaa katseltavaa. Ykkösmiehenä häärii kevään 2003 pudotuspeleissä maagisia otteita esittänyt kanukkivahti Jean-Sebastien Giguere, joka on kauden 2002/2003 Conn Smythe -voittaja. "Jiggy" pelasi lock-outin aikana vain 8 peliä, Hamburg Freezersin riveissä.
Taustalla tilaisuuttaan odottaa nuori lahjakkuus, venäläinen Ilya Bryzgalov, joka on vakuuttanut AHL:ssä. Bryzgalovin olemassaolo takaa sen, että Gigueren täytyy pitää tasonsa, mikäli haluaa olla jatkossakin ykkösvahti, nuorella venäläisellä nimittäin riittää varmasti nälkää näyttää kykynsä, mikäli tilaisuus tulee.
Edellisten kausien kakkosvahti, sveitsiläinen Martin Gerber ei kuulu enää Ducks-organisaatioon, vaan edustaa tulevalla kaudella Carolina Hurricanesia. Training campin kautta Ducksin maalivahtisoppaa pyrkii hämmentämään veteraanivahti Steve Shields, joka mahdollisesti sopimuksen saadessaan lienee farmijoukkue Portland Piratesin ykkösvahti.
Vahva puolustus
Puolustuskalustosta ei juuri moitteensijaa löydy. Kesän kaappaus Scott Niedermayer tuo huimasti tasoa, ja kun ennestään joukkueessa on nimet Keith Carney, Sandis Ozolinsh, Ruslan Salei ja Vitali Vishnevski, voidaan puhua tasokkaasta puolustuksesta. Pakkikalustoon liittyi kesän siirtomarkkinoilla Niedermayerin ohella myös Jason Marshall, joka pelasi viime kaudella lock-outin aikana Plzen HC:n riveissä, keräten 11 pelissä yli 50 minuuttia jäähyjä. Joukkueen peräpäästä siis löytyy vuorenvarmoja puolustuspelaajia, sekä kiekollisia taitureita.
Nuori Ladislav Smid saattaa kerätä jossain vaiheessa arvokasta NHL-kokemusta, onhan kyseessä Ducksin pakkiosaston kuumin prospect-nimi. Muita Ducks-organisaation pakkeja, jotka saatetaan nähdä ainakin muutamissa peleissä mahdollisten loukkaantumisten seurauksena, ovat pääasiassa Carolina Hurricanesista kauden kynnyksellä hankittu Bruno St. Jacques, farmissa uransa viettänyt Joe DiPenta, kookas Aaron Rome, viime kauden Manitoban Moosen riveissä esiintynyt Kent Huskins, sekä Anaheimin omat varaukset, Shane O'Brien, Jordan Smith ja Nathan Saunders.
Hyökkäyksessä kokemusta ja nuoruuden intoa
Hyökkäyspää on mielenkiintoinen sekoitus kokemusta ja nuoruutta, sekä taitoa ja kovuutta. Ykkössentterinä toimii loistava Sergei Fedorov, joka saattaa löytää tutkaparin maaliahneesta laiturista, Teemu Selänteestä, mikäli tämä vain pysyy ehjänä ja löytää vanhan vireen. Myös tsekkilaituri Petr Sykoralla on suuri ruutu hyökkäyspäässä. Nuori ja nälkäinen Joffrey Lupul saattaa nousta arvoon arvaamattomaan. Selkeitä runkopelaajia ovat lisäksi Rob Niedermayer ja Andy McDonald. GM Brian Burke on väläytellyt sellaista nimeä, kuin Jonathan Hedström, jopa kakkosketjuun. Ykkösketjuksi muodostunee Sykora-Fedorov-Selänne, kakkoseen mahdollisesti Hedström-McDonald-Lupul. Nuoret Corey Perry ja Ryan Getzlaf kärkkyvät paikkaa ylhäältä. Ducks-ikoni Steve Rucchinin poistuminen joukkueesta oli paha rasti, mutta toisaalta "Rooch" oli nykyisen palkkakaton ollessa voimassa aivan liian kallis mies, joten yllätyksenä myynti Rangersiin ei tullut. Puolustaviin rooleihin on tarjontaa; Samuel Påhlsson, Chris Kunitz, Travis Moen, Todd Fedoruk, Kip Brennan ja kumppanit. Aaron Gavey hakee myös paikkaa joukkueesta training campin kautta, mutta päätynee farmiin. Nuori Zenon Konopka on lähellä paikkaa ylhäällä
Taustalla tilaisuuttaan odottavat AHL:ssä uraa luonut sentteri Geoff Peters, Ducksin oma varaus, laituri Shane Hynes, viime kauden AHL:ssä viettänyt Curtis Glencross, lahjakas laituri Pierre Parenteau, Anaheimin jo kahdesti varaama Tim Brent, slovakki Igor Pohanka, sentterit Joel Perrault ja Joel Stepp. Laituri Dustin Pennerillä on jopa hyvät mahdollisuudet nousta puskista ylös, sen sijaan nuori poliisi George Davis on epäkiitollisessa asemassa, Anaheimin riveistä kun löytyy tuon osaston taitajia mittavat määrät.
Murhaavaa tehoa ylivoimalla?
Joukkue saa marssitettua huikeita yhdistelmiä ylivoimiin, kun samaan aikaan kentälle on heittää esim. Sandis Ozolinsh, Scott Niedermayer, Petr Sykora, Sergei Fedorov ja Teemu Selänne. Tästä viisikosta jokainen on mitä mainioin pelaaja ylivoimaan, joten näitä herroja voi kokeilla myös muiden pelaajien rinnalla, vaikkapa laittamalla Ozolinshin kaveriksi varman oman pään pelaajan Keith Carneyn, tai heittämällä hyökkäyspäähän vauhtikone Andy McDonaldin, tai puolustuspelinkin hallitsevan Rob Niedermayerin. Tarjontaa siis riittää ylivoimiin, ja joukkueella on varaa rakennella ainakin paperilla mielenkiintoiselta näyttäviä kombinaatioita, miten nämä sitten toimivat kentällä, on toinen asia.
Tasokkaita alivoimapelaajiakin riittää, Sergei Fedorov on myös tässä tehtävässä äärimmäisen käyttökelpoinen pelaaja. Samuel Påhlsson ja Rob Niedermayer tulevat näyttelemään suurta roolia alivoimapelaamisessa. Puolustajista voi laittaa alivoimaa pelaamaan lähes kenet tahansa, joskin latvialaisen Sandis Ozolinshin on ehkä parempi keskittyä erikoistilanteista vain toiseen, eli ylivoimapelaamiseen.
Selänne ja vanha tuttu #13 –paita
Teemu Selänne teki ehkä hieman yllättävänkin paluun Ducks-paitaan, olihan mies jo iltapäivälehdissä kertonut, että Anaheimissa ei aio tulevalla kaudella pelata. Tiedä sitten mikä sai Teemun mielen muuttumaan, mutta jokatapauksessa mies on jälleen Anaheimissa. Alkavalla kaudella Selänne pukee ylleen paidan, joka on varustettu numerolla 13. Sandis Ozolinsh siis jatkaa numerolla 8. Onko sitten numerossa 13 paljonkin taikaa, huikeina Jets-aikoinaanhan Selänne pelasi kyseisellä numerolla. Taikaa tai ei, mutta Colorado aikoina tahriintunut kilpi olisi puhdistettava, ja nyt siihen on mainio tilaisuus, kun ketjukavereina toimivat mitä todennäköisimmin Petr Sykora ja Sergei Fedorov, joiden kanssa yhteispelin luulisi sujuvan.
Randy Carlyle – Aggressiivisuus kunniaan?
Ducks nimitti päävalmentajakseen viime kaudella Manitoba Moosea luotsanneen ex-NHL puolustajan Randy Carlylen. Mies suosii aggressiivista, ja hyökkäävää peliä, joten on kuin tehty valmentamaan Brian Burken hallinnoimaa Ducks-joukkuetta. Carlyle on kuulunut ennenkin NHL-joukkueen valmennustiimiin. Vuosina 2002-2004 hän toimi valmennustehtävissä Washington Capitalsin organisaatiossa.
Aktiiviurallaan Carlyle esiintyi kolmen seuran riveissä, pelaten yhteensä 17 kautta, seuroina Toronto, Pittsburgh ja Winnipeg. Tämä kovista otteista tunnettu puolustaja pelasi urallaan yli 1000 ottelua, valittiin neljästi NHL:n tähdistöotteluun, ja palkittiin kertaalleen NHL:n parhaana puolustajana.
Carlylen apuvalmentajina toimivat tulevalla kaudella Pensacola Ice Pilotsista saapunut Dave Farrish, sekä ennenkin Anaheimissa toiminut Newell Brown, jonka viimeisin työnantaja on Columbus Blue Jackets, jossa Brown vietti aikaansa neljä kautta.
Pudotuspelit minimitavoite
Anaheimilla on tasokas nippu kasassa, ja avainpelaajien (Giguere, Ozolinsh, Carney, Niedermayer, Fedorov, Sykora, Selänne) pysyessä terveiden kirjoissa, joukkueen menestymiselle ei ole suuria esteitä. Varsinkin, jos miljoonan dollarin ankka Teemu Selänne pystyy palaamaan takavuosien tasolle, on Ducksilla lähes pitelemätön parivaljakko Fedorov-Selänne, joka tekee varmasti tuhojaan. Nuori Joffrey Lupul saattaa tehdä läpimurron, ja nousta NHL:n eliittiin, aineksia on. Scott Niedermayerin johtajuus on suuressa arvossa. Mies pystyy kääntämään pelejä voitoksi pelkällä joukkueeseen kuulumisella. Liiga on tulevalla kaudella äärimmäisen tasainen, ja siksi vaikea ennustettava. Jokatapauksessa, mikäli Mighty Ducks ei pudotuspeleihin selviä, voidaan puhua melkoisen suuresta pettymyksestä, niin vahva nippu Randy Carlylella on käsissään. Optimistina odotan runkosarjassa sijoja 3-6.
Mahtavimmat ankat
Joffrey Lupul
Pelasi hyvän debyyttikauden NHL:ssä 2003/2004, 75 ottelua, tehoin 13+21. Viime kaudella Lupul pelasi AHL:ssä, Cincinnatin riveissä, 65 runkosarjaottelua, tehoin 30+26, pudotuspeleissä tehoja kertyi 12 ottelussa 3+9. Ducksin ensimmäisen kierroksen varaus vuodelta 2002 tulee olemaan kova tekijä tulevalla kaudella, jos kehitys jatkuu odotettuun tahtiin. Miehellä on potentiaalia nousta pelaamaan paikasta 1-2 ketjussa.
Teemu Selänne
Ankkalaumaan palannut Selänne on ainakin monessa suomalaiskodissa tarkan suurennuslasin, ellei jopa mikroskoopin alla. Colorado kaudella heikosti esiintynyt Selänne palaa pitkän tauon jälkeen kaukaloon, edellisestä pelistä on vierähtänyt runsaasti aikaa. Vieläkö Teemusta on sateentekijäksi NHL-tasolla, vai ovatko parhaat päivät auttamatta takana?
Ilya Bryzgalov
Kakkosvahdin roolissa aloittava AHL:ssä mainetta niittänyt Bryzgalov haastaa tulevalla kaudella Gigueren tiukkaan taistoon ykkösvahdin paikasta. "Bryz" on ollut AHL-kausinaan lähes maaginen, ja onkin mielenkiintoista nähdä, pystyykö nuori venäläinen myös NHL-tasolla moisiin tekoihin. Varmaa on ainakin se, että Giguerella on vakavasti otettava haastaja, vaikka Gerber onkin poistunut ankkalammelta.
Paras kiekonkäsittelijä: Sandis Ozolinsh
Paras laukoja: Petr Sykora
Paras luistelija: Sergei Fedorov
Paras aloittaja: Sergei Fedorov
Paras taklaaja: Vitali Vishnevski
Paras ärsyttäjä: Jonathan Hedström
Paras pelinrakentaja: Sergei Fedorov
Paras puolustava hyökkääjä: Sergei Fedorov
Paras hyökkäävä puolustaja: Scott Niedermayer
Enforcer/tappelija: Todd Fedoruk
MVP: Scott Niedermayer
