Buffalossa kuin huopatossutehtaalla

NHL / Artikkeli
Sabres on ollut siirtomarkkinoilla varsin hiljainen. Suomalaisittain tosin mielenkiintoa on riittänyt, sillä kesän kaksi isoa, ja oikeastaan kaksi ainoaa hankintaa, ovat molemmat olleet härmän poikia. Miroslav Satanin lähtö Islandersiin on nostattanut ylivoimaisesti eniten puhetta joukkueen ympärillä. Muuten joukkueen olemassaolon olisi melkein voinut unohtaa.

Sabres on usein profiloitunut muutamaan pelaajaan. Pat LaFontaine, Alex Mogilny, Dominik Hasek, Miroslav Satan… Nyt joukkueessa ei ole nimimiehiä laisinkaan. Onko se huono juttu? Ei välttämättä. Pudotuspeleissä Buffaloa ei ole vuosiin nähty, ja hiljainen off-season pitää huolen siitä ettei sinne joukkuetta tänäkään vuonna odoteta. Joukkue pääsee alkavaan kauteen mustana hevosena. Pelaajien potentiaali tiedetään ja nyt kun Satan on poissa, uusia vastuunkantajia odotetaan ja paikkoja on tarjolla. Joukkue on kokonaisuudessaan nuori ja taitava. Mikä siis estää sen nousemista takasin playoffseihin? Kenties ensimmäinen muutos joukkueessa voikin olla penkin takana. Miten saada joukkueen potentiaali esille. Lindy Ruff ei siinä ole kovin kaksisesti onnistunut. Pian voi olla jonkun muun vuoro yrittää.

Maalinsuulle tungosta

Buffalolla on tolppien välissä positiivinen ongelma. Joukkueella on kolme huippulahjakasta maalivahtia. Martin Biron on kantanut isoimman vastuun Mika Norosen soitellessa kakkosviulua ja Ryan Millerin kasvaessa korkoa farmissa. Sekä Biron että Noronen ovat saaneet omat mahdollisuutensa ykkösmaalivahdin paikkaan, mutta kumpikaan ei ole ratkaisevilla hetkillä onnistunut. Tämä saattaa avata Millerille paikan NHL:ssä yllättävän nopeasti. Kolmea huippumaalivahtia Sabres tuskin kauaa pitää, joten kaupattavaksi joutunee Biron tai Noronen. Milleriä joukkue tuskin myy, sillä hänen arvoaan NHL-peleissä ei ole vielä nähty. Jokaisella maalivahdilla on edessään kova kilpailu paikasta auringossa, Sabresien ykkösmaalivahtina. Tiukka taistelu peliajasta varmasti pitää huolen siitä että tällä osastolla Sabres ei ole ensimmäisenä häviämässä otteluitaan.

Numminen pakiston isähahmona

Teppo Numminen teki kesällä varsin yllättävän siirron, kun Buffalo houkutteli veteraanin riveihinsä. Buffalossa ainakin peliaikaa ja luottoa Tepolle löytyy. Zhitnikin lähdettyä Islandersiin, pakiston kokenein pelaaja olisi muuten Jay McKee. Kokemuksen puute lieneekin alakerran isoimpia ongelmia. McKee on terveenä ollessaan kovan tason pakki. Polvivaivat ovat pitäneet miestä parin kauden ajan sivussa useiden kymmenien pelien ajan. Toinen suomalaistulokas Toni Lydman istutetaan isoon rooliin Buffalossa Nummisen ja McKeen ohella. Monikäyttöisenä hyvin arvokkaaksi kasvanut venäläispuolustaja Dimitri Kalinin täydentää Sabresien kohtalaisen monipuolisen pakiston tärkeimmät paikat.

Jeff Jillsonin läpimurtokautta odotellaan edelleen. Iso, hyvin liikkuva kiekollinen pakki on ollut ailahteleva ja onkin joutunut jo usein vaihtamaan joukkuetta. Brian Campbell on kiekollisen roolin pakki, Henrik Tallinder perusvarma oman pään pelaaja ja Rory Fitzpatrick tarvittaessa täyttää oman roolinsa. Tämän rivistön ulkopuolelta tuskin löytyy tälle kaudelle uusia pelaajia, ellei nuori Nathan Paetsch onnistu siinä.

Hyökkäyksessä taitoa, mutta myös koon puutetta

Sabresien hyökkäyskalusto on puolustuksen tavoin varsin nuorta ja ilman tähtistatusta. Varsinkin Miroslav Satanin poistumisen jälkeen näyttää siltä ettei selkeää ykköstykkiä ole rosterissa. Ennen joukkue on kärsinyt koon puutteesta, mutta uusien sääntöjen luulisi hyödyttävän taitavaa ja liikkuvaa Sabres-hyökkäystä. Sentteriosastolla on ainakin taitoa tarjolla. Piskuiset Chris Drury ja Daniel Briere ovat hyökkäyspäässä luovia ja taitavia pelintekijöitä ja heidän ympärilleen rakennetaankin kaksi hyökkäävää ketjua. Tim Connolly oli nuorena todella pisteahne pelaaja, mutta loukkaantumiset ovat pilaamassa lahjakasta uraa. Vuoden poissaolon jälkeen mies palasi jäälle Sveitsin sarjassa ja onkin lähes varmaa että Connolly saa vielä näyttöpaikan. Laitahyökkääjistä J-P Dumontilta voi odottaa nyt enemmän tahoja. Aikoinaan legendaariseen Mike Bossyyn verrattu Dumont osaa maalinteon jalon taidon, tosin NHL:ssä maaleja ei ole syntynyt odotettuun tahtiin. Maxim Afinogenov häikäisee nopeudellaan, mutta Dumontin tavoin maaleja syntyy aivan liian harvoin. Ales Kotalik ja Jochen Hecht täydentävät kiekollista taitoa, Adam Mair, Mike Grier ja Taylor Pyatt tuovat voimaa ja kovuutta kentälle, Pyatt toivottavasti myös maaleja. Ensimmäinen tulokas joka saanee näyttöpaikan on selkeästi Thomas Vanek. Itävaltalainen sniper on takonut monilla tahoilla kovia maalisaldoja, eikä olisi lainkaan yllätys jos Vanek olisi jopa ykkösketjussa kun kausi alkaa. Sentteri Derek Roy on Druryn ja Brieren tavoin pienikokoinen, mutta taitava. Myös Roy on varteenotettava ehdokas debyytintekijöiden joukkoon. Pitkällä tähtäimellä myös Quebecin junnuliigan maalitykki Jason Pominville saattaa päästä kokeilemaan liigavauhtia.

Erikoistilanteet iso kysymysmerkki

Teknisiä pelaajia Buffalossa riittää. Briere ja Dumont tekivät viime kaudella paljon tuhoa ylivoimalla. Chris Drury näyttelee myös suurta roolia miesylivoimalla. Afinogenov, Vanek ja Hecht saavat myös isompaa roolia yv:llä. Connollyn paraneminen pelikuntoon olisi todella tervetullut lisä erikoistilannepelaamiseen. Pakistoon Toni Lydmanin tulo tuo lisää tulivoimaa, mitä viivalle tarvitaan todella kipeästi. Viime kaudella Buffalon tehokkain pakki teki vain kaksi maalia ylivoimalla. Dimitri Kalinin on Lydmanin ohella tärkeä lenkki ylivoimalla, ellei yhtäkkiä Brian Campbell tai Jeff Jillson koe uutta kevättä ylivoimaspesialistina. Alivoimissa joukkue joutuu rasittamaan aika paljon samoja avainpelaajia. Joukkueelta puuttuu selkeä alivoimaspesialisti. Afinogenov ja Drury ovat nopeutensa ansiosta tärkeitä myös alivoimalla, mutta heitä ei voi ylenpalttisesti alivoimassakaan peluuttaa. Taylor Pyatt ja Jochen Hecht ovat isossa käytössä. Kummaltakaan erikoistilannepelaamiselta ei voi odottaa isoja tekoja.

Pudotuspelit jäänevät taas haaveeksi, mutta valoa on tunnelin päässä

Sabres on materiaaliltaan riittämätön menestyäkseen. Jokaisella osa-alueella tarvittaisiin yksi tai kaksi selkeää isojen pelien miestä. Nyt joukkueessa on liikaa alisuorittajia ja ikuisiksi lupauksiksi leimautuneita rivipelaajia. Materiaali ei yksinkertaisesti ole riittävän leveä tai monipuolinen ollakseen playoffs-materiaalia. Sabreseilta kuitenkin löytyy rankkareihin taitoa, mutta tasapelejäkään ei voi kovinkaan montaa toivoa. Joukkueesta voi kuitenkin muutamassa vuodessa kasvaa laadukas ja tasainen joukkue. Pelaajat ovat pääasiallisesti nuoria ja kehityskelpoisia. Se potentiaali pitäisi vaan saada nostettua esiin.

Nimiä jotka kannattaa muistaa

Thomas Vanek

Huippulahjakas maalintekijä voi nousta heti tulokaskaudellaan parrasvaloihin. Sabres kaipaa kipeästi maalintekijää ja Vanek on sellainen.

Maxim Afinogenov

Liukas venäläisraketti on Suomessa hyvinkin tunnettu. Tilaa saadessaan ja vauhtiin päästessään on lähes pitelemätön. Hyötyy selkeästi uusista säännöistä.

Ryan Miller

Huippulahjakas ja lupaava maalivahti. Ellei ole ykkönen kauden lopussa, ei mene kauaa niin on.

Paras kiekonkäsittelijä: Tim Connolly

Paras laukoja: J-P Dumont

Paras luistelija: Maxim Afinogenov

Paras aloittaja: Chris Drury

Paras taklaaja: Jay McKee

Paras ärsyttäjä: Adam Mair

Paras pelinrakentaja: Daniel Briere

Paras puolustava hyökkääjä: Taylor Pyatt

Paras hyökkäävä puolustaja: Brian Campbell

Enforcer/tappelija: Andrew Peters

MVP: Chris Drury

» Lähetä palautetta toimitukselle