Kauden 2003-2004 päätteeksi runkosarjassa jo totutun vakuuttavasti esiintyneen Senatorsintie päättyi niin ikään jo totutusti joukkueen arkkivihollisen, Toronto Maple Leafsin, käsittelyssä jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Hienon runkosarjan jälkeen odotukset olivat suuret, mutta kuten jo useana vuonna aikaisemminkin Senators ei pudotuspeleissä pystynyt vastaamaan Toronton kovuuteen tai taistelutahtoon. Senatorsin avainpelaajat eivät nousseet lähellekään sitä tasoa, jota Stanley Cupin voittoon tähtäävän joukkueen tähdistön pitäisi edustaa. Olisiko Senators valmis menemään loppuun saakka NHL:n uuden aikakauden ensimmäisellä kaudella?
Uhkapeliä karjamarkkinoilla
Liigan ja pelaaja-yhdistyksen työehtosopimuksen sisältämä palkkakatto sai aikaan karjamarkkinoita muistuttavan
siirtoruletin suurella pelaajabudjetilla operoivien joukkueiden karsiessa palkkamenojaan raskaalla kädellä.
Senatorsin GM, John Muckler, teki yhden ennakkoon kesän parhaista kaupoista vaihtaessaan Marian Hossan ja Greg
de Vriesin Atlantan nuoreen supertähteen, Dany Heatleyyn. Joukkueen parhaan pistemiehen treidaaminen ei usein kuulosta
parhaalta mahdolliselta liikkeeltä, mutta fiksun siitä tekee se, ettei Senatorsilla olisi ollut resursseja Marian Hossan
palkkavaatimukseen.
Kilometritehtaalle lähtivät myös joukkueen monivuotinen ykkösmaalivahti, St. Louisiin suuntaava Patrick Lalime, sekäviime vuoden kakkonen Columbus Blue Jacketsiin päätynyt Martin Prusek. Aivan oikein - Senators päästi menemään
molemmat kahden viime vuoden aikana seurassa pelanneet maalivahdit. Tulopuolella maalivahtiosastoon liittyi kunnioitettava nimi, Dominik Hasek, The Dominator. Nimi kuulostaa marssirumpujen päristessä kieltämättä hienolta, lähes tarunhohtoiselta.
Lähtöpuolella Senatorsilla riitti liikennettä. Lukaalin takaovesta poistuivat Hossan ja maalivahtien lisäksi useita edellisen kauden runkomiehiä, tärkeimpinä Radek Bonk ja Todd White, jotka kantoivat suuren vastuun joukkueen luottosenttereinä. Myös Peter Bondra, Curtis Leschyshyn ja Shaun Van Allen saivat lähteä joukkueesta.
The Dominator ja nivuset
Nimi on kunnioitettu, mies legendaarinen ja torjuntatyyli edelleen selittämätön. Dominik Hasek maalinsa suulla
mikä tahansa joukkue olisi voinut taistella Stanley Cupin voitosta, jopa Buffalo Sabres. Välissä on vain kymmenen vuotta ja mennyt aikamuoto. Lopettamispäätös ja sen pyörtäminen, sekä comeback ja rikkonainen kausi Detroit Red Wingsissä.
Onko Dominik Hasek enää sellainen maalivahti, johon vakavasti Stanley Cupista pelaamaan lähtevä joukkue voi luottaa koko pitkän runkosarjan ajan - pudotuspeleistä puhumattakaan. NHL-legendan nivuset paukkuivat jo comeback-kaudella Red Wingsissä ja kaksi vuotta on jälleen kulunut. Hasek tosin pelasi puolikkaan ottelun harjoitusottelussa Montrealia vastaan pitäen maalinsa puhtaana. Hasekin selittämätön torjuntatyyli vaatii maalivahdilta fyysistä huippukuntoa, voimaa ja elastisuutta. Onko Hasek riittävässä kunnossa pelatakseen kuusikymmentä runkosarjan ottelua, sekä
voittamaan ottelut Senatorsille kevään kahinoissa? Hasek jättää enemmän kysymyksiä, kuin tuo vastauksia.
Senatorsin tulevan kauden kakkosmaalivahti, Ray Emery, sitä vastoin on lupaava 23-vuotias maalivahti, joka varmasti
hoitaa ruutunsa mallikkaasti runkosarjassa pelaten noin 25 ottelua, mutta päävastuunkantajaksi voittavassa,
mestaruuteen tähyävässä joukkueessa hänestä ei vielä tällä kaudella ole. Pahimmassa tapauksessa Emery joutuu
kuitenkin kantamaan päävastuun maalinsuulla, jos Hasek ei kestä pelaamista.
Puolustuksessa vakaata osaamista
Senatorsin takalinjat säästyivät pahimmalta ruoppaukselta kesän siirtohulinoissa. Edellisen pelatun kauden Norris Trophy -ehdokas, jättiläismäinen Zdeno Chara takaa joukkueensa maalivahdille työrauhan, pystyen nykyisellään ratkaisuihin myös hyökkäyspäässä. Charan fyysinen olemus on suuri pelote vastustajan hyökkäykselle, sekä suuri itseluottamuksenlähde omalle joukkueelle. Suoritusvarmuus ja -taso ovat NHL:n parasta A-luokkaa, todisteena jo mainittu Norris-ehdokkuus kauden 2003-2004 jäljiltä.
Kiekollista osaamista joukkueen puolustuksessa edustavat Wade Redden ja Chris Phillips. NHL:n parhaimmistoon
lukeutuvat hyökkäyksen avaajat kantavat päävastuun hitaiden hyökkäyksien käynnistyksessä ja pelin painopisteen kääntämisessä. Molemmat heistä pystyvät paitsi ratkaisuihin ylivoimalla, myös pyörittämään peliä siniviivalla. Brian Pothier tuo takalinjoilla vahvaa ja pyyteetöntä jenkkiosaamista toisessa tai kolmannessa parissa. Tasakentällisin varma ja räväkkä Pothier pystyy pitämään oman pelinsä nollassa, tai nollan paremmalla puolella.
Anton Volchenkov, fyysinen, nuori ja jo NHL-vauhtiin tottunut venäläispuolustaja murtautunee tällä kaudella
ainakin Senatorsin puolustaja-eliittiin ja omaa mahdollisuudet murtautua jopa NHL:n profiilipuolustajien
joukkoon onnistuessaan täysin. Lance Ward ja Christoph Schubert paikkailevat loukkaantumisia, sekä taistelevat
paikasta kolmannessa parissa tai seitsemäntenä puolustajana. Kamppailuun ilmoittautunee myös Andrej Meszaros, Senatorsin
ensimmäisen kierroksen varaus vuodelta 2004, joka kuitenkin pelannee tulevan kauden vielä pääosin farmissa.
Hyökkäyksessä konseptit uusiksi
Hyökkäyksessä Marian Hossan poistuminen joukkueen vahvuudesta syö pois paitsi näyttävyyttä ja tehoja, myös yhdet kädet ylivoimasta, sekä aimo annoksen luisteluvoimaa. Menetyksiä korvaamaan tuleva Dany Heatley ei ole pelaajana
teknisesti yhtä taitava, saati nopea tai näyttävä, mutta kompensoi "puutteita" yrityksellä, taistelutahdolla,
pelikäsityksellä, sekä fyysisellä pelaamisellaan.
Heatley on osoittanut Kanadan maajoukkueessa olevansa suurien otteluiden mies ja pystyvänsä parhaimpaansa kovimmissakin paikoissa. Hänen henkilökohtainen panoksensa voi kääntää Senatorsille otteluita, ottelusarjoja, jopa Stanley Cupin? Heatley tuo joukkueeseen tekemisen meininkiä, luonnetta ja voittamisen kulttuuria, jota on päässyt maajoukkueessa maistamaan. NHL-tasolla meriitit tosin puuttuvat johtuen kuitenkin enemmän hänen edellisen seuransa, Atlanta Trashersin tasosta kuin miehestä itsestään.
Kokonaan toinen asia on hänen kiistattomiin kykyihinsä mahdollisesti vaikuttava, paljon keskustelua herättänyt vakava silmävamma. Työsulkukaudella Sveitsissä pelannut Heatley sanoo silmävamman parantunee täysin, mutta useat asiantuntijat väittävät vamman vaikuttavan hänen ajoitukseensa, käsi-silmä-koordinaatioonsa, sekä hahmotuskykyynsä. Silmävamma, maiseman vaihdos, sekä miehen kentän ulkopuolella kokemat vastoinkäymiset tekevät Heatleysta ehkä koko NHL:n mielenkiintoisimman
pelaajan. Jos joku on tarpeeksi vahva kääntämään vaikeudet edukseen on hän Dany Heatley.
Jason Spezza on nimi, josta on puhuttu ja kohistu siitä lähtien kun mies tuli teini-ikään. Kanadan uuden kiekkomessiaan viitasta Sidney Crosbyn kanssa kilpaileva Spezza dominoi työsulkukaudella AHL-liigassa voittaen pistepörssin ja esiintyen edukseen myös muilla osa-alueilla. Onko Spezza valmis astumaan parrasvaloihin myös Isossa Show:ssa. Kaikki merkit kertovat, että seuraava kausi on Jason Spezzan kausi.
Sentteriosastolla ali-arvostettu Mike Fisher lienee yksi NHL:n kymmenestä parhaasta kahden suunnan keskushyökkääjästä. Edellisellä pelatulla NHL-kaudella Fisher kärsi loukkaantumisista pelaten vain 24 ottelua. Nälkäinen Fisher lyönee itsensä viimeistään tällä kaudella myös suuren yleisön tietoisuuteen kohennellen tilastojaan myös hyökkäyspäässä.
Bryan Smolinski jatkaa takuuvarmaa työtään Senatorsin toisen tai kolmannen kentän keskushyökkääjSänä nakutellen vaaditut 40-60 pistettä ja hoitaen myös puolustustyöt pyyteettömän loistavasti. Nelossentterin roolissa aloittaa Ottawan oma varaus vuodelta 1999, Chris Kelly.
Kesän siirtorumbat koettelivat pahiten juuri Ottawan keskushyökkääjien rivejä, lähtijöinä luotetut Radek Bonk ja Todd White. Senatorsin kapea keskushyökkääjien rintama on paljon vartijana illasta toiseen ja näyttelee kriittistä osaa ratkaisten maalivahtien ohella joukkueen onnistumisen tai epäonnistumisen.
Peter Bondran poistuminen laitahyökkääjien vahvuudesta vie mukanaan kokemusta, mutta suurella sopimuksella pelanneen,
veteraani-ikäisen Bondran lähteminen on sitten kirjattavissa plus-sarakkeeseen GM Mucklerin kirjanpidossa.
24-vuotias Martin Havlat alkaa tulla miehen ikään ja mieheltä onkin lupa odottaa enemmän kuin edellisillä kausilla on saatu. Teknisesti loistava Havlat on esittänyt runkosarjoissa ajoittain maagisia otteita nakuttelemalla hattutemppuja ja ratkoen otteluita - vain vajotakseen seuraavassa pelissä alle siedettävän NHL-tason flegmaattisella ja passiivisella pelillään. Havlatilta onkin lupa odottaa tasaisempia otteita, sekä vahvaa henkilökohtaista panosta suurten, merkityksellisten otteluiden ratkaisun hetkillä.
Daniel Alfredsson on vuosia kantanut rinnassaan C:tä joukkueen kapteenin merkkinä. Televisioruudun välityksellä häntä ei kapteeniksi olisi koskaan tunnistanut tai ainakaan halunnut tunnustaa. Suurten otteluiden, etenkin Torontoa vastaan pelattujen ottelusarjojen, aikana "Dannyn" henkilökohtainen panos on näkynyt lähinnä tyhmien jäähyjen ja kohtalokkaiden pelivirheiden muodossa. Ei ratkaisevia maaleja. Ei käänteentekeviä suorituksia. Vain runkosarjasta pahasti laskenut taso on leimannut Alfredssonin otteita juuri silloin kun joukkue eniten kapteeniaan tarvitsisi.
Pukukoppijohtajana Dannyn panosta en voi tuomita sitä tietämättä, mutta jäällä kapteenin C:tä voisikin hyvin tulevalla kaudella kantaa Zdeno Chara tai Dany Heatley. Tulevalla kaudella Alfredssonin täytyy pystyä nousemaan joukkueen johtohahmoksi myös jäällä.
Laituriskaalassa muita profiilipelaajia ovat joukkueen rystysosaston Chris Neil, joka pitää huolta Senatorsin
fyysisestä uskottavuudesta yhdessä Charan kanssa. Myös ärsyttävä, rasittava ja kohtuullisilla näyttelijän lahjoilla
varustettu pikkusika, Vaclav Varada toimii pienessä, mutta tärkeässä roolissa piikkinä vastustajan lihassa.
Joukkueen laitahyökkääjien kärjessä on laatua, vaan määrällä laadukkaita laitahyökkääjiä ei ole pilattu.
Heatleyn, Havlatin ja Alfredssonin jatkoksi kolmanteen ja neljänteen kenttään ei riitä NHL:n huipputason roolipelaajia. Peter Schaefer, Antoine Vermette ja kumppanit hoitavat ruutunsa kiitettävästi, mutta pärjäävätkö he vertailussa muiden NHL:n huippujoukkueiden kolmansille ja neljänsille ketjuille jää nähtäväksi. Vanha totuushan on, että joukkue on usein juuri niin hyvä kuin sen kolmas kentällinen on.
Bryan Murray korvaa Jacques Martinin penkin takana
Pelaajien käskyttäjäksi GM Muckler palkkasi todellisen NHL-veteraanin, Bryan Murrayn. 23 vuotta NHL:n parissa
leipänsä ansainnut Murray tuli tehtävään Anaheim Mighty Ducksin General Managerin paikalta. Murray sanoi palavansa halusta päästä jälleen penkin taakse ja maahan, jossa jääkiekolla suuri rooli kansallisessa urheilussa. Murrayn vyöllä on 1057 valmennettua ottelua NHL:ssä, joista voittoja 513. Molemmat meriitit kuuluvat NHL:n top10:een. Onko Murraysta kääntämään kokemuksellaan tiukat ottelusarjat Senatorsin eduksi. Siihen elokuussa potkut saanut Jacques
Martin ei koskaan kyennyt.
Erikoisosaamista erikoistilanteisiin
Ottawan ylivoima näyttää paperilla murhaavan tehokkaalta. Daniel Alfredsson, Martin Havlat, Dany Heatley, Jason Spezza. Hyökkääjiä, joilla on sekä taito käsissään, että järki päässään pyörittämään NHL:n tulevan kauden ehkä tehokkainta ylivoimapeliä. Viivamiehiksi Senatorsilla on laittaa Zdeno Chara, Chris Phillips ja ennen kaikkea Wade Redden.
Myös Alfredsson on totuttu näkemään Ottawan ylivoimassa viivamiehen paikalla. Kaudella 2003-2004 Senatorsin ylivoima oli runkosarjassa liigan toiseksi tehokkainta. Vaikka Marian Hossa veikin mennessään 14 ylivoimamaalia Dany Heatleyn tulo joukkueeseen yhdistettynä Spezzan kehittymiseen kompensoivat tilanteen ja Sensin ylivoima tulee jatkossakin olemaan liigan parhaimmistoa.
Alivoimaan joukkueelta löytyy roolipelaajia kuten Vaclav Varada, Peter Schaefer ja Antoine Vermette. Zdeno Chara
on luonnollisesti suuressa roolissa pitäen maalin edustan puhtaana. Myös Heatley ja Alfredsson tulevat pelaamaan
alivoimaa. Senatorsin alivoima on menneinä vuosina ollut liigan parempaa keskitasoa. Ei häikäisevän hyvää, mutta
ei silmiinpistävän huonoakaan. Dany Heatleyn taistelutahto ja mentaliteetti estänee monta alivoiman takaiskua
tulevalla kaudella.
Mihin yltää Ottawa?
Runkosarjassa Ottawan menestyminen lienee jälleen taattu. Kotietu pudotuspeleihin on haarukassa ja joukkue hoitanee
sen jo rutiinilla. Pudotuspelit ovat taas sitten oma maailmansa, eikä historia ole lupaava Senatorsille - se kun
tapaa toistaa itseään. Mikäli Dany Heatley on se mies, jonka hänen mielellään uskoisi olevan Senatorsilla on mahdollisuudet mihin tahansa. Daniel Alfredssonin panosta pudotuspeleissä tarvitaan - mielellään positiivisissa
merkeissä. Puolustuspää hoitanee hommansa mallikkaasti myös pudotuspeleissä. Hyökkääjien vain on pystyttävä
tekemään tarvitut maalit, sekä auttamaan puolustusta.
Kauhuskenaario sitä vastoin itää maalivahtipuolella. Jos The Dominator, nykyisin ehkäpä enää Dominik Hasek, jatkaa sairaskertomustaan tällä kaudella ja Ray Emery joutuu vastuunkantajaksi ei menestymiselle ole etenkään pudotuspeleissä vakaata pohjaa. Ja vaikka Hasek pysyisikin ehjänä ei hänen suoritustasostaan voi olla kovinkaan varma ennen kuin runkosarja on pyörähtänyt vähintään puoleen. GM Muckler saattaakin olla epämieluisan ja vaikean tehtävän edessä etsiessään voittavaa maalivahtia kauden aikana.
Senators menee kirkkaasti pudotuspeleihin ja kaiken onnistuessa voi mennä vaikka mestaruuteen asti. Paikka konfrenssifinaalissa ei liene liikaa toivottu, ellei aiemmin asetu vastaan Toronto Maple Leafs.
Danyn komennossa
Dany Heatley
Joukkueen suunnannäyttäjä ja sytyttäjä. Loistava sekä fyysisesti, että henkisesti.
Wade Redden ja Zdeno Chara
Puolustuksen tukipilarit. Suoritusvarmuutta illasta toiseen. NHL:n eliittiä.
Jason Spezza
Nuori kanadalainen jääkiekkomessias jättää jälkensä jääkiekon maailmankartalle tulevalla kaudella.
Dominik Hasek
Mitä tekee The Dominator, vai tekeekö The Dominator mitään?
Paras kiekonkäsittelijä: Martin Havlat
Paras laukoja: Dany Heatley
Paras luistelija: Dany Heatley
Paras aloittaja: Mike Fisher
Paras taklaaja: Zdeno Chara
Paras ärsyttäjä: Vaclac Varada
Paras pelinrakentaja: Jason Spezza
Paras puolustava hyökkääjä: Mike Fischer
Paras hyökkäävä puolustaja: Wade Redden
Enforcer/tappelija: Chris Neil
MVP: Dany Heatley
