Edellinen kausi päättyi täydellisesti Tampan kohdalla. Stanley Cup-mestaruus tuli nuorella ja hivenen kokemattomallakin joukkueella. Toki joukkueessa oli veteraaneja mukana, mutta suurin osa pelaajista ei ollut ikinä ollut mukana Stanley Cup-finaaleissa. Vielä suurempi osa edes pudotuspeleissäkään. Ei ihme, että Tampan mestaruus puhutti ihmisiä. Joukkueelta ei odotettu mitään, vaikka se oli täynnä taitavia yksilöitä. Lopulta joukkue nivoutui valmentaja John Tortorellan ohjauksella oikeaan muottiin.
Pelaajat eivät päässeet mestaruuden jälkeen nauttimaan siitä, miltä tuntuu pelata hallitsevana mestarina NHL:ssä. Nyt pääsevät, mutta NHL on muuttunut hieman siitä, kun edellisen kerran pelattiin.
Vain muutama on joukosta poissa
Kesällä Tampan kokoonpano eli vain vähän. Toimitusjohtaja Jay Feasterin suurin, tärkein ja ainoa tehtävä oli pitää vanha joukkue koossa, uusilla CBA:n säännöillä. Siinä Feaster onnistuikin mukavasti. Tärkeimmät pelaajat saatiin pidettyä mukana, vaikka palkkakaton huippua tavoitellaankin Tampassa tällä kaudella. Rahaa piti jättää vähän kesken kauden tapahtuvia hankintoja varten, mutta käytössä on jo 37,6 miljoonaa dollaria palkkakaton ollessa 39 miljoonaa dollaria. Erotukseen jäävillä rahoilla ei ihmeellistä miestä saa, mutta jos joku toinen pelaaja myydään samalla kun hankitaan uusi, niin sitten pysytään vielä palkkakaton raameissa.
Tampasta suunnan pois ottivat maalivahti Nikolai Habibulin (CHI), puolustajat Jassen Cullimore (CHI) ja Brad Lukowich (NYI) sekä hyökkääjät Andre Roy (PIT), Ben Clymer (WAS) ja Cory Stillman(CAR). Varsinkin Habibulinin lähtö on kova isku Tampalle. Viimeksi pelatulla NHL-kaudella Habibulin oli nimensä, ”The Bulin Wall”, veroinen.
Puolustajat olivat runkopuolustajia, mutta eivät pisteniekkoja. He olivat kuitenkin rutinoituneita ammattilaisia ja varsinkin pudotuspeleissä heidän rauhallisuutensa sekä tarkka oman pään pelaaminen tulisi tärkeään osaan. Cullimoren ja Lukowichin lähtö ei ollut paha kolaus puolustuspäälle, koska pakiston tärkeimmät osaset saatiin pidettyä ja osalla oli voimassa oleva sopimuskin. Uusia miehiä saadaan farmista tilalle, jotka paikkaavat muualle lähteneet pelaajat.
Hyökkäyksestä lähti 80 pistettä pelkästään Stillmanin takia. Andre Roy ja Ben Clymer olivat runkopelaajia, Roy oli varsinkin pudotuspeleissä tärkeässä roolissa nelosketjussa.
Lähtijöiden menetys ei ollut Tampalle tappio. Tilalle tuli kokemusta ja kiekollista taitoa.
Tampa ei myllännyt siirtomarkkinoilla, Feaster keskittyi vanhojen pelaajien uusiin sopimuksiin. Näkyvässä roolissa oli myös omien varausten kiinnittäminen sopimuksilla. AHL:n Springfield Falcons toimii nykyään Tampan farmijoukkueena, ja tänne kootaan nuoria pelaajia oppimaan, miten pelataan Tampa-kiekkoa. Pelityyli on farmissa samanlainen ”go-go-go”-pelityyli, jossa hyökkäys on pääosassa. Tämä on tuottanut hyvää tulosta Tampassa, kuten on nähty.
Tärkeintä Feasterin toiminnassa kesällä oli kuitenkin se, että miten saada kaikki vanhat pelaajat sopimaan palkkakaton alle. Aika hyvin Feaster siinä onnistuikin. Vincent Lecavalier, Martin St.Louis ja Dave Andreychuk ovat jälleen takaisin Tampassa. Ongelma tulee eteen seuraavina vuosina. Muutama pelaaja on kiinnitetty useaksi vuosiksi rahaikkailla sopimuksilla ja palkkakatto on lähes täynnä. Runkopelaajien, kuten Brad Richardsin, Pavel Kubinan, John Grahamen ja muutaman muun pelaajan sopimus päättyy kesällä 2006. He varmasti haluavat palkankorotuksen ja arvonsa mukaista palkkaa. Feasterin on keksittävä tähänkin ongelmaan jokin ratkaisu. Ensin tämä kausi pitää pelata pois.
Maalivahtitilanne on kysymysmerkki
Viimeksi pelatulla NHL-kaudella kaikki oli hyvin, ainakin Tampassa. Nikolai Habibulin pelasi paljon ja John Grahame säesti taustalla kun oli tarvetta. Habibulinille merkittiin 55 ottelua, joista hän voitti 28. Torjuntaprosentti oli 91.0 ja GAA(=päästettyjen maalien keskiarvo ottelua kohti) oli mukavat 2.33. Pudotuspeleissä taso vain nousi. 23 ottelua ja 16 voittoa, eli täsmälleen se voittomäärä mitä vaaditaan Stanley Cupin voittamiseen. Torjuntaprosentti nousi 93.3:een ja GAA oli 1.71. Tuollaisilla lukemilla voi jo haaveillakin mestaruudesta.
Grahame merkautti itselleen 29 ottelua, joista hän torjui voittoisasti 18. Torjuntaprosentti oli 91.3 ja GAA 2.06. Pudotuspeleissä Grahame pelasi yhdessä ottelussa 34 minuuttia, kun Habibulin oli otettu pois maalin suulta. Siinä ajassa hän päästi kaksi maalia, GAA:n pudotessa niinkin alas kuin lukemaan 3.52. Seuraavassa ottelussa Habibulin jatkoi torjuntatyötään kuten aikaisemminkin, ja tie kohti mestaruutta saattoi jatkua.
Näiden kahden miehen välinen tilanne olisi voinut jatkua. Grahame on selkeä kakkonen, ja siihen rooliin hän onkin sopiva. Onko Grahamesta vielä suuriin saappaisiin? Ainakaan ennusmerkit eivät ole viitanneet siihen, sillä hänen pelaamisensa taso heittelee liikaa. Viimeksi pelatulla kaudella Tampan maalilla olisi pärjännyt lähes kuka tahansa pelaaja – ainakin runkosarjassa.
Ilman Habibulinia Tampa ei olisi voittanut mestaruutta, se on selvä. Finaaleissa Miikka Kiprusoff oli hieman parempi kuin Habibulin, mutta Tampalta löytyi ratkaisijat kentältä.
Habibulin yritettiin pitää Tampassa, mutta hän valitsi Chicagon vapaana agenttina. Raha näytteli isoa osaa tässä siirrossa, tosin Habibulinin arvo nousi edellisellä kaudella voitetun mestaruuden takia. Tampan pelaajabudjetti kasvoi vain niin isoksi, että Habibulinille ei voitu tarjota maksimia, vaikka Feaster olisi tehnyt senkin että venäläismaalivahti olisi pidetty Tampassa jatkossakin.
Blackhawks pisti rahaa pöytään tarpeeksi ja Habibulin jätti siis Tampan auringon taakseen.
Tämän jälkeen suunnitelmia oli kaksi: Joko antaa Grahamen aloittaa kausi ja hankkia joku kokenut pelaaja kakkoseksi TAI hankkia selkeä ykkösmaalivahti ja Grahame jatkaa kakkosena. Feaster teki oikeastaan välimallin tästä. Habibulinin tilalle tuli Sean Burke, joka ei pelannut viime kaudella missään. Kuudessa eri NHL-joukkueessa pelannut Burke on tasainen veteraanimaalivahti, joka on luotettava ja hyvä ollessaan kunnossa. Häntä on koko uran varjostaneet pienet nivusongelmat.
Burke ei myöskään pelannut työsulkukaudella missään, joten hänen vireensä on suuri kysymysmerkki. Varsinkaan kun tässä vaiheessa ei tiedetä, kumpi maalivahdeista aloittaa ykkösenä, on tilanne täysin auki. Pahimmassa tapauksessa Tampalla on vanha, raihnainen maalivahti sekä ykkösmaalivahdin saappaisiin sopimaton kakkosmaalivahti.
Parhaassa tapauksessa erinomainen ykkönen ja mainio kakkonen, ja edellisen kauden taso pidetään uudella kaksikolla.
Mikäli toinen maalivahdeista loukkaantuu, farmista nostetaan todennäköisesti tilalle 25-vuotias Brian Englund. Morgan Cey ei ole pelannut urallaan kuin yliopistojääkiekkoa, joten hän pysynee vielä AHL:ssa. Farmissa ovat myös nuoret lupaavat pelaajat Gerald Coleman ja Jonathan Boutin. Heidän aikansa on vasta myöhemmin, kunhan Lightningissa on tilaa heille.
Peräpää on tilkitty
Tampan puolustus oli viime kaudella hyvin organisoitu. Mukana oli kiekollista taitoa ( Kubina, Boyle, Sydor) ja myös kiekotonta pudotuspeleissä tärkeätä taitoa(Cullimore, Sarich, Lukowich, Pratt). Nyt Cullimore ja Lukowich ovat poissa eikä tilalle ole tullut oikeastaan ketään. Ainoastaan omia nuoria pelaajia, kuten Timo Helbling, Mike Egener ja Andy Rogers.
Puolustuksen rungon muodostavat nyt Darryl Sydor, Pavel Kubina, Dan Boyle, Cory Sarich ja Nolan Pratt. Em. nuoret ovat ne, jotka kilpailevat 1-2 ylimääräisestä pelipaikasta.
AHL:n Springfieldissä on toki reservissä Todd Rohloff sekä Brad Tiley, joilla on NHL-kokemusta. Mutta hekin ovat jo veteraani-iässä ja sopeutuminen NHL:n nopeaan pelitempoon voi kestää hieman. Harlan Pratt on myös musta hevonen, jos loukkaantumisten takia joku puolustaja pitäisi nostaa ylös.
Juuri loukkaantumisten vähyys teki Tampasta edellisellä kaudella hyvän joukkueen. Kun juuri kukaan ei ollut sivussa minkään vamman takia, joukkue pysyi yhtenäisenä eikä ketään tarvinnut siirrellä edestakaisin farmin ja Tampan välillä. Pahin poissaolo tapahtui, kun Dan Boyle oli poissa neljä ottelua. Joukkue sai pelata lähes koko kauden parhaalla puolustuskuusikollaan eikä heidän tarvinnut turvautua farmipelaajiin. Onko joukkue yhtä onnekas jatkossakin?
Pakisto on hyvin tasapainossa. Kolme kiekollista puolustajaa jatkavat edelleen, joten ylivoimat ja hyökkäysten tukeminen toiminevat tälläkin kaudella. Puolustavat puolustajat kaipaavat lisäverta. Pelkät Sarich ja Pratt eivät riitä, kesken kauden tarvitaan joku Lukowich/Cullimore-tapainen pelaaja mukaan joukkueeseen. Omien nuorten pelaajien kokeileminen ei haitanne myöskään mitään. Jay Rosehill on nuori pelaaja, ja joka voisi olla kokeilukelpoinen. Todennäköisempää on hankkia jostain toisesta organisaatiosta halpa peruspuolustaja vaihtamalla hänet varausvuoroon.
Kaiken kaikkiaan puolustus näyttää hyvälle ja pienillä viilauksilla se saadaan viime kauden tasolle. Mikäli loukkaantumisia tulee enemmän, voi puolustus joutua koville, mikäli korvaavia pelaajia ei ole saatu ajettua sisään ennen sitä.
Run and gun
Hyökkäys on yhtä hyvä kuin edellisellä kaudella, ellei jopa parempi. Poissa on toiseksi paras pistemies Cory Stillman ja runkopelaajat Andre Roy sekä Ben Clymer. Kaikki ovat korvattavissa ja niin on GM Feaster tehnytkin. Stillmanin korvaa entinen Lightning-hyökkääjä Vaclav Prospal, jolla on edellytykset tehdä vähintään yhtä paljon pisteitä kuin Stillmankin. Kokemusta joukkueeseen tuo Rob DiMaio, jolla on yli 800 ottelun kokemus NHL:stä. Kun sen yhdistää Andreychukin ja Taylorin kokemuksiin, on Tampalla tiedossa miten pitää pelata. Tosin, mestaruuden jälkeen se taitaa olla jo selvillä muillakin…
Kaikki tärkeät pelaajat saatiin pidettyä. Kaksi ensimmäistä kenttää ovat pelottavan tehokkaita: Lecavalier, Richards, St.Louis, Modin, Prospal, Fedotenko. Kolmatta ketjua vetää Martin Cibak, seuranaan Chris Dingman sekä Dmitri Afanasenkov. Lisäksi kun kokoonpanosta löytyy tappavan tehokas ja kokenut jarruketju DiMaio – Andreychuk – Taylor, niin pakka on hyvin kasassa.
Lisäksi peliin on heittää nuori Jevgeni Artukhin, joka on nuoresta iästään huolimatta hyvä kiekollisena ja pystyy pelaamaan fyysistäkin peliä. Tästä miehestä kuullaan vielä.
Kuten puolustuskin, hyökkäys ei kärsinyt loukkaantumisista juurikaan koko kauden aikana.
Hyökkäyskalusto kestää vertailun monen NHL-joukkueen kanssa. Se, mikä tekee Tampan hyökkääjistä hyviä, on se että he ovat pelanneet koko uransa ajan hyökkäävässä roolissa. Heitä ei ole kahlehdittu puolustavaan rooliin vaan he ovat saaneet toteuttaa vaistojaan ja hioa taitojaan.
Varsinkin Tampassa, jonka joukkue oli vielä viisi vuotta sitten lähes yleinen naurunaihe koko NHL:ssä.
Moni pelaaja on vielä nuori ja se into näkyy pelaamisessa. He nauttivat siitä, ja heille maksetaan siitä mistä he haluavat tehdä. Kun vielä joukkue menestyy, niin uskoo että vanne ei varmastikaan kiristä päätä.
Tampan hyökkäys on hyvällä mallilla. Tehokkaimmat pelaajat ovat vielä siinä iässä että jos mitään pahaa loukkaantumista tapahdu, he dominoivat NHL-jäätä usean vuoden ajan. Myös 30-vuotias Martin St.Louis. Alhaalta on tulossa hyviä kiekollisia pelaajia, kuten Ruslan Fedetenko ( joka oikeastaan on jo sitä), Dmitri Afanasenkov, Jevgeni Artuhin, sekä Aleksandr Polushin. Kahden viimemainitun pelaajan tulemista saadaan vielä odotella jokunen vuosi. Haittapuoli asiassa on se, että heidän lisäkseen ei organisaatiossa ole juurikaan huippulahjakkaita hyökkääjiä varattuna. Puolustuspuoli on kunnossa, miehiä löytyy erittäin laajalla rintamalla ja syvyyttä unohtamatta.
Tortorellan opit, osa 1 – lyhyt oppimäärä
Luistele ja tee maali! Noin se osa yksi menee yksinkertaisesti. Ja sitä joukkue toteuttaakin mukavasti. Viimeksi pelatulla kaudella joukkue teki kolmanneksi eniten maaleja NHL:ssä.
Tortorella on kehittänyt pelitavan, jolla voi menestyä. Liike on kaiken A ja O.
Kun muut joukkueet tuskailevat keskialueen trapin kanssa, tai miettivät puolustusasetelmia, tekee Tortorella mullistavaa ja käskee pelaajien hyökätä. Ja vanhan sanonnan mukaan hyökkääminen on keskimäärin mukavampaa kuin puolustaminen.
Joukkue oli hiottu yhteen mainiosti. Kaikki tiesivät miten yksilönä pelataan joukkueen edestä. Sitten tuli työsulku. Pelaajat menivät kuka minnekin pelaamaan ja pelasivat varmasti eri tyylillä kuin Tampassa. Tortorellan opit unohtuivat.
Osa pelaajista ei pelannut lainkaan vaan vietti laatuaikaa perheensä kanssa. Tortorellan opit unohtuivat. Nyt ne pitää saada takaisin, kuten Tortorella sanoo.
- Saamme leirille pelaajia, joilla on lukematon määrä pahoja tottumuksia pelattuaan vuoden Euroopassa tai oltuaan pelaamatta koko vuoden. Ja en välitä mitä kuka tahansa sanoo, pelattuaan kauden Euroopassa he ovat tottuneet pahoihin tottumuksiin. Siellä on täysin eri pelityyli ja en pidä siitä. Olen kertonut jo pelaajille, että heidän pitää uudelleen opetella systeemimme päivästä yksi lähtien, kertoo valmentaja Tortorella The Hockey Newsissä.
Mikäli NHL todella puuttuu estämisiin sekä mailalla häiritsemisiin, on Lightning vahvoilla. Ja jos se toteutuu kunnolla, on Tampa entistäkin vaikeampi voittaa. Joukkueessa on St.Louisin, Richardsin ja Lecavalierin tapaisia pelaajia, jotka elävät hyökkäyksestä. Toki systeemi antaa myös painoa puolustukselle, mutta hyökkäyksessä pelaajilla on käytännössä vapaat kädet.
Tortorellan tärkein tehtävä on saada pelaajat jälleen nälkäisiksi. Se Kannu on jo kerran voitettu, miten sen haluaminen saadaan tärkeimmäksi elementiksi? Siinä on Tortorellalla mietittävää.
Pelaajille teki todennäköisesti hyvää olla pois pitempään Tortorellan silmien alta. Vaativa valmentaja ei ole eilisen teeren poika vaan hän pistää tuulemaan jos olosuhteet tai tilanteet eivät ole suotuisia.
Hän otti useaan kertaan yhteen Vincent Lecavalierin kanssa ja lähellä oli, ettei Tampa joutunut myymään franchise-pelaajansa toiseen joukkueeseen, koska hän ei tullut toimeen valmentajan kanssa. Myös Martin St.Louis on ollut useasti eri mieltä Tortorellan kanssa.
Normaalisti joukkue olisi ollut erossa noin kolme kuukautta valmentajasta. Nyt ero oli vuoden ja kolme kuukautta. Tämä aika on tullut hyvään saumaan pelaajille. He saivat levätä fyysisesti ja mikä ehkä tärkeintä, myös henkisesti.
Joukkueen pitää karistaa kannoiltaan perässä juoksevat selkään taputtelijat. Heitä riittää aina kun lähihistoriassa on mestaruus. Pelaajaa kehutaan ja sen myötä myös ego nousee. Sen jälkeen kuvitellaankin lähes mitä vaan, ja pahinta on se, että kentällä ei omasta mielestä tarvitse tehdä enää mitään.
Kuka menee kentälle? Siellä olisi erikoistilanne
Otsikko on hieman harhaanjohtava, tällä osa-alueella Tampalla ei ole hädän päivää. Päinvastoin, valinnanvaraa on vähän liikaakin. Silti edellisellä kaudella joukkue oli jäähyntappamisessa koko NHL:n 10.s ja ylivoimassa 16.s. Eteenpäin on mentävä.
Hyvällä ylivoimalla ja alivoimalla voitetaan tärkeitä otteluita. Varsinkin pudotuspeleissä näitten osa-alueitten pitää olla kunnossa.
Alivoimaan joukkue pystyy laittamaan nopeita ja älykkäitä pelaajia sekä alivoimaspesialisteja.
Martin St.Louis on pelote alivoimallakin vastustajalle, sillä karvatessaan kiekon pois ja lähdettyään vastahyökkäykseen harva puolustaja saa häntä kiinni sääntöjen raameissa. Brad Richards on peliälyineen myös hyvä veto jäähyntappoon.
Eikä sovi unohtaa myöskään alivoimaspesialisteja Tim Tayloria sekä Vaclav Prospalia.
Alivoimalla puolustuksessa urakoi eniten Cory Sarich, varsinkin kun Brad Lukowich on poissa. Myös Dan Boyle sekä Nolan Pratt saavat vastuuta kun pelataan miesalivoimalla.
Ylivoimalla palettia pyörittää Vincent Lecavalier, seuranaan Fedotenko sekä Richards. Viivalla ovat yleensä Kubina tai Boyle sekä Modin tai St.Louis. Kakkosylivoimaan mukaan tulee Andreychuk sekä Prospal. Valinnanvaraa on siis todella paljon.
Kaikki ylivoimassa pelaavat pelaajat pystyvät omiin ratkaisuihin ja he eivät epäröi tehdä sitä, jos tilanne saadaan aikaiseksi.Heikkoutena ylivoimassa on, että toisinaan yritetään tilanne pelata liian varmaksi tai yritetään liian kaunista maalia.
Mennäänkö eteenpäin?
Viimeksi pelatulla kaudella tuli Stanley Cup-mestaruus pelillä, joka yllätti kaikki NHL:ää seuraavat ihmiset sekä myös pelin parissa toimivat. Tampa marssi voitosta voittoon, kunhan oli syksyllä käynyt pienen vuoristoradan. Mestaruus oli kaiken täyttymys, jota ei odotettu Tampassa. Ei ainakaan moneen vuoteen. Nyt siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Tampan päänahka on vapaata riistaa. Muut joukkueet haluavat sen intohimoisesti.
Valmentaja John Tortorellan mukaan joukkue ei lähde puolustamaan mestaruutta vaan hakemaan uutta tilaisuutta saada himoittu palkinto itselleen. Siinä Tortorella on oikeassa. Jos pitää mestaruutta jo itsellään, sitä tuskin saa. Pokaalin saamisen himo pitkien ja raskaiden otteluiden jälkeen ajaa pelaajia yhdessä kohti sitä yhteistä päämäärää.
Tampalla on täydet mahdollisuudet uusia mestaruus. Viimeiseen 15 vuoteen vain Detroit sekä Pittsburgh ovat pystyneet siihen seuraavana vuonna. Joukkueen pelin pitää mennä oikeille raiteille, että mestaruus tulee. Maalivahtipeli on kysymysmerkki. jos se toimii Burken sekä Grahamen kanssa, ei Tampalla ole hädän päivää.
Tarkista nämä
Martin St.Louis
Pieni väkkärä menee kentällä tuhatta ja sataa. Jokainen vaihto täynnä energiaa ja tunnetta. Sydämen vieressä taitaa olla purkki energiajuomaa. Ei tyydy vain pyörimään kentällä, hän osaa tehdä maalejakin.
Brad Richards
Hyvin luova pelaaja kentällä, näkee hyvikset ja väistää pahikset. Järjestää ketjukavereilleen joka vaihdossa useita maalintekopaikkoja. Nuoressa iässä vielä, joten hänestä saa moni fani vielä viihdykettä otteluissa.
Paras kiekonkäsittelijä Vincent Lecavalier
Paras laukoja Fredrik Modin
Paras luistelija Martin St.Louis
Paras aloittaja Vaclav Prospal
Paras taklaaja Cory Sarich
Paras ärsyttäjä Chris Dingman
Paras pelinrakentaja Vincent Lecavalier
Paras puolustava hyökkääjä Tim Taylor
Paras hyökkäävä puolustaja Darryl Sydor
Enforcer/tappelija Chris Dingman
MVP Brad Richards
