Kaudella 2003-04 Atlantin joukkueista Pittsburgh Penguins ja New York Rangers jäivät pudotuspelien ulkopuolelle. Pudotuspeleihin selvinneistä kolmesta joukkueesta pisimmälle tiensä raivasi Philadelphia Flyers, joka tippui vasta konferenssifinaaleissa tulevalle Stanley Cup -voittajalle Tampa Baylle. Tulevalla kaudella playoff-paikasta nousee taistelemaan näiden kolmen lisäksi myös Pittsburgh Penguins, jonka riveissä pelaa muun muassa yksi NHL:n seuratuimmista pelaajista, huikean junioriuran pelannut Sidney Crosby.
New Jersey haastajana idässä
New Jersey Devils on ollut vakiosuosikki idässä jo monen kauden ajan. Joukkueella on ollut liigan paras maalivahti ja paras puolustus, joiden varaan peli on ollut helppo rakentaa. Hyökkäyspäässä Devilsin ei ole tarvinnut latoa kuutta maalia pelissä, siitä on Martin Brodeur pitänyt huolen.
Pelillisten asioiden ohi puheissa on ajanut Devilsin palkkakatto. Joukkue myi Jeff Friesenin Washingtoniin ja sai kolmannen kierroksen varauksen. Edessä on vielä lisää kauppoja, sillä Patrik Eliaksen 4,1 miljoonan palkkaa ei ole laskettu tämänhetkisiin kuluihin, jotka ovat NHLPA:n tilastojen mukaan 38,25 miljoonaa.
Kauden alla Devilsin puolustus koki kaksi suoneniskua, kun Scott Stevens ja Scott Niedermayer jättivät seuran. Stevens lopetti uransa ja Niedermayer lähti vapaana agenttina Anaheimiin. Kivikovan kaksikon korvaajiksi joukkue hankki Richard Matvichukin, Dan McGillisin ja Vladimir Malakhovin. Puolustuksen suhteen ei New Jerseyssä tarvitse siis jatkossakaan olla huolissaan. Kysymyksiä herättää tosin se, miten Brian Rafalski ja Paul Martin täyttävät Niedermayerin saappaat.
Devilsin hyökkäyksessä muutokset eivät ole olleet kovin suuria. Ainoa merkittävä lähtijä oli Jan Hrdina, joka siirtyi Columbukseen. Tulopuolella merkittävin hankinta on paluumuuttaja Alexander Mogilny, joka hankittiin paikkaamaan sairaudesta toipuvaa Patrik Eliasia.
Maalinteko on Devilsillä ollut hieman NHL:n keskitasoa parempaa. Paholaisilla on tasainen materiaali ja kaikki neljä ketjua pystyvät tarvittaessa ratkaisuihin. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin ajoittainen tasapaksuus hyökkäyspäässä.
Zach Parise on kiintoisa uusi nimi Devilsin joukkueessa. Tulokas on pelannut vahvasti harjoituspeleissä ja on vakiinnuttanut paikkansa pelaavassa kokoonpanossa.
Devilsin mahdollisuudet ovat melko hyvät, mutta mestaruuteen joukkue ei saata aivan yltää. Pleijaripaikka on kuitenkin enemmän kuin todennäköinen. Pudotuspeleissä Devils on aina arvaamaton. Kun maalissa on Brodeur ja kentällä neljä joukkueen eteen pelaavaa fyysistä ja taitavaa ketjua, voi tie viedä pitkällekin.
Runkopelaajiaan menettänyt Islanders kaipaa johtajia
Idän keskikastissa viime vuodet häärännyt Islanders menetti kuluneina kahtena kesänä valtavan määrän kokemusta. Joukkueen materiaali on melko leveä, mutta myös puutteita löytyy. Isoin ongelma on se, että Islanders on vielä vuosia naimisissa Alexei Jashinin kanssa. Jashin valittiin kesällä Islandersin kapteeniksi, mikä kertoo paljon enemmän joukkueen johtajapulasta kuin Yashinin kyvyistä johtaa kiekkojengiä. Entinen kapteeni Mike Peca kaupattiin Edmontoniin, ja vaikka New Yorkiin palannut Mike York on laatupelaaja, on Isles etukäteen enemmän sekalainen joukko hyviä pelaajia, kuin määrätietoisesti eteenpäin menevä joukkue.
Islandersin puolustuksen Ihmenelosista jäi jäljelle vain Janne Niinimaa. Adrian Aucoin karkasi Chicagoon ja Roman Hamrlik Calgaryyn. Kenny Jönsson jäi Ruotsiin. Trioa on mahdotonta korvata, mutta Mike Milbury onnistui yllättävän hyvin hankinnoissaan. Alexei Zhitnik, Brent Sopel ja Brad Lukowich ovat pelkkiä stuntteja verrattuina menetyksiin, mutta Islandersille olisi voinut käydä heikomminkin. Long Islandilla toivotaan lisäksi, että Radek Martinek saa pysyä terveenä. Islandersin Hyökkäyksessä on Trent Hunterin, Arron Ashamin, Jason Blaken ja Shawn Batesin kaltaisia laadukkaita roolipelaajia ja taitavat nuorukaiset Robert Nilsson ja Mattias Weinhandl. Joukkueen ongelma on se, että sen profiilihyökkääjät eivät kestä vertailua. Erityisesti Alexei Yashin ja Oleg Kvasha ovat aivan liian epätasaisia. Mike York ja Mark Parrish ovat hyviä pelaajia, mutta eivät johtajia. Niinpä kesällä hankitulta Miroslav Satanilta odotetaan paitsi maaleja, myös asennetta. Ykkösmaalivahtina Islandersissa pelaa Rick DiPietro, jolla on takanaan vasta yksi kausi ykkösenä.
Monet hämmästelivät Steve Stirlingin valintaa Islanders-luotsiksi. NHL-historian vanhimman tulokasvalmentajan karismaa epäiltiin, mutta suurin kritiikki hiljeni kun Long Islandilla nähtiin pudotuspelijääkiekkoa keväällä 2004. Nyt Stirlingillä on käsissään melko persoonaton ryhmä, josta hänen pitäisi muovata toimiva kokonaisuus. Jos Islanders pelaa joukkueena, sen materiaalin pitäisi riittää taistelemaan viimeisestä pudotuspelipaikasta idässä.
Rangersin kausi jää taas runkosarjaan?
New York Rangers lähtee tulevaan kauteensa pitkälti ykkösketjunsa ja tiukan puolustuspelin varassa. Kauden 2003-04 päättymisen jälkeen hyökkääjäpelaajista Rangers-miehistöstä ovat eri syistä poistuneet Bobby Holik, Eric Lindros, Mark Messier ja Jan Hlavac. Menetysten myötä Jaromir Jagrin varaan rakennettavalta yhdistelmältä vaaditaan erittäin kovia tehoja ja joukkueen johtamista voittoihin. Sentteriksi Jagr on saamassa Michael Nylanderin. Toisen laiturin paikalle on tarjolla joko Martin Straka tai Martin Rucinsky. Ykkösketjun takana taso tippuu huomattavasti. Kakkossentteri Steve Rucchin on pystynyt hyviin tehopisteisiin, mutta pystyykö Rangersissa, kun vierellä pelaavien laitureiden taso laskee. Rucinskyn tai Strakan lisäksi Rucchinin toiseksi laituriksi on tyrkyllä ainakin Jamie Lundmark.
Muutaman kovatasoisen kehäketun lisäksi Rangersilla on hyökkäyspäähän tarjolla lähinnä farmissa kunnostautuneita pelaajia. Yli sadan NHL-ottelun kokemus löytyy Jagrin, Strakan ja Rucinskyn lisäksi ainoastaan Ville Niemiseltä (271 ottelua), Jamie Lundmarkilta (111) ja Jason Wardilta (105). Harjoitusleirillä hyvin esiintyneeltä Petr Pruchalta löytyy kokemusta Tshekin Extra-liigasta ja farmilta aloittavalta Jarkko Immoselta SM-liigasta. Joka tapauksessa AHL:n Hartford Wolf Packissa pelanneiden nuorten pelaajien rungolta vaaditaan askelta kohti parrasvaloja.
Puolustukseen Rangersilla on tarjolla kokeneempi kalusto. Tom Poti, Darius Kasparaitis, Marek Malik, Michal Rozsival, Jason Strudwick ja Dale Purinton ovat esiintyneet NHL:ssä jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Brian Leetchin kauppaaminen Torontoon kesken kauden 2003-04 on kuitenkin jättänyt kiekolliseen peliin suuren aukon. Tom Poti on suurten haasteiden edessä, sillä puolustuksen vahvuus on häntä lukuunottamatta nimenomaan kiekottomassa pelissä. Nuoresta venäläiskaksikosta etenkin lupaavan junioriuran pelanneella Fjodor Tjutinilta voisi odottaa askelta eteenpäin.
Maalivahtiosasto Rangersilla on arvoitus. Euroopassa mainiosti pelannut Henrik Lundqvist saa aisaparikseen Carolinasta siirtyneen Kevin Weekesin. Potentiaalia on, mutta riittääkö se? Kaudella 2003-04 Rangersin maalilla pelasi viisi eri maalivahtia. Tuota lukua alemmaksi tällä kaksikolla päästäneen. Maalivahtiosastolla ei kuitenkaan ole varaa monen maalin päästämiseen ottelua kohden. Muuten ykkösketjun harteille painottuva vastuu maalinteosta uhkaa käydä mahdottomaksi tehtäväksi.
Kaiken kaikkiaan Rangers on menettänyt siinä määrin paljon johtajuutta ja kokemusta, että saavutuksen merkittävä parantaminen kaudesta 2003-04 on vaikeaa. Entistä vaikeammaksi sen tekee kova divisioona, jonka joukkueita vastaan Rangers saa varmasti pelata kyllikseen. Pudotuspeleihin pääseminen vaatii joko onnistuneita hankintoja kesken kauden tai nuorten pelaajien kehittymistä laajalla rintamalla. Todennäköistä on, että Rangers ei tälläkään kaudella pudotuspeleihin yllä.
Forsbergin johtamalla Flyersilla saumat pitkälle
Edellinen NHL-kausi päättyi Philadelphian osalta katkerasti konferenssifinaaleihin, jossa tuleva mestari Tampa Bay tiputti ennakkosuosikkina sarjaan lähteneen Flyersin seitsemännessä pelissä 2-1 voitolla. Tämän jälkeen joukkue on muuttunut rajusti, sillä tulevaan kauteen lähdettäessä miehistöstä on vaihtunut puolet. Nimekkäistä menetyksistä huolimatta valmentaja Ken Hitchcockilla on kasassa iskukykyinen joukkue, joka lähtee kauteen eräänä ennakkosuosikeista. Huomio mediassa on keskittynyt oikeutetusti Peter Forsbergin värväämiseen, mutta Flyersilla on riveissään myös nippu muita mielenkiintoisia uusia pelimanneja. Viime kaudella farmijoukkue Phantomsin mestariksi johdattaneet nuorukaiset Jeff Carter ja Mike Richards saattavat nousta suureen rooliin jo tulevalla kaudella, ja lisäksi AHL:n pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittu Antero Niittymäki haastaa kokeneemman Robert Eschen taisteluun ykkösvahdin paikasta. Myös oululaislähtöisen Joni Pitkäsen odotetaan murtautuvan tulevalla kaudella yhdeksi NHL:n tehokkaimmista puolustajista.
Flyersilla on koossa pelaajanippu, jolla on kaikkien palasten loksahtaessa kohdalleen mahdollisuus jopa mestaruuteen. Kesän värväysten (Derian Hatcher, Mike Rathje ja Chris Therien) jälkeen puolustuksessa on sopiva sekoitus kokemusta ja kovuutta sekä kiekollista taitoa. Myös hyökkäyksessä löytyy sopivia pelimiehiä hyökkääviin ja puolustavampiin ketjuihin. Lisäksi Peter Forsbergin tulon myötä joukkueessa on pitkästä aikaa NHL:n todellinen supertähti, joka pystyy ratkaisemaan otteluita omalla panoksellaan. Flyersin peliä johtaa lisäksi eräs NHL:n parhaimmista valmentajista, joten Flyers sekä sen fanit voivat lähteä kauteen luottavaisin mielin. Suurimmat kysymysmerkit menestyksen tiellä ovat loukkaantumisherkät veteraanit sekä maalivahtipeli. Pystyykö Robert Esche pelaamaan mestaruuden edellyttämällä tasolla vai valtaako nuorempi Niittymäki paikan pudotuspeleihin mennessä? Flyers tullee saamaan kotiedun ainakin pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, jonka jälkeen kaikki onkin avoinna menestyksen suhteen.
Ratkaisijoita hankkinut Pittsburgh pitkästä aikaa tyrkyllä pudotuspeleihin
Edellisen kerran kaudella 2000-01 pudotuspeleihin selvinnyt Pittsburgh sai kesän aikana runsaasti julkisuutta. Joukkue sai arvonnassa ensimmäisen varausvuoron heinäkuiseen draftiin ja pääsi nappaamaan Sidney Crosbyn riveihinsä. Crosbyn lisäksi joukkueeseen ovat sitten edellisen NHL-ottelun liittyneet nimekkäimpinä Marc Recchi, John LeClair, Zigmund Palffy, Sergei Gontsar ja Jocelyn Thibault. Pois lähtijöistä kovimmat menetykset ovat Venäjällä ensi kauden pelaavat Aleksei Morozov ja Milan Kraft. Lisäksi kesän 2004 ykkösvaraus Jevgeni Malkin olisi ollut arvokas lisä miehistöön. Malkin päätti kuitenkin pelata ainakin yhden kauden lisää Magnitogorskissa.
Uusia pingviinejä hyökkäyksessä tukee vahvasti Mario Lemieux. Työsulkukaudella Lemieux ei kentällä esiintynyt, mutta harjoituspelien otteet ovat olleet lupaavia. Viimeisenä lenkkinä kahteen ensimmäiseen ketjuun Penguins heittänee Ryan Malonen, joka valittiin kauden 2003-04 päätteeksi tulokkaiden all stars-kentälliseen. Penguinsin hyökkäys kahden ensimmäisen ketjun osalta onkin ennakkoon ajateltuna yksi NHL:n vahvimmista. Suurin kysymysmerkki näiden ketjujen osalta on se, mikä on John LeClairin kunto loukkaantumisten ja vuoden pelaamattomuuden jäljiltä.
Toissa kaudella AHL:n finaaleihin asti edenneen Wilkes-Barren kasvatustyön ansiosta kahteen alempaan hyökkäysketjuun on tarjolla useampia nuoria pelaajia. Ylhäällä kauden pääsevät aloittamaan Matt Murley ja Maxime Talbot. Kokeneempaa kaartia alemmissa ketjuissa edustavat Lasse Pirjetä, Rico Fata, André Roy ja Ryan Vandenbussche. On mielenkiintoista nähdä, millaisia minuutteja alemmat ketjut tulevat pelaamaan. Jos kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjät pysyvät terveinä ja esiintyvät vakuuttavasti, voi etenkin nelosketjun pelaajien peliaika jäädä vaatimattomaksi.
Jocelyn Thibaultin hankinta maalivahtiosastolle tarkoittaa sitä, että kesän 2003 ykkösvaraus Marc-Andre Fleury pelaa ensi kauden farmin ykkösvahtina. Hankkimalla Thibaultin Pittsburgh sai Sebastien Caronia tai Fleurya varmemman kortin maalille ja samalla teki mahdolliseksi sen, että Fleury kerää runsaat minuutit farmin ykkösvahtina. Puolustajista tärkeimmässä roolissa on kauden 2003-04 puolustajien pistepörssin voittaja Sergei Gontsar, jonka pitäisi yhdessä Dick Tärnströmin ja Ric Jackmanin kanssa pystyä vastaamaan avaamisesta sekä ylivoiman viivapelistä.
Penguinsin miehistöllä ei pitäisi olla suuria vaikeuksia yltää pudotuspeleihin. Kotiedun ei pitäisi olla mahdoton, joskaan ei myöskään helppo saavutus. Suurimmat kysymysmerkit menestyksen tiellä ovat veteraanien terveystilanne sekä Ryan Malonen riittävyys kakkossentterin rooliin.
