Atlantin divisioonan joukkueista eniten odotettiin Peter Forsbergin hankkineelta Philadelphia Flyersilta. Joukkueen alku onkin ollut vahva. Joukkue ei löydy Atlantin kärjestä, mutta se on pelannut kaksi peliä vähemmän kuin Rangers, jota voidaan pitää yhtenä koko NHL:n kovimmista yllättäjistä. Yksittäisistä pelaajista kovimmat näytöt ovat tähän mennessä antaneet Jaromir Jagr, Peter Forsberg ja Simon Gagne.
Devils muutosten keskellä
Yksi maailman pelätyimmistä taklaajista ja parhaista puolustajista jää eläkkeelle.
Yksi maailman parhaista hyökkäävistä puolustajista vaihtaa seuraa. Yksi maailman
parhaista hyökkääjistä viruu lasaretissa hepatiitista toipumassa. Mikään joukkue ei
selviä tällaisista menetyksistä horjumatta - ei edes Devils. Scottien Stevensin ja
Niedermayerin tilalle puolustukseen hätäostetut Vladimir Malakhov ja Dan McGillis
ovat päteviä NHL-tason pakkeja, mutta eivät kentällä tai pukuhuoneessa kykene
täyttämään tyhjäksi jääneitä saappaita. Vika ei ole heissä vaan saappaiden koossa.
Sairaudestaan pikkuhiljaa toipuva Patrik Elias palaa kokoonpanoon joskus
tulevaisuudessa ja saa luultavimmin kantaakseen kapteenin vastuun; varsinaista
kapteenia Devils ei vielä ole täksi kaudeksi nimennyt. Eikä tässä vielä kaikki.
Toimitusjohtaja Lou Lamoriello joutui kauppaamaan Jeff Friesenin Washingtoniin
pikapikaa jotta Devils mahtuisi palkkakaton alle. Eliasin paluu tietää muutamaa
lisäkauppaa ja lisää varausvuoroja Piruille.
Devilsin lokakuun saldona on 6 voittoa ja 5 tappiota sekä 40 päästettyä maalia 11
ottelussa. Hyvästä puolustuspelistään tunnetulle joukkueelle luku on suuri.
Ykkösmaalivahti, tyydyttävästi muttei loistokkaasti kautensa avannut Martin Brodeur
loukkaantui lievästi polveensa ottelussa hallitsevaa mestaria Tampaa vastaan. Kesken
matsin maalin suulle luistellut Scott Clemmensen ei pystynyt estämään tappiota,
mutta kaksi seuraavaa ottelua Devils on voittanut - Buffalon varsinaisella
peliajalla ja Bostonin rangaistuslaukauksilla. Ari Ahonen kutsuttiin Albanysta ylös;
toistaiseksi pesti on tarkoittanut luukun avaamista ja sulkemista. Brodeurin
palatessa (luultavimmin varsin pian) Ahosen tie vie takaisin Jokirottien maalille.
Puolustuksessa taitava Brian Rafalski on saanut paljon lisää kiekollista vastuuta ja
pelannutkin hyvin - ja paljon, lähes 27 minuuttia ottelua kohden. Paul Martin on
toinen hyökkäyssuuntaan vaarallinen pakki. Fyysinen osasto Devilsin alakerrassa on
kunnossa (Matvichuk, McGillis, toipilas Colin White) mutta liikkuvuutta soisi olevan
nykyistä enemmän. Hitaus on kostautunut liian usein jäähyilynä, eikä Devilsin
pakisto kestä montaakaan loukkaantumista. Rafalski (1+6) ja Martin (0+5)
tarvitsisivat rinnalleen... niin, Scott Niedermayerin.
Hyökkäykseen uusvanhana hankintana saapunut erikoistilanteiden täsmäase Alexander
Mogilny näyttää ruudin olevan edelleen kuivaa. Devilsin paras pistemies (5+7) on
paukuttanut neljä maalia ylivoimalla. Fleuryn jälkeisen ajan NHL:n pienikokoisin
(170 cm) pelaaja Brian Gionta (5+5), all-around-hyökkääjä Sergei Brylin (6+3) sekä
Bostonin nurin maalannut Viktor Kozlov (4+5) ovat takoneet pisteitä ehkä
odotettuakin paremmin. Tulokaskautensa hienosti avannut lupaus Zach Parise (2+3)
puolestaan on hyytynyt hieman ensimmäisten matsien jälkeen. Kahden suunnan
luottomiehet Pandolfo ja Madden täyttävät paikkansa - ihmeisiin he eivät vielä ole
kyenneet. Patrik Eliasta kaivataan takaisin, ratkaisijan rooliin mies astunee
kuitenkin vasta keväämmällä. Pelaamattomuus tulee väkisinkin näkymään, vaikka taito
sinällään ei katoakaan.
Marraskuun alkupuolella New Jersey kohtaa lähinaapurit Rangersin ja Capitalsin
molemmat kahdesti ja Islandersin kerran. Näistä otteluista ei ole vara hävitä kovin
montaa; alkukausi on hyvistä hetkistään huolimatta mennyt alakanttiin. Brodeurin
polven parannuttua homman on yksinkertaisesti toimittava. Ai niin, loppuun pieni
veikkaus: Kun St.Patrik palaa kokoonpanoon, lähtijöinä ovat Grant Marshall, jonka
pienikokoinen Nashville hankkii tuomaan voimaa hyökkäyspäähän, ja Vladimir Malakhov,
jonka suuntana on Penguinsin Emmentalia muistuttava alakerta.
Jashin ja DiPietro pitäneet Islandersia pinnalla
NY Islandersin kauden alkua ei voi yllätykselliseksi haukkua. Lokakuun aikana saarelaiset pelasivat 11 peliä, joita viisi päättyi voittoon. Kuusi kertaa Islanders hävisi suoraan, eli säälipisteitä joukkue ei tienannut ainuttakaan. Tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta joukkueen vaikeuksista. Voitot Isles on hankkinut hitaasti aloittaneesta Carolinasta, epätasaisesta Washingtonista ja surkeasta Atlantasta. Saarelaisten pelastus on, että kolmesta paikallispelistä Rangersia vastaan Isles on pystynyt kahteen voittoon. Ilman Rangers-voittoja voitaisiin hiljalleen puhua katastrofista.
Islanders ei ole joutunut tosi testiin ja lännen joukkueita se ei ole kohdannut kertaakaan. Islandersin erikoistilanteet ovat olleet keskimääräistä heikompia, joukkue on tehnyt vähän maaleja ja päästänyt paljon, sekä hävinnyt laukaukset keskimäärin 29-34. Alexei Jashinia lukuun ottamatta joukkue häviää aloitukset. Ylivoimapeli on tosin toiminut kotona, kiitos lähinnä Jashinin, Miroslav Satanin ja Alexei Zhitnikin. Sen sijaan vieraissa ei toimi mikään, eikä ykkösketju saa apuja. Valmentaja Steve Stirlingillä riittää puuhaa kurssin kääntämisessä.
Stirlingillä on ongelmia saada kasattua toimivia ketjukokonaisuuksia. Joukkueen selkärangaksi kaavailtu parivaljakko Jashin- Satan on esiintynyt useissa peleissä edukseen. Jashin on ampunut seitsemän maalia, Satan kahdeksan. Apua kaksikko on saanut puolustaja Zhitnikiltä, joka on kasannut 11 tehopistettä. Sen sijaan esimerkiksi Trent Hunterista ei ole saatu paljonkaan irti, vaikka voimahyökkääjä on pirteästi esiintynyt. Shawn Bates on tehnyt yhden maalin ja herättää nykyisin kitkeriä tunteita fanien keskuudessa. Mysö Mike York on onnistunut vain kerran, Arron Ashamilta nyt ei paljon enempää odotetakaan. Hyökkääjistä Oleg Kvasha ja Mattias Weinhandl ovat kokonaan ilman maaleja! Kun vielä Mark Parrish on ollut loukkaantunut, on hyökkäyksen lähes ainoaksi ilonaiheeksi jäänyt Petteri Nokelaisen vahva fyysinen peli. Ruotsalainen toisen polven kiekkoilija Robert Nilsson nosti päätään Buffalo pelin maalillaan.
Puolustuksessa Zhitnik on ollut vakuuttava. Myös Brent Sopel ja Brad Lukowich ovat saaneet ainakin faneilta synninpäästön. Atlantin tällä puolella nähdyissä peleissä kaksikon otteista on voinut kyllä olla vastakkaistakin mieltä. Janne Niinimaa aloitti heikosti, mutta on pelannut myös muutaman pirteämmän pelin. Puolustuksen pirtein on ollut tulokas Chris Campoli. Radek Martinek ja Tomi Pettinen ovat jakaneet lopun vastuun.
Tilastoista sitä ei välttämättä näe, mutta ilman maalivahti Rick DiPietroa Islanders olisi pahoissa vaikeuksissa. DiPietro on pelannut joukkueelleen vähintään neljä pistettä. Kun hän oli pari peliä pois loukkaantumisen takia, ei joukkue tainnut edes uskoa mahdollisuuksiinsa. DiPietrolla on edessään työntäyteinen kausi.
Marraskuussa Islandersin on korkea aika saada hyökkäys siihen tasapainoon, jossa se oli edellisellä NHL-kaudella. Silloin joukkue sai maaleja joka ketjulta. Samat miehet ovat mukana edelleen ja kaiken lisäksi Satanin kaltainen maalitykki Jashinin rinnalla, joten tekosyitä ei ole. DiPietro takaa joukkueelle sen, että maalivahtipelistä menestyksen ei pitäisi olla kiinni.
Tsekit kantavat Rangersia
Pelitapahtumien ulkopuolella New York Rangersissä ei ole suurempia tapahtumia. Phoenixin kanssa joukkue teki pienen vaihtokaupan, jonka seurauksena Jeff Taffe liittyi Rangersin riveihin. Lisäksi joukkue teki sopimuksen Sergei Fedorovin pikkuveljen Fedorin kanssa. Vakavia loukkaantumisia joukkueella ei myöskään ole ollut. Muutamat pelaajat, kuten Ville Nieminen, ovat huilanneet joitakin otteluita.
Suurin ansio hyvästä alkukaudesta kuuluu Jaromir Jagrille, joka on palannut NHL:n kirkkaimmalle huipulle muutaman vaisumman vuoden jälkeen. Toki jo viime kausi sujui hienosti sekä Kladnossa, Omskissa että MM-kisoissa. Hyvää taustatukea antavat muut tsekkihyökkääjät Martin Rucinsky ja Martin Straka. Tsekkien lisäksi ykkösvahti Henrik Lundqvist on onnistunut hienosti. Ruotsalaistulokas on ykkösenä maalikeskiarvoissa ja kakkosena torjuntaprosenteissa. Myös erikoistilanteissa Rangers on liigan eliittiä.
Tällä hetkellä Rangers on Atlantin divisioonan kärjessä, mitä ei varmasti moni olisi uskonut, onhan samassa divisioonassa pelaava Philadelphia yksi suurimpia mestarisuosikkeja. Kauden edetessä pitemmälle NY Rangersin asema ei pysy samana kuin nyt, mutta pudotuspelipaikka on todennäköisempi kuin muutamana aikaisempana kautena. Jagr tulee taistelemaan pistepörssin voitosta, jos pysyy terveenä koko kauden ajan.
Forsberg ja Gagne johtavat Flyersin ilotulitusta
Philadelphia Flyersin alkukausi on ollut valmentaja Ken Hitchcockin sanojen mukaisesti totuttautumista uuteen NHL:ään. Puolustusvoittoisen pelityylin vankka kannattaja on harmaantunut entisestään kauden alussa, kun verkko on heilunut tiukkaa tahtia molemmissa päissä kaukaloa. Flyersin peli on ollut yhtä vuoristorataa, sillä peliesitykset ovat vaihdelleet jopa ottelun sisällä huikean paljon. Kokonaisuudessa kauden alku on ollut kuitenkin tyydyttävä, sillä joukkueella on tilillään kuusi voittoa sekä yksi jatkoaikatappio kymmenestä pelistä. Alkukaudella Flyersin riveissä on tehnyt NHL-debyyttinsä jo neljä pelaajaa (Mike Richards, Jeff Carter, R.J. Umberger, Wade Skolney).
Ennen kauden alkua Antero Niittymäen odotettiin haastavan Robert Esche taisteluun ykkösmaalivahdin paikasta, mutta Niittymäen kauden alku on ollut kaikkea muuta kuin vakuuttava. Myös Eschen kauden alku on ollut haparoiva, joten Flyersilla on ainakin median mielestä jälleen kerran maalivahtiongelma. Maalivahtien puolustukseksi on sanottava, että he eivät ole saaneet riittävästi apuja puolustukselta, jonka seurauksena Flyers on päästänyt peräti 3.7 maalia ottelua kohden. Kokonaisuudessa Flyersin paras puolustaja alkukaudella on ollut hieman yllättäen Joni Pitkänen, joka on uskaltanut pelata luovaa kiekollista peliä hyökkäyspäässä sekä puolustanut varmasti alkuvaikeuksien jälkeen. Pitkänen on tehnyt yhdeksän (2+9) pistettä ja on koko liigassa viidentenä tehotilastossa (+8). Myös veteraani Eric Desjardinsin (1+12) kauden alku on yllättänyt kaikki. Desjardinsin ura piti olla jo ehtoopuolella, mutta hän on pyörittänyt joukkueen ylivoimapeliä viivalla tehokkaasti. Kesällä joukkueeseen hankittu Mike Rathje on ollut alkukaudella joukkueen paras ja tärkein puolustaja omassa päässä. Alkukauden pettymyksiin puolustajista voidaan laskea Kim Johnsson, joka ei ole ollut parhaimmillaan alkukaudella sekä Dennis Seidenberg, joka on menettänyt paikan pelaavassa kokoonpanossa Chris Therienille.
Jos Flyersin puolustus on vuotanut välillä kuin seula, niin myös hyökkäyspäässä verkko on heilunut aiempaa tiuhemmin. Hyökkäyksen johtohahmoina ovat olleet kaksikko Peter Forsberg (2+17) ja Simon Gagne (10+7), jotka ovat jääneet pisteittä ainoastaan yhdessä ottelussa tähän mennessä. Myös nuoren Mike Richardsin (2+7) läpimurto heti alkukaudesta joukkueen tärkeimpien hyökkääjien joukkoon on ollut mieluista katseltavaa. Hyökkäyspäässä varsinaisia epäonnistujia ei ole, vaikkakin Brian Savagelta (1+0) odotettiin huomattavasti parempia tehoja. Myös toisen kohutulokkaan Jeff Carterin kauden alku ei ole ollut aivan odotusten mukainen, mutta viime peleissä myös Carter on päässyt pisteiden makuun huolimatta vähäisestä peliajasta. Muu miehistö on pelannut enemmän tai vähemmän odotetulla tasolla.
Tällä hetkellä Flyersin tilanne näyttää hyvältä, sillä loukkaantumisista ja muista murheista huolimatta pisteitä kertyy tasaiseen tahtiin. Ensimmäisissä otteluissa joukkueen murheena oli surkea erikoistilannepelaaminen, mutta viime peleissä ylivoimapeli on sujunut jo mallikkaasti. Alivoimapeli on edelleen melkein liigan huonointa, joten jos tämä osa-alue sekä koko joukkueen puolustuspelaaminen mukaan lukien maalivahtipeli saadaan kuntoon, niin Flyers tulee porskuttamaan vakaasti Atlantin divisioonan kärjessä. Hyökkäyspäässä on niin paljon tulivoimaa, että edes muutama loukkaantuminen ei vaikuta merkittävästi joukkueen peliin. Alkukauden positiivista antia muutamien tasonnostajien ohella on ollut se, että joukkue on pystynyt nappaamaan pisteitä kotiin myös heikommalla pelillä. Myös lukuisat pitkäaikaiset loukkaantumiset (Sami Kapanen, Turner Stevenson), pienemmät vammat (Keith Primeau, Kim Johnsson, Dennis Seidenberg) sekä pelikiellot (Derian Hatcher) eivät ole vaikuttaneet merkittävästi joukkueen menestykseen.
Penguinsilla alavireinen kauden alku
Pittsburgs Penguinsin kausi on alkanut vaatimattomissa merkeissä. Suuret satsaukset eivät ole toistaiseksi näkyneet pisteryöppynä, vaan joukkue on Atlantin divisioonan hännillä. Joukkue on onnistunut voittamaan vain kerran, mutta jatkoajalle venymisten myötä pisteitä on kasassa seitsemän kappaletta.
Teräskaupunkilaisten maalivahtiosasto on joutunut ongelmiin heti alkukaudesta. Jocelyn Thibault loukkaantui lähes välittömästi kauden alettua ja joutui jättämään neljä peliä väliin. Niissä peleissä, joissa Thibault on pystynyt esiintymään otteet ovat olleet vaisuja. Heikosti omassa päässä selviytyvän puolustuksen takana pelaavan Thibaultin torjuntaprosentti on 85,7 ja maaleja on livahtanut selän taakse lähes kuusi ottelua kohden. Yhteensä Penguinsille on tehty 53 maalia kauden 11 ottelussa.
Puolustuksessa suuri pettymys on oman pään vuotamisen lisäksi ollut Sergei Gontsarin tehottomuus. Lokakuun kahdessa viimeisessä pelissä Gontsar on alkanut näyttää merkkejä paremmasta, sillä näissä peleissä tehopisteitä kertyi neljä. Koko kauden saldo Gontsarilla on tähän mennessä kuusi pistettä. Marraskuuhun lähdettäessä suurimman harmaat hiukset valmentajille aiheuttaa Dick Tärnströmin loukkaantuminen. Tärnström on asetettu loukkaantuneiden listalle, eikä paluuhetkestä ole toistaiseksi tietoa. Huolimatta hyökkäävien puolustajien ongelmista, tärkeintä olisi kuitenkin saada oman pään pelaaminen kuntoon. 53 päästettyä maalia on eniten koko NHL:ssä ja on selvää, ettei kaikkea voi kaataa maalivahtien epäonnistumisen päälle.
Hyökkäyspäässä Sidney Crosby on aloittanut NHL-uransa hyvin. Crosby on koonnut 14 pistettä ja on NHL:n pistepörssissä 20:nnen sijan tietämillä. Aivan tuntumaan yltävät 13 pistettä nakutelleet Zigmund Palffy ja Marc Recchi. Hyökkäyksen ongelma on se, että kahden ensimmäisen ketjun takaa ei ole löytynyt tukea missään määrin. Edellä mainitun kolmikon lisäksi Mario Lemieux on kerännyt 12 pistettä, John LeClair yhdeksän ja Ryan Malone kuusi. Kolmos- ja nelosketjuista yksikään pelaaja ei ole pystynyt saamaan aikaan edes kahta tehopistettä.
Jos Penguins aikoo tehdä nousun divisioonan hänniltä pudotuspeleihin, pitää oman pään peli saada kuntoon ja hyökkäyspäähän leveyttä joko tason nostoilla tai pelaajakaupoilla. Lisäksi äärimmäisen tärkeässä roolissa nykyisessä NHL:ssä oleva alivoimapeli on ollut Penguinsilla toiseksi huonointa koko NHL:ssä. Ylivoimaprosentti on 22:ssa, joten ylivoimatehottomuuteen Penguins ei tule kaatumaan.
