Viime kaudella Pittsburgh oli yksi eniten mediahuomiota saaneista joukkueista - kiitos Mario Lemieux´n paluun. Joulutauon jälkeen tapahtunut paluu yllätti monet, sillä Mario olikin yhä hyvässä kunnossa. Mies pelasi heti ensimmäisissä otteluissa hyvin. Loppukaudellakaan ei suurempia ongelmia esiintynyt, ja näin ollen Lemieux johdatti joukkueensa aina itäisen konferenssin finaaleihin asti. Stanley Cup -finaaleihin eteni kuitenkin New Jersey Devils.
Hyökkäyskalusto toimi viime kaudella
Jo ennen Marion paluuta Pittsburghissa peli sujui hyvin, sillä ketju, jossa hyökkäsivät Aleksei Kovalev, Robert Lang ja Martin Straka heilutti vastustajan maaliverkkoja tiheään tahtiin. Ketju muovautui kauden aikana hyvin yhteen. Lemieux´n paluun jälkeen Pittsburghilla oli niin kova hyökkäyskalusto, että ylivoimat pelasi käytännössä kokonaan viisikko Kovalev, Straka, Lemieux, Hrdina/Stevens ja Jagr.
Pakistosta puuttui leveyttä
Osasyy viiden hyökkääjän ylivoimaan oli kiistämättä Pittsburghin pakisto, josta ei NHL:n tähtipelaajia löydy. Taloudellinen tilanne ei Penguinsilla ole kummoinen, joten kun hyökkääjiin on panostettu, saa puolustuspää kärsiä. Puolustuksen isähahmona toimi Darius Kasparaitis. Muista nimistä tärkeimpinä mainittakoon Janne Laukkanen ja Bob Boughner. Näille pelaajille tullut peliaika oli välillä melko kovaa luokkaa, joten heidän säästämisensä oli ymmärrettävää. Boughner siirtyi kauden päätteeksi pois joukkueesta, joten puolustukseen jäi aukko. Sitä aukkoa koitetaan täyttää Mike Wilsonilla.
Hedbergin löytyminen auttoi maalivahtipeliä
Kesken viime kauden Pittsburgh hankki joukkueeseensa ruotsalaisen Johan Hedbergin. Hedbergin löytyminen oli Pensille onni, sillä Aubin ja Snow eivät pystyneet pitämään maaliaan tarpeeksi puhtaana. Pensin miehistön oli välillä pakko pelata hyökkäävällä tyylillä, joka aiheutti vastaiskuja omaan päähän. Ennen Hedbergin paluuta liian moni niistä päättyi maaliin. Ruotsalaisvahti sai kuitenkin itsensä sellaiseen kuntoon, että Pittsburghin menestys ei jäänyt maalivahtiosastosta kiinni.
Jagrin siirto suurin muutos
Pittsburghin suurin muutos edelliseen kauteen verrattuna on luonnollisesti Jaromir Jagrin siirto Washingtonin joukkueeseen. Vaihdossa tuli muutamia tulevaisuuden lupauksia. Siirto jätti ykkösketjuun aukon, jota on vaikea täyttää. Hajottamalla kakkosketju se saattaisi onnistua, mutta tämä kokonaisuus oli viime kaudella niin toimiva, että sen rikkomiseen tuskin lähdetään kovin nopealla aikataululla. Mies, joka on uransa aikana jäänyt alle 90 pisteen vain kolmella NHL-kaudella on kuitenkin kova menetys. Ja nämä kaudet olivat Jagrin kaksi ensimmäistä sekä NHL:n tynkäkausi, jolloin mies teki 48 ottelussa vaatimattomat 70 pistettä.
Jagrin kauppaamisen lisäksi menetyksiin pitää siis lukea Bob Boughner. Puolustuksen tärkeät nimet Laukkanen, Jonsson ja Kasparaitis kuitenkin jäivät seuraan. Kun Laukkanen tervehtyy, ja listaan lisätään hyökkääjänäkin viihtyvä Ian Moran sekä Andrew Ference saadaan puolustus, josta löytyy kohtuullisesti fyysisyyttä. Pienenä puutteena on pakkien kiekollinen peli, sillä maalitykkejä ja viivamiehiä ei tästä joukosta löydy. Pensissä on harjoituskauden ajan ollut testattavana mm. Stephane Richer, mutta hänen jatkonsa ei vielä ole varma.
Toimiiko hyökkäys edelleen?
Hlinka jatkaa valmentajana
Pittsburghin valmentajana toimii edelleen Ivan Hlinka. Miehen eurooppalainen peluutustapa toimi viime vuonna melko hyvin. Tosin Marion palatessa myös hänellä oli selvästi valtaa joukkueen koostumuksesta päätettäessä. Tämä on täysin luonnollista, onhan Mario joukkueen omistaja. Hlinkan tilanne ei kuitenkaan ole helpoin mahdollinen. Joukkueesta ei ainakaan helpolla tahdo löytyä Lemieux´lle laitureita. Marion oma päätösvalta lienee tässäkin asiassa melko tärkeässä roolissa. Varmaa on kuitenkin se, että Jagrin tasoista pelimiestä ei joukkueessa enää ole. Eikä ihme: Jagr on monissa arvioissa liigan paras pelaaja.
Vaihe vaiheelta eteenpäin
Pittsburghin täytyy reaaliteettien vuoksi mennä tällä kaudella eteenpäin askel askeleelta. Ensimmäinen tavoite on pudotuspeleihin pääseminen. Tämä lienee täysin mahdollista. Siitä eteenpäin paljon riippuu vastuksesta, sekä siitä miten paljon joukkueet kauden aikana elävät. Pensiltä on odotettavissa kausi, joka tuo mukanaan melko paljon vaihtokauppoja. Ainakin Robert Langin liittyminen ennen trade deadlinea on mahdollista. Langilla on sopimustaan jäljellä vain vuosi ja palkkavaatimus kasvaa. Onhan mies osa Pittsin kakkosketjua. Kauden aikana vaihtojen myötä selvinnee myös se, kauanko Lemieux aikoo vielä jatkaa ja onko miehellä haluja saavuttaa vielä jotain suurta seuratasolla selässään numero 66. Mikäli mies menestyksestä Pensissä haaveilee, saattaa ensi kaudesta tulla Pensin osalta mielenkiintoinen. Ensi kaudella Stanley Cup -finaali on kaukainen tavoite, mutta jos joukkue halutaan lähitulevaisuudessa luotsata mestaruuteen, pitää homman alkaa jo tulevalla kaudella. Mestaruudesta taistelevan joukkueen tarvelistalla olisivat ainakin taitava kiekollinen pakki sekä maalitykki ykköseen. Samalla kuitenkin kakkosen pitää säilyä ainakin lähes yhtä kovatasoisena.
