Kuluvan kauden ajan Jatkoajan NHL-toimittajat ilmaisevat tuttuun tapaan viikoittain ja kuukausittain mielipiteitään maailman kovimman kiekkoliigan ajankohtaisista tapahtumista. Tällä viikolla juttua muun muassa Winter Classicista sekä nyrkkisankareista.
Maalivahtien loukkaantumisten kanssa painiskeleva Vancouver hankki Los Angelesista Jason LaBarberan. Uskotko että Canucks pystyy pitämään kiinni pudotuspelipaikasta vaikka joukkueen maalivahtitilanne elää päivä päivältä?
Mikko Hirvonen: Uskon edelleen vahvasti Canucksin pudotuspelipaikkaan. LaBarberan ollessa maalilla Vancouver otti kahdesta ensimmäisestä ottelustaan kolme pistettä. LaBarbera on onnistuessaan, ja hyvän joukkueen takana NHL-tason ykkösmaalivahti. Neljä eri maalivahtia on ottanut Canucksin maalilla tällä kaudella voiton, eikä Roberto Luongon poissaolo ole aiheuttanut mitään katastrofia. Vancouver selvittää helposti tiensä pudotuspeleihin.
Lisäksi Mats Sundin liittyy pian pelaavaan Canucks-kokoonpanoon, ja se lisää joukkueen hyökkäysvahvuutta huomattavasti.
Riku Haili: Uskon. Vaikka Luongo onkin vielä sivussa ja joukkue menetti myös Curtis Sanfordin, löytyy Canucksilta edelleen lahjakas Cory Schneider, jolle olisi nyt hyvä tilaisuus antaa näyttöpaikka. LaBarberan näkisin enemmänkin hätävarana, joka tuskin tulee näkemään kauden loppua Vancouverissa mikäli kaikki maalivahdit ovat pelikunnossa. Toki Schneider on pelannut verrattain aika heikosti, mutta Philadelphiaa vastaan nähtiin jo lupaavia otteita.
Lisäksi Vancouver on ihan hyvissä asemissa iskuetäisyydellä Calgarysta, eikä pahimmilla kilpakumppaneilla ainakaan tällä hetkellä ihan putkeen ole mennyt.
Olli Pluuman: LaBarberan siirto Vancouveriin teki hyvää sekä pelaajalle itselleen, että Canucks-joukkueelle. Kingsissä statistin rooliin jäänyt isokokoinen veskari pääsi aloittamaan puhtaalta pöydältä uudessa joukkueessa ja Vancouver sai hieman varmemman tuuraajan kunnes Luongo toipuu.
Pudotuspelipaikan suhteen tiukille menee. Joukkue on pelannut reippaasti yläkanttiin syyskauden, mutta ilman suuria tappioputkia se taistelee kuitenkin viimeisistä pudotuspelipaikoista. Divisioonavoitto taitaa mennä Calgaryn pussiin.
Winter Classic pelattiin jälleen uudenvuodenpäivänä Detroitin päihittäessä Chicagon Wrigley Fieldillä. Peli oli järjestyksessään kolmas ulkoilmaottelu NHL:n historiassa. Tuleeko Winter Classicista jokavuotinen traditio vai kokeeko tapahtuma inflaation jos se järjestetään joka kausi?
Hirvonen: Mielestäni peli voitaisiin pelata vaikka joka vuosi. Tapahtuma oli jälleen erittäin upea kaikin puolin. Tärkeää on se, että pelipaikkakuntana on joku perinteikäs jääkiekkokaupunki, eikä mikään Las Vegas, jossa pelattiin ulkoilmaharjoitusottelu New York Rangersin ja Los Angeles Kingsin välillä syksyllä 1991. Mielenkiintoinen yksityiskohta on muuten se, että Ty Conklin on ollut jokaisessa kolmessa virallisessa ottelussa toisen joukkueen pelaava maalivahti.
Haili: Winter Classic on runkosarjan piristys ja hienoin tapahtuma. Se nähtiin Chicagossa. Ehdottamasti olen sen kannalla, että siitä kannattaisi tehdä vuosittainen tapahtuma.
Pluuman: Pelit ovat olleet hienoja tapahtumia kuten myös tänä vuonna, mutta kuinka kauan kaikki jaksavat innostua ulkoilmapeleistä jos niitä pelataan joka kausi? Mielestäni tahti voisi olla maltillisempi. Vaikka kerran kahdessa kaudessa, ellei harvempaankin niin mielenkiinto ei ropisisi.
NHL on kuitenkin voimakkaasti tekemässä ja visioimassa uusia aluevaltauksia ja ulkoilmapelit ovat yksi uudistus niiden joukossa. Tämän vuotinen peli saatiin pelata aivan ihanteellisissa olosuhteissa verrattuna ensimmäisen pelin pakkasiin tai viime vuonna nähtyyn lumisateeseen.
Tappeluiden määrä on ollut suuri kauden ensimmäisellä puoliskolla. Hanskaus-osastolle on tullut uusia nimiä haastamaan vanhoja sotaratsuja. Kuka on ollut alkukauden kovin tappelurintamalla?
Hirvonen: Minnesotan Derek Boogaard on pitänyt itsellään raskaansarjan mestaruusvyön. Ainoat tahrat ovat kaksi tappiota kolmesta kohtaamisesta Wade Belakin kanssa. Belak on selkeästi tekemässä paluuta Nashvillen paidassa, mutta pienenä miinuksena tappio huomattavasti lyhyemmälle St. Louisin Cam Janssenille. Devilsin Michael Rupp tuntuu vihdoin oppineen tappelemaan kokonsa edellyttämällä tavalla, ja kilpakumppani Rangersin Colton Orr on ollut odotetun vahva.
Eric Godard on korvannut loistavasti Pittsburghissa Montrealiin lähteneen Georges Laraquen. Entinen raskaansarjanmestari on tällä hetkellä loukkaantuneena, mutta miehelle ei ole tuntunut löytyvän käyttöä alkukaudesta Canadiensissa. Laraque hävisi yhden harvoista otteluistaan Islandersin jättiläismäiselle Mitch Fritzille. Myös George Parros on ollut Anaheimissa hyvä, mutta miehellä on edelleen toisinaan vaikeuksia tasapainon kanssa. Parros on osoittanut myös yllättävän hyviä pelillisiä ansioita. Bostonin Milan Lucic tappelee harvemmin, mutta on erittäin kova luu.
Kevyemmissä sarjoissa Flyersin kaksikko Riley Cote-Arron Asham on ollut aktiivinen, ja esiintynyt edukseen. Cote kärsii siitä, että mies tappelee pääasiassa raskaansarjan iskijöitä vastaan, joten tappioita tulee enemmän kuin taitojen puolesta pitäisi tulla. Asham on ollut erittäin positiivinen nimi alkukaudesta, ja annankin kevyempien sarjojen mestaruusvyön hänelle. Columbuksen Jared Bollille plussat erinomaisesta aktiivisuudesta toisena vuotena peräkkäin.
Haili: Ensiksi täytyy sanoa, että hienoa nähdä tällä osastolla näinkin iso kasvu sitten työsulkukauden päättymisen. Tappelut kuitenkin kuuluvat pohjoisamerikkalaiseen kiekkoperinteeseen vahvasti, vaikka NHL onkin yrittänytkin siistiä imagoaan yrittämällä vähentää nyrkin heiluttamista erilaisilla konsteilla.
Tiedä sitten voiko sanoa yksiselitteisesti kuka on kovin, mutta henkilökohtaisesti tykkään Jared Bollista ja Daniel Carcillosta. Varsinkin jälkimmäiseltä ei koskaan tiedä mitä odottaa kaukalossa.
Pluuman: Kovin, vaan ei aktiivisin on edelleen ollut Montrealin Georges Laraque. Ne muutamat kerrat kun kaveri on hanskansa joutunut pudottaamaan ovat olleet tasaisen vakuuttavaa näytöstä. Rangersin Colton Orr on ollut alkukaudesta totutun vahva, helmenä kohtaaminen Eric Boultonin kanssa lokakuun loppupuolella. Uusista nimistä vakuuttavin on ollut Islandersin jääkaappipakastimen kokoinen Mitch Fritz.
Ottawa Senators on tehnyt vähiten maaleja koko liigassa. Aikaisemmin paljon maaleja tekevänä joukkueena tunnettu Sens on esittänyt flegmaattisia otteita jo toista kautta putkeen. Minkälaisia muutoksia Ottawassa kannattaisi alkaa miettiä ensimmäiseksi?
Hirvonen: Joukkueeseen pitäisi saada uusi ykkösmaalivahti ja laajuutta hyökkäysosastolle. Luopumalla yhdestä kolmesta tähtihyökkääjästään ja toisesta maalivahdista Senators voisi saada esimerkiksi Bostonilta Manny Fernandezin selkeäksi ykkösvahdiksi, sekä 2-3 lupaavaa nuorta hyökkääjää varausvuoroineen. Tai myös Chicagon kanssa voisi yrittää hieroa vastaavan tyylistä kauppaa.
Haili: Selvää on, että jotain on tehtävä tilanteen parantamiseksi. Edes viime kausien superketjun rikkominen ei tunnu auttavan, joten eiköhän ole lähdettävä siitä perinteisestä: valmentaja kiertoon ja uutta tilalle.
Pluuman: Ottawa on ajautunut vähän samanlaiseen tilanteeseen missä Tampa oli hetki sitten. Joukkue rakentuu aivan liikaa ykköskentällisen varaan. Ykkösketjun takana seuraavat parhaat pistemiehet ovat Fisher ja Foligno, jotka hädin tuskin ovat yltäneet kymmenen pisteen paremalle puolelle ja ovat saman verran pakkasella tehotilastossa.
Senatorsin pitäisi aivan ensimmäiseksi hankkia itselleen selkeä ykköstorjuja. Ykkösketjun tueksi kannattaa alkaa koulia omista varauksista tukijoukkoja jo tämän kauden puolella sillä pudotuspeleihin taitaa olla jo liian pitkä matka.
Phoenix Coyotes on pelannut vahvan alkukauden kapteeninsa Shane Doanin johdolla ja keikkuu vahvasti pudotuspeliviivan paremmalla puolella. Nuori joukkue on esiintynyt tasaisesti ailahtelevasta maalivahtipelistä huolimatta. Onko Coyotesista jo tällä kaudella pudotuspeleihin pitkän kuivan jakson jälkeen?
Hirvonen: En usko Coyotesin jatkopaikkaan. Takana on monta alisuorittanutta joukkuetta jotka tulevat jyräämään ohi.
Haili: Kyllä sinne ihan hyvät mahdollisuudet on, mutta se vaatii nimenomaan maalivahtipelin onnistumista. Tellqvist on pelannut tilastojen valossa paremmin kuin Bryzgalov, mutta venäläinen on edelleen kojoottien ykkösvahti ja parhaimmillaan liigan parhaimpia maalivahteja. Lisäksi Phoenixin johto korjasi joukkueesta yhden ison puutteen hankkimalla Olli Jokisen Floridasta. Nyt joukkueella on selkeä profiilipelaaja ja johtohahmo ykkössentterinä ja se on tärkeä juttu pleijaripaikkaa ja menestystä metsästäessä.
Pitää kuitenkin muistaa, että läntinen konferenssi on varsin tasainen, eikä tässä vaiheessa oikein vielä voi sanoa mitään varmaa runkosarjan lopun asetelemista konferenssin keskikastin osalta. Esim. Dallas on osoittanut viime aikoina piristymisen merkkejä ja tulee aika varmasti nousemaan sijoituksissa.
Pluuman: Uskon Coyotesin mahdollisuuksiin. Heidän pelinsä on ollut läpi kauden huomattavasti valmiimpaa kuin esimerkiksi viime kaudella. Joukkue on vuotta kokeneempi ja veteraaniosasto on pelannut vahvemmin.
Kompastuskivenä saattaa olla ailahteleva maalivahtitilanne. Vaikuttaa siltä että Bryzgalovia pitää istuttaa aina muutama ottelu penkillä ennen kuin taas alkaa kulkea. Järkevintä olisi peluuttaa loppukausi 50-50 Tellqvistin kanssa. Pitkästä aikaa näyttää siltä että aavikolla pitkä odotus on ohi ja Phoenix saattaisi napata itselleen kauan odotetun pudotuspelipaikan.