NHL:n kuumat perunat, viikko 3

NHL / Artikkeli
NHL-kauden jälkimmäinen puolikas on jo hyvää vauhtia menossa. Tällä kerralla keskustellaan siitä, kuka oli ensimmäisen puolikkaan yllättäjä ja kuka pettymys? Puhetta riittää myös Vincent Lecavalierin tilanteesta, Brendan Shanahanista sekä Mats Sundinista. Lisäksi jutussa palataan vielä kerran nuorten MM-kisojen pariin.

Jälleen kuluvan kauden ajan Jatkoajan NHL-toimittajat ilmaisevat viikoittain ja kuukausittain värikkäitä mielipiteitään ajankohtaisista tapahtumista.

Kuluva NHL-kausi on pyörähtänyt jo jälkimmäiselle puolikkaalle. Mikä joukkue tai kuka pelaaja oli ensimmäisen puolikkaan positiivisin yllättäjä? Entä pahin pettymys?

Eero Hurmerinta: Suurimpana yllättäjänä pidän Boston Bruinsia. Vaikka se pitikin viime vuonna Montrealia tiukoilla pudotuspeleissä, en olisi uskonut sen johtavan konferenssia tässä vaiheessa. Pelaajista nostan esiin joukkueesta David Krejcin. Yli piste per peli –tahtia tähän mennessä ja loistava plusmiinussaldo, kuten monella muullakin Bruinsin pelaajalla.

Suurimmaksi pettymykseksi lasken Pittsburgh Penguinsin, jonka suunta on ollut alaspäin viime aikoina. Joukkue on aivan liikaa kahden pelaajan varassa, eikä varmasti tarvitse mainita pelaajien nimiä. Pelaajista valitsen Rod Brind’Amourin. Pisteiden valossa hyytyminen oli ehkä odotettavissa ottaen huomioon viimekeväinen loukkaantuminen, mutta tehotilasto lähentelee kolmeakymmentä pakkasta, mitä ei kaksinkertaiselta Selke-voittajalta ole totuttu näkemään edes kauden lopussa silloin, kun esimerkiksi Hurricanes oli huonoimmillaan.

Jussi Luokomaa: Boston Bruinsin nuorisolegioona on ollut raikas ja piristävä yllätys NHL:ssä. David Krejci on menossa kohti yli 90-pisteen kautta. Mitä ihmettä?! Kunniamaininnan annan Atlantan Todd Whitelle, jonka pistemäärä on taatusti yllätys monelle.

Suurin pettymys on ehdottomasti Dallas Stars, jonka piti tällä kaudella mennä näytöstyyliin pudotuspeleihin, ja siellä pitkälle. Nyt tilanne on periaatteessa päinvastainen.

Miika Mänty: Parhaimmaksi yllättäjäksi nostan Philadelphian hyökkääjän Jeff Carterin. Carterin lahjakkuus on ollut yleisesti varmasti tiedossa, mutta kuka olisi osannut veikata, että hän johtaa kauden puolivälissä NHL:n maalipörssiä ja on päälle 50 maalin kausivauhdissa?

Suurin pettymys on ollut Ottawa Senators. Senatorsin heikkous yhden ketjun joukkueena oli tiedossa, mutta tästä huolimatta esimerkiksi Hockey News rankkasi ennen kauden alkua joukkueen Itäisen konferenssin viidenneksi. Nyt Ottawa on ollut kuitenkin koko NHL:n toiseksi huonoin seura.

Montreal Canadiensin kerrotaan tarjonneen Tampa Bay Lightningille hyökkääjiä Chris Higgins ja Tomas Plekanec, puolustajia Josh Gorges ja P.K. Subban sekä vähintään ykköskierroksen varausvuoroa Vincent Lecavalierista. Kannattaisiko Lightningin vastata siihen?

Luokomaa: Kovahan tuo Habsin tarjoama paketti kieltämättä on, mutta olen tässä tilanteessa sen fraasin kannalla, että kaupan parhaimman pelaajan saanut joukkue jää kaupassa voitolle. Canadiensin kannattaisi tehdä tuo kauppa, koska Vincent Lecavalierin tasoista hyökkääjää ei joukkueessa ole 2000-luvulla nähty.

Mänty: Minä en missään nimessä vaihtaisi joukkueen kirkkainta tähteä kasaan kakkosketjun pelaajia. En edes tässä tapauksessa, kun Lecavalier on pelannut normaalitasonsa alle ja nuo kakkosketjun pelaajat ovat lupaavia. Tampa löytää halutessaan noita higginseja, plekaneceja ja gorgeseja ensi kesänä muualtakin, eikä heihin tarvitse uhrata yhtä liigan parhaista pelaajista.

Jos minä Lightningin johtona jotain tekisin, niin jäädyttäisin kuitenkin ensimmäiseksi seuran tilanteen. Viime kesänä seurassa nähtiin hyvin sekava kesä, kun miestä tuli jättisopimuksilla ovista ja ikkunoista. Tuolla on ollut aivan varmasti merkitystä tämän kauden otteisiin, sillä joukkueen pitää antaa kasvaa yhteen ajan kanssa.

Hurmerinta: Lecavalierilla on sopimus vuoteen 2020 asti, joista kolme viimeisintä vuotta ovat pikkusummilla, mutta palkkakattoonhan se vaikuttaa samalla tavalla joka vuosi. Tässä vaiheessa hänestä ei kannattaisi luopua. Higgins ja Plekanec ovat toki kelpo pelaajia NHL:ään, ja Subban pelasi hyvät nuorten kisat, mutta heistä tuskin on hyötyä joukkueelle yhtä pitkäksi aikaa kuin Lecavalierista.

Vancouver on hävinnyt neljä kotiottelua peräkkäin sen jälkeen kun Mats Sundin liittyi mukaan. Joissakin paikoissa on jo verrattu Sundin tuloa Mark Messierin tuloon Vancouveriin vuonna 1997, jolloin joukkueen peli sekosi pahasti. Näetkö tilanteen huolestuttavana Canucksin kannalta?

Mänty: Vancouverin tilanne on kieltämättä huolestuttava, jos on katsonut joukkueen viime aikojen otteita kentällä. Mutta Canucks pelasi epätasaisesti jo ennen Sundinin tuloa. Toki Sundin on vielä keskenkuntoinen ja hänellä on ollut ongelmansa, mutta yksin hänen piikkiin joukkueen peliä ei ole tarvetta pistää.

Pitää muistaa Sundinista puhuttaessa se, että hän suostui pelaamaan alle Canucksin tarjoaman sopimustarjouksen, jotta joukkueelle jäisi loppukaudelle varaa uusiin hankintoihin. Tuolla hän antoi selvän merkin siitä, että hän ei ole liikkeellä rahastusmielessä, vaan haluaa oikeasti menestystä. Vaikka heti alkuun hänestä ei joukkueelle hyötyä ole ollutkaan, uskon vakaasti veteraanin panokseen jatkossa.

Suurin syy Vancouverin alamäkeen löytyy maalilta. Roberto Luongo on kaikesta Sundinin saamasta mediahuomiosta huolimatta kuitenkin Vancouverin ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Vancouver oli Luongon maalilla ollessa lennossa, mutta hänen noin kahden kuukauden loukkaantuminen sai aikaan epävarman maalivahtitilanteen, joka heijastui ajan kanssa koko joukkueeseen epävarmuutena.

Vancouverille NHL:n tähdistöottelu ei voisi tulla parempaan aikaan.

Hurmerinta: Ei kannata ajatella, että syy olisi pelkästään Sundinin tulossa. Paljon suurempi syy on ollut Roberto Luongon loukkaantumisen aiheuttama poissaolo. Pudotuspelipaikasta tulee kova taistelu, mutta ei tilanne vielä ole huolestuttava, sillä pelejä on jäljellä sen verran paljon.

Luokomaa: En ole huolestunut Canucksin tilanteesta. Kyseessä on vain pientä kasvukipua, ja kunhan joukkue ja Sundin tässä loppu runkosarjan aikana löytävät yhteisen sävelen ja Luongo tervehtyy, niin Canucks on inhottava vastustaja kelle tahansa keväällä. Vancouver nimittäin menee pudotuspeleihin.

Brendan Shanahan on tekemässä paluuta New Jersey Devilsin paitaan. Millaisen merkityksen uskot hänen paluulla olevan Devilsille?

Hurmerinta: Shanahan tuo toki joukkueeseen kokemusta, mutta ei Devils muutenkaan täysin kokematon joukkue ole. Kovinkaan suureen rooliin häntä ei kuitenkaan kannata pelillisesti asettaa, sillä sen verran ikä alkaa jo painaa.

Luokomaa: Shanahan on jo vanha pieru, mutta niin kova ja paljon voittanut äijä on kyseessä, että Devils tulee hyötymään hänen presenssistään. Shanahan tuo varsinkin ylivoimalle vielä yhden variaation, kun Devils saa kunnon b-piste-pommittajan laukomaan suoraan syötöstä. Kova hankinta New Jerseyltä.

Mänty: Shanahanin merkitys tulee näkymään varmasti eniten pudotuspeleissä - mikäli Devils sinne menee. Uskon, että runkosarjassa kokenut hyökkääjä etsii vielä peliään, mutta on tärkeä pelaaja kauden lopussa. Hienosti Devils on muuten hankkinut takaisin noita vanhoja paholaisia; kesällä haaviin tarttuivat Holik ja Rolston ja nyt oli Shanahanin vuoro.

Nuorten MM-kisojen jälkeen Central Scouting julkaisi omat kauden puolivälin listansa. Kumman näet tällä hetkellä enemmän ykkösvarauksen arvoisena, Hedmanin vai Tavaresin?

Luokomaa: En ehkä ole oikea henkilö sanomaan, kumpi on enemmän ykkösvarauksen arvoinen. Tavares menee kuitenkin ykkösenä ja se hänelle suotakoon. Kyllähän kanadalaisnuorukainen jätti MM-kisoissa Hedmanin varjoonsa. Hedmanin kannalta tämä on kuitenkin vain hyvä asia. On huomattavasti helpompi lähteä luomaan uraa ensimmäisen kierroksen kakkos- kuin ykkösvarauksena.

Mänty: Nuorten kisoissa Hedman oli loukkaantunut ja Tavares sai kaiken mahdollisen ja mahdottoman mediahuomion, joten Tavares oli parempi. Tavares on puhdas maalintekijä, ja minun mielestäni vähän liian yksipuolinen pelaaja ykkösvaraukseksi. Minä näen Hedmanissa enemmän lahjakkuutta, kun katsotaan pelaajien monipuolisuutta. Mutta varmasti moni joukkue hakee nopeampana projektina maalintekijää enemmän kuin kahden suunnan puolustajaa, jos pelaajat ovat melkein samalla viivalla.

Hurmerinta: Tavares oli kisoissa parempi, ja kanadalaisen varaamalla saa perinteisesti enemmän huomioita kuin ruotsalaisen. Jos Tavares saa siirrostaan Londoniin lisää potkua, niin hän on selkeä suosikki ykkösvaraukseksi. Suurin kysymys on kuitenkin siinä, tarvitseeko ensimmäisenä varaava enemmän nuorta hyökkääjää vai puolustajaa, ja sen uskon ratkaisevan valinnan.

» Lähetä palautetta toimitukselle