Haastattelu julkaistaan kahdessa osassa, toinen osa ilmestyy huomenna, tiistai-iltapäivänä. Toisessa osassa Virta kertoo tavoitteistaan, Hannu Jortikasta, palkkanauhan merkityksestä kiekkoilijalle sekä paljon muusta.
Tähdeksi ”vanhuksena”
Tony Virran kehityskäyrä on hieman poikkeava, hän nousi tähdeksi vasta vanhemmalla iällä. HPK:ssa Virta teki jo nuorukaisena läpimurron liigajäille, mutta todellinen huipputaso jäi saavuttamatta. Sen sijaan siirto Tepsin rivein ja jo ennestään tutun Hannu Jortikan valmennukseen osoittautui menestyksekkääksi. Turussa Virta sai mestarijoukkueessa yllin kyllin vastuuta, ja kasvoi ja kehittyi pelaajana jokaisella kolmella TPS-kaudellaan.
Kehityskaaren huippu tulikin toissa kaudella, vasta 28-vuotiaana. Virta takoi SM-liigassa huimat tehot, 60 pistettä, ja pudotuspelien jälkeen Tony pääsi kolmannen kerran urallaan kohottelemaan Kanada-maljaa TPS:n mestaruuden merkkinä. Virran huippukausi huomattiin myös toimittajien taholta, sillä hänet palkittiin SM-liigan parhaana pelaajana, vaikka runkosarjassa useampikin pelaaja takoi kovempia pinnalukemia. Myös Saksassa pelatut MM-kisat, Virran toinen kisakomennus, sujuivat mainiosti, kun yhdeksässä ottelussa ”Toke” kaunisteli pistesaldoaan kahdeksalla pojolla.
Pena ja Saksan Leijonat
Virta kuuluu ensimmäisten suomalaiskiekkoilijoiden joukkoon, jotka käyttivät hyväkseen Bosman-tapauksen mukanaan tuomaa sopimuksettomien pelaajien vapaata siirto-oikeutta ulkomailla. HPK:ta ja Virtaa kaudella 93-94 valmentaneen Pentti Matikaisen siirryttyä Frankfurt Lionsin Bundesliigajoukkueen peräsimeen, seurasi Tony häntä perässä Saksaan.
Ratkaisu oli nuorelle, hyvän roolin liigasta jo varmistaneelle pelimiehelle vähintäänkin erikoinen ratkaisu. Pahat kielet väittivät Virran lähteneen Keski-Eurooppaan D-markkojen kiilto silmissään. Samaan syssyyn muistettiin todeta, että tuosta pojasta ei enää tosipelaaja tule. Siirron pääasiallinen syy oli kuitenkin pako Hämeenlinnasta – vaikka Virta itsekin myöntää, että suuremmalla palkallakin oli toki osuutensa asiaan.
”Kyllä se kimmoke lähdölle oli, kun tuli se Bosman-juttu ja sinne pääsi helpommin lähtemään. Liksa oli vähän parempi kuin täällä, mutta ei kuitenkaan mikään hirveän hyvä. Pääsyy oli kuitenkin se, että pääsi täältä kotinurkista pois. Silloin se oli kyllä vaikea ratkaisu lähteä, mutta silloin tuli vaan sellainen fiilis, että nyt on parempi häipyä. Olisihan täällä varmaan voinut vetää sitten vaikka koko loppu-uran. Sitä ei sitten tiedä, että miten olisi ura kehittynyt ilman sitä kautta; olisiko tullut sen tasoinen pelaaja, kuin nyt olen. Voi tietysti olla, että olisi tullut, mutta sitä ei tiedä. Hyvinhän täällä on nyt pelattu ja pärjätty.”
Voittamisen nälkä
Selitystä yllättävälle nousulle maamme kiekkoeliittiin ei Virta oikein itsekään osaa antaa. HPK:ssa Tony oli jäämässä liigajyräksi, joten vuosi Saksassa teki nuorukaiselle hyvää. Sen jälkeen taitava sentteri olikin valmis Jortikan oppiin. TPS:ssä vaatimustaso oli korkealla ja se kehitti myös Virtaa pelaajana. Kun koko joukkue tähtää vain ja ainoastaan mestaruuteen on siitä valtavasti hyötyä yksittäiselle pelaajalle.
”Täällä Hämeenlinnassa pelasin monta vuotta ja jäin junnaamaan paikoilleen. Sitten kävin yhden vuoden pelaamassa Saksassa ja se auttoi siinä, että pääsi kotinurkista pois. Sitten menin Turkuun ja siellä treenattiin hyvin – vaikka kyllähän täälläkin treenattiin hyvin. Se oli kuitenkin sitten se joukkueen voittamisen nälkä, luulen että se kehitti itseäkin siellä.”
Kohtalokas huitaisu
TPS:n riveihin siirtymisen lisäksi Virran uralta löytyy toinenkin selvä käännekohta. Nuoruusvuosinaan Virta oli tunnettu hieman ranttalipoikamaisena pelimiehenä. Kaukalon koiruudet olivat tulleet tutuiksi eikä Tony väistänyt pieniä nokkapokkia, pikemminkin päinvastoin. 13.11.1994 tuo kaikki kuitenkin muuttui, kun HPK oli pelaamassa vierasottelua KalPan vieraana Niiralan montussa.
Tuossa ottelussa Virta löi mailallaan Mika Laaksosta voimallisesti päähän, jonka seurauksena Laaksonen vietiin välittömästi ambulanssilla sairaalaan, pelko pahasta loukkaantumisesta oli ilmassa. Laaksonen selvisi säikähdyksellä, Virta puolestaan suihkukomennuksella ja lyhyehköllä pelikiellolla – sekä myöskin säikähdyksellä. Tuon ottelun jälkeen aiemmin hieman hölmöilleen sentterin pelityyli muuttui täysin, sikailut olivat taaksejäänyttä elämää ja Virta keskittyi jatkossa pelaamiseen.
”Se tapaus oli silloin Kuopiossa, kun pelasin täällä HPK:ssa. Se oli ihan pelitilanne. Olkapäähän piti antaa poikittainen ja se menikin sitten tuohon johonkin kaulaan. Seuraavalla kaudella tuli Pietilän Sakke valmentajaksi ja hänen kanssa juttelin asiasta. Sakke sanoi, että koita käyttää energiasi johonkin muuhun. Kai sitä sitten myös tajusi, kun rupesi vähän ikääkin tulemaan, että ei tästä hölmöilystä mitään tule.”
Virta on jo sen verran vanhempaa ikäluokkaa, että hänen nuoruusvuosinaan suomalaiset olivat harvassa NHL-jäillä. Näin ollen Tony ei pikkupoikana ole haaveillut myöskään tulevaisuudesta NHL:ssä. Eivätkä rapakon takaisen kiekkosarjan kuviot ole olleet sitten mielessä hieman vanhempanakaan, ensimmäiset NHL-ajatukset Virran mieleen tulivat vasta siinä vaiheessa, kun puheet hänen varaamisestaan alkoivat. Selviäminen Pietarin kisoihin keväällä –00 ja hyvin sujunut liigakausi herättivät NHL-seurojen mielenkiinnon, mutta varaus kuitenkin toteutui vasta seuraavana kesänä.
”Minä en ole ikinä edes ajatellut NHL:ää, en edes pienenä ajatellut sitä. Silloin siellä ei tosiaankaan ollut paljon ketään suomalaisia kundeja, kun olin alle 20-vuotias. Ihan reaalisesti NHL tuli ensimmäisen kerran mieleen Pietarin kisojen jälkeen, kun oli jotain puhetta varauksesta - ei siitäkään sitten tullut mitään.
Kotikisat kiinnostavat
Vaikka Minnesotan miehen päällimmäisenä ajatuksena on tietysti pelipaikan valtaaminen NHL:stä, niin yhtä lailla Suomen maajoukkueen leijonapaidassa pelaaminen kiinnostaisi. Kertaalleen Virta on Aravirran kisakutsusta kieltäytynyt ja sen jälkeen hän on pukenut Suomen väreihin sekä Pietarin että Saksan MM-kisoissa. Ensi keväänä vuorossa olisivat kotikisat, joka on vain omiaan lisäämään innostusta. Suomalaisfanien kannattaa toivoa, että Virta nappaa itselleen vakipaikan NHL-kokoonpanosta, sillä tällöin Tony olisi mitä todennäköisimmin maajoukkueen käytössä jo ennen kisojen alkua, koska Minnesotassa ei vielä juuri pudotuspeliotteluja pelata.
” Ihan mielelläni kyllä lähden kotikisoihin, jos vaan joukkueeseen pyydetään. Silloin kerran jäin pois kisoista, kun Turussa voitettiin ensimmäinen mestaruus. En missään nimessä ole katunut sitä. Se on kaikki sovittu ja sinne päin kaikki kunnossa.”
Jo varttuneempaan ikään ehtineiden kiekkoilijoiden kohdalla on normaalia, että NHL-seurat kyselevät pelaajien kiinnostusta NHL-jäitä kohtaan jo ennen varaustilaisuutta sekä pyrkivät myös pääsemään jo yksimielisyyteen palkanmaksustakin – varsinkin, jos pelaajaan joudutaan käyttämään alhainen varausnumero.
Näin ei kuitenkaan ollut Virran kohdalla, vaan ensimmäinen yhteydenotto tuli vasta varauksen jälkeen. Yhtä lailla kummalliset olivat myös sopimusneuvottelut; Virta ei tiennyt kuinka paljon haluaa palkkaa ja Wildin pomot suostuivat kaikkeen. Lopputuloksena oli kaksivuotinen sopimus, joka tuo Virran tilille 600 000 dollaria kaudessa riippumatta siitä, onko pelipaikka farmissa vai NHL:ssä.
”Minnesotan suunnalta ei ollut mitään kontaktia. Huhun kuulin ennen varaustilaisuutta jotain muuta kautta, en muista edes yhtään mistä. Muutama seura oli minusta kiinnostunut, en edes muista oikeasti mitkä ne olivat. Sitten kun oli draft, niin sieltä soitettiin ja onniteltiin. Se oli ensimmäinen puhelu ja kontakti Wildilta.”
”Kyllä sen silloin huomasi, että ne minut sinne haluavat. Sopimusneuvottelut menivät kyllä tosi vaivattomasti, ei ollut mitään ongelmia. Agenttini Don Baizley kysyi minulta, että mitä haluat liksaa. Sanoin hänelle, että en minä osaa sanoa, kun en tietänyt mitä voin ylipäänsä pyytää. Baizley sitten totesi: ’Okei, hän katsoo mikä olisi sellainen summa, mitä hän voi kysyä.’ Baizley pyysi ja Wildin pomot vastasivat asian olevan sillä selvä. Yksisuuntainen sopimus oli totta kai se ensimmäinen mitä halusin, Baizleykin tajusi sen ja Minnesota suostui siihen aivan heti.”
Nurmisen jalanjäljissä
Virta ei ollut Minnesotan nuoren joukkueen ensimmäinen veteraanihankinta Euroopan kaukaloista. Edellisenä kesänä Wild oli värvännyt riveihinsä TPS:n Kai Nurmisen ja Pavel Pateran. Nurmisen kohtaloksi tuli tahkota koko kausi farmiseura Houstonissa yhtä NHL-ottelua lukuun ottamatta huolimatta siitä, että hänen sopimuksensa oli Virran tapaan melko rahakas ja yksisuuntainen. Lähes samoin kävi myös tsekkitähti Pateralle, tosin myös onnistunut hankintakin seuralta löytyy, Lubomir Sekeras. Nurmisen kohtalo ei kuitenkaan mietittänyt Virtaa, vaan hän lähti rohkeasti kohtaamaan, mitä edessä tulisi olemaan.
”En minä sitä hänen kohtaloansa miettinyt silloin kesällä. Kaitsun tunnen hyvin ja juttelin myös hänen kanssaan viime kesänä ihan vain kyselläkseni yleisesti Minnesotasta ja paikallisista kuvioista. En minä sitä sillä tavalla ajatellut, että miten voi käydä ja mitä voi tapahtua. Ihan niillä fiiliksillä lähdin, että otetaan mitä tulee vastaan.”
Harjoitusleirin tärkeys paljastuu
Virralle sattui kohtalokkaaksi osoittautunut erehdys jo ennen kuin hän oli edes päässyt Amerikan mantereelle. Minnesota tunnetaan vahvasta puolustuksestaan, trap-pelisysteemistään, joka tukkii keskialueen sekä joukkueena, jonka otteluissa 1-1-tasapeli on normaali tulos. Tony päättikin sopeutua seuran tapoihin ja lähti pelaamaan keskittyen lähes täysin puolustamiseen.
”Silloin kesällä kuulin paljon juttua, että Minnesota on sellainen hyvin puolustava joukkue. Sitten viime vuonna leirillä ja harjoituspeleissä yritin tosiaankin hyvin puolustaa, enkä sitä hyökkäyspäätä niin paljon ajatellut. Harjoitusleirin jälkeen he sitten sanoivat minulle, että odottivat enemmän hyökkäävää peliä. Totesivat, että lähdet alas ja yritä tehdä siellä pisteitä ja hyökätä hyvin.”
Toinen erhe oli harjoitusleirin merkityksen aliarvioiminen. Suomessa kovapalkkaisen sopimuksen tehnyt pelimies voi olla lähes varma pelipaikastaan, mutta NHL:ssä kaikkien on ansaittava paikkansa joukkueessa. Virta ei siis takonutkaan pisteitä harjoitusotteluissa, vaan piti vain omaa päätä puhtaana – eikä myöskään painanut kaukalossa pää kolmantena jalkana. Näiden virheiden seurauksena hänen kohtalokseen tuli farmikomennus.
”Ei siellä training campilla mitään jättiyllätyksiä tullut. Sitä vaan en tajunnut, että kuinka tärkeä se on. Täällä Suomessa on kuitenkin 9-10 vuotta pelannut eikä täällä samalla tavalla tarvitse treenipeleissä laittaa kaikkea peliin saadakseen pelipaikan. Se oli ainoa juttu; että se oli niin tärkeä ja sitä ei tajunnut.”
Minnesotan johdon toiveiden mukaisesti Tony Virran nimi löytyi AHL:n pistetilastoista lähes joka ottelussa, pinnoja kertyi samaan tahtiin kuin otteluitakin. Virran hyvästä hyökkäysvireestä huolimatta kutsu ylös antoi odottaa itseään. Kovapalkkainen, varta vasten hankittu hyökkääjä istui farmissa samaan aikaan, kun Minnesota painiskeli maalinteko-ongelmien kanssa. Tony kuitenkin kesti tilanteen hyvin, vaikka kutsu viipyikin aina maaliskuun lopun siirtotakarajalle asti.
”Minä sitten yritin tehdä parhaani ja ihan hyvinhän se menikin. Minnesotan johdon taholta vakuuteltiin moneen otteeseen: ’Juu juu, pyydetään ylös, pyydetään ylös.’ Ei sitä sitten tullut. Kyllä minä sen aika pitkään, helmi-maaliskuuhun asti, jaksoin eikä oikeastaan rehellisesti sanottuna vituttanut. Sitten tuli sellainen viikon-kahden jakso, että ei jumalauta, ei tässä tapahdu mitään. Sitten oli se trading deadline ja silloin sinä samana päivänä minut kutsuttiin ylös. Sinne oli sitten kyllä ihan siisti mennä.”
Pelimies oppii kerrasta
Ylöskutsun jälkeen Minnesotalla oli jäljellä kahdeksan ottelua NHL:n runkosarjassa. Virta sai todellisen tilaisuuden näyttää taitojaan, mutta peli ei tahtonut lähteä heti kulkemaan. Neljän ensimmäisen ottelun jälkeen Tonyn pistesaldossa oli niin maalien kuin syöttöjenkin kohdalla pyöryläinen nolla. Tässä vaiheessa peliin puuttui Wildin tiukkaotteinen valmentaja Jacques Lemaire, joka lateli suomalaiselle ukaasit pöytään. Shape in or ship out!
”Silloin, kun menin sinne ylös, niin pari peliä meni siinä katsellessa. Ei niin, että olisi jännittänyt, mutta katseli sitä touhua - mitä tämä nyt on. Sitten se koutsi sanoi minulle: ’Nyt homma on sillä lailla, että tästä ei tule mitään. Jos et pysty tekemään tuolla toisessa päässä mitään, niin sitten ei voi mitään - se on siinä.’ Sitten ajattelin, että tämä selvä. Totta kai yritin puolustaa, mutta en läheskään yhtä paljon keskittynyt siihen. Sen jälkeen siinä meni muutama peli ihan hyvin ja niissä tuli pisteitä. Kauden lopussa Lemaire tuli sanomaan: ’No niin, tätä me halutaan.’”
Virta painottaa voimakkaasti, että ensi syksynä hän ei aio toistaa menneen kauden virheitä. Pelimies oppii kerrasta, ja nyt Tony tietää tasan tarkkaan, mitä Wildin johtoporras häneltä odottaa – ja vaatii. Tehoja, pinnoja, hyökkäyspeliä. Minnesotan taholta Virta ei ole saanut mitään lupauksia ensi kautta silmälläpitäen, mutta mikäli hän pelaa samalla tavalla kuin kauden viimeisissä otteluissa, niin pelipaikka löytyy lähes varmuudella Wildin paidasta. Tilaisuutensa Toke tulee saamaan, tästä eteenpäin kaikki riippuu hänestä itsestään.
”Ei minulle sen puoleen ole Minnesotan suunnalta nyt puhuttu, mutta tiedän tarkkaan mitä he hakevat ja odottavat. Nyt se on sitten vaan itsestä kiinni.”
Haastattelun toinen osa ilmestyy huomenna, tiistai-iltapäivänä.
