Kausi, joka halutaan unohtaa
Washingtonissa lähdettiin viime kauteen suurin odotuksin, eikä vähiten Jaromir Jagrin hankinnan ansiosta. Monien kirjoissa Capitals oli yksi Idän mahdollisista finalistijoukkueista, mutta toisin kävi. Veteraanipitoinen joukkue aloitti kauden sille tyypillisen vaatimattomasti, eivätkä esitykset parantuneet kuin vasta reilusti vuoden vaihteen jälkeen, kun joukkueeseen nostettiin nuoria lupauksia farmista. Viimeisen kuukauden Caps pelasi jälleen loistavasti, mutta kiri ei riittänyt pudotuspelipaikkaan.
Heikkoon kauteen löytyi monta syytä, joista osa paljastui vasta kauden jälkeen. Wilsonin ja joukkueen veteraanien välit olivat kärjistyneet, eikä valmentaja saanut joukkueestaan enää otetta. Lisäksi Adam Oates ei sulattanut asemansa heikkenemistä joukkueen johtajana Jagrin saavuttua, ja tämä tilanne toi pukukoppiin negatiivista värinää. Oatesin kaupan jälkeen joukkueen peli parani silmissä. Joukkueen kokeneessa puolustuksessa näkyi selkeästi iän mukanaan tuoma hitaus ja pehmeys, mutta kokeneita pelaajia suosiva Wilson ei reagoinut asiaan ennen kuin oli myöhäistä. Suuri vaikutus oli myös sillä, että runkopelaajista Halpern, Konowalchuk ja Johansson olivat sivussa pitkän siivun kaudesta, ja Jagrilla kesti lähes puoli kautta tottua Wilsonin puolustuspainotteiseen taktiikkaan ja uusiin joukkuetovereihinsa.
Ovet käyvät tiheästi
Luvattoman heikosta kaudesta huolimatta seurajohto ilmoitti heti kauden jälkeen, että Wilson tulee jatkamaan Washingtonissa. Ehti kulua vain kuukausi, kun GM George McPhee kutsui kokoon tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin Wilsonin saaneen potkut. Potkujen takana olivat McPheen tekemät henkilökohtaiset kaudenpäätöskeskustelut pelaajiensa kanssa. Moni joukkueen avainpelaajista ilmaisi tuolloin tyytymättömyytensä valmennustoimintaan, ja näin McPheelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin erottaa hyvä henkilökohtainen ystävänsä.
Uuden valmentajan hankinta kestikin sitten draft-viikonlopun jälkeisiin päiviin asti, jolloin ilmoitettiin uuden ja yllättävänkin valmentajavalinnan tulos, Bruce Cassidy. Cassidyn apuvalmentajiksi nimitettiin hieman myöhemmin farmijoukkue Piratesin päävalmentaja Glen Hanlon, joka oli toinen ehdokas päävalmentajan pallille, sekä entinen Norris-palkittu NHL-puolustaja Randy Carlyle. Wilsonin aikaisen apuvalmentajat Tim Army ja Tim Hunter jatkavat Capitals-organisaatiossa Armyn siirryttyä Hanlonin paikalle Piratesin päävalmentajaksi, ja Hunterin jatkaessa toisen Hunterin eli Dalen aloittamaa nuorten pelaajien kehittämistyötä.
Itse joukkueen muutokset kohti nuorempaa kokoonpanoa alkoivat jo oikeastaan viime kaudella, kun Joe Reekien, Trevor Lindenin ja Adam Oatesin kaupat aloittivat veteraanipelaajien maisemanvaihtotrendin. Kesän aikana kävi selväksi, etteivät Rob Zettler ja Frantisek Kucera jatka partiointiaan joukkueen siniviivalla, kun Zettler jätti kaukalot siirtyäkseen Sharksien radiotiimiin ja Kucera palasi takaisin Eurooppaan. Hyökkäyksestä Dmitri Khristich, Joe Sacco ja Benoit Hogue päästettiin ylimääräisenä painolastina vapaille markkinoille, eikä Ulf Dahlenin kanssa valitettavasti päästy yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta.
Joukkueen kahtena päätavoitteena oli kesän aikana löytää itselleen kookas ja taidokas sentteri sekä puolustava puolustaja, joka ei kaihda kontaktia. Ensimmäinen tavoite täyttyi heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun Capitals jatkoi ”farmiseuransa” Pittsburghin ryöstökalastusta tekemällä viiden vuoden ja 25 miljoonan dollarin sopimuksen UFA Robert Langin kanssa. Fyysinen puolustajakin löytyi loppujen lopuksi juuri ennen kauden alkua samasta osoitteesta. Penguins jätti Coloradosta Penseihin Kasparaitis-kaupassa siirtyneen Rick Berryn suojaamatta, ja Capitals kiitti poimimalla ”Marjan” itselleen.
Kesän toinen hyökkääjähankinta oli Jagrin entinen ketjukaveri Kip Miller, jonka kanssa tehtiin kahden vuoden sopimus. Puolustuspäähän hankittiin, tosin lähinnä farmijoukkueen vahvistuksiksi, Jason Doig (Ottawa), Dwayne Zinger (Detroit) ja Chris Hajt (Edmonton). Viime kauden pelaajista Chris Simon, Trent Whitfield, Colin Forbes sekä Ferraron veljekset saivat vuoden jatkosopimukset. Cassidyn alaisuudessa kaksi edellistä kautta AHL:ssä pelannut, mutta Capseissa loistamatta esiintynyt laituri Ivan Ciernik sai fanien yllätykseksi 1+1-mallisen jatkosopimuksen.
Kakkosvahdin paikasta taistelua
Ensimmäisen kerran vuosiin Capitals-harjoitusleirillä käytiin kamppailua myös maalivahtiosastolla. Piratesin ykkösvahti Sebastien Charpentier ja Oates-kaupassa tullut Maxime Ouellet haastoivat tosissaan kokeneen Craig Billingtonin. Ouellet tippui ensimmäisenä kilpailusta, koska Charpentier oli harjoituspeleissä vakuuttavampi. Waiver-draftin perusteella näytti siltä, että Caps-johto valitsi Charpentierin Olien kakkosmieheksi, sillä Billington jätettiin suojaamatta siinä toivossa, että joku muu joukkue nappaisi miehen. Toisin kuitenkin kävi, ja juttua kirjoitettaessa Capitalsilla on edelleen kolme vahtia joukkueessaan. Todennäköisesti Billington on se, joka ei aloita kauttaan Capseissa, sillä Charpentierin tulisi läpäistä waiver, mikäli hänet halutaan farmiin lähettää. Aika näyttää, kaupataanko Biller johonkin vai ostaako joukkue hänen sopimuksensa ulos. Aivan mahdoton ajatus ei liene olisi myöskään jonkinlaisen maalivahtivalmentajan tehtävät organisaatiossa.
Puolustajapulasta valinnanvaikeuteen
Yksi alkavan kauden kysymysmerkeistä Capitals-joukkueessa on ilman muuta puolustuskaluston taso ja toimivuus. Jo vuosia kaivattu puolustuksen nuorennusleikkaus tapahtui käytännössä nyt kerralla, sillä pakiston keski-ikä laski lähes viisi vuotta viime vuoden pakistosta. Nuorentuneesta keski-iästä huolimatta on varmaa, että tällä kaudella Caps-puolustuksen ohi ei enää viiletetä viime vuoden malliin ilman estelyitä. Siitä pitävät huolen fyysisemmän ja etenkin liikkuvamman pelityylin mukanaan tuovat nuoret puolustajat. Harjoitusleiriä ennen näytti vielä siltä, että viime kauden pakistolla jatketaan tänäkin vuonna, mutta harjoitusleirin lopussa tilanne olikin monimutkaistunut useamman pelaajan yllätettyä hyvillä otteillaan.
Puolustuksen seniorit ovat Calle Johansson (35) ja Sylvain Cote (36), joiden pelaaminen vakiokokoonpanossa on hieman epävarmaa, tosin eri syistä. Johanssonin kohdalla epävarmuutta loi hitaasti parantunut olkapää, mutta kahden hyvin menneen harjoitusottelun jälkeen näyttää siltä, että viime kaudella leikattu olkapää kestää vihdoinkin täysipainoisen pelin. Johanssonin tärkein rooli puolustuksessa on lähinnä itseluottamuksen ja kokemuksen tuomista nuorten puolustajien joukkoon. Coten roolista tarkemmin alempana.
Puolustuksen rungon Johanssonin kanssa muodostavat peruspuolustajat Ken Klee (31), Brendan Witt (27) sekä hyökkäyskone Sergei Gonchar (28). Gonchar lähtee kauteen liigan tehokkaimpana puolustajana tehtyään uuden piste-ennätyksensä (59p) viime kaudella. Gonchar on ilman mutinoita ollut yksi liigan parhaista hyökkäävistä pakeista viimeisten kausien aikana, ellei jopa paras. Tulevalla kaudella hänen toivotaan parantavan kokonaisesitystään entisen Norris-puolustaja Randy Carlilen opissa siinä määrin, että hänestä voitaisiin ensimmäisen kerran tosissaan puhua Norris-ehdokkaana. Merkkejä parantuneesta puolustuspelaamisesta ja jopa halukkuudesta taklata on jo nähty harjoituspeleissä.
Ken Klee on jatkanut tasaista ja usein huomaamatonta peruspelaamistaan kaudesta toiseen nousten täksi kaudeksi joukkueen top 4 -puolustajiin. Monipuolisena pelaajana paikka kokoonpanossa vaihtelee puolustavasta puolustajasta ylivoimakentällisen jäseneksikin.
Brendan Witt on hiipunut ja rauhoittunut sitten ensimmäisten kausiensa, ”kiitos” Wilsonin? Peliin on tullut lisää järkeä, mutta ehkä jopa jossain määrin liikaakin varovaisuutta ja rauhallisuutta. Uuden valmennusjohdon käskytyksen alla Wittin toivotaankin palaavan enemmän entiseen tyyliinsä, jossa laidat rämisivät ja vastustajat tiesivät, ettei Caps-tähtiin kannata koskea Witterin ollessa kentällä.
Kärkinelikon ulkopuolella kaikki pelipaikat ovat auki, ja koska tarjolla on vielä seitsemän tasaista kandidaattia, Caps saattaakin aloittaa kauden joko seitsemällä tai jopa kahdeksalla pakilla. Vielä alkukesästä JF Fortinin ja Nolan Yonkmanin pelipaikat näyttivät varmoilta, mutta Rick Berryn hankinta ja Jason Doigin sekä Steve Emingerin hyvät otteet harjoitusleirillä ovat muuttaneet tilannetta. Varmin paikka kokoonpanossa on viime hetken hankinnalla, Rick Berryllä, sillä hänen tulee läpäistä waiver-lista, jotta matka jatkuisi farmiin. 24-vuotias Berry on juuri sellainen pelaaja, jota Caps tarvitsi viimeiseen pakkipariin. Fyysinen stay-at-home –puolustaja pysyykin siksi ylhäällä.
Jason Doig on vakuuttanut harjoitusleirillä nimenomaan fyysisellä osaamisellaan, mutta Rick Berryn saavuttua kaupunkiin, Doigin tie vie farmijoukkue Portlandiin.
Steve Eminger on Capsien kesän 2002 ykkösvaraus, ja hän on ihastuttanut valmennusjohdon etenkin hyvällä liikkuvuudellaan. Emingerin kanssa tarvitsee tehdä sopimus tiistaihin mennessä, mikäli hänen halutaan pelaavan Capseissa tällä kaudella. Sopimuksen syntyessä Eminger pelannee vajaan kymmenen peliä ylhäällä, minkä jälkeen tullee siirto juniorijoukkueeseen. Tämän ajan Caps saattaneekin pitää kahdeksaa pakkia mukana.
Fortinin ja Yonkmanin kohtalo riippuu pitkälti Emingerin ja Coten liikkeistä. Mikäli joukkueen nuorin ja vanhin puolustaja eivät jää joukkueeseen, Fortin ja Yonkman aloittavat ylhäällä kumpikin. Muussa tapauksessa ainakin toinen lähtee vielä takaisin farmiin, ja kokemattomampana tämä kohtalo odottanee Yonkmania. Kumpi tahansa farmiin joutuukin, hän tulee olemaan ensimmäinen kaveri, joka kutsutaan tarvittaessa ylös.
Kuten sanottua, Coten pelipaikka kokoonpanossa riippuu pitkälti nuorten puolustajien esityksistä, siinä määrin heikko oli miehen viime kausi. Ilman 1.5 miljoonan dollarin sopimusta Cotea ei edes olisi nähty harjoitusleirillä eikä esityksen siellä nostaneet hänen osakkeitaan. Mikäli nuorista löytyy pelaaja ottamaan seitsemännen pakin paikka, Cotelle ei ole käyttöä. Hänestä yritettiin päästä eroon waivers-draftissa Capsien tiputettua hänet suojattujen listalta Berryn tultua, mutta kukaan ei Cotea poiminut. Sinällään ei mikään ihme.
Hyökkäyksessä käyttöön varasuunnitelmat
Cassidy perustaa hyökkäysajattelunsa siihen, että joka ketjussa on selkeä aisapari, johon sitten etsitään kolmanneksi sopivin pelaaja tarpeen mukaan. Alkuperäinen suunnitelma alkavalle kaudelle oli, että ykkösparina ovat Dainius Zubrus ja Jagr, jotka löysivät yhteisen sävelen viime kauden lopussa. Muut parit olisivat Bondra-Lang, Halpern-Konowalchuk, ja nelosessa ketju muodostetaan nuoren Sutherbyn ympärille. Suunnitelmasta toteutuvat varmuudella näillä näkymin vain toinen ja neljäs kohta, sillä Zubrus on edelleen ilman sopimusta, eikä Halpernin nivusvamman parantumisesta ole varmuutta ennen ensimmäistä ottelupäivää. Niinpä Cassidy on joutunut heti alkuun lähtemään liikenteeseen ”varaosilla”.
Kokoonpanosta uupuvat tällä hetkellä Andrei Nikolishin ja Zubrus sopimusongelmien takia. Ketjukoostumukset muuttuvat selkeästi, mikäli kyseiset herrat laittavat nimensä papereihin. Tämä tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä tällä hetkellä, sillä sen verran paljon tuntuvat sopimusosapuolien käsitykset sopivasta palkasta eroavan.
Zubrukselle suunnitellun paikan ykkösketjun keskellä otti ensin Kip Miller, mutta näyttää siltä, että Simonin ja Jagrin keskellä kauden aloittaa harjoitusotteluiden paras pistemies Glen Metropolit. Wilsonin aikakaudella harkitusti vastuuta saanut Metro loisti etenkin viimeisissä harjoituspeleissä, ja hänen itseluottamuksensa on kasvanut selkeästi valmennusjohdon lisääntyvän luoton mukana. Laidoilla pelaavat Simon ja etenkin Jagr tuntuivat olevan vielä melko kesäterässä harjoituspelien aikana, joten heiltä on lupa odottaa terävämpiä otteita sarjan alkaessa.
Kakkosketjussa aloittavat Ivan Ciernik, Robert Lang ja Peter Bondra. Viime kaudella mitäänsanomattomia otteita Capseissa esittänyt Ciernik on hyötynyt eniten uudesta valmentajasta. Kaksi kautta Cassidyn alaisuudessa pelannut hiljainen ja usein haluttoman oloinen Ciernik sai perusteellisen mahdollisuuden ja näyttää käyttäneen sen tarpeeksi hyvin aloittaakseen kauden ylhäällä. Ketjun kokeneemmat konkarit tuntuvat löytäneen yhteisen sävelen heti ensimmäisestä yhteisestä harjoituskerrasta lähtien, eikä Lang-Bondra –duoa ole erotettu kertaakaan leirin aikana toisistaan.
Kolmosketjussa Halpernin ja Konowalchukin oli tarkoitus muodostaa joukkueen tärkeimmän ketjun runko, mutta huolestuttavalta näyttää ennen kauden alkua. Halpernin nilkkavamma parani alkuvuoden aikana hyvin, mutta heti leirin ensimmäisenä päivänä saatu nivusvamma on estänyt täysipainoisen harjoittelun ja otteluihin osallistumisen. Halpernin pelaaminen ensimmäisessä ottelussa on epävarmaa, mikä ei tiedä hyvää joukkueella. Jopa valmentaja Cassidy sanoi, että mikäli Halpern ei pysty pelaamaan, joukkueella ei ole selkeää puolustavaa ketjua ollenkaan. Halpernin ollessa sivussa hänen paikkansa ottanee Kip Miller. Oikeasta laidasta löytyy rookie-laituri Mike Farrell, joka vihdoin pääsee näyttämään osaamistaan oltuaan yksi Wilsonin inhokeista. Kookas ja nopea laituri pelaa mielellään fyysisesti ja on entisenä puolustajan luotettava puolustusvelvoitteissaan. Farrellilla on myös hyvä laukaus, joten kun Halpern saadaan kuntoon, kasassa on potentiaalinen korvaaja ”The Good, The Bad, The Ulfie”-ketjulle.
Nelosketjussa luotetaan nuoruuden intoon. Laidoilla kaahaavat nopeat taklauskoneet Matt Pettinger ja Stephen Peat, joilla kummallakin on paikan tullen tarpeeksi taitoa laittaa kiekko myös verkon perille. Keskusmiehenä toimii Capsien kovin sentterilupaus Brian Sutherby, jonka toivotaan saavan hyvän startin NHL-uralleen nelosketjun aivoina. Allekirjoittanut näkee kyseisessä triossa potentiaalisen seuraajan Capsien historian parhaalle kolmos-nelosketjulle Kelly Miller-Dale Hunter-Craig Berube.
Farmissa pelipaikkoja kärkkyvät ensimmäisten joukossa Colin Forbes, Graham Mink, Chris Corrinet, Trent Whitfield sekä Ferraron veljekset Chris ja Peter. Forbes jäikin viimeisen harjoitusottelun jälkeen Washingtoniin, siltä varalta, että Sutherbyn lievä olkapäävamma estää pelaamisen kauden avauksessa.
Ylivoima toimii, alivoima kysymysmerkki
Capitals-ylivoima oli viime kaudella liigan kolmanneksi tehokkainta. Ylivoimapeli tulee viime kauden tyyliin painottumaan vahvasti ykköskentällisen hartioille. Jagr pyörittää peliä oikealla reunalla, Bondra ja Gonchar toimivat viivamiehinä ja Lang ottaa Oatesin paikan vasemmalla reunalla. Rebound-miehen rooli maalin edessä on ainut paikka, jossa saatetaan vaihdella pelaajaa tarpeen vaatiessa. Oatesin lähteminen vei mukanaan liigan 3. parhaimman yv-syöttökoneen, eikä Lang pysty tällä osa-alueella Oatesia täysin korvaamaan, mutta se ei ole tarkoituskaan. Oatesin aikana oli aina varmaa, että vasemmalta reunalta ei lähde vetoja, koska kaikki tuntevat Oatesin halun syöttää mieluummin kuin laukoa. Lang puolestaan pystyy itsekin tekemään ratkaisuja eikä aina etsi pakollista syöttöpaikkaa. Capitals-ylivoima tulee nykyiselläkin kokoonpanolla olemaan yksi liigan vaarallisimmista. Siitä pitävät huolen liigan parhaimmat liigatykit Gonchar ja Bondra, joka johti viime vuonna yv-maalitilastoa 17 maalillaan.
Aikaisemmin Caps tunnettiin todella hyvänä alivoimajoukkueena, mutta viime vuosina miesalivoima on tuottanut ongelmia. Viime kaudellakin Capitals löytyy tilastoista vasta 24. sijalta. Viime kauden alivoimapelaajista on poissa kauden alussa kolme: Oates, Nikolishin ja Zubrus. Konowalchuk, Bondra ja Halpern tulevat kantamaan suuren vastuun alivoimalla. Eniten ongelmia tulee aiheuttamaan sentteritilanne ja etenkin aloitukset. Kukaan tällä hetkellä kokoonpanossa oleva ei pysty korvaamaan Oatesia tai Nikolishiniä aloittajana.
Alkukaudesta monelle uudelle pelaajalle tarjotaan mahdollisuutta vakiinnuttaa pelipaikka jo pelkällä hyvällä alivoimapelaamisella. Alivoimapelaaminen voi parantua täksi kaudeksi jo kyllä pelkästään sillä, että tämän hetkinen puolustus on liikkuvampi ja ilkeämpi kuin parin viime kauden maalinedusmammarit. Viimeisissä harjoituspeleissä alivoimapeli toimi ihan hyvin.
Avausillan arvioitu kokoonpano:
Simon-Metropolit-Jagr
Ciernik-Lang-Bondra
Konowalchuk-Halpern/Miller-Farrell
Pettinger-Sutherby/Forbes-Peat
Klee-Gonchar
Fortin-Witt
Berry-Johansson
Kölzig (Charpentier)
Ylimääräiset pelaajat: Eminger tai Cote
Tulos tai ulos!
Capitals-johto ei suostu hyväksymään tämän kauden jälkeen muuta tulosta kuin pudotuspelipaikan, siinä määrin paljon on rahaa sijoitettu joukkueeseen. Ennen kaikkea alkava kausi on kuitenkin ratkaisevin GM George McPheelle, sillä hänen duuninsa on Cassidyn palkkaamisen jälkeen pitkälti kiinni joukkueen tämän kauden menestyksestä.
Joukkueen sentteri- ja puolustusosastosta löytyvät suurimmat kysymysmerkit ja niinpä en jaksa uskoa, että Capitals on tässä vaiheessa kautta mikään todellinen cup contender. Kauden alku eli etenkin kahdeksan vieraspelin putki kotona pelattavan avausottelun jälkeen on melko ratkaiseva loppukaudenkin kannalta. Mikäli joukkue liimautuu yhteen hyvin tuon turneen aikana ja pelillisestikin tulee menestystä niin sitten on mahdollista, että kaudesta tulee yllättävänkin hyvä. Jos startti taas on viime vuosien kaltainen eli hidas, niin Cassidyllä saattaa tulla vaikea kausi eteensä. Myös joukkueen hold-outien tulevaisuus on paljon kiinni kauden alusta. Zubrus ja Nikolishin saattavat istua pitkään tai tulla kaupatuiksi, jos joukkue loistaa ilman heitäkin. Jos taas peliesitykset ovat heikkoja, saattaa McPhee tulla toisiin ajatuksiin miesten palkoista, ainakin Zubruksen.
Koska Capseissa on edelleen monta epävarmaa osa-aluetta ja liian monta jos-sanaa niin ennustan, että tasaisempi Carolina vie kaakkoisen divisioona mestaruuden ja Caps tulee nappaamaan yhden viimeisistä pudotuspelipaikoista. Sen jälkeen pudotuspeleissä päivän kunto on se, joka ratkaisee.
