Suomikiekon kasvoton homoseksuaalisuus

– Jääkiekko on homolle todella vaikea laji. Se on tullut selväksi.

Tätä mieltä on Niklas, nimi muutettu. Hän on 21-vuotias jääkiekkoilija, joka on pelannut A-nuorten SM-liigassa. Hän on kiekkoillut myös yhden vuoden ulkomailla.

Niklas ymmärsi 16-vuotiaana olevansa homoseksuaali.

– En ole puhunut siitä kellekään kiekkopiireissä, enkä aiokaan puhua. Pelkään, että minua ruvettaisiin hyljeksimään. Pelikaverit siirtyisi varmaan toiselle puolelle pukuhuonetta vaihtamaan varusteita, jos he saisivat tietää.

Homoseksuaalisuus on miesten jääkiekossa tabu, mutta homo-sanaa käytetään säännöllisesti keskusteluissa.

– En ole koskaan lähtenyt mukaan homotteluun. Minusta on usein tuntunut pahalta, että niihin keskusteluihin ei löydy muuta sanaa kuin homo.

Miksi homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan kielteisesti kiekkopiireissä?

– Minusta tuntuu, että se, että ollaan lähekkäin ahtaissa pukukopeissa, saunassa ja suihkussa vaikuttaa siihen, että suhtautuminen juuri homoseksuaalisuuteen on niin halveksivaa, Niklas miettii.

Jääkiekkojoukkueen yhteenkuuluvuus perustuu karrikoiden sanoen homofobialle.

– Sitä on aina luotu toteamalla ehkä vähemmissä määrin millaisia ”me ollaan” ja enemmän toteamalla minkälaisia ”me ei todellakaan olla” – tässä tapauksessa homoja. Mutta se nyt vain on niin, että jääkiekkojoukkueissakin
ollaan myös homoja ja ollaan homojen veljiä ja lapsia ja parhaita
ystäviä, sanoo SETA:n eli Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n nuorisotyön koordinaattori Anders Huldén.

Vahvat stereotypiat

Ei ihme, että Niklaksen kaltaiset nuoret piilottelevat sisintään pukukopissa.

Aikuisten ammattilaistasolla työympäristö vaihtuu tiuhaan ja ihmissuhteet ovat Suomen pienissä piireissä uran kannalta tärkeitä. Ei muillakaan työpaikoilla useimmiten kerrota homoudesta. Sitä pelkää pilaavansa uransa. Se selittänee osittain jääkiekon julkihomojen puuttumisen.

Tosin stereotypian mukaan kaikki kiekkoilevat naiset ovat lesboja.

– Olen kuullut usein tuon lausahduksen, ja jos tyttö kertoo
pelaavansa jääkiekkoa, niin ensimmäiseksi ajatellaan, että hän on homoseksuaali, 18-vuotias jääkiekkoilija Mira kertoo.

Hän on homo, ja hänen joukkueessaan on myös muutama muu.

– En varsinaisesti kertonut suuntautumisestani muille, koska sen näki minusta selvästi päältä, ja jos pukukopissa tuli puhetta seurustelusuhteista, puhuin tyttöystävästäni avoimesti. En häpeile sitä yhtään.

Tytöt suvaitsevaisempia

B-junioreissa ja naisten edustusjoukkueessa pelaava Mira on avoin suuntautumisestaan. Se ei ole ollut hänelle ongelma.

– Homoseksuaalisuus ei ainakaan meidän joukkueessamme ole ikinä ollut ongelma, enkä ole kuullut, että muissakaan tyttö- tai naisjoukkueissa olisi ollut. Jokainen on mitä on, eikä se vaikuta pelaamiseen.

Vastakkainasettelua ei synny.

– Ei esimerkiksi kuvitella, että lesbot olisivat parempia pelaamaan kiekkoa kuin heterot.

Tytöt ovat seksuaalisen suuntautumisen suhteen huomattavasti poikia suvaitsevaisempia.

– Pitää paikkansa. Ehkä siksi, koska tyttö- ja naisjoukkueissa pelaajat ovat avoimia seksuaalisesta suuntautumisestaan, toisin kuin poika- ja miesjoukkueissa, Mira sanoo.

Hän on pelannut aikoinaan poikien puolella. Hän uskoo homoseksuaalisuuden olevan miehille vaikeampaa, koska homoudesta ei ole suomalaisessa jääkiekossa koskaan puhuttu.

Esimerkillinen Brendan

NHL on Suomen miesten kiekkoiluakin konservatiivisempi yhteisö. Maailman kovimpaan kiekkoliigaan pääsevät vain miehistä parhaat, ja äärimmäisessä kilpailutilanteessa erilaisuus ei ole eduksi. Pohjoisamerikkalainen NHL-tähti on stereotyyppisen homoseksuaalin vastakohta.

Mutta asenteet muuttuivat. NHL maalattiin vuosi sitten sateenkaaren väreihin.

Arvostetun kiekkomiehen Brian Burken poika Brendan, 20, kertoi marraskuussa 2009 julkisuuteen olevansa homoseksuaali. Lukiossa kiekkoilleen ja sittemmin yliopistoliigassa apuvalmentaneen Brendanin kaapista tuleminen sai kansainvälistä huomiota ja siihen suhtauduttiin erittäin myönteisesti. Brendania kuvailtiin pioneeriksi, ensimmäiseksi homoksi pohjoisamerikkalaisessa kiekkomaailmassa.

Brendanin tarinan vaikuttavuutta lisäsi se, että hänen isänsä oli kaikkien tuntema NHL-kasvo, joka on tällä hetkellä Toronto Maple Leafsin toimitusjohtaja ja presidentti. Isä Burke suhtautui poikansa homouteen kannustavasti ja osallistui tämän kanssa homoparaatiin.

Nuori kanadalainen sai elää vapautuneena, kunnes kaikki päättyi yhdessä rysähdyksessä. Brendan menehtyi auto-onnettomuudessa helmikuussa 2010.

Brendanin ennenaikainen poismeno ei keskeyttänyt NHL:n ilmapiirin vapaamielistymistä ja homoseksuaalisuuteen suhtautumisen muuttumista. Hänen esimerkkiään kannustettiin seuraamaan, homoseksuaalisuus hyväksyttiin osaksi kiekkokulttuuria ja Chicago Blackhawksin voittama Stanley Cup -pokaali osallistui mestaripuolustaja Brent Sopelin käsivarsilla kaupungin homoparaatiin.

Nuorten esikuvaksi

Mitä tapahtuisi jos suomalainen huippukiekkoilija tulisi kaapista?

– Tiedän parikin hyvin tunnettua jääkiekkoilijaa, jotka kiekkopiireissä tiedetään homoiksi. Luulen, että ei mene kovin kauan ennen kuin joku tulee kaapista, Niklas sanoo.

– Suomi ei ehkä ole ihan yhtä vapaamielinen [kuin Pohjois-Amerikka], mutta luulisin suhtautumisen olevan täälläkin enimmäkseen myönteistä.

Suomalainen media on suhtautunut homoseksuaaleihin hyvin hellävaraisesti. Homoja ei yritetä repiä ulos kaapista. Silloin kun joku kertoo kuuluvansa seksuaalivähemmistöön, sitä kunnioitetaan.

Mitä todennäköisimmin myös jääkiekkoilijan tapauksessa rohkeutta arvostettaisiin. Toki yleisö sortuisi homotteluun, ja joku saattaisi myös ihmetellä, miksi homoudestaan kertonut hakee huomiota erilaisuudellaan. Terve itsetunto olisi välttämätön. Avoimuus saattaa myöhemmin kaduttaa.

Ei jääkiekossa ole pakottavaa tarvetta kertoa julkisuuteen asti suuntautumisestaan.

Mutta on yksi syy, miksi tarvitsisimme homoseksuaalin jääkiekkoilijan.

– Seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla on edelleen niukasti tarjolla samaistumisen kohteita, jotka ovat myös homoja, lesboja tai biseksuaaleja. Koska seksuaalivähemmistöön kuuluminen on pidetty niin vaikeana asiana, olisi monille voimauttavaa huomata, että asioiden ei ole pakko olla niin –
urheilussakaan, Huldén huomauttaa.

– Sateenkaarilaisia esikuvia löytyy nykyään entistä enemmän, mutta suomalaisessa urheilussa he loistavat kyllä edelleen poissaolollaan.

Niin, jääkiekkoilija puuttuu.

– Minusta olisi hienoa, jos joku huippupelaaja uskaltaisi tulla kaapista tai edes antaa tukensa sille, että jääkiekkojoukkueessa voi pelata myös homoja, Niklas sanoo.

Vain yksi ominaisuuksista

Milloin suomalainen jääkiekko saa ensimmäisen julkihomonsa?

– Toivottavasti mahdollisimman pian, Niklas sanoo.

– Uskon, että lähitulevaisuudessa, ainakin naiskiekossa. Miehistä en ole varma, Mira miettii.

Tabu on rikottu. Keväällä 2010 perustettiin ilmaisjakelulehti NHL. Se ei kerro maailman parhaasta jääkiekkoliigasta, vaan homojen elämäntyylistä. NHL on akronyymi lehden nimelle Normihomolehti.

Viime syksynä huomiota herätti Uskalla-kampanja, joka pyrkii rakentamaan seksuaalista tasa-arvoa nuorten urheilupiireihin.

– Avoimesti homolla jääkiekkotähdellä olisi samaistumisen kohteena merkitystä paitsi muille seksuaalivähemmistöihin kuuluville urheilijoille myös valtavirtaan kuuluville, Huldén sanoo.

Kaiken tämän keskellä on muistettava yksi asia.

– Seksuaalinen suuntautuminen on lopulta vain yksi ihmisen ominaisuus. Sillä havainnolla uskon, että yhdenvertaisuudessa päästään vielä yksi tärkeä askel eteenpäin, Huldén kiteyttää.