Keväällä Lukko kaatui pelisysteemin kankeuden lisäksi myös muutamien avainpelaajien loukkaantumisiin. Leveyttä ei lopulta ollutkaan tarpeeksi, vaan ohut materiaali ei jaksanut kauden loppuun asti. Profiilipuolustaja Tomi Pettisen vakava loukkaantuminen säikäytti monet, mutta raumalaisten helpoitukseksi mies on taas pelikunnossa uutta kautta varten. Viime kauden tasolle kokeneella pelurilla on kuitenkin vielä matkaa ja pelaamattomuus vaikuttaa pitkälle syksyyn.
Lukko onnistui kevään siirtomarkkinoilla loistavasti. Tärkeimpinä luonnollisesti ulkomaalaiskolmikon jatkosopimukset. Kurtis McLean ja Justin Morrison lähtevätkin tulevaan kauteen entistä vaarallisempana duona, kun takana on yhteinen kausi Lukossa. Kaksikon peli toimi kuin ajatus, joten myös ensi kaudelta on lupa odottaa hyvää.
Kokeneen tutkaparin vierelle päävalmentaja Rauli Uramalla on laittaa vaikka vuoron perää jonkun Lukon nuorista hyökkääjistä. Janne Keränen onnistui viime kaudella hyvin, mutta laiturin paikalla voisi kokeilla myös liikettään hyvin petrannutta Samuli Kivimäkeä tai jo viime kaudella väläytellyttä Eero Eloa.
Kakkosesta uusi ykkönen ja toisinpäin
Morrisonin ja McLeanin tapaan Lukossa jatkava Jakub Petruzalek pääsee tulevalla kaudella elementtiinsä siirtyessään keskeltä laidale. Vikkelä ja maaliahne hyökkääjä on pelannut parhaimmat pelit laidalla ja keskelle hän saa AHL:sta takaisin SM-liigaan palanneen Perttu Lindgrenin. Ilveslähtöinen keskushyökkääjä tuo Petruzalekin ketjuun kaivattua syöttötaitoa, jota ei viime kaudella 'petrun' itsensä lisäksi juuri ollut.
Harjoitusotteluiden perusteella kaksikon laidalla tullee liigan alkaessa hyökkäämään kolmas AHL-jyrä, Lauri Tukonen, joka tuo ketjuun tarpeellista suoraviivaisuutta. Kolmikko on pelannut jo hyvin yhteen, vaikka kokonaisia harjoitusotteluita on takana vasta muutamia. Kun Petruzalekista saadaan Lindgrenin avulla enemmän irti voi nimellinen kakkosketju olla Lukon ensi kauden tehokkain. Morrison-McLean takoo varmasti kovia tehoja, mutta ketjun kolmas lenkki vaikuttaa kokonaisuuteen paljon.
Lukon kahden ensimmäisen ketjun suurimpia vahvuuksia on jatkuvuus. Kaikilla on kausia kettupaidassa takana vähintään yksi. Lindgren tulee tällä kertaa joukkueeseen ennen kauden alkua, toisin kuin edelliskaudella jolloin hyökkääjän tulo joukkueeseen ehkä hieman jopa sekoitti tiimin pasmoja. Jo silloin Lindgren ja Tukonen pelasivat loistavasti yhteen.
Lukolla on hyökkäyksessä niin paljon leveyttä ja laadukkaita nuoria hyökkääjiä, että mahdollisten loukkaantumisten takia ei joukkueen meno hidastu merkittävästi.
Puolustus entistä ehompi
Viime kauden kokoonpanosta nimekkäimpiä lähtijöitä olivat maalivahtien ohella puolustajat Charlie Cook ja Tommi Kovanen. Kovanen oli mies paikallaan läpi kauden, mutta Cook ei loppukaudella päässyt lähellekään alkukauden tasoaan. Kaksikko oli myös puolustuspäässä heikompia suorittajia kuin vastaavasti Lukossa jatkavat Harri Tikkanen ja pelikuntoon toipunut Pettinen.
Tehokkaan ylivoimakaksikon tilalle Lukko hankki peruspakki Mikko Kuukan Ilveksestä ja Teemu Aallon Kärpistä. Hyviä hankintoja molemmat, sillä laadukkaita suomalaisia liigatason puolustajia on todella vähän. Aallon lyöntilaukaus tuli tutuksi Uraman viimeisellä kaudella Tapparassa, jolloin oikealta laukova puolustaja teki komeat tehot. Aallosta odotetaankin liideriä Lukon ylivoimapeliin, joka viime kaudella kangerteli läpi talven.
Puolustuksen kärkinelikon takana Lukolla kyttää ryhmä haastajia. Otto Honkaheimon ja Anssi Rantasen kanssa pelipaikoista taistelevat Mestiksestä kaapatut Jussi Pernaa ja Juha-Petteri Purolinna. Lisäksi Lukolla on kasa junnuikäisiä puolustajia, joten kilpailua pelaavaan kokoonpanoon pääsemisestä riittää.
Toistaiseksi koeajalla oleva kanukkipakki Aaron Brocklehurst on väläytellyt ajoittain hyökkäyspäässä, mutta puolustuspäässä peli ei ole ollut liigatasoa. Brocklehurstin pitää parantaa peliään huomattavasti, jotta olisi ulkomaalaispaikan arvoinen vahvistus.
Kaiken kaikkiaan Lukon puolustus on hyvä sekoitus kiekollista taitoa, rauhallista peruspuolustamista ja tarvittavaa kovuutta. Pelikuntoaan hakevan Pettisen kuntoutuminen omalle hyvälle tasolle määrää paljolti Lukon puolustuksen suunnan ja suorituskyvyn.
Maalivahtitilanne puhuttaa edelleen
Petri Vehasen lähdettyä kesken kauden Lukko sai erinomaisen korvaajan Mikael Tellqvististä, mutta ruotsalainen valitsi Suomen sijasta muut kaukalot tulevaksi talveksi. Antti Raannan kaveriksi hankittiin HPK:lle aikoinaan mestaruuden torjunneen Miika Wiikmanin. Harjoitusotteluiden peruteella Wiikman näyttäisi kaappaavan ykkösmaalivahdin pestin, mutta peluutus kauden aikana voi kuitenkin olla Raannan kanssa tasaista.
Lukko kaatui keväällä hyökkäyspään tehottomuuteen. Oma pää pysyi suhteellisen hyvin kasassa, mutta maalinteko ontui. Tulevalla kaudella puolustuspäässä suurin haaste on puolustajien ja maalivahdin yhteistyökyky. Monesti on Lukossakin nähty, kuinka luottamuksen puute on tehnyt hyvästäkin maalivahdista täyden seulan. Siinä mielessä Vehanen oli korvaamaton - puolustajien sataprosenttinen luottamus maalivahtiin teki pelistä rauhallisen näköistä.
Kaikki muistavat Raumalla vielä erään Mika Toivolan valmentaman kauden, jolloin glooriaa yritettiin saavuttaa kahdella tasapaksulla maalivahdilla. Lopulta talven aikana tolppien välissä kävi kokeilemassa 4-5 eri maalivahtia.
Valokeilojen takana
Kahden terävimmän hyökkäysketjun jälkeen Lukolla on heittää kaukaloon nippu nuoria, nopeita ja nälkäisiä hyökkääjiä. Liigan ehkä parhaimpia kolmossenttereitä oleva Jarkko Kauvosaari tuli Ilveksestä takaisin Lukkoon ja vahvistaa varsinkin aloitusosaamisellaan kettupaitojen alivoimaa. Hyvän viime kauden pelannut Juhani Jasu pelaa Kauvosaaren tapaan loistavasti kentän molempiin suuntiin, joten Lukolla on keskushyökkääjistö kunnossa.
Laidoilla on luvassa ahkeraa pelaajakiertoa, sillä pelipaikkoja on rajattu määrä ja pelaajia enemmän kuin tarpeeksi. Osa pelaajista saa varmasti komennuksen KooKoon riveihin, mutta ainakin hyvin kokoaan hyödyntävät Miikka Tuomainen ja Teemu Nurmi ovat paikkansa ylhäällä varmistaneet.
Poissa spottivaloista on myös suurin osa Lukon valmennusportaasta, eikä vaihtoaitiossa ole niin ahdasta mitä monet olettavat. Urama määrää pitkälti pelin kulun, mutta saa varmasti mielipiteitä ja tukea apuvalmentajiltaan. Taustalla häärää ja pyörii myös organisaatioon oman asiantuntemuksensa tuova kehitysjohtaja Matti Alatalo, joka tuskin viettää aikaa pukukopissa yhtä paljon kuin hallituksen puheenjohtaja.
Lukon kannalta suurin paine ja kritiikki ei koskaan ole tullut median puolelta. Pikkukaupungin kirous on todella pienet piirit ja kärkäs kannattajakunta. Raumalla osataan nauttia menestyksestä, mutta tappion koittaessa helvetti on irti ja puukkoa saa kaivella selästä torilla, jos sinne eksyy hävityn pelin jälkeen. Lukolla on voitettavana vastustajan lisäksi kotiyleisö, joka tarvittaessa kyllä palkitsee gladiaattorinsa.
